25.1.12

Adolf Hitler: Taisteluni 1. osa, Tilinteko / Adolf Hitler: My Battle Volume 1, A Reckoning

English below

Jestas mikä urakka tämä kirja oli! Mutta sain sen vihdoin päätökseen. Sen verran tarpeekseni sain, että 2. osaa en kyllä lähde metsästämään.

Mitäpä sitä kirjasta sanoisi... Hitlerillä oli kyllä muutamia hyviä ideoita, myönnän sen. Harmi vain kun ne eivät sellaisiksi jääneet, vaan hyvätkin ideat käännettiin jollain tavalla huonoksi kun niitä jatkojalostettiin.

Kirja on erittäin vaikealukuinen. Hitler ei ollut kirjailija, ei todellakaan. Kirja on äärimmäisen huonosti kirjoitettu. Asioita toistetaan jatkuvasti ja mitään ei oikein selitetä loppuun asti, ajatukset jätetään puolitiehen.

Ja ne jotka väittävät Hitlerin olleen ateisti ovat kyllä niin väärässä kuin olla ja voi. Sen verran Jumalan ylistystä tuossakin kirjassa saa lukea, että ateisti sitä ei ole kirjoittanut.

Mutta tulipahan luettua.

Nyt siirryn kyllä kepeämpään lukemiseen. Ruoka on aina hyvä aihe.

Michelle Berriedale-Johnson: Historian herkkuja - British Museumin keittokirja

-Lilli-

----------------------------------

This book was hard work! But I finally finished it. But I did get enough of it so I won't seek the volume 2.

Well what would I say about the book... I admit, Hitler had some few good ideas. It's a shame they didn't stay like good ideas but they were somehow transferred into bad ideas with some follow-up process.

The book is very hard to read. Hitler definately wasn't a writer. It's very poorly written. There is constantly repeating and nothing is fully explained, thoughts are left halfway.

And those who say Hitler was an atheist are very very wrong. There were so much praising the God the atheist wouldn't write like that.

But now I have read it.

Now I can start reading something lighter. Food is always a nice subject.

Michelle Berriedale-Johnson:  The British Museum Cookbook

-Lilli-

24.1.12

Fobia / Phobia

Olen alkanut uskoa vahvasti, että minulla on fobia. En varma ole mutta aika lähellä ainakin ollaan uskoisin.

Minun fobiani on aika yleinenkin hammaslääkäripelko.

En ole ollut hammaslääkärissä varmaan yläastevuosien jälkeen eli nyt puhutaan 2000-luvun alusta. Uskallan siis jo väittää, että mitä luultavamminkin viimekertaisesta hammaslääkärikäynnistä on n. 10 vuotta.

Olisi jo aika siis käydä.

Mutta pelkkä ajatus pistää ahdistamaan. Tätäkin kirjoittaessani tunnen rinnassa puristusta, kädet tärisevät ja mitä luultavammin kohta purskahdan itkuun.

Sen verran olen saanut itsestäni irti, että olen etsinyt netistä hammashoitoloita joissa hoidetaan pelkopotilaita. Viime vuoden puolella olin jopa niin rohkea, että lähetin yhdelle hoitolalle sähköpostiakin asiasta.

Vastaus ei tosin miellyttänyt.

Kyllä, hoitavat pelkopotilaita. Ei muuta kuin rohkeasti soittoa vain, sanoivat. Kaikkein järkyttävin lause oli "Koska viimeisestä käynnistäsi on aikaa, se tekee tulemisesta vaikeampaa. Kun on käynyt ensimmäisen kerran ja tottunut paikkaan ja henkilökuntaan, pelko hiljalleen haihtuu" En kyllä usko tuon pitävän paikkansa. Minä olen kyllä ravannut hyvinkin paljon hammaslääkärissä nuorempana. Minulla on ollut kaksi eri oikomishoitoa ja muutama reikä. Eikä ole kyllä yhtään auttanut pelon kanssa se, että kävin useasti tutuilla hammaslääkäreillä. Silloin vain oli pakko käydä. Heti kun muutin pois vanhalta paikkakunnaltani jätin hammaslääkärissä käynnin koska ei tullut automaattisesti kutsua. Ei ollut pakko. Olisi pitänyt itse hoitaa asia. Siinä tosin ovat oikeassa, että varmaan tämä on myös sen takia vaikeampaa kun viime käynnistä on pitkä aika.

Mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun minuun ei kerta satu mihinkään niin miksi menen paikkaan jossa varmasti satutetaan ja sitten vielä maksan itseni siitä kipeäksi.

Olen katsellut eri hoitomuotoja. Nykyään on mahdollista saada myös nukutushammashoitoa. Ja varmaan sitä harkitsen erittäin vakavasti jos minulla todetaan paljonkin reikiä tai viisaudenhampaista tulee jotain sanomista (niitäkään ei tosin näy vielä, tiedä sitten onko leuan jumitus jotenkin yhteydessä näihin). Mutta... sitä ennen pitäisi mennä sinne tarkastukseen ja jo sekin hirvittää. Ne tökkivät sillä kamalalla piikillä ja sattuu. Ruiskuttavat sillä kylmävesiruiskulla ja vihloo pahasti. Tunkevat sitä imuletkua kurkkuun niin että alkaa oksettamaan. Pistävät sitä lakkaa joka maistuu oksennukselle ja sitten vielä poraavat ja sekös vasta sattuukin. Ja se haju jo saa voimaan pahoin. En pidä muistakaan lääkäreistä tai sairaaloista koska alan voimaan pahoin jo pelkästä siitä hajusta (desinfiointiaine haisee juurikin siltä. En pidä edes sen käytöstä.)

Tunnen itseni ihan tyhmäksi tämän takia. Mutta en mahda sille mitään. En edes tiedä mistä tämä on tullut. Muistan olleeni vielä niin urhea ala-asteen ensimmäisellä luokalla ja sitä ennen. Mutta myönnetäköön ettei minua oltu siihen mennessä muuten hoidettu kuin hampaiden pinnoitus. Se onkin ainut minkä muistan ettei olisi koskaan sattunut. Mutta sen jälkeen... en tiedä mitä on tapahtunut.

Kaikkein eniten pelkään ehkä juuri, että minulta vedetään hampaita irti. En halua. Minulla on todella kaunis ja varsinkin valkoinen hammasrivistö (sekä vahva ja terävä) josta minua on kehuttukin (niin hammaslääkärit kuin ystävätkin). Toinen pelko liittyy myös viisaudenhampaisiin. Pelkään hyvin paljon, että ne puhkeavat tai ne pitää repiä irti tai leikata. Pelkään myös sitä, että en osaa sanoa hoitajille mitään. En osaa pyytää puudutuksia tms. En muista, että minua olisi koskaan puudutettu enkä ole sitä koskaan osannut pyytääkään. En saa sanaa suusta ja sitten istunkin jo siinä kidutustuolissa kaiken maailman laitteet suussa jolloin ei enää voi mitään puhua. Menen lukkoon koko tilanteessa. Ja tietenkin kipu. Pelkään sitä. Jopa pientäkin.

Tiedän myös, että ellen pidä hampaistani huolta ne hajoavat. Olen laiska harjaaja. Kyllä yritän melkein joka aamu edes harjata mutta sekään ei aina muistu. Makea maistuu ja purkkaa en tykkää enää nykyään syödä. Oikeastaan voisin sanoa, että on suoranainen ihme ettei minulla ole vielä sen kummemin sattunut mihinkään (paitsi muutamat vihlomiset kylmää syödessä). Eikö siis kannattaisi mennä nyt ennen kuin on liian myöhäistä?

Kyllä kannattaisi mutta se on niin vaikeaa :( Pelkkä siitä puhuminen, että pitäisi, saa minut itkemään ja ahdistumaan. Ja vaikka Isäntä yrittää kovasti kannustaa ei siitäkään tunnu olevan apua. On lupautunut tulemaan minun mukaanikin. Mutta se ensiaskel on vain niin hankala. Sähköpostin kirjoittaminen (ei, minä en pysty soittamaan. En saisi sanotuksi sanaakaan). En edes tiedä mitä kirjoittaisin. Kaikki mitä kirjoitan tuntuu niin tyhmältä ja pelkään, että minulle nauretaan. "Iso ihminen ja pelkää hammaslääkäriä". Tuntuu ettei minua kuitenkaan otettaisi todesta ja vähäteltäisiin, että se nyt vaan on sellasta normaalia hammaslääkäripelkoa mitä kaikilla on. Mutta minä olen alkanut epäillä ettei tämä enää ole normaalia pelkoa.

-Lilli-

--------------------------------------

I've started to believe I have phobia. I'm not sure but I believe it's close of it.

My phobia is quite common fright of dentists.

I haven't been at the dentist probably after my upper comprehensive school years so we are talking about the beginning of 2000's. So I dare to assume now it's been about 10 years of my last visit at dentist.

So it would be good idea to visit already.

But even the thought of it starts strangle me. Even while writing this I feel pressure on my chest, my hands are shaking and probably I'll burst into tears sooner or later.

I've managed to push myself enough to just seek the dentists who takes care of fright patiences. Last year I was so brave I even wrote email to one of the places.

The answer didin't please me.

Yes, they do take care of fright patiences. Just be brave and call, they said. But the most shocking sentence was "Because it's been so many years since your last visit the visiting is much harded. But when you've been the first time and accustomed the place and staff the fright will evaporate slowly". I don't believe that. I do have been many many times at familiar dentist when I was younger. I had two different orthodontics and few holes. Going many times to dentist hasn't helped me for my fear. But then I just had to go there. Immidiately when I moved from my home city I left visiting dentist because they didn't automatically call me. I didn't have to go. I should have taken care of it myself. But I think they are right about the thing it's probably more difficult now to visit dentist because it's been a while.

But I've never understood why I should go somewhere where they are going to cause me pain even if I'm not already in pain and I should pay for it, and a lot.

I've looked some different treatments. Nowdays it's possible to get anesthesia. And I'm quite sure I would consider it very seriously if there is going to be a lot of holes or there is something to be done to my wisdom teeth (they don't bother me yet, if the odd pain in my jaw isn't related to them). But... before that I should go for check up and even that is so terrible. They poke me with that sharp needle and it hurts. They sprinkle the cold water and it aches badly. They force the sucktion hose through my throath and makes me want to womit. They put that awful yellow paste on my teeth which tastes like womit and then they trill and that really hurts. And the smell makes me feel sick. I don't like other doctors and hospitals either because the smell which makes me feel sick (disinfectant smells the same and I don't like to use it either).

I feel really stupid because of this. But I can't help it. I don't even now where this came from. I remember to been very brave on the first grade of elementary school and before that. But I admit before then I had only treated with veneering. It's the only thing I remember not be hurting. But after that... I don't know what has happend.

The most frighting thing is maybe if they bull out my teeth. I don't want that. I have very beautiful and especially white teeth (strong and sharp too) from which I've heard lot of praise (from dentists as from my friends). The other fear concerns the wisdom teeth. I fear very much they going to burst or they must be bulled out or cut. I also fear that I can't say to the nurses anything. I can't ask for local anaesthesia etc. I don't remember if I've ever got local anaesthesia and I haven't understood to ask it. I can't say a word and then suddenly I sit on the torture chair with all those equipments in my mouth so I can't talk anymore. I just freeze in the situation. And ofcourse the pain. I'm afraid of it. Even if it's only little.

I also know if I don't take care of my teeth they are going to break up. I'm lazy brusher. I try to brush my teeth atleast every morning but sometimes I forgot. I like sweet and I don't like to eat xylitol gum anymore. Actually I could say it's really a miracle there hasn't been a sore tooth yet or anything else (expect some aches when I'm eating cold things). So shouldn't I go before it's too late?

Yes I should, but it's so hard :( Even only talking about I should go makes me cry and become anguished. And although my partner really tries to encourage me it doesn't seem to help. He has even offered to come with me. But the first step is the hardest. Writing the email (no, I won't call. I couldn't say a word). I don't even know what to write. Everything I write seems silly and I fear I'll be laughed at. "An adult and fears dentists". It feels like they wouldn't take me seriously anyway and they would just ridicule it's just normal fear of dentist which almost everyone has. But I've started to suspect this isn't normal fear anymore.

-Lilli-

16.1.12

Joulu 2011 / Christmas 2011

English below

Vietimme joulun tänä vuonna ihan kahdestaan kotona.

Oli erilaista mutta mukavaa.

Minä heräsin, kuten aina, ennen kahdeksaa katsomaan Joulupukin kuumalinjaa. Aloin myös keittämään riisipuuroa. Siinä sitten palloilin välillä hämmentämään puuroa ja välillä seurailemaan kuumalinjaa. Isännän herätin 10 maissa aamupuurolle ja söimme rauhassa telkkaria katsellessa. Totta kai Lumiukko ja Joulurauhan julistus piti myös katsoa 12 aikaan.

Meillä ei ole omaa saunaa joten emme päässeet perinteiseen joulusaunaan, mikä toki hieman harmitti. Sen sijaan menimme yhden maissa pienelle ajelulle. Harmi kun ei ollut enää lunta. Ennen aattoa oli ollut vielä todella kaunis pieni lumipeite mutta aatonaattona satoi vettä ja vei kaikki lumet mukanaan :( Ei saatu valkeaa joulua vaikka melkein siltä näyttikin (nyt taasen ulkona on mitä kaunein lumipeite ja kuten Itsenäisyyspäivä kuvastakin näkee ikkunasta, puulla on kaunis lumipeite myös ja uutena vuotena oli todella kaunista. Jostain kumman syystä päätti jättää joulun välistä). Olin hyvin hämmentynyt miten paljon väkeä oli hautausmaalla jo tuohon aikaan kun siitä ohi mentiin. Itse mieluummin olisin halunnut mennä hautausmaalle vasta illalla ihastelemaan kynttilöitä, mutta ei jaksettu.

Kun pääsimme kotiin minä aloin tehdä ruokaa.

Söimme viiden maissa ja ähkyhän siinä tuli. Mutta ai että oli hyvää! Ja ainakin riittävästi! Meillä oli 7kg kinkku joka oli ihan passeli. Laatikoita löytyi viisi eri sorttia: Lanttu-, peruna-, porkkana-, kaali- ja makaronilaatikko. Sallattia (toiset tuntevat tämän nimellä rosolli) tein myös, sekä asianmukaisen vaaleanpunaisen kastikkeen. Isännän pyynnöstä myös vihersalaatti oli pöydässä jossa oli tuoretta ananasta, viinirypäleitä ja fetaa, tomaatin, kurkun ja salaatin lisäksi. Lohta oli sekä savustettua että loimutettua ja myös graavia. Minä tein uskomattoman hyvää ja helppoa joululimppua. Perunaa oli myös ja perunalle lihakastiketta. Maksamakkara unohtui aaton pöydästä mutta muistui Joulupäivänä. Silli unohtui myös jääkaappiin ja se löytyi vasta uutena vuotena.

Söimme niin paljon, että oli pakko mennä ottamaan pienet nokoset. Nukuimmekin sitten tunnin tai kaksi. Vasta 10 aikaan avoimme lahjat ja täytyy kyllä myöntää ettei nyt ehkä oltu oltu niin kilttejä kuin mitä Joulupukki antoi olettaa.

Olimme niin ähkyjä illallakin ettemme jaksaneet syödä jälkiruoaksi juustoja, joten söimme niitäkin vasta joulupäivänä.

Entä joulukuusi? No sen hain jo 19. päivä. Ja koristelinkin jo olikohan se 21. päivä :) Muutenhan olin tehnyt joulukoristelut jo hyvissä ajoin.

Nyt tosin Joulukuusi on jouduttu riisumaan. Tein sen jo viime viikon alussa. Se oli todella surullista :( Mutta minkäs teet kun se piti olla roskakatoksella jo 12. päivä (tosin, minulla ei olisi ollut mikään kiire. Siellä ne on edelleen kaikki kuuset :() Siinä samassa sitten siivosin kaikki muutkin koristeet pois, verhot vielä kun joku vaihtaisi. On se vaan niin surullista mutta vuoden päästä taas on iloisia hetkiä kaiken ripustamisessa takaisin. Ehkä sitten jo uuteen kotiin?

Kinkkua saadaankin seuraavan kerran maistaa taas Laskiaisena. Pilkoin loput kinkusta pakkaseen odottamaan hernekeittoa jonka teen toivon mukaan silloin.

-Lilli-


Joulupöytä. Pöydällä oli kinkku, sallatti (toiset tuntevat nimellä rosolli), sallatinkastike, graavilohi, savu- ja loimulohi, viherfetasalaatti sekä piimälimppu. Lämpimät laatikot, perunat ja lihakastike olivat tuossa kuvaajan vasemmalla puolella ja takana, ei kuvaa niistä tosin. / Christmas table. There were ham, rosolli salad, pink dressing, gravlax, smoked salmon, blazed salmon, fetasalad and sour milk loaf. The warm casselores, potatos and meatsauce were there on the left and behind the photographer, although I don't have a picture of them.

Meidän sallattiin tulee sipulaa, perunaa, porkkanaa ja punajuurta. Nam nam. / In our rosolli salad there is onion, potatos, carrots and beetroot. Yum yum.

Meidän upea kuusi ja Taavetti lahjoja vartioimassa :) / Our fabulous Christmas tree and Taavetti guarding presents :)

Hieman eri valossa. Taitaa kuusi vähän olla vinossa ja hennot oksat eivät tahtoneet jaksaa kannatella kynttilöitä mutta ei se haittaa. Kaunis se on silti! / In a different light. The tree might be a little bit tilted and those fragile brances didn't have enough strenght to carry candles but it won't matter. It's still beautiful!

Minä, Taavetti ja Kuusi :) /Me, Taavetti and the Christmas tree

Nämä sukat tein vuonna 2011 ja ne oli salainen lahja josta puhuin. Pinkkejä aloin kutomaan Tammikuussa 2011 ja punaiset sain valmiiksi olikos se nyt Marraskuussa 2011. Valitettavasti sukat odottavat edelleen tuolla jotta postitan ne saajilleen kun en ennen joulua heitä tavannut. Mietin myös jos jättäisin sukat seuraavaan jouluun, mutta pelkään pienempien sukkien käyvän jo turhan pieniksi ennen sitä. / These socks I made during the year 2011 and they were the secret present what I was talking about. Those pink ones I started knitting on January 2011 and those red ones I finished on November 2011, I think. Unfortunately they are still waiting there to be posted for receivers because I didn't saw them before Christmas. I was thinking if I should leave them for next Christmas but I'm afraid the smaller socks won't then fit anymore.

Tämä on myös se salainen lahja. Tämä lähtee sukkien mukaan. Tein tarinan "sukkien synnystä". Ihana siskontyttöni piirsi uskomattoman ihanat kuvat! Mietin pistänkö koko tarinan tännekin joskus. On kyllä yksi onnistuneimmista vaikken satuja olekaan kirjoittanut enää moneen vuoteen. Mutta sadun kääntäminen englanniksi voi olla aika haastavaa. Mut katsotaan :) / This was also part of the secret present. This is going with the socks. I made a story about "how the socks were made". My sweet niece draw wonderful pictures! I'm thinking if I would write the story here too. It's one of the most succesfull stories I've made for a long time. But translating it to English might be a tricky job. But we'll see :)

This year we spend our Christmas just two of us at home. 

It was very different but still very nice.

I woke up as always about 8am to watch Santa Claus hot line. I also started making some rice pudding. So at times I stirred the pudding and between watched hot line. I woke up my partner at 10am and we ate the pudding watching tv. Of course we had to also watch The Snowman and Christmas peace pronouncement at 12pm.

We don't have our own sauna so we didn't get to the traditional Christmas sauna which was a bummer. Instead we went for a little drive at 1pm. It was shame there wasn't any snow anymore. Before eve there were so beautiful snow on the ground but on 23rd it started to rain and it took all the snow :( We didn't have white Christmas although first it seemed so (now we do have snow and lot, and like you can see the picture on the post about Independence day there is little snow on the tree outside and it was really beautiful snow on new year's eve too. It just decided to pass Christmas). It was really confusing how much there were people at the cemetery already at that time when we drove past it. I would have prefered going there on the evening admiring all the beautiful candels but we didn't have strenght for that.

When we got to home I started prepairing food.

We ate around 5pm and oh my god weren't we full! But it was so delicious! And there surely was enough! We had 7kg ham which was quite fit. There were five types of casseroles: swede, potato, carrot, cabbage and macaroni. I also made rosolli salad with suitable pink dressing. My partner also asked for ordinary salad with fresh pineapple, grapes and feta with of course tomatoes, cucumbers and salad. We had three types of salmon: smoked, blazed and gravlax. I made very delicious and easy Christmas loaf. There were also potatos and meatsauce. I forgot liverwurst from the table on eve but I remembered it on the Christmas day. I also forgot I had mustard herring in the fridge and found it at New Year's.

We ate so much we had to take a little nap after it. So we slept about an hour or two. We opend the present around 10pm and I must admit I don't think we had been as nice as Santa had assumed.

We were so full still at night we couldn't eat our dessert cheeses so we ate them on Christmas day.

What about the Christmas tree? Well, we got it already at 19th. And I decorated it, if I remember right, already on 21st :) Other decorations I had made already earlier.

Now the tree has been undressed. I did it at the beginning of the week. It was really sad :( But I have to do it because it had to be at rubbish canopy on 12th (although now I know I wouldn't have to rush, those trees are still there waiting :( ) At the same time I put away all the other decorations too, the curtains are still waiting to be changed. It's so sad but after a year it's again those happy days and I can hang everything back. Maybe then in a new home?

We can taste the ham again on Pancake Day. I chopped last of it to the freezer waiting the pea soup I'm hopefully going to make on February.

-Lilli-

10.1.12

Namua tarjolla / Sweets available

Askartelua ja Elämätä by Mirjarr blogissa on bloginamua tarjolla :)

-----------------------------------

There's blog sweets at Askartelua ja Elämätä by Mirjarr The blog is in Finnish so my English readers might not benefit for it, sorry.

9.1.12

Liebster blog palkinto / Liebster blog award

English below
Minä sain Liebster blog palkinnon Lassiter Chaseltä ja tämän pikkuveljeltä Benjaminiltä. He ovat oikein suloisia Shetlannin lammaskoiria. Jos muistan oikein taitavat asua ihmisäitinsä ja -isoäitinsä kanssa Ameriikan maalla.


Liebster on saksaa ja tarkoittaa suomeksi "rakkain". Palkinto on tarkoitettu auttamaan uusia blogeja saamaan ansaittua huomiota. Kuten muissakin palkinnoissa myös tähän kuuluu pientä seremoniaa. Hyväksyäksesi palkinnon sinun täytyy tehdä seuraavaa:
1. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
2. Linkitä takaisin blogaajaan jolta sait palkinnon.
3. Valitse viisi lempiblogiasi joilla on vähemmän kuin 200 seuraajaa, jätä heidän blogiinsa kommentti kertoaksesi antaneesi palkinnon heille.
4. Toivo, että viisi valitsemaasi blogia päättää jatkaa rakkauden levittämistä ja jakavat palkinnon edelleen viidelle uudelle blogille. 

Blogien valitseminen on aina yhtä hankalaa mutta annan palkinnon seuraaville:

1. Terveisiä Puhi Harakanpojalta On ihana seurata yhden teatteriohjaajani pitämää blogia vaikkei lapset ole vielä omalta kohdalta ajankohtainen asia.

2. Raising Africa Blogi päivittyy harvoin mutta silloin kun päivitys tapahtuu on sitä mukava lukea. Africa on suloinen jättiläinen.

3. Living A Farmers Life On ihana lukea pienten ja isojenkin karvaturrien edistyksestä. Viime vuosi oli rankkaa aikaa joten toivon mukaan tämä vuosi olisi hellempi.

4. Enkeli El'Bow and Hauwii El'Bowta en tule unohtamaan, siinä oli upea jättiläinen. Toivottavasti Sanne ja Hauwii pärjäävät ja tämän palkinnon avulla lähetän oikein paljon rakkautta ja voimia!

5. "Don't Stop Till You Get Enough" Työkaverini aloitti juuri bloginsa joten tässä hieman kannustusta hänelle jatkamaan :)  
-----------------------------------

I got Liebster Blog award from Lassiter Chase the Sheltie and his littlebrother Bejamin. They are very adorable Shetland Sheepdogs. If I remember right they live with their human mommy and human grandmother in somewhere USA (correct me if I'm wrong).


Liebster means “dearest” in German, and the award is intended to help up-and-coming blogs get the attention they deserve. As with any award, there is a bit of ceremony involved. In order to accept the award, we must do the following:
1. Copy and paste the award on our blog.
2. Link back to the blogger who gave us the award
3. Pick our five favorite blogs with less than 200 followers, and leave a comment on their blog to let them know they have received the award.
4. Hope that the five blogs chosen will keep spreading the love and pass it on to five more blogs
It's really a pain choosing the blogs but I give the award to these:

1. Terveisiä Puhi Harakanpojalta It's really nice to follow one of my theater director's blog although children aren't current thing for me yet.

2. Raising Africa The updates are rare but when it happens it's always nice to read. Africa is a sweet giant.

3. Living A Farmers Life It's really nice to read about the small and big critters and their progress. Last year was rough time but I hope this year will be more gentle to you all.

4. Angel El'Bow and Hauwii I won't forget El'Bow, he was just amazing giant. I hope Sanne and Hauwii are managing and with this award I send you a lot of love and strenght!

5. "Don't Stop Till You Get Enough" My workingmate started her own blog a while ago so here is a cheer to keep it going :)

6.1.12

Päällystakki / The Overcoat

English below

 

PÄÄLLYSTAKKI 

 

Komedia työelämän huononemisesta 

 

Helsingin olympialaisten kanssa kilpaa Tampereelle syntynyt Akaki Akakijevitš (Tom Lindholm) on vaatimaton ja hiljainen mies, joka on syntynyt pankkivirkailijaksi. Hän saa kokea pankkimaailman myllerrykset ja työelämän muutokset. Hän käy läpi osuuskassat ja roskapankit, IT-buumin ja Sahara-rahastot, talouskasvut ja romahdukset, mutta rakkaudesta ja onnesta uneksii vain hiljaa. Kunnes eräänä päivänä vakuuttuu ajatuksesta, että uusi päällystakki voi muuttaa koko hänen elämänsä.
Päällystakki on viihdyttävän vapaa tulkinta Nikolai Gogolin samannimisestä novellista. Pikakelauksella ja yli 50 hahmon, virtuoosimaisen näyttelijäntyön ja yllätyksellisten teatteriasetelmien voimin se halkoo läpi Suomen historian 1950-luvulta aina tähän päivään. Se ohjaa kohtalokkaalle seikkailulle läpi muuttuneen suomalaisen työelämän sekä kansainvälisen talouden yhä absurdimmiksi käyvien käänteiden.
Näytelmä kantaesitettiin keväällä 2009 Ryhmäteatterissa, ja siitä tuli heti yleisö- ja arvostelumenestys.


Kirjoittanut Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä
Ohjaus Mikko Kanninen
Lavastus Kimmo Siren
Puvut Jaana Aro
Valosuunnittelu Tuomas Vartola
Äänisuunnittelu Simo Savisaari
Rooleissa:
Tom Lindholm - Akaki Akakijevits
Arttu Ratinen
Ville Majamaa
Pete Koskinen
Elina Salovaara
Jannastiina Hakala


Tämä oli MAHTAVA!! Tästä olisin voinut maksaa jo vaikka heti ensimmäisellä kerralla! Aluksi hieman ihmettelin, että miksi valoja ei sammuteta ja näyttelijöiden vaatteiden vaihtaminen itse "lavalla" oli hämmentävää mutta ei siihen loppujen lopuksi kiinnittänytkään sen enempää huomiota. Alun katsomovalot olisi voinut kyllä sammuttaa saman tien. En ymmärtänyt miksi niitä piti pitää päällä näytelmän alussa. Se tuntui vain vaivaannuttavalta kun itse istui katsomossa ja antoi näytelmästä amatöörimäisen kuvan varsinkin oudon lavastuksen kanssa. Mutta senkin lopulta unohti kun valot vihdoin sammutettiin ja pääsi kunnolla uppoutumaan esitykseen.

Tämä nauratti välillä ja välillä kosketti syvästikin. Oli siellä kohtakin jossa muu yleisö nauroi kun minä itkin. Olinkin katsojakunnan nuorimpia, niinkuin yleensäkin. Keskiverto asiakas on juurikin ns. porvarillinen wanha rouva minkkiturkkeineen. Kyseessä oli kohta jossa yksinhuoltaja äiti kamppailee toimeentulon kanssa. En muista kohtaa tarkalleen mutta muistan ihmetelleeni mitä kovin hauskaa siinä tilanteessa ihmiset oikein näki? Oliko se tilanne selitetty jotenkin hauskalla tavalla? Vai johtuiko se näyttelijöiden reaktioista? En tiedä. En muista. Muistan vain että minua alkoi itkettää kun pystyin niin hyvin samastumaan siihen naiseen, tai pikemminkin tyttöön joka yritti kamppailla elämästään ja kun kuulin muun yleisön naurun niin tuli vain tunne että siinä ne rikkaat ylpeät porvarit nauraa vähäosaisimmille kun itse käyvät teatterissa joka sunnuntai, syömässä hienoissa ravintoloissa ja omistavat upeita omia talojaan. Kun taas minä kamppailen kuukauden ajan alle 100e ja olen täysin toisen elätettävänä, teen "ala-arvoisia" töitä enkä niitäkään kokopäiväisesti, asun vuokralla, nostaisin tukia jos niitä saisin ja syön samaa tylsää ruokaa viikonkin jos mahdollista. Sitten ajattelin, että jos minullakin olisi vielä tässä lapsi mukana tai tulollaan. Kävi tosi paljon sääliksi sitä tyttöä. Ja tunsin itseni erittäin ulkopuoliseksi katsomossa.

Mutta näytelmä oli upea! Suosittelen mitä lämpimämmin ja itsekin haluaisin mennä katsomaan sen uudestaan. Ja ehkä mahdollisuuteni tulee pikemmin kuin arvaakaan. Päällystakki on meinaan palaamassa ja vielä päänäyttämöllä!

---------------------------------------------------

THE OVERCOAT

 

Comedy of working life getting worse

 

Akaki Akakijevitš (Tom Lindholm) is modest and quite man born in Tampere racing with the Helsinki Olympics, he was born to be bank official. He experiences the rampage of the bank's world and the changes of the work life. He goes through the credit unions and bad banks, IT boom and Sahara fund, economic growths and collapses but he only dreams silently of love and luck. When one day he is convinced of the idea that the new overcoat could change his whole life.
The Overcoat is entertaining free rendition of Nikolai Gogol's same name novel. With the strenght of rewind and over 50 characters, virtuos acting work and suprising theater positioning  it goes through history of Finland from the 1950's until this day. It leads to fateful adventure through changed work life in Finland and through more and more absurd international economy  twists.
The play got it's premiere on spring 2009 at Ryhmäteatteri and it became audience's and critic's favourite immidiately.

Written Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä
Director Mikko Kanninen
Stage desing Kimmo Siren
Costume desing Jaana Aro
Light desing Tuomas Vartola
Sound desing Simo Savisaari
Cast:
Tom Lindholm - Akaki Akakijevits
Arttu Ratinen
Ville Majamaa
Pete Koskinen
Elina Salovaara
Jannastiina Hakala



This was AWESOME!! I would have even paid for this at the first time! First I wondered why they didn't put the lights off at the beginning and the cast's costume changing on the "stage" was very confusing but after all you didn't pay any attension to it. But I think it would have been better if the lights would been put off at the beginning. I didn't see why it had to be like that. It just felt awkward in the audience and seemed very unprofessionald with the odd stage desing. But after all I forgot that too when the lights were finally put off and I could totally concentrate to the play.

This made me laugh and it also touched me deeply. There were also one scene where everyone else on the audience was laughing but I cried. I were probably the youngest on the audience like almost always. The average customer is so-called bourgeois madam with her mink coat. It was a scene where single parent mother is struggling with living. I don't remember the scene exactly but I remember wondering what hilarious other saw in it? Was it explained funny way? Or was it because of the reaction of the cast? I don't know. I don't remember. I only remember I started crying and I could have identify to that poor woman or should I say girl who tried to struggle for her life and when the others in the audience just laughed I felt like those rich arrogant bourgeoises are laughing to underbrivileged when theyselves are going to theater every Sunday, eating in fine restaurants and live in amazing houses. On the other hand, like I am struggling in bad months only about 100euros income and I am totally living by others, I do "inferior" jobs and even not them on full-time, I live on rent, I would raise support if I would get any and I eat the same plain food a week if possible. Then I started though what if I would have child with me too or coming. I so much pity the girl. And I felt really outsider in the audience.

But the play was amazing! I'll recommend it warmly and I would like to see it again myself too. And maybe I'll see it because it's coming back and this time to the main stage.

 

5.1.12

New Karleby

English below

 

NEW KARLEBY


Leea Klemolan odotettu uutuus


Arktisen trilogian päätösosa - jatkoa Kokkola ja Kohti kylmempää -näytelmille


New Karleby sijoittuu Kokkolaan, jonne Henkilöhuolinnan johtaja Martti Piano Larsson palaa Grönlannista maitojunalla takaisin vanhempiensa Kaulus ja Sihti Larssonin luokse kotihoitoon. Grönlannissa Pianolla on epäonnistunut niin kokkolalaisten verorahoilla perustettu uusi yhteiskunta kuin avioliittokin.
New Karleby on näytelmä siitä, mitä vapaudenjanon ja turvallisuudenkaipuun välinen ristiriita ihmisessä teettää.  Valitettavasti Kaulus Larssonin vaikutuksesta tässä näytelmässä ihmisiksi lasketaan myös eläimet, Kauluksen kaverit, joiden vastenmieliset tavat, tottumukset ja avioliittokäytännöt tunkeutuvat tavalliseen kerrostalokaksioon.
New Karleby on kunniantunnustus rapistuville ruumiillemme, jotka jättävät tienposkeen juuri kun on oppinut luottamaan, että ne eivät ikinä petä. Se on yritys armahtaa ja ymmärtää niitä monia tapoja, joilla me koitamme oman kuolevaisuutemme kestää.
Näytelmä on Klemolan arktisen trilogian päätösosa ja itsenäinen jatko-osa aiemmille menestysnäytelmille Kokkola (2004) ja Kohti kylmempää (2008).

Lue arkistotietoja trilogian aiemmista osista:
KOKKOLA
KOHTI KYLMEMPÄÄ

Kirjoittanut Klaus Klemola - Leea Klemola
Ohjaus Leea Klemola
Lavastus Erkki Saarainen
Puvut Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu J-P Järvinen
Cast:
Klaus Klemola - Piano Larsson
Heikki Kinnunen - Kaulus Larsson
Jaana Saarinen - Sihti Larsson
Inkeri Mertanen - Elli Frolov
Jussi Rantamäki - Arijoutsi Prittinen
Juho Kuosmanen - Harri Lömmarkki
Mari Turunen - Täplähyeena / Nancy Larsson
Reino Bragge - Täplähyeena
Ville Majamaa - Täplähyeena
Markku Thure - Täplähyeena
Risto Korhonen - Täplähyeena


Olen nähnyt tämän kaksi kertaa ja ensimmäisestä kerrasta minulta jäi ensimmäisestä puoliajasta näkemättä 10 minuuttia lopusta. Toisella kerralla kuitenkin senkin näin.

Täytyy kyllä myöntää, että ymmärrän niitä muutamia iäkkäitä rouvas henkilöitä jotka lähtivät ensimmäisen puoliajan jälkeen pois esityksestä. Onhan se aikamoista tekstiä ja esiintymistä, joka oikeastaan vain "pahenee" loppua kohden.

Minulla on sen verran huono tilanne, etten tiedä yhtään mitä aikaisemmissa kahdessa näytelmässä on tapahtunut ja selvästikin tämä kuitenkin on jatkoa niille. Viihdyttävä tämä on silti ja välillä aika kuvottavakin, mutta hyvässä mielessä. Ja kyllähän sen kai voisi arvatakin millaista viihdettä on luvassa jos näyttelijäkaartissa on Mari Turunen. En varmaan ole koskaan nähnyt Maria missään ilman, että tämä olisi jossain vaiheessa alasti, tai vain perse paljaana tai tekemässä mitä tahansa jota voisi kuvata sanalla "ällöttävää".

Myönnän, että ensimmäisellä katselukerralla en pitänyt näytelmästä puoliksikaan niin paljon kuin toisella (ja viimeisellä) kerralla. Tiedä sitten oliko näyttelijöiden energiat korkeammalla, että sitä vain nauroi katketakseen toisin kuin ensimmäisellä kerralla en kauheasti.

Takapermantolaisia maksaneita asiakkaita kävi kyllä sääliksi. Takimmaisista istuimista ei meinaan nähnyt yhtä erittäin pitkää kohtausta joka käytiin kahden ihmisen voimin molemmilla parvekkeilla. Ensimmäisellä kerralla kesti kauan aikaa tajuta, että mitäs tämä nyt on. Ääni kuuluu mutta ketään ei näy kunnes sitä sitten jossain vaiheessa tajusi, että ahaa, ne ovat tuolla parvekkeella johon takapermanto ei näe. Erittäin harmillista. Minua suuttuttaisi jos olisin ostanut liput koska teatteriliput eivät ole mitään halpaa lystiä. Toivon mukaan ovat saaneet sitten hieman halvemmalla liput näköhaittapaikoille. Tietääkseni niillekin paikoille saa alennetut liput joissa häiritsee tolpat juuri sopivasti ettei näe keskinäyttämöä.

--------------------------------------------------

NEW KARLEBY

 

Expected release by Leea Klemola

 

The ending of the arctic trilogy - Sequel to the plays Kokkola and Kohti kylmempää (Towards the colder)

 

New Karleby is set in Kokkola where person forwarder manager Martti Piano Larsson returns from Greenland back to his parents Kaulus and Sihti Larsson's home care. Piano failed the society in Greenland founded by the taxes of people of the Kokkola as his marriage too. 
New Karleby is a play about what desire for freedom crossing with desire of safety does to humans. Unfortunately because of Kaulus Larsson in this play there is considered also some animals as human beings, the friends of Kaulus, whose disgusting manners, customs and marriage policy invades the ordinary flat apartment.
New Karleby is affirmation of honor to our deteriorating bodies which will left us side by the road just when we started to believe they would never fails us. It's the attempt to spare and understand those habits which we try to endure our own mortality.
The play is the ending of the arctic trilogy by Klemola and it's independent sequel to the other earlier plays Kokkola (2004) and Kohti kylmempää (2008).

Written Klaus Klemola - Leea Klemola
Director Leea Klemola
Stage desing Erkki Saarainen
Cloth desing Tuomas Lampinen
Light desing Raimo Salmi
Sound desing J-P Järvinen
Rooleissa:
Klaus Klemola - Piano Larsson
Heikki Kinnunen - Kaulus Larsson
Jaana Saarinen - Sihti Larsson
Inkeri Mertanen - Elli Frolov
Jussi Rantamäki - Arijoutsi Prittinen
Juho Kuosmanen - Harri Lömmarkki
Mari Turunen - Spotted hyena / Nancy Larsson
Reino Bragge - Spotted hyena
Ville Majamaa - Spotted hyena
Markku Thure - Spotted hyena
Risto Korhonen - Spotted hyena


I've seen this twice and at the first time I didn't see the first half's last 10 minutes. But on the other time I did see it.

I must admit I understood those few elderly women who left after the first half. It's quite rough text and play which only get even "worse" until the end.

It's my bad I don't know what has happend in the past two plays and this is definately a sequel to them. It's still very entertaining although a little bit disgusting in some parts but in a good way. And maybe I would have seen it coming if I would have looked the cast more carefully and found the name Mari Turunen. I don't think I have never seen a single play/movie/serie without Mari to be naked, mooning or doing something which many would descripe it with word "disguisting" in it.

I admit at the first time I saw it I didn't like it as half as much I did on the second time (and the last time). I don't know if the cast had more energy or something so I laughed so hard contrary to the first time I don't remember laughing very much.

I did pity a little of those customers in the back stall. You couldn't see a very long scene from there which was played in the two balconies between two peoples. First time it took me a lot of time just to figure out what the heck it was. I did hear the voices but I didn't see anyone on stage until I finally figured it out they were on the balconies which we in the back stall don't see. It was really a shame. I would have been mad if I would have paid the ticket because they are not cheap ones. I hope they have got some discount because of the sight impediment. If I remember right we already are offering discount for those seats where there is column blocking the view to the center of the stage.

4.1.12

Syntymäpäiväni / My birthday

English below

Syntymäpäiväni on 14.12. Vietin sitä kuitenkin 18.12, joka on myös äitini syntymäpäivä, koska 18. päivä oli sunnuntai.

17. päivä sain jo ensimmäisen vieraani joka tosin lähti sunnuntaina jo 12 maissa eikä ehtinyt maistella herkkuja. Mutta ainakin hieman maisteltiin kakkua kun tein sen lauantaina ystäväni avustuksella.

Puoletkaan vieraista ei tullut sunnuntaina ja olin erittäin harmistunut mutta eipä sille mitään voi.

Paikalla oli kuitenkin äitini miesystävänsä kanssa, sekä siskoni vanhimman tyttärensä kanssa. Isäntäkään ei ehtinyt paikalle ennen kuin vasta joskus illalla juuri kun äitini oli lähdössä.

Tarjoilut olivat siis enemmänkin kuin riittämiin. Minua harmittaa, että unohdin ottaa pöydästä kuvan. Siskontyttöni sentään sai kokeilla Isännän kameraa ja otti puolestani kuvan kakusta ja suklaafudgeista. Täytyy kysellä jos äidin miesystävällä olisi onnistuneita kuvia koko pöydästä. Muistaakseni hän napsi myös kuvia.

Tarjolla oli Suklaa-mansikkakakkua, Quiche Lorrainea (kinkku-juustopiirakka), rieskarullia (poro ja graavilohi), kanelipullia, mantelisuklaakeksejä, taatelikakkua, joulupipareita ja -torttuja, juustosarvia sekä suklaafudgea.

Mukavaa oli herkkuja syödessä ja jutustellessa.

Kakku oli todella hyvää ja onnistunut! / The cake was really delicious and very success!

Suklaafudgetkin onnistuivat ihan ok ja olivat herkullisia. / The chocolate fudges were ok too and were delicious.

My birthday is on 14th of December. I had my birthday party on 18th of December which is also my mother's birthday, because it happend to be Sunday.

I got my first guest on 17th but she left already around 12pm on Sunday so she didn't get to taste the delicates. But at least we did taste a cake little bit when my friend helped me making it on Saturday.

Half of the invited guests didn't come on Sunday and I was really sad about it but what can you do.

But there were my mother with her boyfriend and my sister with her oldest daughter. My partner didn't also get in time at home. He arrived just when my mother was leaving.

So there definately was enough food. It's a shame I forgot to take a picture of the table. My niece got to try my partners camera and she took pictures of the cake and chocolate fudges. I must to ask my mother's boyfriend if he has some good photos of the table too. I remember he was also taking pictures.

On the table there were Strawberry-chocolate cake, Quiche Lorraine (ham-cheese pie), rolled unleavened barley breads (reindeer and gravlax), cinnamon buns, almond-chocolate cookies, date cake, christmas cookies and christmas mince pies, cheese horns and chocolate fudge.

It was really nice time eating delicates and just chatting.

3.1.12

Mielipuolen päiväkirja / Diary of a Madman

English below

 

MIELIPUOLEN PÄIVÄKIRJA


Martti Suosalon huikea bravuuri!


Lisäesitykset yleisön pyynnöstä!
Tarmo Mannin esittämästä legendaarisesta Gogolin Mielipuolen päiväkirjasta on jo 30 vuotta. Ani harvasta näyttelijästä on ollut astumaan samoihin saappaisiin. Martti Suosalo on niitä harvoja.

Gogolin klassikkotarinassa tragiikka ja komiikka risteytyvät harvinaisen koskettavasti. Tarina luo kirkkaan kuvan ihmismielen järkkymisestä ja todellisuudentajun katoamisesta. Eli siitä, miten ihminen menettää elämänhallinnan ja syrjäytyy. Gogolin klassikko on siirretty tähän päivään, meidän aikaamme.
"Tulkinta on hyvin minimalistinen, mutta se avautuu suuriin visioihin. Näyttelijä tarvitsee vain muutaman eleen, viattomasti ilmaan heitetyn ajatuksen ja suuren annoksen karismaa.
Suosalo kuvaa sanoilla niin, että katsoja voi nähdä edessään paikat, koirat, morsiamet kosijoineen ja viraston ällistyneet kollegat.
Kun hän narisuttaa Kaspian meressä kenkiään, näyttämö soi."

HELSINGIN SANOMAT, Kirsikka Moring

Esityksen on tuottanut KP-Ideat Oy ja Aleksanterin teatteri.

Kirjoittanut Nikolai Gogol
Ohjaus Kari Paukkunen
Visualisointi Martti Aiha
Valosuunnittelu Mikki Kunttu
Pukusuunnittelu Marja Uusitalo
Rooleissa:
Martti Suosalo




En oikein osaa sanoa tästä mitään. En ole nähnyt mitään vastaavaa aikaisemmin. Sanoisin että ihan ok. Martti Suosalo on lahjakas toki mutta yksi ongelma oli ylitse muiden tässä esityksessä. Välillä oli erittäin vaikea saada selvää mitä Martti sanoo. Yksinkertaisesti en ymmärtänyt, ja se ei johtunut tekstistä vaan artikuloinnin puutteesta. Martti puhui niin nopeasti ja epäselvästi, että puolet tekstistä, joka tässä oli pääosassa, meni täysin ohitse. Ehkä siinä syy miksen päässyt kovin hyvin kiinni näytelmään... en nähnyt edessäni niitä paikkoja, koiria, morsiamia kosijoineen saati viraston ällistyneitä kollegoja.

Toinen selittämätön asia oli kuvaruudut taustalla. Yritin ensin katsoa niitä ja löytää yhtymäkohtaa puheeseen ja kuviin mutta niitä ei tuntunut olevan ollenkaan. Oliko tämä sitten osa sitä mielipuolisuutta? En tiedä, mutta kovasti se jäi häiritsemään ja pikemminkin kuvat taustalla vain alkoivat lopulta ärsyttämään.

---------------------------------------------------------------

DIARY OF A MADMAN

 

Martti Suosalo's huge bravura!

 

Extra show for the audience demand!
It has been about 30 years since the legendary Gogol's Diary of a Madman performed by Tarmo Manni. There aren't many actors who are willing to step on his footsteps. Martti Suosalo is few of them.

In the classic story by Gogol the tragic and comedy meets rarely touching. The story creates a bright image of shake and losing the sense of reality in human mind. How human loses life control and experience social exclusion. Gogol's classic has removed to this day, in our time.  
"Interpretation is very minimalistic but it opens to the big visions. The actor needs only a few expressions, innocently spring out thought and lot of charisma. Suosalo tells the story so well the audience can see the places, dogs, brides with their suitors and the office's suprised colleagues.
When he is creaking his shoes in the Kaspian ocean, the stage rings."
HELSINGIN SANOMAT, Kirsikka Moring

The play has been presented by KP-Ideat Oy and Aleksanteri theater



Writer Nikolai Gogol
Director Kari Paukkunen
Visualization Martti Aiha
Light desing Mikki Kunttu
Costume desing Marja Uusitalo
Cast:
Martti Suosalo





I don't know what to say about this. I haven't seen anything like it before. I would say it was ok. Martti Suosalo is sure talented actor but there is one major problem in this play. Sometimes it was very difficult to make sense what Martti was saying. I just didn't understand and it wasn't because of the text, it was the lack of articulation. Martti spoke so fast and unclearly so I didn't understand half of the text, which was in major part. Maybe that's the reason why I didn't get hang of the play... I didn't saw those places, dogs, brides with suitors or office's suprised collagues.

The other unexplained thing was the screens in the backround. I tried to look at them and find something in common from the speech and the pictures but I don't think there was any. Was this the madman part? I don't know but I started to think of them too much and after all they just started to irk me.

 

 

 

 

 

2.1.12

Jumala on kauneus / God is beauty

English below

JUMALA ON KAUNEUS 

 

Huippuvierailu 

 

Smeds Ensemble esittää 

 

Jumala on kauneus kertoo taiteilijan kamppailusta luomistyön äärellä. Se on väkevä kuvaus kauneutta etsivän taiteilijan tunteiden myllerryksestä: epätoivosta, uhmasta ja raivosta kuin myös kaikkivoivasta ilosta ja luovasta hurmoksesta. Esitys kertoo liminkalaisesta kuvataiteilijasta Vilho Lammesta (1898-1936), joka eli lyhyen ja kiihkeän, traagisesti päättyneen elämän.


Näyttämöllä Lampi maalaa, tanssii ja laulaa, hän lausuu runoja ja veistää parrua kuin viimeistä päivää. Kaikki taiteen keinot ovat käytössä. Vilho Lammen roolissa nähdään viisi näyttelijää, jotka kukin vuorollaan esittävät episodeja taiteilijan eri elämänvaiheista. Näytelmä koostuu kymmenestä eri kohtauksesta, näyttämömaalauksesta, joiden kautta katsojan edessä paljastuu elämän ja taiteen kirjava väripaletti. Lampi etsii ilmaisuaan Pohjanmaalla, Meksikossa ja Pariisissa, samastuu niin van Goghiin kuin haapaankin, ja pyrkii kaiken aikaa kohti kauneutta.


Rooleissa Timo Tuominen, Tarja Heinula, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila ja Katja Küttner 


Ohjaus ja sovitus Kristian Smeds
Musiikki Juha Menna, Tuomo Kuurre ja Tomi Rikkola
Valosuunnittelu Minna Tiikkainen
Lavastus Kristian Smeds, Riikka von Martens ja Katriina Haikala
Tekniikka Pietu Pietiäinen
Tuotanto Smeds Ensemble
Perustuu Paavo Rintalan samannimiseen romaaniin


Vilho Lammen kuviin voi tutustua Oulun Kaupungin Taidemuseon sivuilla. Linkki TÄSTÄ.


Tämä oli jotain ihan täysin erilaista mitä olen koskaan ennen nähnyt!

Kerran tämän näin ja oli kyllä uskomaton kokemus. Ensimmäinen postmodernisti taideteos ikinä jonka olen nähnyt, varsinkin teatterissa.

Minulla oli aluksi omat epäilykseni. Kokemukseni modernista teatterista tai ylipäänsä modernista mistään on ollut kyllä niin huonoa ja ympäripyöreistä, että ei minua ole koskaan oikein kiinnostanut. Ja täytyyhän minun myöntää, että en ymmärtänyt tästäkään loppujen lopuksi paljoakaan mutta koska esitys oli visuaalisesti toteutettu niin upeasti niin se ei haitannut. Sen verran upean kokemuksen sain ettei häirinnyt ymmärryksen puute tällä kertaa.

Ainoa huono puoli koko esityksessä oli ensimmäiset 5-10 minuuttia joka ei edes kuulunut varsinaiseen esitykseen. Ohjaaja halusi sanoa "muutaman sanan" ja olisi kyllä voinut jättää kaiken muun pois paitsi "Tervetuloa". Puhe kuulosti siltä kuin ohjaaja olisi kovasti jo valmiiksi puolustellut esitystä ja selittänyt mikä on koko esityksen juju. Ei edes olettanutkaan että yleisö ymmärtäisi mitään ja tulisi pitämään siitä. Puolustuspuheelta siis kuulosti ja itselle ainakin tuli heti alussa jo ajatus, että loppuisi jo. Puhe ei saanut minua ainakaan kiinnostumaan enemmän teoksesta, päinvastoin.

Kiitos loistavien näyttelijöiden eläydyin täysin mukaan jokaiseen maalaukseen jonka lavalla näin. Ja kerrankin ymmärsin ja näin pointin minimalistisessa lavastuksessa joka useimmissa muissa teoksissa mitä olen nähnyt on aina epäonnistunut (kyllä, minimalistisessa lavastuksessakin voi epäonnistua, ainakin minun mielestäni).

Virkistävän erilaista. Tämän teoksen myötä voisin ehkä uskaltautua katsomaan lisää modernia teatteria... ehkä... tai sitten en halua pilata tätä tunnetta kun kerrankin pidän jostain modernista :P

--------------------------------------------------------

GOD IS BEAUTY



Top visitation

 

Smeds Ensemble presents

 

God is beauty tells about an artist's fight in creation. It's a strong potrayal of an artist who is seeking beauty in the rampage of his emotions: from the desperation, defiance and rage as also from the omnipotent joy and creative ecstasy. The play tells about an artist Vilho Lampi (1898-1936) from Liminka who lived short and passionate but tragically ended life. 

 

On the stage Lampi paints, dances and sings, he pronounces poems and cuts beam in furious way. Every ways of arts are used. There's five actors and actresses playing the role of Vilho Lampi each of them performing the different episodes of the artist's life. The play consistes of a ten scenes, stage paintings, which exposes the life's and art's colourful palette to the audience. Lampi finds his expression from the Ostrobothnia, Mexico and Paris, he identifies to the van Gogh as well as to the aspen and he is pursuiting to the beauty all the time.

 

On the roles Timo Tuominen, Tarja Heinula, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila and Katja Küttner

 

Director and adaption Kristian Smeds
Music Juha Menna, Tuomo Kuurre and Tomi Rikkola
Light desing Minna Tiikkainen
Stage desing Kristian Smeds, Riikka von Martens ja Katriina Haikala
Technics Pietu Pietiäinen
Production Smeds Ensemble
Is based in with the same named novel by Paavo Rintala



You can explore the pictures of Vilho Lampi in the Oulu Museum of Art internet pages. LINK.




This was something totally different what I have ever seen before!

I saw this once and it was unbelievable experience. The first postmodern art I've ever seen and especially in the theater.

First I had my own doubts. My experience of modern teather or overall anything with the word modern it is has been very bad and unwise experiences so I have never been interested of them. And I must admit I didn't understand much about this either but because the play was so visually rich it really didn't bother me. It was so wonderful experience that the ignorance didn't bother me this time.

The only bad thing in the play was the first 5-10 minutes which didn't even really belong to the actual play. The director wanted to say "a few words" and in my opinion he shouldn't have apart from the part "Welcome". The speech sounded like he already tried to assert the play before anyone had seen it yet and tried to tell what it was all about. He didn't even expect the audience to understand anything or even like the play. So it really sounded like defence speech and I started to feel like when this is going to end. The speech didn't let me wonder more about the play, vice versa.

Thanks to the wonderful cast I emphatized in all paintings on the stage which I saw. And finally I undertood and saw the point in the minimalistic stage desing which I have always seen fail in other plays (yes, in my opinion you can fail even in minimalistic stage desing).

 Refreshing different. After this I might dare to have a more look of modern theater... maybe... or maybe I don't want to spoil this feeling to finally like something modern :P

Itsenäisyyspäivä 2011 / The Independence Day 2011

English below

Suomen Itsenäisyyspäivä on 6.12 ja juhlistimme sitä kavereiden kesken meillä. Paikalla oli neljä ihmistä ja koira.

Vieraat saapuivat siinä 12 maissa ja aloimmekin heti valmistaa ruokaa.

Alkuruoaksi oli erittäin runsas salaattilautanen jossa oli salaattia, hunajamelonia, prosciutto kinkkua, tomaattia, mozzarellaa ja viikunoita. Sekä salaatinkastiketta jossa oli muistaakseni ainakin pestoa ja ties mitä muuta. Tarjolla oli myös rieskarullia makuina poro ja kylmäsavustettu lohi. Patonkia oli myös.

Pääruoaksi söimme paahtopaistia, lohkoperunoita sekä kermakastiketta.

Jälkiruoaksi oli brownies, vaniljajäätelö ja kinuskikastike.

Oikein onnistunut ateria oli. Ähky tuli ja ruokaa sulateltiinkin olohuoneessa Tuntematonta sotilasta katsellessa.

Vieraiden lähdettyä minä seurasin vielä illalla Linnan juhlia.

Runsas alkusalaatti on tarjoiltu pöytään. / The plentiful salad plate has been served.

Finland's Independence Day is 6th of December and we celebrated it with our friends at our apartment. There were four humans and one dog.

The guests arrived about 12pm and we started to make the food at once.

For the starters we had very plentiful salad plate. There were salad, cantaloupe, prosciutto ham, tomatoe, mozzarella cheese and figs. We had dressing where there was at least pesto in it if I remember right and something else too. There were also rolled unleavened barley breads with tastes like reindeer and cold smoked salmon. There were also baguettes.

For the main course we had roast beef, potatoe wedges and cream sauce.

For the dessert we had brownies, vanilla ice cream and caramel sauce.

It was very success meal. We ate too much and we moved to the living-room to watch Tuntematon sotilas (The Unknown soldier).

After the guests had left I watched reception of the Independence day on the TV.

1.1.12

Uusi vuosi, uudet kujeet / The new year, the new tricks

English below

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!!

Se olisi nyt sitten vuosi 2012 varmaan ihan joka puolella maailmaa.

Maailmanloppua odotellessa xD

No ei vaineskaan! Vaikka Maya kalenteri loppuukin vuoteen 2012 ei se silti sitä tarkoita, että maailmanloppu olisi tulossa. Minulla on meinaan myös teoria: Kalenterin on toki pakko loppua johonkin kohtaan, eihän millään kukaan jaksa tehdä kalenteria äärettömyyteen asti, eikä pystyisikään. Sen on pakko loppua johonkin. Ja se olisikin loppunut muutenkin koska Mayat tuhottiin. Kalenteri siis vain sattuu loppumaan vuoteen 2012. Joten ei syytä huoleen :)

Minä vietin vuodenvaihteeni karaokejuontohommissa, eli siis töissä. Eli hyvin erilainen uuden vuoden aatto minulla. En ole koskaan ollut edes vapaa-ajallani baarissa uutena vuotena. Saati sitten töissä. Mutta ihan mukavaa oli silti :) Vaikken raketteja nähnytkään kun sisätiloissa olin. Näin minä sentään muutaman ennen kuin minun piti lähteä töihin.

Nukuimmekin sitten "perinteisesti" tänään yhteen asti päivällä. Vaikkei kumpikaan ollut juonut/juhlinut viime yönä. Väsytti silti.

Mitään erikoista ei ole tänäänkään luvassa. Isäntä lähti auttamaan kaveriaan auton lamppujen vaihdossa ja minä jäin kotiin lueskelemaan blogeja ja kirjoittamaan omaani. Ruokatarjoilukin on edellispäivän kinkkukiusausta ja perunasalaattia. Eli erittäin erilaista verrattuna viimevuoden bataattilaatikkoon ja piffeihin ym. muihin herkkuihin.

Vuoden ensimmäinen unenikin oli pelkkää työunta. Näin unta niin narikkahommista kuin karaokejuonnoistakin. Tarkoittaako tämä siis sitä, että olen molemmissa vielä seuraavankin vuoden? Jos rehellisiä ollaan niin olen kovasti nyt etsimässä muuta hommaa. Karaokejuonto on ihan mukavaa mutta työajat eivät ole oikein sopivia. En ole päässyt nyt melkein puoleen vuoteen käymään isällä, äidillä tai Isännän vanhemmilla. Syyllisyys painaa päälle. Ja väsymys hieman. Unirytmini on jälleen täysin sekaisin (jos minulla sellaista on edes koskaan ollutkaan). Viime yön jälkeen tosin uskon, että harmittaa jos lopetan, varsinkin kun lempipaikakseni on nyt osoittautunut Valkeakosken Wanha Mestari. En haluaisi lähteä sieltä :D Mutta ongelmana on myös autottomuus kun työauto varastettiin tuossa joulun alla. Nyt kuljen Isännän autolla. Ja jos minulla on viikonloppuisin auto käytössä niin myöskään Isäntä ei pääse kulkemaan viikonloppuisin esim. vanhempiensa luokse, viikolla Isäntä onkin töissä itse. Joten olemme molemmat nyt vangittuina Hervantaan, omaan kämppään. Ei ole oikein mukavaa :(

Toivon myös, että syksyllä pääsisin sinne Ahlmanin ammattiopistoon eläintenhoitajaksi opiskelemaan. Silloin minun olisi ainakin pakko lopettaa karaokejuonnot. En usko, että jaksan ja olisi kovin järkevää opiskelun lomassa tehdä viikonloppuöisin töitä. Viikonloppuna on varmasti läksyjä tehtävänä ja arkiaamuisin on aikaisia herätyksiä. Menettäisin unirytmini jo heti ensimmäisenä viikonloppuna, eikä minulla sitten olisi koskaan vapaata, varsinkin kun uskon, että jos tuonne kouluun pääsen, pitää siellä välillä olla viikonloppuisinkin koska eläimet eivät katso mikä viikonpäivä on kyseessä.

Narikka homma on niin satunnaista, lyhytkestoista, helppoa ja lähellä, että sitä minun ei tarvitsisi lopettaa. Ei varsinkaan jos pääsen kouluun. Narikka olisi vain loistava lisätulo. Ja läksyt hoituisivat vaikka esityksen aikana kun joudumme vain vahtimaan takkeja.

Mutta katsoo nyt miten käy. En minä karaokea voi lopettaa kuitenkaan ennen kuin tiedän saavani muuta työtä. Muuten rahantulo loppuu ja sekään ei ole hyvä vaihtoehto.

Katsotaan jos tänä vuonna saataisiin myös se oma talo/asunto. Toivotaan parasta!

Minä yritän saada aikaiseksi myös päivitystä itsenäisyyspäivästä, syntymäpäivästä ja joulusta. Kuvia olisi luvassa kaikista ja ovat jo koneellekin pistetty. Mutta ajattelin nyt kertoa uuden vuoden kuulumiset ensin.

-Lilli-

--------------------------------------------------------

Very happy new year to all of you!!

It's now the year of 2012 in all over the world propably.

Waiting for the end of the world xD

Well, not really! Although Maya calendar does end in the year 2012 it doesn't mean the world will end. I have theory too: The calendar has to end somewhere, nobody couldn't do a calendar to the indefinite. It just has to end somewhere. And it would have ended somewhere eventually because the Mayans were destroyed. So it just happend to be ending in the year of 2012. So don't worry :)

I spend my new year's eve hosting a karaoke, so I was at work. It was a really different new year's eve. I haven't been even in my free time in bars on new years. Let alone at work. But it was nice :) Although I didn't see any fireworks because I was indoors the whole night. But I did saw a few before I went to work.

Today we slept "traditionally" until 1pm. Although neither of us had drank/partied last night. We were still tired.

There's not going to be any speciality today either. My partner went to his friend to help him change the lamps in the car and I stayed at home to read blogs and write my own. The menu is ham and potato casserole made the day before and some potato salad. So it's very different than last year's sweet potato casserole and steaks etc. delicates.

My first dreams of the year was about work only. I saw dreams about theater cloakroom and hosting a karaoke. Does this mean I'm working in those places the next year too? If I'm honest now, I am really looking for another job. Hosting karaoke is nice but the worktimes doesn't fit me. I havent's get to visit my dad, mum and my partner's parents almost in a half year. I feel very guilty about that. And I'm tired. My sleep pattern is all messed up (if I ever have had a sleep pattern). Although after last night I think it would irk me if I quit, especially because the pub Wanha Mestari at Valkeakoski has turned out to be my favourite place. I wouldn't like to leave it :D But there is a car problem too. The workcar was stolen near Christmas. So now I'm using my partner's car. And if the car is in my use on weekends even my partner can't go visit his family or anyone else and on the week he is working. So we are now both trapped here in Hervanta in our apartment. It's not very nice :(

I also hope I could get to the Ahlman college to study animal care. Then I would have to quite hosting karaoke. I don't believe I could manage, and it to be very wise, to go to work on weekend nights and study at the same time. There sure is going to be homeworks on the weekends too and on the week I must to get up early. I would lose my sleep pattern at once and then I wouldn't had never a free time, especially because I believe I have to be sometimes at school on weekends too. Animals doesn't care what day it is.

The cloackroom work is so random, short-term, easy and near I wouldn't have to quite that. Especially if I get to the school. The cloackroom work would only be wanted extra earnings. And I could do my homeworks during the play because we just have to guard the coats.

But we'll see what happens. I can't quite the karaoke yet before I know I will get a new job. Otherwise there wouldn't be any money coming and that's not a good option.

Let's also see if we could get our own house/apartment this year. Let's hope the best!

I try to write some updates of the Independence day, birthday and Christmas. There's going to be some photos too and they are all in the computer already. But I thought I tell you first of my new year.

-Lilli-