13.4.15

Tästä se alkaa / Here it begins

Tästä se alkaa. Kiire, täydet päivät, tuhottomasti tehtävää, ei omaa aikaa, ahdistus, raivarit, itkut, hauskuus. Pyydän anteeksi jo etukäteen tunnevyöryjäni, toivon menettämistä, ahdistusta, kiroilua, poissaoloja, epäsosiaalisuutta tms. jota tämä kevät ja alkukesä saattaa aiheuttaa. Kyllä sinne ilon aiheitakin onneksi mahtuu, oon siitä ihan varma. Sen verran mahtis prokkiksia tässä meneillään. Vähän pelottaa kyllä, täytyy myöntää. Ei auta muuta kun toivoa, että varsinkin opettajat on ymmärtäväisiä, reiluja ja rentoja jos tehtävät ei tuukaan ajallaan ja toivon mukaan myös ryhmäläiset/parit jaksaa mua eikä menetä hermojaan. Pyydän vain hieman ymmärrystä täyttä kalenteriani kohtaan ja aikataulujen sovittamisen hankaluuksia. Kyllä mä kaiken hoidan! Mutta mun on pakko mennä päivä kerrallaan ja varmasti jostain pitää nipistää, mutta lupaan, että vain jos on ehdottomasti pakko. Kiitos ja anteeks

Tältä viikkoni näyttää nyt. Ja lisää samanlaisia on tulossa / This is my week now. And there's more to come.


So, here it begins. T hustle, full days, millions of assignments, no free time, anxiety, tantrums, crying, hilarity. I apologise my emotion avalanches, losing my hope, anxiety, swearing, absence, unsocial behavior etc. which this spring and beginning of summer might cause. There's also some happy moments too, I'm sure of it. I'm in such a wonderful projects at the moment. But I'm also a little bit scared. I can just hope that especially my teachers will be understanding, fair and easygoing even if my assignments won't come in time and I also hope that my group/pair would stand me and wouldn't lose their nerves. I just ask a little bit understanding of my full calendar and the difficulties of trying to arrange the schedules. I will take care of everything! But I just have to take one day at a time and I'm sure I'll have to pinch on something, but I'll promise that only if it's really necessary. Thank you and sorry. 

3.4.15

Ryo Mitsuya - Mopsi tuli taloon 1 / Wanpagu 1

Mitsuya, Ryo
Mopsi tuli taloon 1
Wanpagu 1, 2015
Tammi, 2015
s. 160
Suomennos: Suvi Mäkelä

Romeon ja Julin seikkailut!
Kuinka sujuu 14-vuotiaalta koiranpennun hoito? Entä kuinka pennulta sujuu aikamopsiksi varttuminen?
Mopsi tuli taloon kertoo Julista, joka saa hoiviinsa kummallisen näköisen koiranpennun. Koirista innostuneella tytöllä on paljon opittavaa lemmikin hoidosta. Apuna ovat tyyni ja tietäväinen äiti sekä rumansöpöön Romeo-pentuun lääpällään oleva isoveli. Kaikenikäisille koirien ja huumorin ystäville!


Tämä oli aika söpö manga. Tarina oli aika tylsä ja hahmot olivat ehkä hieman liian naiiveja minun makuuni, mutta siinä oli silti paljon ihan käypää informaatiota koirista ja vinkkejä siitä, miten niitä hoidetaan. Uskon, että tämä on aika tyypillistä tämän aiheen mangaa, mutta en voi olla varma. En ole lukenut vielä kovin paljon mangaa. Vaikkakaan en voi sanoa kauheasti pitäneeni tästä aion lukea toisen osan myös. Suosittelisin tätä sarjaa teineille jotka rakastavat mangaa ja haluaisivat koiran. Tämä voisi ehkä hieman opastaa heitä ja olisi samalla ihan viihdyttävä.



Mitsuya, Ryo
Wanpagu 1, 2015
Tammi, 2015
p. 160
Translator: Suvi Mäkelä

The adventures of Romeo and Juli!
How does 14 year old take care of a puppy? And how the puppy is growing to be a grown up bug?
Wanpagu tells the story of Juli who gets to take care of peculiar looking puppy. For dog enthusiastic there's still lot of learning to do on how to take care of a pet. Juli gets help from calm and knowing mother and brother who is totally in love with the ugly but cute pug. For all aged dog and humor lovers!


This was cute manga. The story was a little bit dull and the characters were little bit too naive for my taste but it had a lot of useful information about dogs and tips how to take good care of them. I think this was quite typical manga about this kind of subject, but I'm not sure. I haven't read many mangas yet. Although, I can't say I loved it, I would still read the second book too. I would recommend this series to those teen manga lovers who would like to have a dog. It could be little bit educational and maybe entertaining too.

Isabel Allende - Henkien talo / The House of the Spirits

Allende, Isabel
Henkien talo
La casa de los espíritus, 1985
Otava, 2010
s. 440
Suomennos: Jyrki Lappi-Seppälä

Isabel Allenden esikoisromaanin myötä Latinalaisen Amerikan kirjallisuus on viimeinkin löytänyt naisen äänen, verevä ja voimakkaan, uudenlaisen.
Henkien talo on säihkkyvä sukukronikka, värikkäitä vaiheita, rakkautta, murhetta. Tarina ulottuu vuosisadan alusta näihin päiviin. Välillä sitä kertoo Esteban Trueba, perusmacho, joka kohoaa suurtilalliseksi, pahantuulinen partiarkka, äksy senaattori. Mutta todellisia päähenkilöitä ovat suvun kolmen sukupolven naiset, Clara, Blanca ja Alba, joiden kaikkien nimet merkitsevät valoa. He hallitsevat sokkeloisen talon sopukoita, yhdistävät kirjavaa sukua, ihmeparantajia, hampuuseja, kolmea sukupolvea maatyöläisiä, kansanvillistijöitä. Menetetyn kotimaansa ja oman sukunsa vaiheista Isabel Allende punoo uskomattoman ja toden tarinan, jossa on kaikki: puut ja pedot, ahdistus ja nauru, Jumala ja ruoka, luokkataistelu ja intiaaninoitien salaisuudet.


Jälleen tämä oli erittäin omituinen kirja. Yllätyksekseni pidin siitä paljon, huolimatta todella pitkistä luvuista ja kappaleista. Luin kirjan suhteellisen nopeasti. Se oli mielenkiintoinen vaikkakin aluksi epäilinkin tätä, mutta muutaman luvun jälkeen huomasin pitäväni kirjasta ja vaikka luvut olivatkin kovin pitkiä, luin ne yllättävän nopeasti.

Vihasin Estebania samantien. Ja vihasin häntä senkin jälkeen kun Alba oli nähnyt hänessä jotain hyvääkin.

En tiedä paljoakaan Chilen historiasta, mutta tämä kirja opetti minulle sentään jotain. Vallankumous ei kuulostanut kovin mukavalta. Ehkä minun pitäisi ottaa asiasta enemmän selvää.

Clara oli omituinen hahmo. En oikein tiedä vihasinko vai pidinkö hänestä. Joskus pidin, mutta joskus en. Blanca oli myös erikoinen. Luulen, että pidin eniten Albasta. Hän vaikutti kaikkein tervejärkisimmältä.

Kirja oli maagista realismia. Odotin tosin enemmän sitä maagisuutta. Claralla oli tosin yliluonnollisia ominaisuuksia, mutta sen enempää maagisuutta kirjassa ei ollut. Olin hieman pettynyt.

Kertoja ei aina ollut niin selkeä. Se vaihtui monesti ja usein lukujen sisällä. Ensin se oli hämmentävää koska ei voinut olla varma kuka puhui. Mutta se selvisi onneksi muutaman lauseen jälkeen. Ja enemmän luettua alkoi tajuta, että kertojia oli suurimmaksi osaksi vain kaksi, Esteban ja kaikkitietävä (Allende itse?) ja myöhemmin myös Alba. Kaikkein häiritsevintä taisi olla ne pienet vihjeet joita luvuissa aina välillä vilahti, jotka kertoivat siitä, mitä myöhemmin tulisi tapahtumaan, eräänlaisia pieniä spoilereita, mutta tarpeeksi pieniä, että ne pistivät arvuuttelemaan tulevaa. Tavallaan ne olivat niitä pieniä asioita jotka auttoivat minua jatkamaan lukemista, mutta samalla ne myös ärsyttivät koska jotkin niistä tapahtuivat vasta juuri ennen loppua ja olin kuitenkin odottanut niitä melkein kirjan alusta lähtien. Joten minulla on sekalaiset tunteet näitä vihjeitä kohtaan :D

Kaiken kaikkiaan, nautin kirjasta paljon ja löysin, että siitä on tehty myös elokuva oikein lupaavalla näyttelijäkaartilla (kuten Meryl Streep!). Minun pitää nähdä se!



Allende, Isabel
The House of the Spirits
La casa de los espíritus, 1985
Otava, 2010
p. 440
Translator: Jyrki Lappi-Seppälä

In one of the most important and beloved Latin American works of the twentieth century, Isabel Allende weaves a luminous tapestry of three generations of the Trueba family, revealing both triumphs and tragedies. Here is patriarch Esteban, whose wild desire and political machinations are tempered only by his love for his ethereal wife, Clara, a woman touched by an otherworldly hand. Their daughter, Blanca, whose forbidden love for a man Esteban has deemed unworthy infuriates her father, yet will produce his greatest joy: his granddaughter Alba, a beautiful, ambitious girl who will lead the family and their country into a revolutionary future.
The House of the Spirits is an enthralling saga that spans decades and lives, twining the personal and the political into an epic novel of love, magic and fate.


Again this was very peculiar book. For my surprise I liked it very much, despite of it's huge chapters and long paragraphs. I read the book relatively fast. It was interesting although I doubted it at first but after reading few chapters I realised I liked the book and even though the chapters were very long I read them quite quickly.

I hated Esteban right away. And I hated him even when Alba saw something good in him.

I don't know much about Chile's history but I think this book taught me at least something. The revolution didn't sound very nice. Maybe I should find out more about it.

Clara was very curious character. I don't know if I liked her or not. Sometimes I liked her but sometimes I didn't. Blanca was also peculiar character. I think I liked most Alba. She seemed sane and nice.

The book was magic realism. I expected more of the magic. Clara had psychic talents but that was all the magic the book held in. I was little bit disappointed.

The storyteller wasn't always that clear. It changed many times and often in the same chapter. At first it was confusing because you couldn't be sure who was talking at first. But it was clear after few sentences. And while reading more and more you found out that there were most of the times just two storytellers, Esteban or omniscient (which was Allende herself?) and later Alba. The most disturbing thing was the little clues in the chapters which revealed something that will happen later in the book, they were almost like a little spoilers, but just enough that they made you only guessing. In a way they were the little things that kept me reading and held my interest but at the same time it was really annoying because some of the things happened just before the end and you had already waited them to happen almost straight at the beginning. So I have mixed feelings about the clues :D

All and all, I really enjoyed this book and I found out that it has been made into movie too, with wonderful actors and actresses (like Meryl Streep!). I'll need to see it!