26.2.14

Veikko Huovinen - Havukka-Ahon ajattelija

English below

Takakansi:

Konsta Pylkkäsellä on erikoisen mallinen pääkallo ja harittavat silmät, joilla näkee sekä lähelle että kauas. Hän rekisteröi penkin alta ryömivän torakan ja kuvittelee itselleen taivaankannesta majatalon.
       Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konstan apumiehekseen. ”Lisenssien” kustannuksella tekee metsien miehen mieli vähän jallitella, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys.
       Konsta Pylkkäsen ajatukset ovat piruilevan humoristisia, suuria ja pieniä mittoja kaihtamattomia, Konstan sanoin: ”yleisihmisellisiä”. Veikko Huovinen kirjoitti läpimurtoromaaninsa nuorena kypsänä miehenä, helsinkiläisessä opiskelijaboksissa kaukana kotikonnuiltaan.

Pelkäsin, että Havukka-Ahon ajattelija olisi erittäin vaikeaselkoinen ja liian filosofinen minun ymmärtää, mutta sain huomata jo alkumetreillä olleeni väärässä. Ensitunnelmat kirjasta olivat positiiviset. Se vaikutti mielenkiintoiselta jo heti alkumetreillä. Luetunymmärtämistä tosin hankaloittivat oudot vanhat sanat joita kirjassa oli paljon. Esimerkiksi, miten piippu kurisee? Tiedän, miten maha kurisee ja kahvinkeitinkin mielestäni kurisee, mutta että piippu? Kirja oli muutenkin ihan normaalia 50-luvun maalaiskuvaelmaa jota olen tottunut näkemän esimerkiksi Suomifilmeissä. Topakka emäntä pirtissä, metsätöitä, piipun polttelua, tyypillinen vähäsanainen suomalainen small talk, puheenaiheet, kahvin ostoa kyliltä sekä kesä, tuo ihana suomalainen kesä.

Olin yllättynyt miten tietäväinen kirjailija on ollut kirjaa kirjoittaessaan ja toi tätä tietämystä hienosti esillekin. Aikakauden suurista uutisista ja tapahtumista on oltu perillä ja niitä käydään kirjassa läpi, joitain enemmän ja joitain vähemmän. Voisin kuvitella kirjan olleen erittäin opettavainen monille 50-luvulla. Minulle se ainakin oli. Oli myös hienoa huomata ettei arkojakaan aiheita vältelty, vaan otettiin jopa isompaan käsittelyyn. Kirja onkin erittäin tieteellinen joka ei ehkä olisi ensimmäisenä tullut mieleen kun tapahtumapaikkana on kuitenkin 50-luvun maalaismaisemat ja metsä. Myöskään Jumala ei esiinny kirjassa muuta kuin muutamassa lauseessa joka myöskin on mielestäni erikoista, mutta mukava yllätys.

Pylkkäsen ajatteluissa on huomattavissa pientä kaavamaisuutta. Ne alkavat pienesti ja leppoisasti mutta kasvavat kasvamistaan ja poukkoilevat sinne tänne ja yleensä päättyvät siihen, että joko verottajat tai vilmitähdet ja muut saavat kuulla kunniansa. Aivan kuin Pylkkänen pääsisi päätelmissään aina siihen lopputulokseen, että asiat ovat jonkun tietyn tahon syytä. Lukija tosin saattaa hämmentyä lopputuloksesta kun päädytäänkin ihan johonkin muuhun mistä oli aloitettu. Tämä on kyllä erittäin tuttua allekirjoittaneelle, joten pystyn hyvin ymmärtämään Pylkkäsen ehkä mielivaltaistakin ajatuksenjuoksua. Teema jatkuu oikein kutkuttavasti eräässä dialogissakin joka oli mielestäni kirjan parasta antia!

Pylkkänen on erittäin mielenkiintoinen henkilöhahmo ja salaperäinen. Luin juuri Peppi Pitkätossun ja jotenkin Pylkkäsestä tuli mieleen Peppi. Kuten Peppi, myös Pylkkänen on aikamoinen valehtelija. Hän myös tykkää jekuttaa herkkäuskoisia ja käyttää häikäilemättömästi hyväkseen salaperäisyyden viittaa mikä hänellä on hartioillaan. Lukijaakin pidetään hieman varpaillaan kun yrittää miettiä mikä Pylkkäsen kertomasta on totta ja mikä ei. Lopussa toki asiaan saadaan hieman selvyyttäkin joka minusta oli aikamoinen antikliimaksi.

Sitä en tosin ymmärrä miten tästä kirjasta on saatu elokuva. Vaikka kirjasta löytyy kyllä ihan kohtauksiakin niin pyörii se silti aika pitkälti Pylkkäsen pään sisällä. Ehkäpä elokuva siis pitääkin katsoa. Löysin myös sarjan nimeltä Konstan Pylkkerö jossa on Heikki Kinnunen Konstana. Sekin saattaisi olla mielenkiintoinen.

Luin kirjan ennätysajassa! Tämä oli yksi niistä kirjoista jotka minun pitää lukea yhtä koulun kurssia varten. Toivon mukaan tämä tahti pysyy muissakin kirjoissa. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta paljon. Se oli mielenkiintoinen ja koukuttava. Se pisti ajattelemaan. 2. luvun aloituksen olisin kyllä jättänyt pois. En huomannut sillä olevan suurtakaan merkitystä itse tarinan kannalta eikä siinä kauheasti mitään mielenkiintoista tuotukaan esiin. Iloinen asia oli se, että liialliset maiseman ja ihmisten kuvaukset olivat jääneet pois. En pidä kauheasti kirjoista joissa on 10 sivua kuvausta siitä miltä joku tai jokin näyttää. En koskaan saa mitään kuvia päähäni näistä kuvauksista. Pidän enemmän dialogista (tai ajatuksista) ja tapahtumista. Kirjassa ei kauheasti voi sanoa tapahtuneen mitään erikoista ja jännittävää mutta se oli kuin melkeinpä kenen tahansa kesä Lentualla 50-luvulla. Harvinaisen mielenkiintoisesti kirjoitettu koska tämä riitti minulle pitämään mielenkiinnon yllä.

http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/2/0/6/saha/kirjasampo/0_-7496181525268764594.jpg?itok=hV0Z-wYC

Back cover:

Konsta Pylkkänen has very unusually shaped skull and straggly eyes which sees near and far. He notices a cocroach which is crawling under the bench and imagines a B&B in the skies for himself.
       To the shores of Lentua has arrived some researchers which hire Konsta to be their assistant. Konsta pulls a few jokes on them but before long they become friends.
       Konsta Pylkkänen's thoughts are taunting humorous and they don't shy away from the big or small things. Veikko Huovinen wrote his breaktrhough novel when he was mature young man in his student apartment at Helsinki far away from his home.

I was afraid that the Havukka-Ahon ajattelija (The thinker of Havukka-Aho) would be too difficult to understand and too philosophical for me but oh, how wrong I was. The first reaction of the book was very positive. It seemed to be very interesting even at the very beginning. Although, it was a little bit difficult to understand all of it because it had a lot of strange old words in it. For example, how does pipe rumble (Finnish word was 'kurista'). I do know that my stomach rumbles and I could also say that coffee machine rumbles, but pipe? I think that the book was also a very typical portrayal of Finnish countryside in the 1950's which I've used to see in the old Finnish movies. There was a fierce housewife in the cabin, lumbering, smoking pipe, typical laconic Finnish small talk, topics, buying coffee from the village and the summer, the beautiful Finnish summer.

I was also surprised of the huge knowledge which author had and he brought out that in the book, too. He knew all about the big news and events of his era and in the book Pylkkänen sieves through some of them, some more, some less. I could imagine the book to be very educational for some in 1950's. At least, it was for me. It was also wonderful to notice that the author didn't avoid the sensitive subjects either, but dealt them thoroughly. The book is surprisingly scientific which wouldn't come to mind at first when you consider that the scene is in the countryside and woods in 1950's. It was also glad to notice that there wasn't a lot of God in the book which was also very odd, considering the time.

You can find a small pattern in Pylkkänen's train of thoughts. They start little and convivial but they grow and grow and bounce around here and there when finally he comes to the end when tax authorities or film stars etc. gets an earful. It seems like Pylkkänen comes always to the conclusions that the things have to be someone's fault. The readers might get a little bit confused because the final statement might be a totally different case from where it had originally started. For me, this is very familiar so I could understand Pylkkänen's random train of thoughts well. This theme is repeated in one of the most titillating dialogues in the book, which happens to be my favourite!

Pylkkänen is very interesting and mysterious character. I just read Pippi Longstocking and she came to my mind when thinking of Pylkkänen. Like Pippi, Pylkkänen is quite a liar. He also likes to joke with gullible people and he uses blatantly his mysteriousness for his good. Readers are also on their toes when trying to guess which stories that Pylkkänen tells, are true and which are not. Of course all is clear in the end and I must say, it was quite anticlimax.

But I just can't understand how they can make a movie out of this book. There are some scenes that are could turn into a movie scene too, but mostly it spins around in Pylkkänen's thoughts. So maybe I need to watch the movie. I also found a series called Konstan Pylkkerö, Heikki Kinnunen as Konsta. It seems interesting, too.


I read the book in record time!! This was one of the books I have to read for one of my school's course. I hope this pace stays on with other books too. Overall I liked the book very much. It was interesting and hooking. It put me to think. Although, I would have left out the beginning of the second chapter. In my opinion it didn't have any big meaning to the story and it didn't bring out anything interesting. But it was nice to see that excessive descriptions of scenery and people were left out. I don't like much about those books with 10 pages of descriptions of how someone or something looks like. I just can't get the images in my head. I like more the dialogue (or thoughts) and events. Actually, there wasn't anything special or exciting happenings in the book, it was just an ordinary summer at Lentua in the 1950's. But it was unusually well written because it was enough for me to keep reading. 

25.2.14

100 onnellista päivää - 50. päivä / 100 Happy Days - Day 50

Kotelon sisällä on kasetteja! :) Valitettavasti soittimeni sanoi sopimuksensa irti B-puolen puolivälissä :( Ehkä kasettien aika on oikeastikin loppu... Mutta kun en halua!!
Näköjään olemme puolivälissä onnellisia päiviä.
There are cassettes inside the box! :) Unfortunately my player bite the dust after halfway B-side :( Maybe it's time to say goodbye to cassettes... But I don't wanna!!
Oh, and as you can see, we are in a half way with the happy days. 


23.2.14

100 onnellista päivää - 48. päivä / 100 Happy Days - Day 48


Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

English below

Takakansi:

Tämä kirja kertoo Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossusta, maailman vahvimmasta tytöstä ja sisältää yksissä kansissa Pepin huimista seikkailuista julkaistut kolme aikaisempaa kirjaa: Peppi pitkätossu, Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä.

Rakastan tätä kirjaa! Olen aina rakastanut vaikkakin tämä oli ensimmäinen kerta kun luin sen ihan itse. Kun olin lapsi, oli Peppi ihan ensimmäinen äänikirja jonka kuuntelin. Se oli vielä kasettien aikaa. Kun luin sitä vihdoin itse, kuulin edelleen loistavan tarinankertojan, Inkeri Walleniuksen, äänen päässäni. Haluaisin kuunnella äänikirjat uudestaan ja varasinkin vanhat kasetit kirjastosta ja nyt odotan, että ne tulisivat lähimpään kirjastooni. Oikeastaan tämä ei olisi kovin hyvä aika kuunnella äänikirjoja mutta ei voi mitään :D Minä haluan.

Haluaisin todella kovasti olla Peppi. Hän on niin ihana. Harmi, että olen aina ollut kovin aikuismainen ja nyt varsinkin kun olen jo aikuinen. Kirjan luettuani toivoin etten olisi koskaan kasvanut aikuiseksi, kuten Peppi, Tommi ja Annikkakin toivoivat. Ja ehkä he eivät koskaan kasvaneetkaan aikuisiksi :) Peppi on joskus ärsyttävän lapsellinen ja hän valehtelee paljon mutta sellainen Peppi vain on, mutta silti hänellä on mitä kultaisin sydän.

Vaikka tämä onkin lastenkirja, suosittelen sitä silti aivan kaikille! Lapsille ja aikuisille. Ja voisin jopa väittää, että elämäsi tulee olemaan paljon köyhempää jos et lue sitä. Joten menepä nyt lähimpään kirjastoosi ja etsi kirja käsiisi, lainaa se ja lue se. Et tule katumaan!


http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=7414.jpg


Back cover:

This book tells the story of worlds strongest girl Pippilotta Delicatessa Windowshade Mackrelmint Ephraim's Dauther Longstocking and it contains all the wild adventures of Pippi, the three books which are published earlier, together: Pippi Longstocking, Pippi Goes Abroad and Pippi in the South Seas.

I love this book! I've always loved it, although, this was the first time I have read it myself. When I was a child Pippi was the first book which I have listened as an audio book. It was a time of the cassettes. While I read it myself I could still hear the wonderful voice of the storyteller who was Inkeri Wallenius. I would really want to listen the audio books again and I already booked the old cassettes from the library and I'm now waiting of their arrival to my nearest library. Actually, this isn't a good time to start listening an audio book but, what can I do :D I want.

I would really like to be Pippi. She's so wonderful. It's a shame I've always been very grown up and now I'm really grown up. After I read the book, I also wished I wouldn't have to grow up, like Pippi, Tommy and Annika wished. And maybe they didn't have to grow up :) Pippi is sometimes very annoying childish and she lies a lot but that's just who Pippi is and she still has a very golden heart.

Even if this is a children book I would recommend it to everybody! To children and adults. And I could even claim that your world is going to be much more poorer if you won't read it. So go to you nearest library and find this book, loan it and read it. You won't regret it!

100 onnellista päivää - 47. päivä / 100 Happy Days - Day 47

Tein hankintaehdotuksen Tampereen kaupunginkirjastoon. Kirja oli H.Y. Hannan The Big Honey Dog Mysteries #1 - Curse of the Scarab (Suuren Honey koiran mysteerit #1 - Pillerinpyörittäjän kirous). Ajattelin, että tuskin kirjasto sitä kuitenkaan hankkii koska se on niin uusi (tuli ennen joulua), sen on kirjoittanut erittäin uusi kirjalija australiasta, se on englanniksi ja kaiken lisäksi vielä omakustanne. Mutta! Olin väärässä! Torstaina sain tekstiviestin, että se oli kirjastossa ja minulle varattuna :) Olin NIIN iloinen! En olisi ikinä uskonut, että hankkivat sen. Se oli oikein ihana yllätys!

Joten lauantaina kävin lainaamassa sen kirjastosta :)

Valitettavasti minun pitäisi lukea tällä hetkellä 6 kirjaa kahdessa kuukaudessa yhtä koulun kurssia varten. Kirja tuli siis erittäin huonoon aikaan :P Mutta päätin palkita itseäni: aina kun saan yhden koulukirjan luettua luen yhden (tai kaksi, tai enemmän :P) lukua Big Honey Dog Mysteriesistä :)

Tulette kuulemaan tästä kirjasta viellä lisää kunhan saan sen luettua!

-------------------------------------

I made a purchase proposal to Tampere library. The book was H.Y. Hanna's The Big Honey Dog Mysteries #1 - Curse of the Scarab. I thought that probably they won't buy it because it's so new (it came before Christmas), it's made by a very new Australian author, it's in English and above all, it's author's edition. 
But! I was wrong! On Thursday, I got a text message which said that it was in the library and reserved for me :) I was SO happy! I would have never thought they would actually get it. It was really nice surprise! 

So, on Saturday, I went and loaned it from library :)

Unfortunately, I'll need to read already 6 books in two months for one of  my school's course. So the book came in very bad time :P But I decided that I will reward myself: every time I finish a school book I can read a one (or two, or more xP) chapters from the Big Honey Dog Mysteries :) 

I will tell you more about the book as soon as I've read it!

Näetkö kirjan varaushyllyssä? / Can you spot the book from the booking shelf?

Tässä se on! Olen ihka ensimmäinen joka sen saa lukea :D / Here it is! I'm going to be the first one who gets to read it :D

18.2.14

100 onnellista päivää - 43. päivä / 100 Happy Days - Day 43

Päivä / Day

Ilta / Evening

Kiyohiko Azuma - Azumanga Daioh

English below

Luin upean Azumanga Daioh mangasarjan. Jos haluat tietää mikä se on klikkaa tästä. Luin sarjan suomeksi. Se oli aika outoa välillä koska olen nähnyt animesarjan jossa oli fanien tekemät tekstitykset ja suomen käännökset olivat hieman erilaisia joissain osissa. Mutta nautin siitä silti. Mangassa oli myös osia joita ei ollut animessa :) Tämä on niin ihana sarja, että haluaisin sen itsellenikin! Vaikkakin jotkut vitseistä eivät toimineet suomennettuina. Olisi ollut myös kivaa jos kääntäjät olisivat jättäneet kaikki -san, -sensei jne. päätteet käännökseen mukaan. Pitää etsiäenglanninkielinen käännös jos siinä olisi parempi käännös.


http://static3.wikia.nocookie.net/__cb20090223043209/azumanga/images/1/11/Azumanga_Daioh_Wikia_Picture.jpg

I read the wonderful Azumanga Daioh manga series. If you want to know what it is click here. I read the Finnish translation. It was quite odd because I have seen the anime with fan made English subtitles, so the Finnish translation was a little bit different in some parts. But I enjoyed it. There were some parts which wasn't in anime :) This is so wonderful series that I want it! Although, there were some jokes that didn't work because they were translated into Finnish. It would have also been nice if they would have left all of the -san, -sensei, etc. endings in the translation. I must find out the English translation somewhere and see if they would have better translations.

12.2.14

Mikko Karvonen alias Onttoni Miihkali - Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941-1942

English below

Takakansi:

"Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941-1942 on Vienan Karjalasta lähtöisin olevan luutnantti Mikko Karvosen, kirjailijanimeltään Onttoni Miihkali, suorapuheinen sotapäiväkirja jatkosodan alusta aina toukokuulle 1942 saakka. Sen lyhyehkö alkuosa julkaistiin jo syksyllä 1941 nimellä Raatteen tietä Vuonniseen, kunnes se takavarikoitiin. Mutta laajempi loppuosa Raiskatun romantiikan mailla jäi kokonaan sensuurin kynsiin - ja tulee julki ensi kerran vasta nyt.
       Päiväkirjat julkaistaan nyt yhtenä niteenä. Sensuroiduksi jääneessä kirjassaan Karvonen kertoo salaisesta toiminnastaan rajakylissä heinäkuun lopulta 1941 aina toukokuun puoliväliin 1942. Luutnantti Mikko Karvonen toimi tuon ajan tiedustelu-upseerina Itä-Karjalassa Sotilashallinnon varakomentajan everstiluutnantti Ragnar Nordströmin adjutanttina.
       Nämä ainutlaatuiset dokumentit jatkosodan hyökkäysvaiheesta ovat aikakautensa yltiöisänmaallisuuden ja Suur-Suomi -hengen sävyttämiä. Haaveena oli liittää Itä-Karjala Suomeen. Päiväkirjat kertovat matkoista Raatteen tieltä Itä-Karjalaan aina Äänisen rannoille. Nuo matkat ovat täynnä tulta ja taistelua, väsyneitä, hikisiä ja nälkäisiä sotilaita, voiton huumaa ja kirjailijan oman heimon - vienalaisten - riemua mutta myös sodan hävitystä ja kauhua.

Kirjan esipuheen ja Mikko Karvosen pienoiselämäkerran on laatinut Eero Marttinen."


Tämä oli ihan ok. Ei ehkä ihan sitä mitä odotin, mutta mielenkiintoinen kuitenkin. Alun päiväkirjamaisuutta oli hieman vaikea seurata, varsinkin kun ei tiennyt tarpeeksi historian tapahtumista jotka velloivat taustalla. Romaanimaisempi osuus oli mielenkiintoinen kaikkine ihmiskohtaloineen. Ilman karjalaisten tarinoita olisi kylästä kylään siirtyminen voinut olla puuduttavaa luettavaa.

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi kirjat joutuivat sensuurin kynsiin.


http://kirjasto.kuopio.fi/covers/max_140x140/c2dc2720-d1c6-4cbe-8c1f-118da40f90f4.png

Back cover:

"Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941-1942 (The secret war diary from East Karelia from 1941-1942) is an outspoken war diary from the beginning of Finland's Continuation War to May 1942, written by lieutenant Mikko Karvonen, pseudonym Onttoni Miihkali, who is from Viena, Karelia. The shortish first part was published on autumn 1941 with a name Raatteen tietä Vuonniseen (From Raate road to Vuonninen) until it was seized. But wider last part, Raiskatun romantiikan mailla (In the land of raped romance), was completely under the censorship and was published now at the first time. 
       The diaries are now published together. In book which was expurgated, Karvonen tells about his secret activities in border villages from the end of July 1941 to halfway of May 1942. At that time, Lieutenant Mikko Karvonen was intelligence officer at East Karelia and Ragnar Nordström's, Military Administration Vice Commander's Lieutenant Commander, adjutant. 
       These unique documents from attack phase in Finland's Continuation War are dashed with flag-waving and Great-Finland spirit of the era. The dream was to incorporate East Karelia to Finland. The diaries tells the journeys from Raate road to East Karelia as far as to the shores of Ääninen. Those visits were full of fire and fight, tired, sweaty and hungry soldiers, flush of victories and joy of the writers own clan - Vienans, but also the destruction and horrors of the war.

The preface and the short memoir were written by Eero Marttinen."


This was ok. Not entirely what I had expected but still interesting. The diary part at the beginning was a bit hard to follow because I didn't know enough history and backgrounds behind the actions. The novel part was a little bit more interesting with all its fates. Without those stories of Karelians the visit from village to village would have been very boring to read. 

I understand very well why these books were under censorship. 


100 onnellista päivää - 37. päivä / 100 Happy Days - Day 37


100 onnellista päivää - 36. päivä / 100 Happy Days - Day 36


9.2.14

100 onnellista päivää - 34. päivä / 100 Happy Days - Day 34

Tämä käy joka päivä vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi... / This is getting harder and harder every day...


100 onnellista päivää - 33. päivä / 100 Happy Days - Day 33

Pienin elokuvasali ikinä! / The smallest movie hall ever!


5.2.14

100 onnellista päivää - 30. päivä / 100 Happy Days - Day 30

Scarborough Fair

Viime kertaisesta videosta onkin jo aikaa :) / It's been awhile from the last video :)

http://www.youtube.com/watch?v=PUtvBlJlBDc