Sinikka Lehtinen - Kohtalona Seilin saari

English below

Kuvaus Kirjasampo.fi:stä:

Maria Akselintytär vietiin Seilin saaren spitaalisiirtolaan, vaikka hän oli täysin terve. Juonittelijat olivat saaneet tahtonsa läpi.

Seiliin karkotetut eivät palanneet koskaan, ja Mariakin vei mukanaan laudat ruumisarkkuaan varten. Spitaalia (lepraa) kammoksuttiin, ja sairaiden yhteydet ulkomaailmaan katkaistiin. Saarelle vietiin myös mielenterveyspotilaita. He asuivat ”puhtaiden” puolella, mutta kaikkia hoidokkeja kohdeltiin huonommin kuin eläimiä.

Kun Seilin kirkkoon palkataan uusi pappi, Antti-Pieti Koponen, Marian maailmaan alkaa tulvia valoa. Mies saarnaa aivan toisin kuin edeltäjänsä. Ennen pitkää selviää sekin, että Maria on terve. Hän olisi vapaa lähtemään, mutta hän tekee yllättävän ratkaisun.

Kirja perustuu tositapaukseen 1700-luvulta, mutta tarina on kuvitteellinen ja henkilöiden nimet ovat keksittyjä.

Luin kirjan Kirjallisuuden genret -kurssin lukupiiriä varten jossa genrenä oli uskonnollinen kirjallisuus.

Enpä olisi voinut ikinä uskoa, että tulee se päivä kun oikeasti pidän kirjasta joka luultavastikin kuuluu uskonnollisen kirjallisuuden genreen... Vaikkakin en tosin usko, että tämä kirja on kovin puhdas genren edustaja. Uskonnollisen siitä tekee ehkä vain kustantaja joka on vapaakirkollinen kustantaja Päivä.

Tämä oli kyllä hyvä kirja! Vaikka se oli aivan kamalan epäreilu ja päähenkilön Marian serkku Viliina-neiti oli aivan kamala ihminen! Saati sitten kaksi pastoria kolmesta. En oikein osaa pukea sanoiksi kirjan epäreilua tunnelmaa. Kirja oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.

Kirjassa oli toki heikot paikkansakin. Välillä asioissa hypittiin ja oiottiin ehkä liikaakin. Minua ei ainakaan olisi haitannut vaikka kirja olisi ollut pitempikin. Pistäisinkin kirjan enemmänkin historiallisen kirjallisuuden genreen. Aikakauteen oli hyvin perehdytty ja sen kuvaus tuotiin elävästi esiin. Kirjassa oli tosin paljon vanhaa raamantun tekstiä ja pitkiä jumalanpalvelus kaavoja jotka olivatkin uskonnollisin osa koko kirjassa. Mutta ehkä hieman turhia?

On jotenkin jännä huomata miten pahimmat konnat kirjassa ovat juurikin pastorit joiden pitäisi olla juuri ihmisten turva ja viisauden ääni jne. Ainoa hyvä pappi oli juurikin Antti-Pieti Koponen joka oli käsittääkseni pietisti. Kirjan pystyisikin ehkä hieman näkemään pietismin puolesta puhujana. Toki myös Viliina ja pahat pastori ovat vain ihmisiä ja katuvat ja saavat ansionsa mukaan, joten ei heitäkän kuvata äärimmäisen pahoiksi.

Kirja loppui myös erittäin ärsyttävästi. Vallesmannilla oli vielä jotain tärkeää kysyttävää Marialta seuraavana päivänä, mutta kirja loppuu ennen sitä. Mikä kysymys? Olin pettynyt ja äimistynyt kun kirja loppui. Mitä luultavamminkin vallesmanni olisi kosinut Mariaa josta tuli äkkirikas.

Kirjan takakansi paljasti myös aivan liikaa. Kirjasammon kuvaus on otettu takakansi tekstistä ja se oikeastaan kertoo koko tarinan hyvin tiivistettynä. Ei näin.

Description from Kirjasampo.fi:

Maria Akselintytär (Aksel's daughter) was taken to leprosy colony on the island of Seili, even though she was healthy. Evil schemers got their way.

Those who were cast out to the island of Seili would never come back and even Maria had to take her own plank boards with her for her own coffin. Leprosy was dreaded illness and those who were ill isolated from the health ones and their connections to the outside world were cut off. There were also mental patients on the island. They lived at the ”clean” side of the island, but everyone was treated like animals and even worse.

When a new priest, Antti-Pieti Koponen, is hired to the island Maria's world is flooding with light. The priest preaches in very different way than his predecessors. Eventually, Maria finds out that she's healthy. She's free to go from the island but she makes surprising decision.

The book is based on a real events in 18^th century Finland, but the story is fictional and the character names are invented.

I read this book for my Literature genres course's book club and the book club's genre was religious literature.

I would have never believed that the day would come when I enjoy reading a book which might belong to the religious literature genre... Although, I don't believe that this book was pure example what religious literature is. I think that it's in religious genre just because of it's publisher which belongs to Free Church.

This was a good book! Even though it was very unfair and the main character's, Maria's, cousin Miss Viliina was a horrible person! And two out of three pastors were horrible persons too. I can't quite put the unfairness into words. The book was still very interesting.

There were some weak parts too. For example the author jumped from one thing to other and she cut corners a lot. I wouldn't have minded if the book would have been thicker. And I would have put the book into historical literature genre. The author was well familiarized with the era and the descriptions of it were lively written. There were a lot of long quotations from the Bible in old Finnish language and long parts from the old services which were the most religious part in the book. But maybe they were unnecessary?

It's interesting that the worst villains in the book were the priests who really should have been the shelter and wisdom etc. to the common people. The only good priest was Antti-Pieti Koponen who in my understanding was a Pietist. So the book might have been a some what of a advocate of a Pietism. Of course Viliina and the bad priests were also only humans and they regretted and got what they deserved so even they weren't ultimately evil.

The book ended very annoyingly. The rural police chief had a question to Maria the next day, but the book ends before the day. What was the question? I was dissapointed when the book ended. Presumably the chief would have like to propose Maria who had become very rich.

The cover of the book also reveals too much. The description from Kirjasampo is from the book's cover and actually it tells the whole story in a very condensed form. Not nice.