Lainahöyhenissä / La Cage aux Folles

LAINAHÖYHENISSÄ

Kuvaus Seinäjoenkaupunginteatterin sivuilta:

Loistelias ja hilpeä musikaali on täällä!

Lainahöyhenissä (La Cage aux Folles) on palkittu Broadway-musikaali, joka on hurmannut yleisöt ympäri maailman. Loisteliaat asut, näyttävät tanssikohtaukset, ihana tarina ja mukaansatempaava musiikki tarjoavat eturivin paikat New Yorkin kuumimpaan kabareehen!

Yökerhon johtaja Georges asuu yhdessä kabareen kirkkaimman tähden, Zazan, kanssa. Irtoripset riisuttuaan hänet tunnetaan nimellä Albin. Pariskunnan elämä menee sekaisin, kun Georges’n poika ilmoittaa menevänsä naimisiin äärikonservatiivina tunnetun poliitikon tyttären kanssa. Georges haluaa salata parisuhteensa ja kieltää Albinia olemasta paikalla vierailun aikana. Mutta, Albin saapuu paikalle Georges’n vaimoksi pukeutuneena ja siitäkös riemullinen kaaos vasta syntyykin!

Lainahöyhenissä kertoo liikuttavan tarinan rakkaudesta, ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta.

Musikaalin koreografi on Osku Heiskanen, jonka tuoreimpia töitä on muun muassa Kansallisoopperan Oopperan kummitus. Dragmusikaalin puvut suunnittelee Jarkko Valtee. New Yorkin Cityn rouheaa tunnelmaa Alvar-näyttämölle luo lavastaja Janne Siltavuori.
Jerry Hermanin musiikki tarjoaa kahdeksanjäsenisen teatteriorkesterin käsissä villejä kabareerytmejä ja hempeää tunnelmointia.

Musikaalin käsikirjoitus on Harvey Fiersteinin. Se perustuu Jean Poret’n näytelmään. Kantaesityksensä musikaali sai New Yorkissa vuonna 1983. Suomeksi se on nähty Mikko Koivusalon kääntämänä ensimmäisen kerran vuonna 2007. 

Päätin olla rohkea ja lähteä ihan yksin teatteriin ja vieläpä päiväsaikaan! Tarkoitukseni oli mennä katsomaan Lainahöyheniä sen takia koska joukossa näytelee, tanssii ja laulaa oma teatterikaveri ja työryhmässä on muitakin tuttuja. Muutenkin, pitäisi kyllä käydä teatterissa useammin. Edelliskerrasta on aivan liian kauan aikaa, maksavana asiakkaana siis. Töissä ja itse lavalla on kyllä tullut oltua useammankin vuoden, mutta harvemmin sitä istuu katsomossa ihan vain vapaa-ajalla ja maksavana asiakkaana. Minulla on myös ongelma yksin lähtemisessä mihinkään. Mutta koska useasti on käynyt niin, että en ole ketään saanut mukaani, niin pakko kai se on vain opetella sitten menemään vain yksin. Itseasiassa, sekin on ihan mukavaa. Se lähteminen on vain vaikeaa :D Minulla oli muutenkin todella loistava päivä ihan vain itsekseni (paitsi lukupiirissä minun ei sentään tarvinnut olla yksin :D).

Olin jopa niinkin rohkea, että istuin eturivillä! Melkein sain koko rivin itselleni, mutta viereeni istui vanha pariskunta jotka olivat siinä induktiosilmukan takia. Luulivat minua kuiskaajaksi :D No, ehkä siltä vaikutinkin kun istuin ensin ihan yksin eturivissä. Mielellänihän minä teatterihenkilökuntaan taas kuuluisinkin. Mukavaa työtä sekin.

Mennäänpä sitten itse näytökseen.

Sanon vain yhden sanan, ja se on: VAU!!

Kannatti todellakin lähteä! Musikaali oli aivan upea! Se oli mielenkiintoinen ja hauska. Siinä oli painavaa asiaa, hyvää huumoria, se oli tunteikas ja räväkkä. Musiikki oli menevää mutta joukossa oli myös upeita tunnelmakohtia.

Kuten aina, toinen puoliaika oli selkeästi ensimmäistä hauskempi mutta ei ensimmäinenkään silti kylmäksi jättänyt.

En edes tiedä mistä lähtisin liikkeelle tässä ylistämisessä. Musiikki oli hienoa ja ainakin eturiville laulut ja repliikitkin kuuluivat oikein hyvin, jopa kaikkein hiljaisemmissakin kappaleissa. Ikävästi vain suurissa joukkolauluissa ääni hieman puuroutui niin ettei sanoista tahtonut saada selvää, mutta tämä ongelma oli tiedossa. Seinäjoen kaupunginteatterilla on vanhentunutta tekniikkaa joka on ollut ongelmaksi musikaalille.

Tanssit olivat upeita! Ja vaikka tansseissa saattoi tulla muutamia lipsahduksia yhdellä jos toisellekin ei se haitannut yhtään, kokonaisuus oli kuitenkin hallinnassa ja tanssit olivat hyvin näyttäviä.

Ja ne puvut! Voi apua! Upeaa paljettia, sulkaa ja nahkaa! Kunnon Broadway meininki. Lavasteet olivat myös yksinkertaiset ja näyttävät. Mieleen jäivät häkit jotka roikkuivat katosta! Todella vaikuttavaa!

Entäpä näyttelijäkaarti? Olen erittäin tyytyväinen siihen miten hyvältä laulut kuulostivat. On vaikeaa löytää näyttelijöitä jotka laulavat, tanssivat ja myös näyttelevät. Yleensä laulu on se, mikä kärsii kun ei löydetä kaikkia kolmea hallitsevia tekijöitä. Ainoa joka välillä jätti ehkä hieman kylmäksi oli Georgesin näyttelijä Heikki Vainionpää. Hyvä hänkin oli, ja loistava laulaja, mutta jotenkin hän vain jäi etäiseksi ja varsinkin Zazan näyttelijän Esa Ahosen varjoon. Ahonen oli kyllä loistava! Upea laulaja ja tunteet välittyivät selkeästi tämän kasvoilta. Diivan elkeet olivat täydelliset. Ja hänen leidinsä! Ah, miten upea joukko! Kuumia kissoja jokainen! Erityisesti mieleen jäi Hanna Omar Zouiter ja pari muuta, en vain kuollaksenikaan muista heidän nimiään mutta epäilen, että kyseessä saattoi olla Chantal Juho Vornanen sekä Tabarro Wilhelm Blomberg. Hyvin vaikea nyt kyllä sanoa, niin hyvin oli miehet muuntautuneet kauniiksi naisiksi, ettei tässä edes tunnista ketään :D Maininnan ansaitsee myös upea Jacqueline Liisu Aurasmaa. Mikä puhetyyli! Ja upea ääni hänelläkin!

Olisi voinut kuvitella, että eturivillä olisi ollut tukalat oltavat introvertille. Tätä itsekin pelkäsin, en ole kovin hyvä ottamaan vastaan yleisökontaktia lavalta. Sitä on kyllä kiva tehdä sille yleisöparalle joka on tullut katsomaan, mutta kohteena on vaikea olla :D Mutta toisin kävi! En tiedä miten näyttelijät onnistuivat olemaan niin lämpimiä ja rentoja, että vaikka lavalta sateli kyllä aikamoista flirttailua ja ties mitä yleisölle, ei se tuntunut epämiellyttävältä. Päinvastoin, olisin halunnut vain lähteä mukaan! :D Päästäkää minut lavalle, sieluni huusi! xD

Eturivi oli siis oiva paikkavalinta. Kerrankin näki näyttelijät lähietäisyydeltä, pystyi keskittymään hyvin yksityiskohtiin, repliikit ja laulut kuuluivat hyvin ja vaikka joutuikin kääntelemään päätään puolelta toiselle pidin silti eturivillä olosta. Kontaktikin oli todella mukavaa jota sai osakseen ja mitä edempänä istuu, sitä varmemmin sitä saa (varsinkin jos on melkein ainoa rivissä). Ainoat kerrat jolloin toivoi istuvansa muualla (korkeammalla) oli musikaalin alku ja loppu. Nouseva lava ei oikein toiminut eturiviläisille, eikä varmaan parille muullekaan riville. Kun päätähdet tanssivat yläilmoissa ei meidän kuitenkaan tarvinnut katsella vain seinää vaan ensemble viihdytti meitä jotka emme voineet nähdä yläilmoihin. Oli sekin kivaa, mutta silti tuli tunne, että nyt jään jostain paitsi. Myös valot häikäisivät välillä eturiviläisiä, mutta ei sekään tunnelmaa pilannut. Harkitsen kuitenkin tällä hetkellä musikaalin uudelleen katsomista. Minulla olisi vielä 5kpl Smartumin setelejä jäljellä (ostin siis musikaalin opiskelijahintaisena Smartum seteleillä, ihanaa!). Mutta voi olla, että yritän käyttää ne johonkin toiseen esitykseen. Teatterikärpänen puraisi pitkästä aikaa. Kumpa vain löytyisi aikaa!

Suosittelen Lainahöyhenissä –musikaalia erittäin lämpimästi!

Albin/Zaza – Esa Ahonen                             Georges – Heikki Vainionpää
Francis – Maria Pere                                      Jacob – Pekka Hiltunen
Jean-Michel – Topi Kohonen                         Anne Dindon – Anna Ackerman
Jacqueline – Liisu Aurasmaa                         M. Renaud/M. Dindon – Jani Johansson
Mme Renaud – Mari Pöytälaakso                  Mme Dindon – Mia Vuorela
Babette – Arvo Jean-Michael Saarinen        Chantal – Juho Vornanen
Faidra – Kimmo Alakunnas                           Tabarro – Wilhelm Blomberg
Hanna – Omar Zouiter                                   Cagelle/Swing – Eerik Kantokoski

Kapellimestari/Koskettimet – Timo Ristilä      Lyömäsoittimet – Teemu Vuorela/Mika Lilja
Kontrabasso – Petri Välimäki                         Sähkökitara – Timo Luostari
Huilu/sopraanosaksofoni – Michael Ford/Peter Nordwall/Markus Kaikkonen
Klarinetti/alttosaksofoni – Krister Aho/Johanna Stürzenberger
Trumpetti – Jaakko Salminen/Arto Panula    Pasuuna – Petri Salo/Tuomas Länne

Ohjaus – Christian Lindroos                           Suomennos – Mikko Koivusalo
Koreografi – Osku Heiskanen                          Pukusuunnittelu – Jarkko Valtee
Lavastussuunnittelu – Janne Siltavuori                 
Äänisuunnittelu – Sakari Kiiski & Timo Liski (Wavemark Oy)
Valosuunnittelu – Juho Itkonen                        Vocal coaching – Sofia Finnilä
Peruukki-, kampaus- ja maskeeraussuunnittelu ja toteutus – Johanna Uusitontti

Näyttämömestari – Heikki Mäkynen                Järjestäjä – Johanna Niemelä
Kuiskaaja/tarpeistonhoitaja – Minna Nortunen
Maskeeraus ja kampaukset – Jessica Rosenberg & Karoliina Mäki
Kampaaja – Teija Martikkala                           Pukija/pukuhuoltaja – Heli Kaunismäki
Näyttämötekniikka – Sauli Leinonen, Jiri Laurila & Miika Luomansivu
Äänet – Sami Lust & Juha Mäki-Turja           Peruukkien toteutus – Anniina Takala
Valonheitin – Viivi Myllykoski/Fanny Jaakonmäki

Lavastuksen valmistus – Veli-Matti Järvistö, Keijo Kulmala, Antti Kortesniemi, Amanda Tyni, Annika Ahlroth & Sini Keinänen
Puvustuksen valmistus – Leena Rintala, Aino Kentta, Jaana Mäki-Jussila & Eija Koski
Tarpeiston valmistus – Airi Lakso, Minna Nortunen & Saija Pekkala

Seinäjoen kaupunginteatteri / Seinäjoki theatre

LA CAGE AUX FOLLES

Description from the site of Seinäjoki theatre:

Glamorous and cheery musical is here!

La Cage aux Folles is awarded Broadway musical which has charmed the public all over the world. Glamorous outfits, impressive dance scenes, lovely story and captivating music offers front row seats in the hottest cabaret in New York!

Georges, the nightclub manager lives together with cabaret’s finest star, Zaza. After taking off her false eyelashes he’s a man called Albin. The couple’s life is messed up when George’s son tells them he’s going to marry the daughter of radical conservative politician. Georges wants to hide his relationship and prohibits Albin to be present during the politician’s visit. But Albin shows up dressed up as Georges’ wife and the chaos is complete!

La Cage aux Folles tells the moving story of love, prejudice and how to defeat it.

Osku Heiskanen is the choreographer of the musical and his latest work is Phantom of the Opera at Finland’s National Opera. Jarkko Valtee is designing the costumes of the drag musical. The rough atmosphere of New York City at Alvar-stage is created by Janne Siltavuori.

The wild cabaret rhythms and soft music by Jerry Herman are created with an eight-piece theatre orchestra.

The script was written by Harvey Fierstein. It’s based on Jean Poret’s play. The premier of the musical was in New York in 1983. The Finnish translation is by Mikko Koivusalo and it was first performed in 2007. 


I decided to be courageous and went to theatre all by myself and at daytime! I was meant to see La Cage aux Folles because one of my theatre mate is acting, dancing and singing in it, and there are some others too involved in the working group who I know of. And after all, I should see theatre more. There’s too much time from my last time of being paying customer. Of course I’ve been working in a theatre and I’ve been on the stage many years now, but too rarely in the auditorium in my free time and as paying customer. I also have problem with leaving alone from my house. But because most of the time I don’t have anybody to go with me, I’ll just have to teach myself to go alone then. And actually, it’s quite nice. The leaving is the hardest part :D But I did have a wonderful day just all by myself (although I wasn’t alone in the reading circle, luckily :D).

I were even that brave I decided to sit on the front row! I almost got the whole row all to myself but then some old couple sat next to me because they needed induction loop. First, they thought I was the prompter :D Well, maybe I seemed as one when sitting alone at the front row. Of course, I wouldn’t have mind if I would really have been staff. It’s nice work.

So, to the musical.

I’ll say just one word: WOW!!

It was really worth of coming! The musical was fabulous! It was interesting and funny. It had important issues, good humour, it was emotional and sassy. The music was catchy and there were also some beautiful pieces.

As always, the second half was clearly funnier than the first one but the first didn’t leave you cold either.

I don’t know where to start with all this praising. The music was glorious, songs and lines were well heard at least in the front row, even the most quiet parts were clear. Only when all were singing at the same time there were some difficulties of hearing the words, but I already knew this might be problem. Seinäjoki theatre has quite old technology and it has been problematic for the musical.  

The dance scenes were wonderful! And even though some had few difficulties with the choreography I didn’t mind, it was still in control as a whole and the dances were very impressive.

And those costumes! Oh my! Gorgeous paillettes, feathers and leather! The real Broadway feel. Set pieces were also simple but flamboyant. Especially I remember the cages hanging from the roof! Very impressive!

And what about the cast? I’m very pleased on how good the songs were. It’s hard to find cast who can sing, dance and also act. Most of the times the singing is left for lesser attention when there’s just no people to handle all three aspects. The only one who left me little bit cold with his acting was Heikki Vainionpää who played Georges. He was good, and brilliant singer, but somehow he was still distant and he was left in the shadow of marvellous Zaza played by Esa Ahonen. Ahonen was wonderful! Good singer and he showed the feelings with every muscle on his face. He was a perfect diva. And his ladies! Wow, what a group! Real hotties, all of them! Especially I remember Hanna played by Omar Zouiter and couple of others, I’m just not sure who they were, but I think they were Chantal played by Juho Vornanen and Tabarro played by Wilhelm Blomberg. It’s hard to say, it’s very difficult to say who’s who because those men were so well turned into beautiful women I couldn’t recognize them :D I would also like to mention wonderful Jacqueline played by Liisu Aurasmaa. What a style of speaking! And she had gorgeous singing voice too!

You might have thought, it would be a whole nightmare for introvert to sit in the front row. I was little bit afraid, because I can’t handle very well taking contact to audience from the cast. It’s nice when you are doing it yourself to the poor audience but when you are in the audience yourself it just feels awkward :D But not this time! I don’t know what the cast was doing staying so warm and relaxed, even there were a lot of flirting and whatever they did to audience, it was never unpleasant. On the contrary, I would have liked to jump right on in! :D My soul was screaming to get on the stage with them! xD

So the front row was perfect place to be. Finally, you could saw the cast at close quarters, you could concentrate on the little details, lines and songs were well heard and even though you had to turn your head a lot, I liked being on a front row. The contact from the cast which I got was very nice and of course you’ll get more the nearer you sit (especially if you are almost alone in your row). The only times I wished to be on another row (higher) was the beginning and the end of the musical. The rising stage didn’t really work for those sitting on the first row and some other rows too. When the main stars were up on the ceiling, luckily we weren’t left eyeing some wall, we had musical ensemble entertaining us who couldn’t see to the very top. It was nice, but still I had feeling I was missing something. Also, there were some lights which blinded me once in a while, but it didn’t ruin the mood. Still, I’m considering of seeing the musical again. I have 5 more Smartum coupons left (I bought my student ticket with Smartum coupons, yay!). But, I think I might use them on another play. I got bitten by theatre fly. I wish there were more time.

I recommend La Cage aux Folles warmly!

Albin/Zaza – Esa Ahonen                                              Georger – Heikki Vainionpää
Francis – Maria Pere                                                       Jacob – Pekka Hiltunen
Jean-Michel – Topi Kohonen                                      Anne Dindon – Anna Ackerman
Jacqueline – Liisu Aurasmaa                                       M. Renaud/M. Dindon – Jani Johansson
Mme Renaud – Mari Pöytälaakso                            Mme Dindon – Mia Vuorela
Babette – Arvo Jean-Michael Saarinen                  Chantal – Juho Vornanen
Faidra – Kimmo Alakunnas                                          Tabarro – Wilhelm Blomberg
Hanna – Omar Zouiter                                                   Cagelle/Swing – Eerik Kantokoski

Conductor/keyboard – Timo Ristilä                         Percussion – Teemu Vuorela/Mika Lilja
Double bass – Petri Välimäki                                      Electric guitar – Timo Luostari
Flute/soprano saxophone – Michael Ford/Peter Nordwall/Markus Kaikkonen
Clarinet/alto saxophone – Krister Aho/Johanna Stürzenberger
Trumpet – Jaakko Salminen/Arto Panula              Trombone – Petri Salo/Tuomas Länne

Direction – Christian Lindroos                                    Translation – Mikko Koivusalo
Choreographer – Osku Heiskanen                           Costume designing – Jarkko Valtee
Set designing – Janne Siltavuori                                               
Sound designing – Sakari Kiiski & Timo Liski (Wavemark Oy)
Light designing – Juho Itkonen                                   Vocal coaching – Sofia Finnilä
Wig, hairstyle and make-up designing and implementation – Johanna Uusitontti

Stage manager – Heikki Mäkynen                           Organizer – Johanna Niemelä
Prompter/props master – Minna Nortunen       
Make-up and hairdo – Jessica Rosenberg & Karoliina Mäki
Hairdresser – Teija Martikkala                                   Dresser/dress master – Heli Kaunismäki
Stagecraft – Sauli Leinonen, Jiri Laurila & Miika Luomansivu
Sounds – Sami Lust & Juha Mäki-Turja                   Wig implementation – Anniina Takala
Spotlight – Viivi Myllykoski/Fanny Jaakonmäki

Set making – Veli-Matti Järvistö, Keijo Kulmala, Antti Kortesniemi, Amanda Tyni, Annika Ahlroth & Sini Keinänen
Costume making – Leena Rintala, Aino Kentta, Jaana Mäki-Jussila & Eija Koski
Props making – Airi Lakso, Minna Nortunen & Saija Pekkala

Päällystakki / The Overcoat

English below

 

PÄÄLLYSTAKKI 

 

Komedia työelämän huononemisesta 

 

Helsingin olympialaisten kanssa kilpaa Tampereelle syntynyt Akaki Akakijevitš (Tom Lindholm) on vaatimaton ja hiljainen mies, joka on syntynyt pankkivirkailijaksi. Hän saa kokea pankkimaailman myllerrykset ja työelämän muutokset. Hän käy läpi osuuskassat ja roskapankit, IT-buumin ja Sahara-rahastot, talouskasvut ja romahdukset, mutta rakkaudesta ja onnesta uneksii vain hiljaa. Kunnes eräänä päivänä vakuuttuu ajatuksesta, että uusi päällystakki voi muuttaa koko hänen elämänsä.
Päällystakki on viihdyttävän vapaa tulkinta Nikolai Gogolin samannimisestä novellista. Pikakelauksella ja yli 50 hahmon, virtuoosimaisen näyttelijäntyön ja yllätyksellisten teatteriasetelmien voimin se halkoo läpi Suomen historian 1950-luvulta aina tähän päivään. Se ohjaa kohtalokkaalle seikkailulle läpi muuttuneen suomalaisen työelämän sekä kansainvälisen talouden yhä absurdimmiksi käyvien käänteiden.
Näytelmä kantaesitettiin keväällä 2009 Ryhmäteatterissa, ja siitä tuli heti yleisö- ja arvostelumenestys.

Kirjoittanut Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä
Ohjaus Mikko Kanninen
Lavastus Kimmo Siren
Puvut Jaana Aro
Valosuunnittelu Tuomas Vartola
Äänisuunnittelu Simo Savisaari

Rooleissa:
Tom Lindholm - Akaki Akakijevits
Arttu Ratinen
Ville Majamaa
Pete Koskinen
Elina Salovaara
Jannastiina Hakala


Tämä oli MAHTAVA!! Tästä olisin voinut maksaa jo vaikka heti ensimmäisellä kerralla! Aluksi hieman ihmettelin, että miksi valoja ei sammuteta ja näyttelijöiden vaatteiden vaihtaminen itse "lavalla" oli hämmentävää mutta ei siihen loppujen lopuksi kiinnittänytkään sen enempää huomiota. Alun katsomovalot olisi voinut kyllä sammuttaa saman tien. En ymmärtänyt miksi niitä piti pitää päällä näytelmän alussa. Se tuntui vain vaivaannuttavalta kun itse istui katsomossa ja antoi näytelmästä amatöörimäisen kuvan varsinkin oudon lavastuksen kanssa. Mutta senkin lopulta unohti kun valot vihdoin sammutettiin ja pääsi kunnolla uppoutumaan esitykseen.

Tämä nauratti välillä ja välillä kosketti syvästikin. Oli siellä kohtakin jossa muu yleisö nauroi kun minä itkin. Olinkin katsojakunnan nuorimpia, niinkuin yleensäkin. Keskiverto asiakas on juurikin ns. porvarillinen wanha rouva minkkiturkkeineen. Kyseessä oli kohta jossa yksinhuoltaja äiti kamppailee toimeentulon kanssa. En muista kohtaa tarkalleen mutta muistan ihmetelleeni mitä kovin hauskaa siinä tilanteessa ihmiset oikein näki? Oliko se tilanne selitetty jotenkin hauskalla tavalla? Vai johtuiko se näyttelijöiden reaktioista? En tiedä. En muista. Muistan vain että minua alkoi itkettää kun pystyin niin hyvin samastumaan siihen naiseen, tai pikemminkin tyttöön joka yritti kamppailla elämästään ja kun kuulin muun yleisön naurun niin tuli vain tunne että siinä ne rikkaat ylpeät porvarit nauraa vähäosaisimmille kun itse käyvät teatterissa joka sunnuntai, syömässä hienoissa ravintoloissa ja omistavat upeita omia talojaan. Kun taas minä kamppailen kuukauden ajan alle 100e ja olen täysin toisen elätettävänä, teen "ala-arvoisia" töitä enkä niitäkään kokopäiväisesti, asun vuokralla, nostaisin tukia jos niitä saisin ja syön samaa tylsää ruokaa viikonkin jos mahdollista. Sitten ajattelin, että jos minullakin olisi vielä tässä lapsi mukana tai tulollaan. Kävi tosi paljon sääliksi sitä tyttöä. Ja tunsin itseni erittäin ulkopuoliseksi katsomossa.

Mutta näytelmä oli upea! Suosittelen mitä lämpimämmin ja itsekin haluaisin mennä katsomaan sen uudestaan. Ja ehkä mahdollisuuteni tulee pikemmin kuin arvaakaan. Päällystakki on meinaan palaamassa ja vielä päänäyttämöllä!

---------------------------------------------------

THE OVERCOAT

 

Comedy of working life getting worse

 

Akaki Akakijevitš (Tom Lindholm) is modest and quite man born in Tampere racing with the Helsinki Olympics, he was born to be bank official. He experiences the rampage of the bank's world and the changes of the work life. He goes through the credit unions and bad banks, IT boom and Sahara fund, economic growths and collapses but he only dreams silently of love and luck. When one day he is convinced of the idea that the new overcoat could change his whole life.
The Overcoat is entertaining free rendition of Nikolai Gogol's same name novel. With the strenght of rewind and over 50 characters, virtuos acting work and suprising theater positioning  it goes through history of Finland from the 1950's until this day. It leads to fateful adventure through changed work life in Finland and through more and more absurd international economy  twists.
The play got it's premiere on spring 2009 at Ryhmäteatteri and it became audience's and critic's favourite immidiately.

Written Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä
Director Mikko Kanninen
Stage desing Kimmo Siren
Costume desing Jaana Aro
Light desing Tuomas Vartola
Sound desing Simo Savisaari

Cast:
Tom Lindholm - Akaki Akakijevits
Arttu Ratinen
Ville Majamaa
Pete Koskinen
Elina Salovaara
Jannastiina Hakala



This was AWESOME!! I would have even paid for this at the first time! First I wondered why they didn't put the lights off at the beginning and the cast's costume changing on the "stage" was very confusing but after all you didn't pay any attension to it. But I think it would have been better if the lights would been put off at the beginning. I didn't see why it had to be like that. It just felt awkward in the audience and seemed very unprofessionald with the odd stage desing. But after all I forgot that too when the lights were finally put off and I could totally concentrate to the play.

This made me laugh and it also touched me deeply. There were also one scene where everyone else on the audience was laughing but I cried. I were probably the youngest on the audience like almost always. The average customer is so-called bourgeois madam with her mink coat. It was a scene where single parent mother is struggling with living. I don't remember the scene exactly but I remember wondering what hilarious other saw in it? Was it explained funny way? Or was it because of the reaction of the cast? I don't know. I don't remember. I only remember I started crying and I could have identify to that poor woman or should I say girl who tried to struggle for her life and when the others in the audience just laughed I felt like those rich arrogant bourgeoises are laughing to underbrivileged when theyselves are going to theater every Sunday, eating in fine restaurants and live in amazing houses. On the other hand, like I am struggling in bad months only about 100euros income and I am totally living by others, I do "inferior" jobs and even not them on full-time, I live on rent, I would raise support if I would get any and I eat the same plain food a week if possible. Then I started though what if I would have child with me too or coming. I so much pity the girl. And I felt really outsider in the audience.

But the play was amazing! I'll recommend it warmly and I would like to see it again myself too. And maybe I'll see it because it's coming back and this time to the main stage.

 

New Karleby

English below

 

NEW KARLEBY

Leea Klemolan odotettu uutuus

Arktisen trilogian päätösosa - jatkoa Kokkola ja Kohti kylmempää -näytelmille

New Karleby sijoittuu Kokkolaan, jonne Henkilöhuolinnan johtaja Martti Piano Larsson palaa Grönlannista maitojunalla takaisin vanhempiensa Kaulus ja Sihti Larssonin luokse kotihoitoon. Grönlannissa Pianolla on epäonnistunut niin kokkolalaisten verorahoilla perustettu uusi yhteiskunta kuin avioliittokin.
New Karleby on näytelmä siitä, mitä vapaudenjanon ja turvallisuudenkaipuun välinen ristiriita ihmisessä teettää.  Valitettavasti Kaulus Larssonin vaikutuksesta tässä näytelmässä ihmisiksi lasketaan myös eläimet, Kauluksen kaverit, joiden vastenmieliset tavat, tottumukset ja avioliittokäytännöt tunkeutuvat tavalliseen kerrostalokaksioon.
New Karleby on kunniantunnustus rapistuville ruumiillemme, jotka jättävät tienposkeen juuri kun on oppinut luottamaan, että ne eivät ikinä petä. Se on yritys armahtaa ja ymmärtää niitä monia tapoja, joilla me koitamme oman kuolevaisuutemme kestää.
Näytelmä on Klemolan arktisen trilogian päätösosa ja itsenäinen jatko-osa aiemmille menestysnäytelmille Kokkola (2004) ja Kohti kylmempää (2008).

Lue arkistotietoja trilogian aiemmista osista:
KOKKOLA
KOHTI KYLMEMPÄÄ

Kirjoittanut Klaus Klemola - Leea Klemola
Ohjaus Leea Klemola
Lavastus Erkki Saarainen
Puvut Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu J-P Järvinen

Cast:
Klaus Klemola - Piano Larsson
Heikki Kinnunen - Kaulus Larsson
Jaana Saarinen - Sihti Larsson
Inkeri Mertanen - Elli Frolov
Jussi Rantamäki - Arijoutsi Prittinen
Juho Kuosmanen - Harri Lömmarkki
Mari Turunen - Täplähyeena / Nancy Larsson
Reino Bragge - Täplähyeena
Ville Majamaa - Täplähyeena
Markku Thure - Täplähyeena
Risto Korhonen - Täplähyeena


Olen nähnyt tämän kaksi kertaa ja ensimmäisestä kerrasta minulta jäi ensimmäisestä puoliajasta näkemättä 10 minuuttia lopusta. Toisella kerralla kuitenkin senkin näin.

Täytyy kyllä myöntää, että ymmärrän niitä muutamia iäkkäitä rouvas henkilöitä jotka lähtivät ensimmäisen puoliajan jälkeen pois esityksestä. Onhan se aikamoista tekstiä ja esiintymistä, joka oikeastaan vain "pahenee" loppua kohden.

Minulla on sen verran huono tilanne, etten tiedä yhtään mitä aikaisemmissa kahdessa näytelmässä on tapahtunut ja selvästikin tämä kuitenkin on jatkoa niille. Viihdyttävä tämä on silti ja välillä aika kuvottavakin, mutta hyvässä mielessä. Ja kyllähän sen kai voisi arvatakin millaista viihdettä on luvassa jos näyttelijäkaartissa on Mari Turunen. En varmaan ole koskaan nähnyt Maria missään ilman, että tämä olisi jossain vaiheessa alasti, tai vain perse paljaana tai tekemässä mitä tahansa jota voisi kuvata sanalla "ällöttävää".

Myönnän, että ensimmäisellä katselukerralla en pitänyt näytelmästä puoliksikaan niin paljon kuin toisella (ja viimeisellä) kerralla. Tiedä sitten oliko näyttelijöiden energiat korkeammalla, että sitä vain nauroi katketakseen toisin kuin ensimmäisellä kerralla en kauheasti.

Takapermantolaisia maksaneita asiakkaita kävi kyllä sääliksi. Takimmaisista istuimista ei meinaan nähnyt yhtä erittäin pitkää kohtausta joka käytiin kahden ihmisen voimin molemmilla parvekkeilla. Ensimmäisellä kerralla kesti kauan aikaa tajuta, että mitäs tämä nyt on. Ääni kuuluu mutta ketään ei näy kunnes sitä sitten jossain vaiheessa tajusi, että ahaa, ne ovat tuolla parvekkeella johon takapermanto ei näe. Erittäin harmillista. Minua suuttuttaisi jos olisin ostanut liput koska teatteriliput eivät ole mitään halpaa lystiä. Toivon mukaan ovat saaneet sitten hieman halvemmalla liput näköhaittapaikoille. Tietääkseni niillekin paikoille saa alennetut liput joissa häiritsee tolpat juuri sopivasti ettei näe keskinäyttämöä.

--------------------------------------------------

NEW KARLEBY

 

Expected release by Leea Klemola

 

The ending of the arctic trilogy - Sequel to the plays Kokkola and Kohti kylmempää (Towards the colder)

 

New Karleby is set in Kokkola where person forwarder manager Martti Piano Larsson returns from Greenland back to his parents Kaulus and Sihti Larsson's home care. Piano failed the society in Greenland founded by the taxes of people of the Kokkola as his marriage too. 
New Karleby is a play about what desire for freedom crossing with desire of safety does to humans. Unfortunately because of Kaulus Larsson in this play there is considered also some animals as human beings, the friends of Kaulus, whose disgusting manners, customs and marriage policy invades the ordinary flat apartment.
New Karleby is affirmation of honor to our deteriorating bodies which will left us side by the road just when we started to believe they would never fails us. It's the attempt to spare and understand those habits which we try to endure our own mortality.
The play is the ending of the arctic trilogy by Klemola and it's independent sequel to the other earlier plays Kokkola (2004) and Kohti kylmempää (2008).

Written Klaus Klemola - Leea Klemola
Director Leea Klemola
Stage desing Erkki Saarainen
Cloth desing Tuomas Lampinen
Light desing Raimo Salmi
Sound desing J-P Järvinen

Rooleissa:
Klaus Klemola - Piano Larsson
Heikki Kinnunen - Kaulus Larsson
Jaana Saarinen - Sihti Larsson
Inkeri Mertanen - Elli Frolov
Jussi Rantamäki - Arijoutsi Prittinen
Juho Kuosmanen - Harri Lömmarkki
Mari Turunen - Spotted hyena / Nancy Larsson
Reino Bragge - Spotted hyena
Ville Majamaa - Spotted hyena
Markku Thure - Spotted hyena
Risto Korhonen - Spotted hyena


I've seen this twice and at the first time I didn't see the first half's last 10 minutes. But on the other time I did see it.

I must admit I understood those few elderly women who left after the first half. It's quite rough text and play which only get even "worse" until the end.

It's my bad I don't know what has happend in the past two plays and this is definately a sequel to them. It's still very entertaining although a little bit disgusting in some parts but in a good way. And maybe I would have seen it coming if I would have looked the cast more carefully and found the name Mari Turunen. I don't think I have never seen a single play/movie/serie without Mari to be naked, mooning or doing something which many would descripe it with word "disguisting" in it.

I admit at the first time I saw it I didn't like it as half as much I did on the second time (and the last time). I don't know if the cast had more energy or something so I laughed so hard contrary to the first time I don't remember laughing very much.

I did pity a little of those customers in the back stall. You couldn't see a very long scene from there which was played in the two balconies between two peoples. First time it took me a lot of time just to figure out what the heck it was. I did hear the voices but I didn't see anyone on stage until I finally figured it out they were on the balconies which we in the back stall don't see. It was really a shame. I would have been mad if I would have paid the ticket because they are not cheap ones. I hope they have got some discount because of the sight impediment. If I remember right we already are offering discount for those seats where there is column blocking the view to the center of the stage.

Mielipuolen päiväkirja / Diary of a Madman

English below

 

MIELIPUOLEN PÄIVÄKIRJA

Martti Suosalon huikea bravuuri!

Lisäesitykset yleisön pyynnöstä!
Tarmo Mannin esittämästä legendaarisesta Gogolin Mielipuolen päiväkirjasta on jo 30 vuotta. Ani harvasta näyttelijästä on ollut astumaan samoihin saappaisiin. Martti Suosalo on niitä harvoja.

Gogolin klassikkotarinassa tragiikka ja komiikka risteytyvät harvinaisen koskettavasti. Tarina luo kirkkaan kuvan ihmismielen järkkymisestä ja todellisuudentajun katoamisesta. Eli siitä, miten ihminen menettää elämänhallinnan ja syrjäytyy. Gogolin klassikko on siirretty tähän päivään, meidän aikaamme.
"Tulkinta on hyvin minimalistinen, mutta se avautuu suuriin visioihin. Näyttelijä tarvitsee vain muutaman eleen, viattomasti ilmaan heitetyn ajatuksen ja suuren annoksen karismaa.
Suosalo kuvaa sanoilla niin, että katsoja voi nähdä edessään paikat, koirat, morsiamet kosijoineen ja viraston ällistyneet kollegat.
Kun hän narisuttaa Kaspian meressä kenkiään, näyttämö soi."
HELSINGIN SANOMAT, Kirsikka Moring

Esityksen on tuottanut KP-Ideat Oy ja Aleksanterin teatteri.

Kirjoittanut Nikolai Gogol
Ohjaus Kari Paukkunen
Visualisointi Martti Aiha
Valosuunnittelu Mikki Kunttu
Pukusuunnittelu Marja Uusitalo

Rooleissa:
Martti Suosalo




En oikein osaa sanoa tästä mitään. En ole nähnyt mitään vastaavaa aikaisemmin. Sanoisin että ihan ok. Martti Suosalo on lahjakas toki mutta yksi ongelma oli ylitse muiden tässä esityksessä. Välillä oli erittäin vaikea saada selvää mitä Martti sanoo. Yksinkertaisesti en ymmärtänyt, ja se ei johtunut tekstistä vaan artikuloinnin puutteesta. Martti puhui niin nopeasti ja epäselvästi, että puolet tekstistä, joka tässä oli pääosassa, meni täysin ohitse. Ehkä siinä syy miksen päässyt kovin hyvin kiinni näytelmään... en nähnyt edessäni niitä paikkoja, koiria, morsiamia kosijoineen saati viraston ällistyneitä kollegoja.

Toinen selittämätön asia oli kuvaruudut taustalla. Yritin ensin katsoa niitä ja löytää yhtymäkohtaa puheeseen ja kuviin mutta niitä ei tuntunut olevan ollenkaan. Oliko tämä sitten osa sitä mielipuolisuutta? En tiedä, mutta kovasti se jäi häiritsemään ja pikemminkin kuvat taustalla vain alkoivat lopulta ärsyttämään.

---------------------------------------------------------------

DIARY OF A MADMAN

 

Martti Suosalo's huge bravura!

 

Extra show for the audience demand!
It has been about 30 years since the legendary Gogol's Diary of a Madman performed by Tarmo Manni. There aren't many actors who are willing to step on his footsteps. Martti Suosalo is few of them.

In the classic story by Gogol the tragic and comedy meets rarely touching. The story creates a bright image of shake and losing the sense of reality in human mind. How human loses life control and experience social exclusion. Gogol's classic has removed to this day, in our time.  
"Interpretation is very minimalistic but it opens to the big visions. The actor needs only a few expressions, innocently spring out thought and lot of charisma. Suosalo tells the story so well the audience can see the places, dogs, brides with their suitors and the office's suprised colleagues.
When he is creaking his shoes in the Kaspian ocean, the stage rings."
HELSINGIN SANOMAT, Kirsikka Moring

The play has been presented by KP-Ideat Oy and Aleksanteri theater

Writer Nikolai Gogol
Director Kari Paukkunen
Visualization Martti Aiha
Light desing Mikki Kunttu
Costume desing Marja Uusitalo

Cast:
Martti Suosalo





I don't know what to say about this. I haven't seen anything like it before. I would say it was ok. Martti Suosalo is sure talented actor but there is one major problem in this play. Sometimes it was very difficult to make sense what Martti was saying. I just didn't understand and it wasn't because of the text, it was the lack of articulation. Martti spoke so fast and unclearly so I didn't understand half of the text, which was in major part. Maybe that's the reason why I didn't get hang of the play... I didn't saw those places, dogs, brides with suitors or office's suprised collagues.

The other unexplained thing was the screens in the backround. I tried to look at them and find something in common from the speech and the pictures but I don't think there was any. Was this the madman part? I don't know but I started to think of them too much and after all they just started to irk me.

 

 

 

 

 

Jumala on kauneus / God is beauty

English below

JUMALA ON KAUNEUS 

 

Huippuvierailu 

 

Smeds Ensemble esittää 

 

Jumala on kauneus kertoo taiteilijan kamppailusta luomistyön äärellä. Se on väkevä kuvaus kauneutta etsivän taiteilijan tunteiden myllerryksestä: epätoivosta, uhmasta ja raivosta kuin myös kaikkivoivasta ilosta ja luovasta hurmoksesta. Esitys kertoo liminkalaisesta kuvataiteilijasta Vilho Lammesta (1898-1936), joka eli lyhyen ja kiihkeän, traagisesti päättyneen elämän.


Näyttämöllä Lampi maalaa, tanssii ja laulaa, hän lausuu runoja ja veistää parrua kuin viimeistä päivää. Kaikki taiteen keinot ovat käytössä. Vilho Lammen roolissa nähdään viisi näyttelijää, jotka kukin vuorollaan esittävät episodeja taiteilijan eri elämänvaiheista. Näytelmä koostuu kymmenestä eri kohtauksesta, näyttämömaalauksesta, joiden kautta katsojan edessä paljastuu elämän ja taiteen kirjava väripaletti. Lampi etsii ilmaisuaan Pohjanmaalla, Meksikossa ja Pariisissa, samastuu niin van Goghiin kuin haapaankin, ja pyrkii kaiken aikaa kohti kauneutta.


Rooleissa Timo Tuominen, Tarja Heinula, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila ja Katja Küttner 


Ohjaus ja sovitus Kristian Smeds
Musiikki Juha Menna, Tuomo Kuurre ja Tomi Rikkola
Valosuunnittelu Minna Tiikkainen
Lavastus Kristian Smeds, Riikka von Martens ja Katriina Haikala
Tekniikka Pietu Pietiäinen
Tuotanto Smeds Ensemble
Perustuu Paavo Rintalan samannimiseen romaaniin


Vilho Lammen kuviin voi tutustua Oulun Kaupungin Taidemuseon sivuilla. Linkki TÄSTÄ.


Tämä oli jotain ihan täysin erilaista mitä olen koskaan ennen nähnyt!

Kerran tämän näin ja oli kyllä uskomaton kokemus. Ensimmäinen postmodernisti taideteos ikinä jonka olen nähnyt, varsinkin teatterissa.

Minulla oli aluksi omat epäilykseni. Kokemukseni modernista teatterista tai ylipäänsä modernista mistään on ollut kyllä niin huonoa ja ympäripyöreistä, että ei minua ole koskaan oikein kiinnostanut. Ja täytyyhän minun myöntää, että en ymmärtänyt tästäkään loppujen lopuksi paljoakaan mutta koska esitys oli visuaalisesti toteutettu niin upeasti niin se ei haitannut. Sen verran upean kokemuksen sain ettei häirinnyt ymmärryksen puute tällä kertaa.

Ainoa huono puoli koko esityksessä oli ensimmäiset 5-10 minuuttia joka ei edes kuulunut varsinaiseen esitykseen. Ohjaaja halusi sanoa "muutaman sanan" ja olisi kyllä voinut jättää kaiken muun pois paitsi "Tervetuloa". Puhe kuulosti siltä kuin ohjaaja olisi kovasti jo valmiiksi puolustellut esitystä ja selittänyt mikä on koko esityksen juju. Ei edes olettanutkaan että yleisö ymmärtäisi mitään ja tulisi pitämään siitä. Puolustuspuheelta siis kuulosti ja itselle ainakin tuli heti alussa jo ajatus, että loppuisi jo. Puhe ei saanut minua ainakaan kiinnostumaan enemmän teoksesta, päinvastoin.

Kiitos loistavien näyttelijöiden eläydyin täysin mukaan jokaiseen maalaukseen jonka lavalla näin. Ja kerrankin ymmärsin ja näin pointin minimalistisessa lavastuksessa joka useimmissa muissa teoksissa mitä olen nähnyt on aina epäonnistunut (kyllä, minimalistisessa lavastuksessakin voi epäonnistua, ainakin minun mielestäni).

Virkistävän erilaista. Tämän teoksen myötä voisin ehkä uskaltautua katsomaan lisää modernia teatteria... ehkä... tai sitten en halua pilata tätä tunnetta kun kerrankin pidän jostain modernista :P

--------------------------------------------------------

GOD IS BEAUTY

Top visitation

 

Smeds Ensemble presents

 

God is beauty tells about an artist's fight in creation. It's a strong potrayal of an artist who is seeking beauty in the rampage of his emotions: from the desperation, defiance and rage as also from the omnipotent joy and creative ecstasy. The play tells about an artist Vilho Lampi (1898-1936) from Liminka who lived short and passionate but tragically ended life. 

 

On the stage Lampi paints, dances and sings, he pronounces poems and cuts beam in furious way. Every ways of arts are used. There's five actors and actresses playing the role of Vilho Lampi each of them performing the different episodes of the artist's life. The play consistes of a ten scenes, stage paintings, which exposes the life's and art's colourful palette to the audience. Lampi finds his expression from the Ostrobothnia, Mexico and Paris, he identifies to the van Gogh as well as to the aspen and he is pursuiting to the beauty all the time.

 

On the roles Timo Tuominen, Tarja Heinula, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila and Katja Küttner

 

Director and adaption Kristian Smeds
Music Juha Menna, Tuomo Kuurre and Tomi Rikkola
Light desing Minna Tiikkainen
Stage desing Kristian Smeds, Riikka von Martens ja Katriina Haikala
Technics Pietu Pietiäinen
Production Smeds Ensemble
Is based in with the same named novel by Paavo Rintala



You can explore the pictures of Vilho Lampi in the Oulu Museum of Art internet pages. LINK.




This was something totally different what I have ever seen before!

I saw this once and it was unbelievable experience. The first postmodern art I've ever seen and especially in the theater.

First I had my own doubts. My experience of modern teather or overall anything with the word modern it is has been very bad and unwise experiences so I have never been interested of them. And I must admit I didn't understand much about this either but because the play was so visually rich it really didn't bother me. It was so wonderful experience that the ignorance didn't bother me this time.

The only bad thing in the play was the first 5-10 minutes which didn't even really belong to the actual play. The director wanted to say "a few words" and in my opinion he shouldn't have apart from the part "Welcome". The speech sounded like he already tried to assert the play before anyone had seen it yet and tried to tell what it was all about. He didn't even expect the audience to understand anything or even like the play. So it really sounded like defence speech and I started to feel like when this is going to end. The speech didn't let me wonder more about the play, vice versa.

Thanks to the wonderful cast I emphatized in all paintings on the stage which I saw. And finally I undertood and saw the point in the minimalistic stage desing which I have always seen fail in other plays (yes, in my opinion you can fail even in minimalistic stage desing).

 Refreshing different. After this I might dare to have a more look of modern theater... maybe... or maybe I don't want to spoil this feeling to finally like something modern :P

Taipaleenjoki / The River of Taipale

English below

Nyt on sitten ensimmäinen ooppera nähty. Ilmajoen musiikkijuhlilla olimme katsomassa ulkoilmaoopperaa, Taipaleenjoki.

Täytyy kyllä myöntää, että ei minusta vielä oopperafanaatikkoa tullut, mutta viihdyin kyllä todella. Alku oli vähän hankala kun tosiaan olin unohtanut, että oopperassa lauletaan aivan kaikki! Mutta uskon, että sekin on vain tottumiskysymys, korvani ei vain ole vielä niin tottunut siihen.

Huomasin, että pidän selvästi enemmän mieslaulajista. Jotenkin ooppera laulutyylinä sopii paljon paremmin miehille kuin naisille. Positiivinen yllätys oli kyllä, että naislaulajatkin olivat hyvänkuuloisia, minulla kun on aina pieni varautuneisuus näitä kohtaan. Mutta edelleen naisten laulanta kuulostaa jotenkin väkinäiseltä ja kamalan vaikealta. Ja kun mennään tarpeeksi ylös niin sanoista ei saa enää yhtään mitään selvää :/ Muuten kyllä olin jopa yllättynyt miten paljon sain selvää, Suomen kieli kun on aina vähän vaikea artikuloitava varsinkin laulettuna ja tiedän näyttelijöitä jotka eivät pysty artiguloimaan selvästi edes puhuessaan, joten oikein suuret kiitokset hyvistä laulajista ja selvästä artikuloinnista :)

Tarinana tuo oli varmasti hyvin erilainen ooppera kaikkien näiden klassikoiden rinnalla (kuten Taikahuilu, Carmen ja mitä näitä nyt onkaan) kertoen talvisodan taisteluista Taipaleenjoella ja varsinkin runoilija Yrjö Jylhän näkökulmasta, mutta todella upea, ja toteutus visuaalisesti varsinkin upea! Täytyy myöntää, että muutamissa kohdissa meinasin tirauttaa kyyneleen, sen verran koskettavaa oli, tosin ihan jo aiheenkin kannalta.

Muutama kohta jäi kyllä aukeamatta niin minulle kuin isännällekin. Mitä luultavammin päähenkilö näki paljon näkyjä tai unia... Mutta yksi kohta tuli kyllä täysin puskista, kohta jossa päähenkilön vaimo tulee lavalle tiukat nahkashortsit, takki ja lakki päässä raippaa heilutellen ja keikistellen kuin mikäkin dominatar. Se ei kyllä sopinut alkujaankaan muun esityksen kanssa yhteen.

Äänentoistossakin olisi ollut parantamisen varaa. Paukuista ja räjähteistä varoiteltiin mutta eivät ne nyt niin kovalla olleet. Itseasiassa ihmettelen ihmisten herkkiä korvia. Olen aina kuvitellut, että vanhoilla ihmisillä on huono kuulo (no ei ehkä kaikilla, mutta huonompi kuitenkin kuin mitä se joskus on varmasti ollut, kyllä se kuulo aina heikkenee iän myötä) ja siellä mammat vain pitelivät korviaan paukkujen alettua. Sitä alkoi miettimään, että mitenkähän huono kuulo minulla sitten on kun ei tuntunut häiritsevän... Orkesteri olisi saanut kuulua paremmin ja jotkin laulut myös. Mutta totta kai ilma syö hyvin paljon ääntä. Olimme katetulla katsomolla ja kaiuttimet olivat katteen ulkopuolella niin ei se ääni tietenkään pääse niin helposti katteen alle, tiedä sitten miten kuului eturiville. Me olimme melkein takimmaisessa.

Muuten kyllä tosiaan nautin yllättävänkin paljon ja kyllä tätä täytyy varmaan vielä kokeilla. Seuraavaksi voisi mennä katsomaan oopperataloon jotain klassikkoa. Uskon kuitenkin, että ooppera on tosiaankin suurimmaksi osaksi tottumus kysymys :)

Kauhean kallista kyllä!! Ja täytyy kyllä myöntää, että 55e lippuhinnalla ei ihan joka kaduntallaaja pääse näitä esityksiä katsomaan. En ymmärrä mikä oopperassa maksaa (tai ehkä ymmärrän, teatteria tehneenäni, mutta uskon myös, että lippuihin tulee ns. "hienosto" lisä, oopperalla kun on tietynlainen maine). Musikaalista voin kyllä maksaa sen 40-45e jos tiedän jo valmiiksi, että on uskomattoman hyvä ja kuuluisa musikaali ja jos joku tuttu on sitä jo kehunut. Mutta oopperasta en olisi vielä valmis maksamaan vähän päälle yhden päivän palkkaani. Ja tuokin oli vielä ulkoilmaooppera. Mietin vain, että missä hinnat mahtavat liikkua kun ollaan sisällä... Käsitykseni on, että ulkona maksaa aina hieman vähemmän.

-Lilli-

-----------------------------------------------------

Now I've seen my very first opera. We were at Ilmajoki's music festival to see outdoor opera, Taipaleenjoki.

I must admit it didn't made me an opera fanatic yet but I did enjoy. The beginning was very hard because I had forgot they really sang everything! But I believe I just need to get to used to it, my ears aren't just used to it yet.

I noticed I really enjoy male singers more. Somehow the singing technique fits better for men than women. Although it was a positive suprise these women where also very good singers and they had a good sound, I am always quite suspicious about them. But still the women sounded like the singing was forced and very difficult for them. And when they go high enough you don't understand a word what they are singing :/ Otherwise, I was suprised how much I did understood, Finnish is very hard language to articulate, especially when singing, and I know even actors who can't articulate properly even just speaking so I appreciate very much the good singers and their good articulate :)

The story, I believe, is very different from all these classic operas (like The Magic Flute, Carmen etc.) telling about Winter War battles at Taipale river and especially from Yrjö Jylhä's, a Finnish poet, point of view, but it was very spectacular and especially the implementation was wonderful! I must admit I almost cried in some parts, they were very moving, like the whole subject is.

Some parts although didn't quite open for me and my partner. Apparently the main character saw lots of visions or dreams... But one thing was the most peculiar, when main character's wife came to stage in short and tight black shorts, black jacket and a hat, whiping a whip and prancing like a real dominatrix. It just didn't fit into the rest of the play at all.

There was also some improvements needed in the sound systems. They were warning people about the bangs and explosions but I didn't think they were that loud. Actually, I'm really wondering  how gentle people's ears are. I've always imagined old people to have a bad hearing (well maybe not for all, but the hearing will fade with age after all) and there was these grannies who kept hands tightly on their ears when the bangs started. It made me wonder how bad hearing I must really have because it really didn't bother me... I would have liked to hear the orcherstra better and some songs too. But of course the air eats most of the sounds. We were in the covered audience and the speakers were outside the covering so the sounds didn't get in easily, although I don't know how it was in the first rows. We were almost in the last row at the back of audience.

Otherwise I really enjoyed suprisingly well and I must try this again. Next I would like to see some classic inside a operahouse. I believe I just need to get to used to it to really like it :)

It's terrible expencive though!! And I must admit with 55euros for ticket it's not for everyday folks who can see these. I don't understand why opera costs so much (or maybe I do, I've done theater myself, but I also believe there's somekind of "society" increase, after all opera does have certain rebutation). I could pay 40-45euros for a musical if I know already it's going to be very good, it's one of the classics and if someone who I know has recommended it. But I'm not ready for paying my one day salary for opera yet. And that one was even a outdoor opera. I'm just thinking what kind of prices they have indoors... I have understood it always costs a little less outdoors.

-Lilli-

Pesulan likat / The Steamie

English below

PESULAN LIKAT

Hilpeä draamakomedia - hitti maailmalta!

Pesulan likat on tarina yhteispesulasta Glasgow'ssa. Skotlantilainen hittinäytelmä on kuin työväenluokan Mamma Mia! -musikaali. Se sisältää kymmenkunta menevää ja välillä haikeatakin laulua eri vuosikymmeniltä.
Pyykkivuorten keskellä ahertaa neljä värikästä naista: nuori Doreen, turhan suora Magrit, porukan ilopilleri, suulas ja hyväntahtoinen Dolly sekä raihnainen rouva Culfeathers. Eloisaa joukkoa täydentää konemekaanikko Andy.
On uudenvuodenaatto. Juhlailta lähenee, mutta töitä on vaan tehtävä. Pyykinpesu taittuu jutellessa, ja rempseissä puheissa vilahtavat niin lapset, miehet, muistot kuin mehevät juorutkin. Tunnelma kohoaa ja työ seisahtuu naisten riehaantuessa laulamaan.

Kirjoittanut Tony Roper
Suomennos Aino Piirola
Ohjaus Tommi Auvinen
Lavastus Pekka Korpiniitty
Puvut Maiju Veijalainen
Kapellimestari Jyrki Niemi
Koreografia Jannastiina Hakala

Rooleissa:
Ritva Jalonen - Dolly
Marjut Sariola - Rouva Culfeathers
Natalil Lintala - Doreen
Ilpo Hakala - Andy
Laura Alajääski - Magrit


Lähde: Tampereen Teatteri

Tämän näytelmän olen myös nähnyt hyvin monta kertaa, veikkaukseni on 4-5 kertaan. Tämän kanssa kävi samalla tavalla kuin Lentävien Morsianten etten ensimmäisellä kerralla oikein pitänyt näytelmästä, vielä vähemmän kuin Lentävistä Morsiamista. Mutta jo toisella katselukerralla jouduinkin vaihtamaan mielipidettäni.

Näytelmän erilaisuus varmaan vaikutti siihen etten siitä kovasti aluksi tykännyt. Aihe kun on yllättävän tavallinen eikä oikeastaan näytelmässä tapahdu mitään kovin kummallista. Tavallista arkea pyykkituvalla jossa naiset juoruavat.

Mutta on tämä hieno! Välillä saa nauraa ja välillä saa itkeä. Dollyn hahmo on erittäin herkullinen ja Ritva Jalonen on juuri oikea siihen hommaan. Laulut ovat upeita ja hyvin laulettuja. Kaksi lempi lauluanikin löytyy näytelmästä ja olikin erittäin ihana yllätys kuulla ne. Ritva Jalosen ääni on todella upea ja en ole vieläkään saanut selville kuka näyttelijöistä laulaa upeat sopraanoäänet muutamiin lauluihin, onko se Natalil Lintala vai Laura Alajääski...

Olen nähnyt kaksi näyttelijää esittävän Andyä. Ilpo Hakalan ja sitten vierailevana tähtenä tämän... tämän... no voihan nyt, en kyllä kuollaksenikaan muista hänen nimeään O_o Hyvin hän toki veti, eri tavalla tietenkin kuin Ilpo mutta sanoisin silti että pidin Ilpon versiosta enemmän.

Tässäkin näytelmässä on tullut nähtyä totaalisia tippumisia vuorosanoissa. Yksikin kerta jossa kesti oikein kauan päästä taas vuorosanoihin käsiksi mutta kohta onkin erittäin hankala kelle tahansa joten olisi ihme jos siinä kohtaan ei koskaan menisi lukkoon vaikka harjoittelisi kuinka hyvin. Loistavia kohtauksia nekin ja ainakin minä sain uudet mukavat naurut vaikkei ehkä muu yleisö kauheasti mitään huomannutkaan.

Tosin, yksi asia minua harmittaa koko ajan. Istun aina takapermannolla takimmaisissa tuoleissa ja yksinkertaisesti sinne on kuulo-ongelmia, varsinkin silloin kun Marjut Sariola puhuu. Hänellä on niin hiljainen ja hento ääni (varmaan ihan hahmoon kuuluvakin ominaisuus) että se ei yksinkertaisesti kuulu takapermannolle asti useammassa kohdassa. Ja sekös harmittaa. Ja jos minulla on jo vaikeuksia kuulla niin voin kuvitella niiden iäkkäämpien ihmisten tuskan jotka istuvat takapermannolla eivätkä kuule sanaakaan.

Suosittelen tätäkin lämpimästi mutta suosittelen yrittää saada paikkoja etupermannolta.

-Lilli-

-----------------------------------------------------------------------

THE STEAMIE

Cheerful drama comedy - success from the world!

The Steamie is a stroy about laundry at Glasgow. Scottish success play is like working class's Mamma Mia! musical. It contains about ten going and sometimes wistful songs from different decades. In the middle of laundry mountains there is four women working hard: young Doreen, too straight Magrit, the merrymaker of the crowd, chatty and kind Dolly and frail Mrs Culfeathers. The lively group is completed with mechanic Andy.
It's New Year's Eve. The party night is coming closer but there's still work to do. Laundering will be more nice chattering and in rakish talk they go through children, men, memories and delicious rumours. The mood is rising and work will halt when women start to sing

Written Tony Roper
Translation Aino Piirola
Director Tommi Auvinen
Sets Pekka Korpiniitty
Costumes Maiju Veijalainen
Conductor Jyrki Niemi
Choreography Jannastiina Hakala

Cast:
Ritva Jalonen - Dolly
Marjut Sariola - Rouva Culfeathers
Natalil Lintala - Doreen
Ilpo Hakala - Andy
Laura Alajääski - Magrit


Source: Tampere Theater

I've also seen this many times, I would guess about 4-5 times. It was the same for this like it was for Boeing Boeing, I didn't like it at the first time and even less than the Boeing Boeing. But on the second time I have to change my mind again. 

It was so different what I had earlier seen that made me dislike it at first. The subject is suprisingly common and there isn't really anything peculiar happening in the play. Just regular weekday at the laundy where women are gossiping.

But this is still so wonderful! Sometimes you laugh and sometimes you cry. Dolly is a very delicious character and Ritva Jalonen is just right person for her. The songs are fabulous and they are well sung. There were my two favourite songs also in the play which was very pleasant suprise when I heard them. The voice of Ritva Jalonen is amazing and I'm still not sure who sung those really wonderful soprano sounds in some songs, was it Natalil Lintala or Laura Alajääski...

I've seen two actors playing the role of Andy. Ilpo Hakala and the guest star... this... um... well, I just can't remember his name anymore O_o He was also good, of course he did the role a little bit differently than Ilpo but I would still say I liked Ilpos performance better.

In this play too I've seen total fallings in lines. One time they had a really hard time to get hang of the lines again but the scene is very hard anyway so it was only a matter of time they get lost with the lines even they had reheased it very well. Those were very wonderful moments and at least I got to something new to laugh although I don't think others in the audience noticed much.

Although one thing is still bothering me. I sat always at back stall and there is just simply hearing problems, especially when Marjut Sariola was speaking. She has really quiet and fragile voice (maybe just because of the charachter also) you just can't hear it at the back of the stall most of the times. And that's really a shame. And if even I have difficulties to hear it I just can imagine the pain of those oldery people who can't hear a word.

I recommend this warmly but I would recommend to try get seats from the front stall.

-Lilli-

Lentävät morsiamet / Boeing Boeing

English Below

LENTÄVÄT MORSIAMET

Huippuhauska bulevardikomedia

Hyppää pyörryttävään lemmenkaruselliin!

Ranskalainen poikamies Bernard tapaa Pariisin asunnossaan vuorotellen kolmea rakastajatarta - kaikki kaunokaiset ovat lentoemäntiä. Järjestely toimii loistavasti, kunnes lentoaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia.
Yleisö saa nostaa tuolinsa selkänojan pystyasentoon, sillä tiedossa on melkoinen turbulenssi, kun ovista viuhahtavat suloinen Air France, intohimoinen Lufthansa ja Pan Amin hunajapupu. Bernard turvautuisi jo varauloskäyntiin, ellei hänellä olisi apunaan ystävä Maurice ja tomera keittäjä Marie - ehkä he onnistuvat estämään hätälaskun.

Kirjoittanut Marc Camoletti
Suomennos Terttu Savola
Ohjaus Mikko Viherjuuri
Lavastus Marjatta Kuivasto
Puvut Mari Pajula
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Ivan-Nicolas Bavard

Rooleissa:
Jukka Leisti - Maurice
Kake Aunesneva - Bernard
Tuija Ernamo - Marie
Mari Posti - Peggy
Elina Salovaara - Julie
Katja Tervo - Hildegard

Lähde: Tampereen Teatteri

Olen tämän nähnyt nyt muistaakseni 5 tai 6 kertaa ja tämä oli myös ihan ensimmäinen näkemäni näytelmä Tampereen Teatterissa. Ensimmäisellä kerralla ajattelin ensimmäistä puoliaikaa hieman tylsäksi, muutamia kohtauksia lukuunottamatta ja kohtaukset olivat minusta aivan liian pitkiä. Silloin sain myös ensivaikutelman koko teatterista ja olihan se aika, noh, täytyy sanoa suoraan, hieman jopa petyin.

Mutta olin väärässä!

Toisella kerralla pääsin ehkä paremmin kiinni kaikkeen. Ei se ensimmäinen puoliaika ollutkaan tylsä, päinvastoin. Eikä ne kohtaukset nyt niin kovin pitkiä olleetkaan. Ja mikä parasta, Jukka Leisti oli loistava! Melkein joka kerta. Leistissä on se hyvä puoli että ainutkaan kerta ei ole ollut hänen kohdaltaan samanlainen. Muistan tosin yhden kerran kun Leistikään ei ollut oikein vireessä ja esitys jäikin hieman väsyneemmäksi muihin esityksiin verrattuna, mutta itsekin teatteria tehneenä tiedän että jos esityksiä on kaksi saman päivän aikana toinen niistä jää aina hieman vaisummaksi kuin ensimmäinen. Se on erittäin hankalaa pysyä samassa vireessä koko päivän, jopa ammattilaisilta.

Ihailtavaa on myös katsoa kun näyttelijät tippuvat täysin rytmistä ja unohtavat vuorosanojaan tai jokin asia menee toisen edelle ja tulee hetken kestävä "mitäs nyt tapahtui" fiilis mutta näyttelijät korjasivat asiat loistavasti! Tuskin ensimmäistä kertaa näytelmän nähneet mitään edes huomasivat.

Jukka Leistiä tuskin tarvitsee enää ylistää, sen ovat tehneet tietääkseni moni muukin, mutta ylistetään muita näyttelijöitä. Ehdoton suosikkini on Hildegard jopa ihan hahmonakin ja Katja Tervo oli kyllä nappivalinta häneksi. Iki-ihana Tuija Ernamo on myös mitä mainioin Marie.

Puvut ja lavastus ovat ihastuttavat. Ääni- ja valosuunnittelu myös erittäin onnistunut.

Suosittelen lämpimästi! Naurua ja jännittäviä tilanteita tästä näytelmästä ei puutu. Itsekin huomaan nauravani edelleen samoille jutuille ja haukkovani henkeä samoissa kohdissa vaikka tiedän mitä tulee tapahtumaan. Ja menisin katsomaan vielä uudestaankin jos saan siihen mahdollisuuden.

-Lilli-

------------------------------------------------------------

BOEING BOEING

Very funny boulevard comedy

Jump into dizzy love carousel!

French bachelor Bernard meets at his Paris apartment three lovers in turns - all beauties are flight attendants. The arrangement works wonderfully until there's some unexpected changes in the flight schedules. The audience may lift their seats back in upright position because there is going to be quite a turbulence when there's sweet Air France, passionate Lufthansa and Sweet punny Pan Am at the door. Bernard would probably take the safe exit if he wouldn't have help from his friend Maurice and Cook Marie - maybe they can avoid the emergency landing.

Writer Marc Camoletti
Translation Terttu Savola
Director Mikko Viherjuuri
Sets Marjatta Kuivasto
Costumes Mari Pajula
Lights Raimo Salmi
Sounds Ivan-Nicolas Bavard

Cast:
Jukka Leisti - Maurice
Kake Aunesneva - Bernard
Tuija Ernamo - Marie
Mari Posti - Peggy
Elina Salovaara - Julie
Katja Tervo - Hildegard

Source: Tampere Theater

I've seen this about 5 or 6 times and this was also the first play I've ever seen on Tampere Theater. At the first time I thought the first half was a little bit boring expect some scenes and the scenes seemed for me to be too long. Then I also got my first impression of the theater and it was, well, I must admit, I were a little bit dissapointed.

But I were wrong!

On the second time I got better hang of it. The first half wasn't boring at all, on the contrary. And those scenes wasn't too long either. And the best, Jukka Leisti was wonderful! Almost everytime. It's a good thing about Leisti he's everytime a little bit different. Although I do remember one time when he wasn't in really good shape and the whole display was a little bit more tired compared to the other acts, but I know if there is two displays in the same day the second one is always a little bit worse than the first, I've been in theater too as an actress so I should know. It's very hard to keep up the right tune the whole day, even for professionals.

It was also admirable to watch actors fall off their rhythm and forgetting their lines or if something happend a little bit earlier than it should have and there's this "what just happend" feeling on the stage but the actors are fixing them perfectly! I doubt only few on the audience really noticed what happend.

I don't think I have to praise Jukka Leisti anymore, others have done it already, but I would like to praise other actors. My favourite was Hildegard which was lovely even just in a character and Katja Tervo was a very good choice for her. So sweet Tuija Ernamo was also a wonderful Marie.

Costumes and sets were lovely. Sounds and lights were also very succeed.

I recommend it warmly! There's laugh and exciting situations. I find myself laughing the same things over and over again and catching breath in the same places although I do know what's going to happen already. And I would watch it again if it would be possible.

-Lilli-