28.6.12

Juhannus 2012 / Mid Summer Day 2012

English below

Juhannus oli onnistunut jälleen kerran.

Olimme taas Uudenkaupungin saaristossa Isännän kaverin kummien mökillä.

Sää suosi... noh, ainakin perjantaina kun sinne mentiin. Oli lämmintä ja kaunista ja aurinkoista. Lauantai, satoi koko päivän -_- Vielä 6 aikaan aamulla oli ollut nättiä ja aurinkoista. Harmillista. Ja totta kai! Sunnuntaina, juuri kun olimme tekemässä lähtöä, aurinko alkoi porottaa erittäin kuumasti ja kauniisti.

Ennenkuulumatonta! Ja me kun olimme niin kehuneet että Uudessakaupungissa ei koskaan sada! Tai ei ainakaan ole satanut muina vuosina kuin ihan hieman vain. Mutta ei koko päivää!

Kovin oli kalseaa lauantaina mutta saatiin kuitenkin tehtyä ruokaa ihan ulkona grillillä, vesisateessa tosin. Ja ehdittiin kuitenkin perjantaina nauttia auringostakin. Sunnuntaina taisi porottaa niinkin paljon että nenäni paloi, hieman. Se onkin sitten ainut paikka mikä paloi. Joten jotain hyvää siis.

Hyttysenpuremia on tosin sitten senkin edestä. Laskin n. 15, suurin osa jaloissa. Ai että kutiaa!

Tänä vuonna meno ja tulomatka oli jotenkin helpompaa. Meitä oli vain neljä + koira joten kannettavaa oli vähemmän. Ruokaakin olimme osanneet ottaa juuri oikean määrän. Nälkä lähti aina mutta ähkyyn asti ei tarvinnut syödä, toisin kuin muina vuosina kun ei millään haluttu ruveta raijaamaan ruokia vielä takaisinkin.

Joudumme siis tosiaan kävelemään ja ylittämään pienen vesistön pienellä melkein airottomalla veneellä kantaen kaikki tarvitsemamme paikan päälle. Joten mitään turhaa ei tosiaankaan haluta ottaa mukaan ja mitä vähemmän kannettavaa takaisin tultaessa sen parempi. Ruoka ja juomahan meillä eniten rinkoissa ja repuissa painaa.

Heti ensimmäisenä päivänä tutustuimme villiin luontoonkin. Jos viime vuonna näimme käärmeen nahan niin tänä vuonna näimmekin sitten kokonaisen käärmeen. Itse en tosin elävänä sitä nähnyt. En oikein saanut selvää oliko jompikumpi koirista tappanut sen vai joku muu paikalla olija. Siellä se kuitenkin oli elottomana grillipaikan luona. Sitä sitten pähkäiltiin että mikäs käärme se nyt sitten on, ranta- vaiko kyykäärme. Kovin oli pullea keskusta ja siellä saattoikin olla joko munia rantakäärmeen tapauksessa tai jopa ihan poikasia kyykäärmeen tapauksessa. Sain meinaan tietää että kyy synnyttää eläviä poikasia. Enpä ennen tiennyt! Ei uskallettu kurkata sisälle. En myöskään tiennyt että kyitä on myös mustana. Olin ihan varma, että kyseessä on siis rantakäärme. Mutta rantakäärmeellä on sitten taas keltaiset posket jotka tältä yksilöltä puuttui. Olen siis tällähetkellä siinä uskossa, että kyseessä oli itse Kyy, varsinkin wikipedian lukemisen jälkeen olen aika varma asiasta. Tämä on Kyy ja tämä on Rantakäärme Hui! Jätettiin raato lintujen ruuaksi. Söpöjähän käärmeet ovat mutta toki Kyyt hieman pelottavat myrkkynsä takia. Kyypakkaus löytyy onneksi mutta tuoltakin saaresta on hieman hankala päästä pois ilman venettä (jota meillä ei siis ole), että mieluummin ei tulisi purruksi.

Punkkejakaan ei löytynyt kenestäkään, en tiedä löytyikö koiristakaan. Punkkipanta on kätevä :) Yksi elävä yksilö nähtiin pöydällä tallustamassa mutta se koki loppunsa hyvin äkkiä. Minulla on jonkinsortin punkkikammo :( Minulla ei koskaan ole ollut sellaista mutta en haluakaan. En tiedä mitä tapahtuisi kun ensimmäisen kerran sellaisen löydän iholtani. Huudan ainakin, ja kovaa. Metsässä on ihanaa kulkea mutta punkit on inhottavia, sen takia metsään menokin on aina välillä hiukan hankalaa, varsinkin saaristossa.

Talviturkki on myös heitetty pois. Huimat 3 kertaa taisin käydä uimassa (todisteena on tälläkertaa kuvamateriaaliakin!). Merivesi oli jäätävää! Mutta onko ihmekään. Ei ole ollut lämpimiä päiviä ja satanut vain. Nytkin vain sataa koko ajan ja mittari käy juuri ja juuri 15 asteessa. On tämäkin nyt kyllä kesä :( Ilkeää näin kylmäksi heittää kahden hellekesän jälkeen. Ja kun talvikin oli niin kylmä. Toivottavasti se tästä pian lämpenee.

Juhannusta meidän kanssa oli viettämässä myös Isännän kaverin kummisetä sekä hänen 1½ vuotias Aida Colliensa joka osoittautui valloittavaksi koiraksi. Oli ihanaa katseltavaa kun Leevi, melkein 8 vuotias Itäsiperianlaikan ja Suomen ajokoiran risteytys innostui jopa leikkimään Aidan kanssa. Leevi ei pahemmin piittaa toisista koirista mutta tällä kertaa tuntuivat molemmat nauttivan toisistaan ja sitä temmellystä oli kyllä ilo katsella. Siitä on niin kauan kuin olen viimeksi nähnyt koirien leikkivän keskenään ihan näin livenä :D

Vieraileva tähti oli myös oikein pitkäsäärinen, olikos nyt n. 1 vuotinen kettuterrieri nimeltään Hulda. Joten koiria on tullut nähtyä Juhannuksena ihan kiitettävästi :)

Tavanomaista kokkoa ei tullut nähtyä kuin puoliksi. Naapurissa poltettiin mutta puiden lomasta näkyi vain liekit. Mutta eipä tuo niin haittaa. Meillä oli oikein mukavat ja henkevät keskustelut meneillään juuri sillä hetkellä verannalla :D

Saapa nähdä mistä sitä itsensä taas löytää seuraavana Juhannuksena. Tuo mökki on kyllä ihan mukava paikka ja mielellään sinne taas palaa :)

Seuraava "seikkailu" odottaakin jo tänä viikonloppuna. Ainakin toivon mukaan. Turun keskiaikaiset markkinat alkoi tänään. Valitettavasti en kyllä pääse tänäkään vuonna käymään :( Kiitos töiden. Mutta, Tampereen Tallipihalla on lauantaina ja sunnuntaina Suvi-vintage tapahtuma. Siellä ajattelin piipahtaa joko lauantaina tai sunnuntaina jos vaan ei sada ja jos saan Isännän mukaan :)


Tämä on mitä luultavammin Kyykäärme, tosin kuollut sellainen. Toivotti meidät tervetulleiksi. /  This is probably a Viper, a dead one though. It bid us welcome to the cottage.

Kaunis Aida / Beautiful Aida

Hurja merikoira Leevi / The fierce seadog Leevi

Maisemat ja sää oli kuin morsian, ainakin perjantaina. / The view and the weather was very beautiful, at least on Friday

Minä esittelen viimeisintä kesämuotia :D / I'm introducing the latest summer look :D

Koiraa ei pidetty nälässä vaikka se siltä näyttäisikin ja väittäisi muuta :D / We didn't starve the dog although he might be looking like we did and would say against us :D

Hampaiden pesu ihan tavallisena lauantai aamuna saattaa olla aika hankalaa joskus. / Sometimes it can be quite hard to brush your teeth on one ordinary Saturday morning

Varsinkin jos vieressäsi on koira joka yrittää koko ajan varastaa hammastahnasi, suustasi! Leevi RAKASTAA hammastahnaa. / Especially if you have a dog beside you who tries to steal your toothpaste, from your mouth! Leevi LOVES toothpaste.

Hurja merikoira ei uskaltanut tämän pidemmäs hakeakseen kepin (muuten kyllä ui vaikka toiseen saareen, koettu sekin). / The fierce seadog didn't have guts to go more further to get the stick (but still sometimes is swimming to the other island, that's happened).

Joten minä päätin auttaa. / So I decided to help.

Todistusaineistoa että olen käynyt uimassa! / This is the proof I've been really swimming!

Ja näin koirakin sai keppinsä ja oli tyytyväinen. / And the dog got his stick and was happy.

Tämä on se pieni vesistöylitys jonka joudumme tekemään. Narun vedämme joka vuosi uudestaan. Tässä ollaan jo tulossa pois mökiltä. / This is the small body of water we have to cross. We put the line there every year. Here we are already coming back from the cottage.

Totta kai sitä piti sitten mennä nykyistä pienen kylän nähtävyyttäkin katsomassa kun vieressä oltiin. Tässä oli vielä hetki sitten Taimion leirikeskuksen mitä luultavammin päärakennus. Vaan eipä ole enää. Siskoni ja siskontyttöni muistaakseni ovat käyneet ainakin omat rippileirinsä Taimiossa joten olihan se vähän surullista. Vaan kun kuntaliitosten myötä myös seurakunnan leirikeskuksia vähennetään kun seurakunnat yhdistyvät. Haukharjasta (leirikeskus jossa minä olen aina käynyt kaikki leirini) tulee varmaan yksi seurakunnan pääleirikeskuksista, ainakin näin veikkaisin. Se kun remontoitiin "juuri" muutama vuosi sitten (eli olikos se vuonna 2002-2003 tai jotain siihen suuntaan). / Of course we needed to go see the latest attraction of the small village because we were beside it. Here we had, a moment ago, the main building (I guess) of summer camp Taimio. Well, not anymore. I think my sister and niece went their confirmation camps on there so it's a little bit sad. But the cause of municipal merger the summer camps are decreased because also the church is merging. Haukharja (the summer camb where I've spend all my camps) will probably be the main summer camp now, so I would think. It was repaired just "few" years ago (I think it was 2002-2003 or something like that).

The Midsummer Day was successful again.

Again we were at Uusikaupunkis archipelago in the cottage which was owned by Godparents of my partners' friend.

The weather was fine... well, at least on Friday when we went there. It was warm and beautiful and sunny. On Saturday, it rained all day -_- And just at 6am it was still beautiful and sunny. Too bad. And of course! On Sunday, just before we were going to leave the sun came out hotter and more beautiful than ever.

Unbelievable! And we were praising the place all the time, it never rains at Uusikaupunki! But it hasn't rained on the previous years, only a little. But now a whole day!

It was quite cold on Saturday but we managed to grill the food outside, though in the rain. And we still get to enjoy the sun on Friday. And on Sunday it was so sunny my nose got burned a little. That's the only place which was burned this year. So something good happened. 

Mosquito bites are another thing. I counted about 15 and most of them are on my legs. They are so itchy! 

This year the walk was much easier. There were only four of us + dog so we had to carry less. And we had even food just right amount with us. We didn't starve but didn't also had to eat to bloat, like another years because we just don't wanted to carry the foods back to the land again.

We did indeed walk and carry all we need, and we had to cross a little body of water with a little boat almost with no oars to get to the island. So we really didn't want to bring anything unnecessary and lesser we have to carry the better. Food and drinks are the heavier parts in our backpacks. 

At the very first day we were introduced with wild nature. If last year we saw skin of snake then this year we saw the whole snake. Although I didn't see it alive anymore. I don't quite know if one of the dogs killed it or someone of us. There it still was, lifeless at our grilling place. We were really thinking of was it a Grass snake or a Viper. It was really chubby in the middle and there might have been some eggs if it was a Grass snake or even some babies if it was a Viper. I got to know that Vipers gives birth rather than lays eggs. I didn't know that! We didn't have the guts to look inside. I also didn't know the Vipers can be also black. I was so sure it was the Grass snake. But Grass snake has yellow cheeks which were missing from this snake. So at the moment I'm quite sure it was the Viper, especially after I read some Wikipedia. This is Viper and this is Grass snake We left the corpse to the birds. Snakes are cute but of course I'm little bit afraid of Vipers because of their poison. Of course we had the first aid kid for snake bites but it would be really difficult to get away from the island without a boat (and we don't have that) so rather I won't get bitten.   

There were no mites on any of us, I don't know if even the dogs had mites. Mite collar is so useful :) We saw one mite alive in our table but it met its end very soon. I have some kind of a mite phobia :( I have never had a mite in my skin but I never even want it. I don't know what would happen if someday I'll find mite in my skin. I would probably yell, and a lot. It's so nice to wander in the forest but those mites are really nasty thing so it's quite hard to get myself in the forests, especially in archipelago.

I've also "thrown my winter coat" as we used to say. It means I've been swimming first time after winter. Even 3 times I went (and I have proof pictures this time!) The seawater was freezing! But why shouldn't it. There hasn't been lots of warm days and it's only been raining. And it's raining all the time and degrees are just trying to get even to +15 Celsius. What a summer :( It's so mean to be so cold now when the other summers has been very very hot. And the winter was so cold. Hopefully it'll get warmer soon.

There were two additional spending The Midsummer with us, the Godfather who owned the place and his year and a half beautiful Collie Aida who was such a lovely dog. It was so nice to watch her and Leevi, the almost 8 year old East Siberian Laika x Finnish Hound playing together. Leevi doesn't much be fond of other dogs but this time they really enjoyed each others and it was lovely to watch. It's been so many years since I've last seen dogs playing together on live :D

There were also one another visiting star with a looooong legs, Hulda the Fox Terrier. She's about a year old. So there really has been dogs around this year :)

We didn't quite see the traditional bonfire, only half of it. Neighbors were burning one but we only saw the fire between the trees. But that doesn't matter. We had such a nice and interesting conversations on the porch at that moment :D

Let's see where we find ourselves next year on Midsummer day. That cottage is really nice place so It would be nice to go back again :)

The next "adventure" is waiting for me even this weekend. At least I hope so. Turku's Medieval Market started today. Unfortunately I won't ben getting there again this year :( Thanks to my work. But, there's Suvi-vintage (Summer vintage) happening on the Tampere's tallipiha (Stable yards) on Saturday and Sunday. I thought of going there one of the days if it won't rain and I'll get my partner to come with me :)

18.6.12

Sääkset / Ospreys

English below

Olen ihan koukussa!

Nimittäin tähän: http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Tuolla voit seurata reaaliajassa Sääksi perheen eloa jossain korkealla puussa. Perheeseen on kuoriutunut lapsukainenkin.

Itse sain tiedon Norpatin blogista.

En ole vielä nähnyt kunnolla tuota pientä poikasta, muuta kuin vilaukselta. Mutta molemmat vanhemmat ovat näkyneet. Toinen pitää huolta pienokaisesta ja toinen käy aina välillä varmaankin metsästämässä.

Tuota tulen kyllä seuraamaan pitkin kesää niin kauan kuin vain kamera toimii. Kovasti näyttää nyt tuulevan tuolla. Jännästi näkee miten pesäkin heiluu ihan mahottomasti.

Päivitys: Näin juuri että poikasia onkin kaksi! Ja niillä oli juuri äsken ruoka-aika meneillään. Aivan uskomattoman hienoa nähdä tuollaista ihan läheltä :) Ja selvisi juuri, että kuvassa on äänetkin!! Voi että! Ihanaa pientä piipitystä kuuluu :)

-Lilli-

Päivitys 2: Löysin vielä kaksi muutakin lintukameraa. Tämä ensimmäinen taitaa olla kiljukotka http://pontu.eenet.ee/player/konnakotkas.html  Mutta tästä toisesta en tiedä http://pontu.eenet.ee/player/tooni.html   Eestiä taitavat voisivatkin valaista minulle mikä lintu on Tooni?

---------------------------------------------------------------

I'm in the hook!

In this: http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

There you can follow the Osprey family in real time in their nest somewhere high on the tree. There's even one child hatched.

I found the link from Norpatti's blog.

I haven't seen the baby yet, just a glimpse. But I've seen both of the parents. The other is taking care of the baby and the other is probably going for a hunt time to time.

I will definately follow that along the summer as long as the camera is working. It seems it's really windy there right now. The nest is really swinging, it looks quite interesting.

Edit: I just saw that there is two babies! And they just had their lunch. It was so amazing to see it so near :) And I found out there's even sound in the video. Oh my! Such a lovely tweeting is heard all the time :)

-Lilli-

Edit 2: I found two more bird cameras. This first one is probably Greater spotted eagle http://pontu.eenet.ee/player/konnakotkas.html  But this other one I don't know http://pontu.eenet.ee/player/tooni.html  Those who know Estonian do you know what Tooni means?

4.6.12

Jouni Hynynen & Mikko Karmila: Ukonhauta

English below

Päiväkirja Kotiteollisuuden Ukonhauta levyn levytyksestä.

On kyllä aivan uskomaton mysteeri miten Ukonhauta on saatu äänitettyä saati kuulostamaan jopa niin hyvältä!

Päiväkirjaa lukiessa käy meinaan ilmi ettei koko 7 viikkoon, jolloin Kotiteollisuus oli äänittämässä Ukonhauta levyään Tuomas Holopaisen upeassa kodissa Kiteellä, ollut kuin ehkä 1-3 selvää päivää. Känni on ollut tosiasia melkein joka päivä ja jos ei känni niin järetön krapula.

Silti pojat saivat jotain aikaiseksi. Ja Ukonhauta levy on täynnä hienoja biisejä. On se kummallista.

Kirjassa on joukko kuvia joista hyvin selviää viinanhuuruiset tunnelmat. Ja selviääpä myös se, että Holopaisen talo on minun unelmataloni! Jestas se on upea! Minä haluan sellaisen! Ja juurikin jonnekin korpeen. Jos herra Holopainen itse joskus sattuu tätäkin postausta lukemaan niin minuun saa ottaa yhteyttä ja kertoa taloprojektistaan. Olen erittäin kiinnostunut asiasta! :)

Kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä kirja.

Siirrytäänpä sitten vanhoihin nuortenkirjoihin. Siskon perintöä löytyy hyllystä seuraavaksi Eva Illoinen: Perri lähtee sotaa pakoon. 

-Lilli-

-------------------------------------------------------------

The book is a diary of recording Ukonhauta from Kotiteollisuus.

It really is a mystery how they ever managed to record Ukonhauta not to mention how good it sounds!

While reading the diary you'll notice in 7 weeks when Kotiteollisuus was recording at Tuomas Holopainen's wonderful home at Kitee, there wasn't but only about 1-3 sober days total. Intoxication has been the reality almost everyday or atleast the absurd hangover.

Yet they managed to do something. And Ukonhauta is full of wonderful songs. It's very odd.

There's lot of pictures in the book which are telling the atmosphere filled with alcohol fumes. And you'll find out also that the Holopainen's house is just like my dream house! Oh my god it's gorgeous! I want that! And I want it somewhere wilderness too. If Mr. Holopainen is ever somehow coming about reading this post he should really contact me and tell about his house project. I'm very interested about it! :)

All in all, the book is very entertaining.

Now let's get back with the old juvenile literatures. I have my sister's heritage next in line in my bookself Eva Illoinen: Perri escapes the war.

-Lilli-