English below
JUMALA ON KAUNEUS
Huippuvierailu
Smeds Ensemble esittää
Jumala on kauneus kertoo taiteilijan kamppailusta luomistyön äärellä. Se on väkevä kuvaus kauneutta etsivän taiteilijan tunteiden myllerryksestä: epätoivosta, uhmasta ja raivosta kuin myös kaikkivoivasta ilosta ja luovasta hurmoksesta. Esitys kertoo liminkalaisesta kuvataiteilijasta Vilho Lammesta (1898-1936), joka eli lyhyen ja kiihkeän, traagisesti päättyneen elämän.
Näyttämöllä Lampi maalaa, tanssii ja laulaa, hän lausuu runoja ja veistää parrua kuin viimeistä päivää. Kaikki taiteen keinot ovat käytössä. Vilho Lammen roolissa nähdään viisi näyttelijää, jotka kukin vuorollaan esittävät episodeja taiteilijan eri elämänvaiheista. Näytelmä koostuu kymmenestä eri kohtauksesta, näyttämömaalauksesta, joiden kautta katsojan edessä paljastuu elämän ja taiteen kirjava väripaletti. Lampi etsii ilmaisuaan Pohjanmaalla, Meksikossa ja Pariisissa, samastuu niin van Goghiin kuin haapaankin, ja pyrkii kaiken aikaa kohti kauneutta.
Rooleissa Timo Tuominen, Tarja Heinula, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila ja Katja Küttner
Ohjaus ja sovitus Kristian Smeds
Musiikki Juha Menna, Tuomo Kuurre ja Tomi Rikkola
Valosuunnittelu Minna Tiikkainen
Lavastus Kristian Smeds, Riikka von Martens ja Katriina Haikala
Tekniikka Pietu Pietiäinen
Tuotanto Smeds Ensemble
Perustuu Paavo Rintalan samannimiseen romaaniin
Vilho Lammen kuviin voi tutustua Oulun Kaupungin Taidemuseon sivuilla. Linkki TÄSTÄ.
Tämä oli jotain ihan täysin erilaista mitä olen koskaan ennen nähnyt!
Kerran tämän näin ja oli kyllä uskomaton kokemus. Ensimmäinen postmodernisti taideteos ikinä jonka olen nähnyt, varsinkin teatterissa.
Minulla oli aluksi omat epäilykseni. Kokemukseni modernista teatterista tai ylipäänsä modernista mistään on ollut kyllä niin huonoa ja ympäripyöreistä, että ei minua ole koskaan oikein kiinnostanut. Ja täytyyhän minun myöntää, että en ymmärtänyt tästäkään loppujen lopuksi paljoakaan mutta koska esitys oli visuaalisesti toteutettu niin upeasti niin se ei haitannut. Sen verran upean kokemuksen sain ettei häirinnyt ymmärryksen puute tällä kertaa.
Ainoa huono puoli koko esityksessä oli ensimmäiset 5-10 minuuttia joka ei edes kuulunut varsinaiseen esitykseen. Ohjaaja halusi sanoa "muutaman sanan" ja olisi kyllä voinut jättää kaiken muun pois paitsi "Tervetuloa". Puhe kuulosti siltä kuin ohjaaja olisi kovasti jo valmiiksi puolustellut esitystä ja selittänyt mikä on koko esityksen juju. Ei edes olettanutkaan että yleisö ymmärtäisi mitään ja tulisi pitämään siitä. Puolustuspuheelta siis kuulosti ja itselle ainakin tuli heti alussa jo ajatus, että loppuisi jo. Puhe ei saanut minua ainakaan kiinnostumaan enemmän teoksesta, päinvastoin.
Kiitos loistavien näyttelijöiden eläydyin täysin mukaan jokaiseen maalaukseen jonka lavalla näin. Ja kerrankin ymmärsin ja näin pointin minimalistisessa lavastuksessa joka useimmissa muissa teoksissa mitä olen nähnyt on aina epäonnistunut (kyllä, minimalistisessa lavastuksessakin voi epäonnistua, ainakin minun mielestäni).
Virkistävän erilaista. Tämän teoksen myötä voisin ehkä uskaltautua katsomaan lisää modernia teatteria... ehkä... tai sitten en halua pilata tätä tunnetta kun kerrankin pidän jostain modernista :P
--------------------------------------------------------
GOD IS BEAUTY
Top visitation
Smeds Ensemble presents
God is beauty tells about an artist's fight in creation. It's a strong potrayal of an artist who is seeking beauty in the rampage of his emotions: from the desperation, defiance and rage as also from the omnipotent joy and creative ecstasy. The play tells about an artist Vilho Lampi (1898-1936) from Liminka who lived short and passionate but tragically ended life.
On the stage Lampi paints, dances and sings, he pronounces poems and cuts beam in furious way. Every ways of arts are used. There's five actors and actresses playing the role of Vilho Lampi each of them performing the different episodes of the artist's life. The play consistes of a ten scenes, stage paintings, which exposes the life's and art's colourful palette to the audience. Lampi finds his expression from the Ostrobothnia, Mexico and Paris, he identifies to the van Gogh as well as to the aspen and he is pursuiting to the beauty all the time.
On the roles Timo Tuominen, Tarja Heinula, Taisto Reimaluoto, Tuomas Rinta-Panttila and Katja Küttner
Director and adaption Kristian Smeds
Music Juha Menna, Tuomo Kuurre and Tomi Rikkola
Light desing Minna Tiikkainen
Stage desing Kristian Smeds, Riikka von Martens ja Katriina Haikala
Technics Pietu Pietiäinen
Production Smeds Ensemble
Is based in with the same named novel by Paavo Rintala
You can explore the pictures of Vilho Lampi in the Oulu Museum of Art internet pages. LINK.
This was something totally different what I have ever seen before!
I saw this once and it was unbelievable experience. The first postmodern art I've ever seen and especially in the theater.
First I had my own doubts. My experience of modern teather or overall anything with the word modern it is has been very bad and unwise experiences so I have never been interested of them. And I must admit I didn't understand much about this either but because the play was so visually rich it really didn't bother me. It was so wonderful experience that the ignorance didn't bother me this time.
The only bad thing in the play was the first 5-10 minutes which didn't even really belong to the actual play. The director wanted to say "a few words" and in my opinion he shouldn't have apart from the part "Welcome". The speech sounded like he already tried to assert the play before anyone had seen it yet and tried to tell what it was all about. He didn't even expect the audience to understand anything or even like the play. So it really sounded like defence speech and I started to feel like when this is going to end. The speech didn't let me wonder more about the play, vice versa.
Thanks to the wonderful cast I emphatized in all paintings on the stage which I saw. And finally I undertood and saw the point in the minimalistic stage desing which I have always seen fail in other plays (yes, in my opinion you can fail even in minimalistic stage desing).
Refreshing different. After this I might dare to have a more look of modern theater... maybe... or maybe I don't want to spoil this feeling to finally like something modern :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti