English below
Kuvaus Kirjasampo.fi:stä
Jo luonnontalouden ajoilla on
suomalaisten veriin jäänyt veto talvivarastojen kokoamiseen, mutta
Hamsterissa tämä taipumus ylittää kaikki mitat. Kun sitten
naapuriksi asettuu vaurastunut hengenheimolainen Rurik, kaksikko
aloittaa perusteellisen hamstrauskampanjan. Robinson Crusoe ja muut
kirjalliset esikuvat innoittajinaan he hankkivat turkisliivejä,
honkapuita, savustettuja lampaita, säilykketä – mitä tahansa
turvaksi ankaran pakkaskauden varalle. Veikko Huovisen parhaimpiin
kuuluva humoristinen kertomus kuvaa kahta ihmistä inhimillisen,
mutta kaikki mitat ylittävän keräysvimman vallassa.
Tämän kirjan luin
Kirjallisuuden genret -kurssin lukupiiriä varten jossa genrenä oli
eräkirjallisuus.
Tämä kirja herätti
ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se oli tylsä, toisaalta
mielenkiintoinen. Kirjassa ei sinänsä tapahdu mitään, mutta silti
sitä on omalla tavallaan ihan mukava lukea. En nyt kyllä missään
kohtaan varsinaisesti naureskellut, mutta olihan idea aika
humoristinen. Komiikka tulee hamstrauksen ylilyönnistä.
Kirja on täynnä
kuvailuja, mutta se onkin kirjan yksi jutuista ja juuri varmaankin
tuo kuvailu tekee kirjasta periaatteessa eräkirjan, vaikkei se
täysivaltainen eräkirja ehkä olekaan.
Kirja tosin loppuu
tyhmästi. Kesken kaiken. Aivan kuin kirjailija olisi kyllästynyt ja
päättänyt vain lopettaa. Talvi tuli vihdoin. Mutta mitä sitten
tapahtui? Riittikö varasto (ei varmaan epäillystäkään :D)? Entäs
sitten, mitä tapahtuu keväällä? Toki, kirja keskittyy vain
juurikin siihen varaston keruuseen ja kun talvi tulee niin
varastointi loppuu ja sitä aletaan käyttämään. Joten onhan loppu
periaatteessa selitettävissä. Mutta minua se ärsytti.
Kirjan koirasta pidin.
Luppakorva oli erittäin sympaattinen ja hahmosta olikin tehty hieman
ihmismäinen. Kirjan parasta antia!
Kirjan idylli myös
tavallaan kiehtoo minua. Minäkin haluaisin valmistautua talventuloon
keräilemällä ja varastoimalla ruokaa, sekä teettämällä
lämpimäisiä vaatteita. Talven voikin sitten istua tuvassa
lämpimässä takkatulen äärellä, syödä ja lukea hyviä kirjoja.
Kelpaisi minullekin!
Description from
Kirjasampo.fi:
From the ancient times
when people were dependent on nature Finns are still enthusiastic of
collecting winter storages, but for Hamsteri (Hamster) this facility
exceeds everything. When he gets new rich neighbours with same
enthusiastic of gathering goods for winter, Hamsteri and Rurik starts
the real hoarding. With the inspiration from Robinson Crusoe and
other literaty models they buy fur vests, pine, smoked lamb, canned
food – everything, in case of sever freeze-up. One of the Veikko
Huovinen's best story potrays two men with exceeding limit of
hoarding.
I read this book for my
Literature genres course's book club where the theme genre was
wilderness literature.
This book aroused some
mixed feelings. On the other hand it was dull, but then it was
interesting. In a way there happens nothing in the book but it's
still nice to read. Although I didn't actually laugh while reading
it, but the idea was humorous. The comedy comes from the excess
hoarding.
The book was full of
descriptions, but I think it was one of the books tricks and because
of this it could be placed on the wilderness literature genre, even
though it might not directly suite there.
The book ends stupidly. In
midstream. It feels like the author got bored and just stopped. The
winter came. But what happens then? Was the storage enough (I doubt
it was :D)? And what happened on the spring? Of course the book
concentrated on the hoarding and when winter comes the hoarding stops
and you start to use your storage. So the ending is explicable. But
it still annoyed me.
I loved the dog.
Luppakorva (Flobby-ear) was very pleasant and Huovinen had made him
little human-like. He was the best part in the book!
The idyll of the book also
fascinates me. I would also like to collect and store food and make
warm winter clothes. And when winter comes, I could just sit inside
my warm house beside fireplace, eat and read a punch of good books.
It would suit me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti