Olen alkanut uskoa vahvasti, että minulla on fobia. En varma ole mutta aika lähellä ainakin ollaan uskoisin.
Minun fobiani on aika yleinenkin hammaslääkäripelko.
En ole ollut hammaslääkärissä varmaan yläastevuosien jälkeen eli nyt puhutaan 2000-luvun alusta. Uskallan siis jo väittää, että mitä luultavamminkin viimekertaisesta hammaslääkärikäynnistä on n. 10 vuotta.
Olisi jo aika siis käydä.
Mutta pelkkä ajatus pistää ahdistamaan. Tätäkin kirjoittaessani tunnen rinnassa puristusta, kädet tärisevät ja mitä luultavammin kohta purskahdan itkuun.
Sen verran olen saanut itsestäni irti, että olen etsinyt netistä hammashoitoloita joissa hoidetaan pelkopotilaita. Viime vuoden puolella olin jopa niin rohkea, että lähetin yhdelle hoitolalle sähköpostiakin asiasta.
Vastaus ei tosin miellyttänyt.
Kyllä, hoitavat pelkopotilaita. Ei muuta kuin rohkeasti soittoa vain, sanoivat. Kaikkein järkyttävin lause oli "Koska viimeisestä käynnistäsi on aikaa, se tekee tulemisesta vaikeampaa. Kun on käynyt ensimmäisen kerran ja tottunut paikkaan ja henkilökuntaan, pelko hiljalleen haihtuu" En kyllä usko tuon pitävän paikkansa. Minä olen kyllä ravannut hyvinkin paljon hammaslääkärissä nuorempana. Minulla on ollut kaksi eri oikomishoitoa ja muutama reikä. Eikä ole kyllä yhtään auttanut pelon kanssa se, että kävin useasti tutuilla hammaslääkäreillä. Silloin vain oli pakko käydä. Heti kun muutin pois vanhalta paikkakunnaltani jätin hammaslääkärissä käynnin koska ei tullut automaattisesti kutsua. Ei ollut pakko. Olisi pitänyt itse hoitaa asia. Siinä tosin ovat oikeassa, että varmaan tämä on myös sen takia vaikeampaa kun viime käynnistä on pitkä aika.
Mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun minuun ei kerta satu mihinkään niin miksi menen paikkaan jossa varmasti satutetaan ja sitten vielä maksan itseni siitä kipeäksi.
Olen katsellut eri hoitomuotoja. Nykyään on mahdollista saada myös nukutushammashoitoa. Ja varmaan sitä harkitsen erittäin vakavasti jos minulla todetaan paljonkin reikiä tai viisaudenhampaista tulee jotain sanomista (niitäkään ei tosin näy vielä, tiedä sitten onko leuan jumitus jotenkin yhteydessä näihin). Mutta... sitä ennen pitäisi mennä sinne tarkastukseen ja jo sekin hirvittää. Ne tökkivät sillä kamalalla piikillä ja sattuu. Ruiskuttavat sillä kylmävesiruiskulla ja vihloo pahasti. Tunkevat sitä imuletkua kurkkuun niin että alkaa oksettamaan. Pistävät sitä lakkaa joka maistuu oksennukselle ja sitten vielä poraavat ja sekös vasta sattuukin. Ja se haju jo saa voimaan pahoin. En pidä muistakaan lääkäreistä tai sairaaloista koska alan voimaan pahoin jo pelkästä siitä hajusta (desinfiointiaine haisee juurikin siltä. En pidä edes sen käytöstä.)
Tunnen itseni ihan tyhmäksi tämän takia. Mutta en mahda sille mitään. En edes tiedä mistä tämä on tullut. Muistan olleeni vielä niin urhea ala-asteen ensimmäisellä luokalla ja sitä ennen. Mutta myönnetäköön ettei minua oltu siihen mennessä muuten hoidettu kuin hampaiden pinnoitus. Se onkin ainut minkä muistan ettei olisi koskaan sattunut. Mutta sen jälkeen... en tiedä mitä on tapahtunut.
Kaikkein eniten pelkään ehkä juuri, että minulta vedetään hampaita irti. En halua. Minulla on todella kaunis ja varsinkin valkoinen hammasrivistö (sekä vahva ja terävä) josta minua on kehuttukin (niin hammaslääkärit kuin ystävätkin). Toinen pelko liittyy myös viisaudenhampaisiin. Pelkään hyvin paljon, että ne puhkeavat tai ne pitää repiä irti tai leikata. Pelkään myös sitä, että en osaa sanoa hoitajille mitään. En osaa pyytää puudutuksia tms. En muista, että minua olisi koskaan puudutettu enkä ole sitä koskaan osannut pyytääkään. En saa sanaa suusta ja sitten istunkin jo siinä kidutustuolissa kaiken maailman laitteet suussa jolloin ei enää voi mitään puhua. Menen lukkoon koko tilanteessa. Ja tietenkin kipu. Pelkään sitä. Jopa pientäkin.
Tiedän myös, että ellen pidä hampaistani huolta ne hajoavat. Olen laiska harjaaja. Kyllä yritän melkein joka aamu edes harjata mutta sekään ei aina muistu. Makea maistuu ja purkkaa en tykkää enää nykyään syödä. Oikeastaan voisin sanoa, että on suoranainen ihme ettei minulla ole vielä sen kummemin sattunut mihinkään (paitsi muutamat vihlomiset kylmää syödessä). Eikö siis kannattaisi mennä nyt ennen kuin on liian myöhäistä?
Kyllä kannattaisi mutta se on niin vaikeaa :( Pelkkä siitä puhuminen, että pitäisi, saa minut itkemään ja ahdistumaan. Ja vaikka Isäntä yrittää kovasti kannustaa ei siitäkään tunnu olevan apua. On lupautunut tulemaan minun mukaanikin. Mutta se ensiaskel on vain niin hankala. Sähköpostin kirjoittaminen (ei, minä en pysty soittamaan. En saisi sanotuksi sanaakaan). En edes tiedä mitä kirjoittaisin. Kaikki mitä kirjoitan tuntuu niin tyhmältä ja pelkään, että minulle nauretaan. "Iso ihminen ja pelkää hammaslääkäriä". Tuntuu ettei minua kuitenkaan otettaisi todesta ja vähäteltäisiin, että se nyt vaan on sellasta normaalia hammaslääkäripelkoa mitä kaikilla on. Mutta minä olen alkanut epäillä ettei tämä enää ole normaalia pelkoa.
-Lilli-
--------------------------------------
I've started to believe I have phobia. I'm not sure but I believe it's close of it.
My phobia is quite common fright of dentists.
I haven't been at the dentist probably after my upper comprehensive school years so we are talking about the beginning of 2000's. So I dare to assume now it's been about 10 years of my last visit at dentist.
So it would be good idea to visit already.
But even the thought of it starts strangle me. Even while writing this I feel pressure on my chest, my hands are shaking and probably I'll burst into tears sooner or later.
I've managed to push myself enough to just seek the dentists who takes care of fright patiences. Last year I was so brave I even wrote email to one of the places.
The answer didin't please me.
Yes, they do take care of fright patiences. Just be brave and call, they said. But the most shocking sentence was "Because it's been so many years since your last visit the visiting is much harded. But when you've been the first time and accustomed the place and staff the fright will evaporate slowly". I don't believe that. I do have been many many times at familiar dentist when I was younger. I had two different orthodontics and few holes. Going many times to dentist hasn't helped me for my fear. But then I just had to go there. Immidiately when I moved from my home city I left visiting dentist because they didn't automatically call me. I didn't have to go. I should have taken care of it myself. But I think they are right about the thing it's probably more difficult now to visit dentist because it's been a while.
But I've never understood why I should go somewhere where they are going to cause me pain even if I'm not already in pain and I should pay for it, and a lot.
I've looked some different treatments. Nowdays it's possible to get anesthesia. And I'm quite sure I would consider it very seriously if there is going to be a lot of holes or there is something to be done to my wisdom teeth (they don't bother me yet, if the odd pain in my jaw isn't related to them). But... before that I should go for check up and even that is so terrible. They poke me with that sharp needle and it hurts. They sprinkle the cold water and it aches badly. They force the sucktion hose through my throath and makes me want to womit. They put that awful yellow paste on my teeth which tastes like womit and then they trill and that really hurts. And the smell makes me feel sick. I don't like other doctors and hospitals either because the smell which makes me feel sick (disinfectant smells the same and I don't like to use it either).
I feel really stupid because of this. But I can't help it. I don't even now where this came from. I remember to been very brave on the first grade of elementary school and before that. But I admit before then I had only treated with veneering. It's the only thing I remember not be hurting. But after that... I don't know what has happend.
The most frighting thing is maybe if they bull out my teeth. I don't want that. I have very beautiful and especially white teeth (strong and sharp too) from which I've heard lot of praise (from dentists as from my friends). The other fear concerns the wisdom teeth. I fear very much they going to burst or they must be bulled out or cut. I also fear that I can't say to the nurses anything. I can't ask for local anaesthesia etc. I don't remember if I've ever got local anaesthesia and I haven't understood to ask it. I can't say a word and then suddenly I sit on the torture chair with all those equipments in my mouth so I can't talk anymore. I just freeze in the situation. And ofcourse the pain. I'm afraid of it. Even if it's only little.
I also know if I don't take care of my teeth they are going to break up. I'm lazy brusher. I try to brush my teeth atleast every morning but sometimes I forgot. I like sweet and I don't like to eat xylitol gum anymore. Actually I could say it's really a miracle there hasn't been a sore tooth yet or anything else (expect some aches when I'm eating cold things). So shouldn't I go before it's too late?
Yes I should, but it's so hard :( Even only talking about I should go makes me cry and become anguished. And although my partner really tries to encourage me it doesn't seem to help. He has even offered to come with me. But the first step is the hardest. Writing the email (no, I won't call. I couldn't say a word). I don't even know what to write. Everything I write seems silly and I fear I'll be laughed at. "An adult and fears dentists". It feels like they wouldn't take me seriously anyway and they would just ridicule it's just normal fear of dentist which almost everyone has. But I've started to suspect this isn't normal fear anymore.
-Lilli-
