Päällystakki / The Overcoat

English below

 

PÄÄLLYSTAKKI 

 

Komedia työelämän huononemisesta 

 

Helsingin olympialaisten kanssa kilpaa Tampereelle syntynyt Akaki Akakijevitš (Tom Lindholm) on vaatimaton ja hiljainen mies, joka on syntynyt pankkivirkailijaksi. Hän saa kokea pankkimaailman myllerrykset ja työelämän muutokset. Hän käy läpi osuuskassat ja roskapankit, IT-buumin ja Sahara-rahastot, talouskasvut ja romahdukset, mutta rakkaudesta ja onnesta uneksii vain hiljaa. Kunnes eräänä päivänä vakuuttuu ajatuksesta, että uusi päällystakki voi muuttaa koko hänen elämänsä.
Päällystakki on viihdyttävän vapaa tulkinta Nikolai Gogolin samannimisestä novellista. Pikakelauksella ja yli 50 hahmon, virtuoosimaisen näyttelijäntyön ja yllätyksellisten teatteriasetelmien voimin se halkoo läpi Suomen historian 1950-luvulta aina tähän päivään. Se ohjaa kohtalokkaalle seikkailulle läpi muuttuneen suomalaisen työelämän sekä kansainvälisen talouden yhä absurdimmiksi käyvien käänteiden.
Näytelmä kantaesitettiin keväällä 2009 Ryhmäteatterissa, ja siitä tuli heti yleisö- ja arvostelumenestys.

Kirjoittanut Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä
Ohjaus Mikko Kanninen
Lavastus Kimmo Siren
Puvut Jaana Aro
Valosuunnittelu Tuomas Vartola
Äänisuunnittelu Simo Savisaari

Rooleissa:
Tom Lindholm - Akaki Akakijevits
Arttu Ratinen
Ville Majamaa
Pete Koskinen
Elina Salovaara
Jannastiina Hakala


Tämä oli MAHTAVA!! Tästä olisin voinut maksaa jo vaikka heti ensimmäisellä kerralla! Aluksi hieman ihmettelin, että miksi valoja ei sammuteta ja näyttelijöiden vaatteiden vaihtaminen itse "lavalla" oli hämmentävää mutta ei siihen loppujen lopuksi kiinnittänytkään sen enempää huomiota. Alun katsomovalot olisi voinut kyllä sammuttaa saman tien. En ymmärtänyt miksi niitä piti pitää päällä näytelmän alussa. Se tuntui vain vaivaannuttavalta kun itse istui katsomossa ja antoi näytelmästä amatöörimäisen kuvan varsinkin oudon lavastuksen kanssa. Mutta senkin lopulta unohti kun valot vihdoin sammutettiin ja pääsi kunnolla uppoutumaan esitykseen.

Tämä nauratti välillä ja välillä kosketti syvästikin. Oli siellä kohtakin jossa muu yleisö nauroi kun minä itkin. Olinkin katsojakunnan nuorimpia, niinkuin yleensäkin. Keskiverto asiakas on juurikin ns. porvarillinen wanha rouva minkkiturkkeineen. Kyseessä oli kohta jossa yksinhuoltaja äiti kamppailee toimeentulon kanssa. En muista kohtaa tarkalleen mutta muistan ihmetelleeni mitä kovin hauskaa siinä tilanteessa ihmiset oikein näki? Oliko se tilanne selitetty jotenkin hauskalla tavalla? Vai johtuiko se näyttelijöiden reaktioista? En tiedä. En muista. Muistan vain että minua alkoi itkettää kun pystyin niin hyvin samastumaan siihen naiseen, tai pikemminkin tyttöön joka yritti kamppailla elämästään ja kun kuulin muun yleisön naurun niin tuli vain tunne että siinä ne rikkaat ylpeät porvarit nauraa vähäosaisimmille kun itse käyvät teatterissa joka sunnuntai, syömässä hienoissa ravintoloissa ja omistavat upeita omia talojaan. Kun taas minä kamppailen kuukauden ajan alle 100e ja olen täysin toisen elätettävänä, teen "ala-arvoisia" töitä enkä niitäkään kokopäiväisesti, asun vuokralla, nostaisin tukia jos niitä saisin ja syön samaa tylsää ruokaa viikonkin jos mahdollista. Sitten ajattelin, että jos minullakin olisi vielä tässä lapsi mukana tai tulollaan. Kävi tosi paljon sääliksi sitä tyttöä. Ja tunsin itseni erittäin ulkopuoliseksi katsomossa.

Mutta näytelmä oli upea! Suosittelen mitä lämpimämmin ja itsekin haluaisin mennä katsomaan sen uudestaan. Ja ehkä mahdollisuuteni tulee pikemmin kuin arvaakaan. Päällystakki on meinaan palaamassa ja vielä päänäyttämöllä!

---------------------------------------------------

THE OVERCOAT

 

Comedy of working life getting worse

 

Akaki Akakijevitš (Tom Lindholm) is modest and quite man born in Tampere racing with the Helsinki Olympics, he was born to be bank official. He experiences the rampage of the bank's world and the changes of the work life. He goes through the credit unions and bad banks, IT boom and Sahara fund, economic growths and collapses but he only dreams silently of love and luck. When one day he is convinced of the idea that the new overcoat could change his whole life.
The Overcoat is entertaining free rendition of Nikolai Gogol's same name novel. With the strenght of rewind and over 50 characters, virtuos acting work and suprising theater positioning  it goes through history of Finland from the 1950's until this day. It leads to fateful adventure through changed work life in Finland and through more and more absurd international economy  twists.
The play got it's premiere on spring 2009 at Ryhmäteatteri and it became audience's and critic's favourite immidiately.

Written Esa Leskinen - Sami Keski-Vähälä
Director Mikko Kanninen
Stage desing Kimmo Siren
Costume desing Jaana Aro
Light desing Tuomas Vartola
Sound desing Simo Savisaari

Cast:
Tom Lindholm - Akaki Akakijevits
Arttu Ratinen
Ville Majamaa
Pete Koskinen
Elina Salovaara
Jannastiina Hakala



This was AWESOME!! I would have even paid for this at the first time! First I wondered why they didn't put the lights off at the beginning and the cast's costume changing on the "stage" was very confusing but after all you didn't pay any attension to it. But I think it would have been better if the lights would been put off at the beginning. I didn't see why it had to be like that. It just felt awkward in the audience and seemed very unprofessionald with the odd stage desing. But after all I forgot that too when the lights were finally put off and I could totally concentrate to the play.

This made me laugh and it also touched me deeply. There were also one scene where everyone else on the audience was laughing but I cried. I were probably the youngest on the audience like almost always. The average customer is so-called bourgeois madam with her mink coat. It was a scene where single parent mother is struggling with living. I don't remember the scene exactly but I remember wondering what hilarious other saw in it? Was it explained funny way? Or was it because of the reaction of the cast? I don't know. I don't remember. I only remember I started crying and I could have identify to that poor woman or should I say girl who tried to struggle for her life and when the others in the audience just laughed I felt like those rich arrogant bourgeoises are laughing to underbrivileged when theyselves are going to theater every Sunday, eating in fine restaurants and live in amazing houses. On the other hand, like I am struggling in bad months only about 100euros income and I am totally living by others, I do "inferior" jobs and even not them on full-time, I live on rent, I would raise support if I would get any and I eat the same plain food a week if possible. Then I started though what if I would have child with me too or coming. I so much pity the girl. And I felt really outsider in the audience.

But the play was amazing! I'll recommend it warmly and I would like to see it again myself too. And maybe I'll see it because it's coming back and this time to the main stage.