20.1.11

Joulu / Christmas

English below

Hieman tulee myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pieni katsaus minun Jouluuni:

Joulumme alkoi 22.12 jolloin matkasimme isälleni Laitilan Seppälän kylään. Kävimme Forssan kautta viemässä lahjoja veljelleni ja hänen perheelleen (Hervanta-Forssa-Seppälä 240km). Matkaan meni varmaankin neljä tuntia, tai enemmänkin. Jouduimme pyörimään Forssassa etsien kauppaa josta saisimme jotain putkistonavaajaa. Isä kun soitti, että hänellä on paskaputki jäässä ja tarvittaisiin jotain ainetta sen avaamiseksi.

Oli mielenkiintoista olla isällä kun vessaan ei päässyt. Muuten ihan ok. 23. päivä kävimme ystäväni kanssa kahvilla Kortelan ABC:llä ja vaihtamassa kuulumisia (ja minä annoin lahjan samalla. Seppälä-Kortelan ABC-Seppälä n.48,2km). Tuona päivänä odotin myös toista ystävääni saapuvaksi jo aamulla, mutta hänestä ei kuulunut mitään koko päivänä, joten lahja on edelleen minulla odottamassa seuraavaa näkemistä. Alkusuunnitelma oli, että olisimme menneet samalla matkalla vielä poikkeamassa Taivassalossa, jossa ystävä asuu, mutta matka olisi tullu aivan liian pitkäksi ajettavaksi niin päätimme olla menemättä ja pyysin ystävääni tulemaan käymään, mutta hän ei ehtinytkään.

Illalla lähdimmekin kohti Turkua äitini luokse (Seppälä-Kohmo 77km). Minä ajoin pitkästä aikaa. Sujui vallan mainiosti. Myöhemmin kuulin, että isällä oli ollut putket jäässä koko Joulun :( Oli joutunut Joulun jälkeen tilaamaan putkimiehen ja hänelläkin oli ollut ongelmia putken avaamisessa. Mutta onneksi saivat sen auki.

Aatonaattoilta oli oikein mukava. Äidin kanssa höpistiin ja juotiin herkullista glögiä.

Aatto oli melkein samanlainen kuten kaikki aatot yleensäkin kotona äidin luona. Tällainen on minun aattoni:
7:00 kello herätti mutta muistaakseni nukuin vielä tunnin
7:50 siirryin olohuoneeseen, hipi hiljaa etten herätä äitiä, katsomaan Tonttu Toljanterin joulukalenterin ja alkavaa Joulupukin kuumalinjaa. Äiti ja isäntä heräilivät siinä pikkuhiljaa ja äiti alkoi keittämään puuroa. Syötiin pientä aamupalaa ja juotiin kahvia vielä ennen kun puuro oli valmis
n. 10:00 puuro oli valmis ja syötiin "toinen aamupala" :D
n. 11:30 Joulupukin kuumalinja loppui ja Lumiukko alkoi
12:00 Suomen Turku julisti Joulurauhan joka piti myös katsoa. Sen jälkeen menimme saunaan ja laitoimme itsemme juhlakuntoon
15:00 Siskoni muksuineen tulivat syömään
n. 17:00 Siirryimme siskolleni Littoisiin ja joimme kahvit
n. 18-19:00 (en muista tarkkaa aikaa) "Joulupukki" kävi, eli jaoimme lahjat. Niitä siinä sitten avattiin ja ihmeteltiin
n. 21:00 lähdimme minä, isäntä ja äiti äidille ja siellä vielä syötiin hieman ja juotiin glögiä. Isäntä ruksasi äidin koneen kuntoon, minä ja äiti tiskasimme. Ja sitten jo nukuttiinkin. (päivän matkat n. 15,6km)
.
Siinähän se Joulu sitten menikin. Joulupäivänä heräsimme 7 aikaan, söimme riisipuuroa ja lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja sieltä vielä eteenpäin kohti Kurikkaa isännän vanhemmille. Minä ajoin. Ei ollut ristin sieluakaan missään! Oli todella mukava ajaa vaikka välillä taistelinkin väsymystä vastaan. Pidimme pienen tauon kotona (Kohmo - Hervanta 162km) ja jatkoimme joskus 12 maissa matkaa Kurikkaan, tällä kertaa isäntä ajoi ja minä nukuin melkein koko matkan, enkä millään meinannut herätä edes perille päästyämme (Hervanta-Kurikka 177km). Syötiin, käytiin saunassa, avattiin lahjat jotka Joulupukki oli tuonut Kurikkaan, levättiin ja käytiin isännän veljen perheen luona kahvilla. Siinä se Joulupäiväkin meni.

Tapaninpäivänä nukuimme pitkään. Väsytti jo todella paljon. Käytiin isännän mamman luona kahvilla, syötiin isännän vanhemmilla ja joskus 16-17 maissa lähdettiin (pahimpaan mahdolliseen aikaan). Keli oli järkyttävä. Lunta tuli. Autoja oli aivan liikaa. Matka kesti puolta enemmän kuin normaalisti. Ei kelissä muuten mitään vikaa ollut mutta hidastelijat ja rekat oli niitä pahimpia. Lumi oli erittäin pöllyväistä ja varsinkin rekkojen takana oli mahdotonta nähdä eteensä. Miksi rekkojen piti olla juuri silloin liikenteessä? Ohituskaistat olivat aivan kamalia kun aura ei ollut käynyt tai sitten oli käynyt auraamassa vain toisen puolen. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin kotiin. Melkein suoraan menimme nukkumaan. Maanantaina isäntä meni töihin.

Väsynyt, hyvin väsynyt Joulu oli. Kiireinen ja liikaa ajamista. Joulupäiviä aivan liian vähän. Eikä tämä helpotu seuraavanakaan Jouluna, yhtä vähän päiviä on silloinkin. Tällainen reissaaminen periaatteessa kävisi silloin kun aattokin olisi vaikka keskiviikkona jolloin puolet viikosta olisi lomaa, mutta tällainen nopea Joulu ei toimi tällä ajomäärällä. Yksinkertaisesti meidän täytyy keksiä jotain muuta.

  1. Joko vietämme Joulumme vain yhdessä paikkaa (jolloin ne joiden luona emme ole,pahoittavat mielensä, vaikka vaihtelisimmekin paikkaa joka vuosi).
  2. Vietämme Joulun kotona kahdestaan (jolloin kaikki pahoittavat mielensä, tosin uskon, että me saattaisimme jopa nautti jonkin verran).
  3. Tai olemme erossa Jouluna, minä omien vanhempieni luona Laitilassa ja/tai Turussa ja isäntä omiensa Kurikassa (joka sitten taas ei miellytä meitä millään lailla).
    Asia myös hieman helpottuisi ellei molemmissa perheissä olisi sisaruksenlapsia/kummilapsia joiden kanssa varsinkin haluaisi viettää Joulua, varsinkin kun ovat vielä kovin pieniä.

    Joulu on siis ongelma :( Vaikka kuinka sitä rakastankin niin tämä aiheuttaa stressiä, jos nyt ei mikään muu.

    Yhteensä kilometrejä tuli neljän päivän aikana n. 720km. Bensaankin kului mukava summa rahaa. Google maps antaa polttoainekulutus arvioksi 98,87€ ja varmaan lähellä tuota summaa liikutaankin.

    Mutta onneksi sai sentään ihania lahjoja ja kaiken kukkuraksi hyvää ruokaa!

    Paras kaikista taisi olla miehen hankkima OMPELUKONE! Nimesin sen Velluksi. Olen sitä jo kokeillut kangaspalaan mitä kaikkea se tekeekään ja minulla olisi tuolla yhdet housut lahkeiden lyhennystä odottamassa. Ja kunhan täältä muutetaan niin varmasti olisi ainakin verhojen ompelua tiedossa. Ja tiedä vaikka innostuisin kokeilemaan tekemään itselleni jotain vaatteitakin, nyt kun se olisi mahdollista. En vain tiedä uskallanko luottaa omaan vaatteidenteko taitooni, se kun oli niin kovin vaikeaa yläasteella jolloin viimeksi olen jotain yrittänyt tehdä. Mutta jos en osaa niin aina voin kysyä apua äidiltä joka on tehnyt paljon, siskolta joka on ompelija ammatiltaankin (tosin tehnyt hyvin vähän mitään enää sen jälkeen kun valmistui xD) tai sitten isännän äidiltä joka myös on tehnyt paljon (olikohan jopa ammattina joskus... en muista)

    Hyväksi todettu lahja on myös pinnoitettu kattila äidiltä! Nyt en enää polta maitopohjaisia ruokia pohjaan!! On ollut käytössä jo ja todettu ihanaksi! Pitäisi keitellä riisipuuroa ja tehdä pakastimessa olevasta piirakkataikinasta Karjalanpiirakoita kun sain myös puikan, kiitos siskon.

    Sain myös sen kauan havittelemani KEITTIÖVAA'AN ja se onkin ollut myös jo suuressa käytössä. Saippuaa en tosin ole vielä tehnyt, puuttuu ainekset, mutta enköhän sitäkin vielä jossain vaiheessa tee uudestaan.

    Seuraavaa Joulua odotellessa. Tiedä sitten missä päin Suomea/maailmaa sitä silloinkin taas on.

    -Lilli-

    p.s kun puhun kahvittelusta tai "kävimme kahvilla" jne. niin tarkoitan, että muut juovat kahvia ja minä teetä. En ole oppinut juomaan kahvia koskaan ja tuskin enää opinkaan mutta on paljon helpompi puhua kahvittelusta kuin kahvista ja teestä.




    Siinä on rakas Velluni (kuva Pixmaniasta) / There's my dear Vellu (picture from Pixmania)


    A little bit late, but better late than at all.

    A little review to my Christmas:

    Our Christmas started 22nd of December when we travelled to my father to Laitila in Seppälä village. We went through Forssa to took presents for my brother and his family (Hervanta-Forssa-Seppälä 240km). It took for us about four hours, maybe even more. We had to circle around Forssa for awhile to find some place where we could find something substance to open the plumbing. Father called us and told his toilet plumbing was clogged and he needs something to try open it.

    It was interesting to be at my father when you couldn't use the toilet. But otherwise it was ok. On 23rd we went for a coffee and chat with my friend to Kortela ABC (and I gave her my present. Seppälä-Kortela-Seppälä about 48,2km). That day I was also waiting for my other friend to visit on the morning but I didn't hear anything about her the whole day. The beginning plan was to visit her at Taivassalo, where she lives but it would have been too long trip to drive in a one day so we disaded not to go and asked my friend to visit us instead but apparently she didn't have time after all. I still have her present which I'll give to her when we see next time.

    On the evening we left to drive Turku to my mother (Seppälä-Kohmo 77km). I was driving for a very long time. It went excellent. Later on I heard father didn't manage to open the plumbing so it stood clogged the whole Christmas :( After Christmas he had to call plumber and even he had difficulties to open it. But luckily they finally manage.

    It was a really nice evening. We talked with my mother and drank delicious mulled wine.

    The Christmas Eve was almost like the other eves what they usually are at my mother's. This is my Christmas Eve:
    7:00am the clock awakes me but I think I continued sleeping about an hour
    7:50am I tiptoed to living room so I wouldn't wake up my mother and started to watch TV. There was coming Tonttu (Elf) Toljanteri's Advent Calendar and when it was finnished there was starting Santa Claus's Hot Line. My mother and my partner were waking little by little and my mother started to make Christmas porridge (rice pudding). We ate a little bit breakfast and drank coffee before the porridge was ready.
    about 10:00am the porridge was ready and we ate the "second breakfast" :D
    about 11:30am The Santa's Hot Line ended and Snowman started
    12:00pm Finland's Christmas Town Turku pronounced the Christmas peace starting which we have to watch. After that we went to sauna and made ourselves festive.
    3:00pm My sister and her children came for a Christmas meal.
    about 5:00pm we moved to my sister to Littoinen and drank coffee there.
    about 6-7:00pm (I can't remember the exact time) we shared the presents, opened and wondered them.
    about 9:00pm  me, my partner and my mother left from my sister and at my mother's we ate a little bit and drank mulled wine. My partner fixed my mother's computer and me and my mother washed the dishes. And then we already went to sleep. (The day's trip was about 15,6km)
    Well there the Christmas went. On Christmas Day we woke up near 7am, ate porridge and left towards Tampere and from there we would continue to the Kurikka for my partner's parents. I was driving. There wasn't a single soul anywhere! It was really nice driving, although sometimes I really had to fight over tiredness. We had a little break at home in Tampere (Kohmo-Hervanta 162km) and we continued driving about 12pm to Kurikka, this time my partner was driving and I was snoring almost the whole drive and I couldn't wake up properly even when we were at the destination (Hervanta-Kurikka 177km). We ate, went to sauna, opened presents which Santa had left there, rested and visited my partner's brother and his family. That's the most of The Christmas Day.

    On the Boxing Day we slept long. We were really tired. We visited my partner's grandmother, ate at his parents and about 4-5pm we left back to home (the worse time you could think of). The weather was shocking. It was snowing hard. There were too many cars on the road. The drive took us much more time than it usually. The weather wasn't the worst thing but the other laggard drivers and especially the trucks. The snow was very puffy especially if you were behind a truck when it was impossible to see in front of you. Why they have to be on the round just right now? Overtaking lanes were in terrible condition because plough didn't have been there or it just had ploughed the other side. We still manage to get home in one piece. And we went almost straight to the bed. My partner had to go to the work on Monday.

    It was tired, very tired Christmas. Busy and too much driving. There were too few Christmas days. And this isn't going to be more easy next Christmas either, there will be still too few days. This kind of trip is basically possible when Christmas Eve would be on Wednesday when the rest of the week would be holiday, but this kind of speed Christmas won't work with this much driving. Simply we have to think something else.

    1. We could spend our Christmas in one place (when the others will hurt their feelings because we are not coming to them, although we would change the place every year).
    2. We could spend our Chistmas together at our own home (when everybody hurts their feelings, although I believe we would even enjoy the Christmas for a bit)
    3. Or we could be separated on Christmas, I with my parents at Laitila or/and Turku and my partner would be with his parents at Kurikka (which doesn't please us).
    It also would be easier if there wasn't, in both families, nephews/nieces/godchildren, with we both would like to spend our Christmas, especially when they still are young.

    So the Christmas is a problem :( Although I really love Christmas, this will give me a stress, if anything else doesn't.

    Altogether we were driving about 720km in a four days. I bet the total sum for our gas bill is great. Google maps gave us estimate for our gas usage and it was about 98,87euros and probably it is near that in the reality too.

    But atleast I got wonderful presents and above all delicious food!

    The best of all presents was my partner's and it was SEWING MACHINE! I named it Vellu. I have already tried it in a peace of cloth what everything it can do and I would have in my closet one trousers which are waiting to be shortened. And when we are moving, I'm sure there is going to be atleast curtains to sew. And you'll never know if I would get excited on doing clothes for myself, now when it's possible. I don't know if I can count on my talent making of clothes, it was quite hard in upper secondary school where I last tried of making something. But if I don't know how to do something I can always ask help from my mother who has made a lot of clothes, from my sister who's occupation is sewer, although she's never done her occupation when she graduated, or from my partner's mother who also has made a lot of clothes (I'm remebering it was her occupation also... I'm not sure).

    I also got a wonderful present from my mother, a pot with coating! Now I won't burn the foods containing milk to the bottom!! It's already been in use and I love it! I should make rice pudding and take the rye dough from the freezer and make some Karelian pasties now when I also have a certain roll for it, thanks to my sister.

    I also got a kitchen scale which I've been wanting for a while and it's already been in a big use. Although I haven't made soap yet, lack of ingredients, but I will make it someday again.

    Waiting for next Christmas already. Nobody knows where I will be then.

    -Lilli-

    p.s when I'm talking about coffee or "we went to have coffee" etc. I mean everybody else is drinking coffee but I drink tea. I've never learnt to drank coffee and I don't think I ever will anymore but it's easier to just say coffee than coffee and tea.

    9.1.11

    Joulu on ohi? / Christmas is over?

    English below

    No eikä ole!!

    Mikä näitä ylempänä Suomea asuvia ihmisiä oikein vaivaa? Joulu muka loppuisi Loppiaiseen. Pyh pah! Paha Nuutti Joulun viepi. Eli vasta 13. päivä Joulu on loppu kun paha Nuutti sen vie.

    Odottelen Nuuttipukkejakin saapuvaksi, mutta eipä taida saapua. Ei ole tapana täällä Tampereella. Eivät edes Turussa tienneet mikä on Nuuttipukki ja Nuutinpäivä! Niin miten ne tietäisivät sitten edes täällä Tampereella.

    Kalannissa meillä on vahva Nuuttipukki perinne. Tai ainakin oli. En tiedä sitten nykyään. Mutta sielläpäin ei sitten taas virvota. Periaatteessa minä ja muutama muu luokkalaiseni "aloitimme" virpomisen joskus 90-luvulla Kalannissa. Sitä ennen ei ollut tietoakaan koko touhusta. Kun taas tuntuu, että muualla Suomessa se on tuttu juttu. Vaikkeivät trullit olekaan löytäneet meidän ovellemme vielä. Toivon mukaan tänä Pääsiäisenä löytävät. Minä odotan niitä! Muutaman näin kävelevän tuolla ulkona mutta sisään asti eivät tulleet, viime vuonna. Se kai on kerrostaloasumisen haittapuolia myös. En minäkään muksuna olisi uskaltanut mennä kerrostaloihin, ellei tiennyt ketä siellä asuu. Kalannissakin tiesi jo entuudestaan mitä taloja vältellä (yleensä rivitaloja). Ja mistä taloista saa parhaat karkit :D Ja missä asuu suloisia mummoja jotka vaatii myös toista laulua. Ah niitä aikoja!

    Mutta enpä tiedä uskaltaako nykyajan vanhemmatkaan enää päästää muksujaan karkkikierroksille. Vähän tuntuu siltä, että koko perinne (virpominen myös) on katoamassa. Alkoi kadota jo kun oma ikäluokka lopetti kierroksensa. Muistelen, että meillä olisi joskus käynyt oikein kuhinakin ovella ja hyvin monet oikein odottivat Nuuttipukkeja. Mutta sitten niitä alkoi käydä yhä vähemmän ja vähemmän. Jos yksikin kävi niin oli ihme. Eikä virpojiakaan ole koko sen n. 9(?) vuoden aikana, kun virpomisalueella asunut, käynyt ovella kuin hyvässä lykyssä 5 paikkeilla. Taitaa sekin olla laskettu yläkanttiin. Yhteensä noina vuosina! Harmillista. Minusta se on meinaan todella mukava perinne! Ja lapsetkin tykkää :)

    Kun minä olin nuori saatettiin monta tuntia kierrellä pitkin kylää (1-2 tuntia, riippuen miten kylmä oli ja miten jalat jaksoi). Talvella. Illalla. Nuuttiminen aloitettiin aina aikaisintaan 17-18 maissa. Eli ulkona oli jo hyvin pimeää. Paljon vaatetta päälle, siihen päälle jotain äidin vanhaa hametta ja naamaan meikkiä tms. (olin hyvin usein noitana) ja ei muuta kuin matkaan parhaan kaverini ja tämän pikkuveljen kanssa naapurista ja matkalla päätettiin mitä lauletaan/esitetään (Nuuttipukit saa siis valita omavalintaisen laulun, runon, näytelmän, mitä vain. Kunhan ei kestä kauan. Tyypillisimpiä oli juurikin yksi säkeistö jostakin lastenlaulusta tms. Eroaa hieman virpojien Virvon, varvon -värssystä jonka tietää kuulevansa joka kerta.) Eikä me kovin vanhoja oltu. Ala-asteella. Paras kaverini oli minua 4 vuotta vanhempi ja pikkuveljensä minua kaksi vuotta nuorempi. Uskoisin, että jo 3.luokalla viimeistään (ellen aikaisemminkin) olisimme käyneet nuuttimassa (ja viimeiseksi 7. luokalla :D salaa). Kahdestaan kaverini kanssa tai kolmestaan pikkuveli mukana. Nykyaikana näkee välillä vanhempiakin lastensa mukana. Ehkä hieman useammin kuin ennen. Tosin, yksin ei meitäkään päästetty. Nuuttipukit kulkivat aina 2-5 henkilön ryhmissä. Ja niin se pitääkin olla. Ei kukaan edes uskaltaisi lähteä yksin :)

    Ja yksi epäkohta jonka huomasin jo silloin kun viimeksi tapasin nuuttipukkeja tai virpojia! Muistakaa AINA kysyä "saako tulla nuuttimaan/virpomaan" ja SITTEN VASTA esitetään laulu/loru jos vastataan myöntyvästi. Näin minulle äiti opetti heti alkuunsa. Ei niin että pimputetaan ovikelloa, joku tulee avaamaan ja heti aletaan hoilottaa. Ei ei! Ihmisille annetaan tilaisuus sanoa että nyt ei sovi. Kaikki eivät halua ovellensa epämääräisiä tenavia hoilottamaan. Kaikki eivät edes muista että on Nuutinpäivä tai virpomispäivä (onko se nyt se Palmusunnuntai vai sitä edeltävä lauantai? Sekin tuntuu vaihtelevan paikkakunnan mukaan). On KOHTELIASTA kysyä saako edes tulla. Ja minä ainakin tästä huomautan jos näin käy minun ovellani vielä joskus. Välttyvät lapsiparat pettymykseltä ja oven avaaja ärsyyntyy hieman vähemmän.

    Hyvää Joulua siis vielä!

    -Lilli-

    ---------------------------------------------------------

    It is not! 

    What's the matter with these Finns living upper Finland? They claim the Christmas would be over by Epiphany (6th of January). Bah! The evil Canute (Nuutti) will take the Christmas. And Canute's day (Nuutinpäivä) is not until 13rd of January.

    I'm waiting "Canuters" (I'm not sure if that's what "nuuttipukki" would be in english.) but I don't think they are coming. It's not custom here in Tampere. Even at Turku they didn't know what is Canuter or Canute! So how could they know them here.

    At Kalanti we have a strong Canuter tradition. Or at least was. I don't know if it still is. But there they don't conduct a Finnish Easter. Basically I "started" it with my friends in the 90's. Before that there wasn't such thing. But in the other hand the other Finns seem to have this custom. Although even here the witches haven't found their ways on my door. I hope they are coming this Easter. I'm really waiting for them. I saw a few walking outside last year but they did'n came inside. It might be cause of living in a storehouse. Even I wouldn't have went to the storehouses when I was a little, although if I would have known someone who lived there. At the Kalanti we already knew which houses you must avoid (mostly some row houses). And we knew where the best sweets would be :D And where lived those sweet grannies which always demanded two songs. Oh, those were the days!

    But I don't know if the parents are so afraid nowdays to let them children wander from place to place perfoming songs etc. and having sweets as a payment (it's like Halloween). It seems like the whole tradition (even the conduct a Finnish Easter) is disappearing. It started disappearing when my generation grow out of it. I remember we once had a very crowded front door and many were waiting the canuters. But then they started to show less and less. If even one showed up it was a miracle. And I haven't seen even the conduct a Finnish Easters in the whole 9(?) years I lived an area where it was common, but only about 5 times. And even that might be too much. For total those years! It's a really shame. I think it's a lovely tradition! And children likes it :)

    When I was a young we might wander in the village for many hours (1-2 hours, depending how cold it was and how the feet were managing). At winter. At evening. We started earliest about 5 or 6pm. So it already was dark outside. We would put lots of clothes on, some old mom's skirt on top of it and a little bit make up etc. on the face (I was usually a witch) and off we went with my best friend and her little brother from the neighbour and on the way we decided what should we sing/perfom (Canuters can choose their own song, poem, play, anything. If it doesn't take a long time. The most common was a one verse from some children's song. It differs a lot from the conduct a Finnish Easters with their "Virvon, varvon" rhyme which you know you will hear every time at your door). And we weren't very old. My best friend was 4 years older than me and her little brother was 2 years younger than me. I believe I was at least on the 3rd grade (if not even earlier) when we started to be canuters (and the last time I went, in secret, I was at the 7th grade). I went together my best friend or with also her little brother. Now days I see some parents who are with they children. Maybe more than in the past. Although we weren't left alone of course. Canuters always comes with groups of 2-5. And like that it should be. I don't think nobody could even go alone :)

    And there is one fault I noticed when I last time saw canuters or conduct a Finnish Easters! Remember ALWAYS ask "can we come to performe" and THEN perform it if the answer is yes. My mother taught me this right on the beginning. Do not just ring the doorbell and when someone is opening the door you start immeadiately perform. No, no! You must give people chance to say no. All doesn't want some odd children to their doors. All won't even remember it's Canute or Palm Sunday (or in which day they conduct a Finnish Easter. I think it depends on which area you are). It's POLITE to ask if you can perform to them. And I'm going to notice this if it happens at my door someday. Poor children will only avoid disappointment and it will irritate less the door openers.

    So Merry Christmas yet!

    -Lilli-

    5.1.11

    J. Michael Cleverley: Lauri Törni - syntynyt sotilaaksi / J. Michael Cleverley: A Scent of Glory - The Times and Life of Larry A. Thorne

    English below

    Hieno kirja. Upea tarina (ja vielä tosi). Mielenkiintoinen.

    Harmi vain kun kieli (ainakin suomenkielisessä versiossa) on täyttä kuraa -_- Kieli ei toimi suurimman osan sivuista, toistoa on liikaa lukujen sisällä ja yltiöpäinen pomppailu sinne sun tänne tekevät lukemisesta kyllä vaikeaa ja haasteellista. On vaikea ymmärtää aivan kaikkea lukemaansa. Ja toki kirjoittajan amerikkalaisuus ja varsinkin muutamat vertaukset/viittaukset Amerikan tapahtumiin/järjestöihin ym. eivät oikein auta luetun ymmärtämistä. Mutta siitä joudun vain syyttämään omaa tietämättömyyttäni Amerikasta.

    Ihan mielenkiintoista luettavaa kyllä! Aikamoinen mies se Lauri Törni oli! Täytyypä etsiä käsiin se elokuvakin (on kyllä niin elokuvauksellinen tarina hällä) ja katsoa millaisen kuvan siitä saa.

    Nyt alankin lukemaan Charles Darwin: Lajien synty

    -Lilli-

    ---------------------

    Fine book. Wonderful story (and real). Interesting

    It's a shame the language (at least in the finnish version) was so poor -_- It just didn't work in the most of the pages, there is too much repeated things in one chapter and fanatic jumping from subject to subject made reading very hard and rough. It was very hard to understand what I had just read. And because of the writer's background in America and few indications/similes to America's incidents/organizations etc., it was even harder to me understand some things. But in this case I can just blame myself for my ignorance of America.

    Still, it really was very interesting book to read! Larry Thorne was a quite of a man! I have to find the movie (his story is so movieable) and watch what kind of image he has there.

    Now I'm starting to read Charles Darwin: On the Origin of the Species

    -Lilli-

    1.1.11

    Uusi Vuosi / New Year

    Hyvää Uutta Vuotta kaikille harvoille lukijoilleni ja satunnaiskulkijoille!

    Happy New Year to all of my few readers and for my random visitors!