Tämä suunnistaa Uudenkaupungin saaristoon!
Very Happy Midsummer Day!!
I'm going to the Uusikaupunki's archipelago!
24.6.11
Hyvää Juhannusta! / Happy Midsummer Day!
Oikein hyvää Juhannusta kaikille!!
Tämä suunnistaa Uudenkaupungin saaristoon!
Tämä suunnistaa Uudenkaupungin saaristoon!
22.6.11
Taipaleenjoki / The River of Taipale
English below
Nyt on sitten ensimmäinen ooppera nähty. Ilmajoen musiikkijuhlilla olimme katsomassa ulkoilmaoopperaa, Taipaleenjoki.
Täytyy kyllä myöntää, että ei minusta vielä oopperafanaatikkoa tullut, mutta viihdyin kyllä todella. Alku oli vähän hankala kun tosiaan olin unohtanut, että oopperassa lauletaan aivan kaikki! Mutta uskon, että sekin on vain tottumiskysymys, korvani ei vain ole vielä niin tottunut siihen.
Huomasin, että pidän selvästi enemmän mieslaulajista. Jotenkin ooppera laulutyylinä sopii paljon paremmin miehille kuin naisille. Positiivinen yllätys oli kyllä, että naislaulajatkin olivat hyvänkuuloisia, minulla kun on aina pieni varautuneisuus näitä kohtaan. Mutta edelleen naisten laulanta kuulostaa jotenkin väkinäiseltä ja kamalan vaikealta. Ja kun mennään tarpeeksi ylös niin sanoista ei saa enää yhtään mitään selvää :/ Muuten kyllä olin jopa yllättynyt miten paljon sain selvää, Suomen kieli kun on aina vähän vaikea artikuloitava varsinkin laulettuna ja tiedän näyttelijöitä jotka eivät pysty artiguloimaan selvästi edes puhuessaan, joten oikein suuret kiitokset hyvistä laulajista ja selvästä artikuloinnista :)
Tarinana tuo oli varmasti hyvin erilainen ooppera kaikkien näiden klassikoiden rinnalla (kuten Taikahuilu, Carmen ja mitä näitä nyt onkaan) kertoen talvisodan taisteluista Taipaleenjoella ja varsinkin runoilija Yrjö Jylhän näkökulmasta, mutta todella upea, ja toteutus visuaalisesti varsinkin upea! Täytyy myöntää, että muutamissa kohdissa meinasin tirauttaa kyyneleen, sen verran koskettavaa oli, tosin ihan jo aiheenkin kannalta.
Muutama kohta jäi kyllä aukeamatta niin minulle kuin isännällekin. Mitä luultavammin päähenkilö näki paljon näkyjä tai unia... Mutta yksi kohta tuli kyllä täysin puskista, kohta jossa päähenkilön vaimo tulee lavalle tiukat nahkashortsit, takki ja lakki päässä raippaa heilutellen ja keikistellen kuin mikäkin dominatar. Se ei kyllä sopinut alkujaankaan muun esityksen kanssa yhteen.
Äänentoistossakin olisi ollut parantamisen varaa. Paukuista ja räjähteistä varoiteltiin mutta eivät ne nyt niin kovalla olleet. Itseasiassa ihmettelen ihmisten herkkiä korvia. Olen aina kuvitellut, että vanhoilla ihmisillä on huono kuulo (no ei ehkä kaikilla, mutta huonompi kuitenkin kuin mitä se joskus on varmasti ollut, kyllä se kuulo aina heikkenee iän myötä) ja siellä mammat vain pitelivät korviaan paukkujen alettua. Sitä alkoi miettimään, että mitenkähän huono kuulo minulla sitten on kun ei tuntunut häiritsevän... Orkesteri olisi saanut kuulua paremmin ja jotkin laulut myös. Mutta totta kai ilma syö hyvin paljon ääntä. Olimme katetulla katsomolla ja kaiuttimet olivat katteen ulkopuolella niin ei se ääni tietenkään pääse niin helposti katteen alle, tiedä sitten miten kuului eturiville. Me olimme melkein takimmaisessa.
Muuten kyllä tosiaan nautin yllättävänkin paljon ja kyllä tätä täytyy varmaan vielä kokeilla. Seuraavaksi voisi mennä katsomaan oopperataloon jotain klassikkoa. Uskon kuitenkin, että ooppera on tosiaankin suurimmaksi osaksi tottumus kysymys :)
Kauhean kallista kyllä!! Ja täytyy kyllä myöntää, että 55e lippuhinnalla ei ihan joka kaduntallaaja pääse näitä esityksiä katsomaan. En ymmärrä mikä oopperassa maksaa (tai ehkä ymmärrän, teatteria tehneenäni, mutta uskon myös, että lippuihin tulee ns. "hienosto" lisä, oopperalla kun on tietynlainen maine). Musikaalista voin kyllä maksaa sen 40-45e jos tiedän jo valmiiksi, että on uskomattoman hyvä ja kuuluisa musikaali ja jos joku tuttu on sitä jo kehunut. Mutta oopperasta en olisi vielä valmis maksamaan vähän päälle yhden päivän palkkaani. Ja tuokin oli vielä ulkoilmaooppera. Mietin vain, että missä hinnat mahtavat liikkua kun ollaan sisällä... Käsitykseni on, että ulkona maksaa aina hieman vähemmän.
-Lilli-
-----------------------------------------------------
Now I've seen my very first opera. We were at Ilmajoki's music festival to see outdoor opera, Taipaleenjoki.
I must admit it didn't made me an opera fanatic yet but I did enjoy. The beginning was very hard because I had forgot they really sang everything! But I believe I just need to get to used to it, my ears aren't just used to it yet.
I noticed I really enjoy male singers more. Somehow the singing technique fits better for men than women. Although it was a positive suprise these women where also very good singers and they had a good sound, I am always quite suspicious about them. But still the women sounded like the singing was forced and very difficult for them. And when they go high enough you don't understand a word what they are singing :/ Otherwise, I was suprised how much I did understood, Finnish is very hard language to articulate, especially when singing, and I know even actors who can't articulate properly even just speaking so I appreciate very much the good singers and their good articulate :)
The story, I believe, is very different from all these classic operas (like The Magic Flute, Carmen etc.) telling about Winter War battles at Taipale river and especially from Yrjö Jylhä's, a Finnish poet, point of view, but it was very spectacular and especially the implementation was wonderful! I must admit I almost cried in some parts, they were very moving, like the whole subject is.
Some parts although didn't quite open for me and my partner. Apparently the main character saw lots of visions or dreams... But one thing was the most peculiar, when main character's wife came to stage in short and tight black shorts, black jacket and a hat, whiping a whip and prancing like a real dominatrix. It just didn't fit into the rest of the play at all.
There was also some improvements needed in the sound systems. They were warning people about the bangs and explosions but I didn't think they were that loud. Actually, I'm really wondering how gentle people's ears are. I've always imagined old people to have a bad hearing (well maybe not for all, but the hearing will fade with age after all) and there was these grannies who kept hands tightly on their ears when the bangs started. It made me wonder how bad hearing I must really have because it really didn't bother me... I would have liked to hear the orcherstra better and some songs too. But of course the air eats most of the sounds. We were in the covered audience and the speakers were outside the covering so the sounds didn't get in easily, although I don't know how it was in the first rows. We were almost in the last row at the back of audience.
Otherwise I really enjoyed suprisingly well and I must try this again. Next I would like to see some classic inside a operahouse. I believe I just need to get to used to it to really like it :)
It's terrible expencive though!! And I must admit with 55euros for ticket it's not for everyday folks who can see these. I don't understand why opera costs so much (or maybe I do, I've done theater myself, but I also believe there's somekind of "society" increase, after all opera does have certain rebutation). I could pay 40-45euros for a musical if I know already it's going to be very good, it's one of the classics and if someone who I know has recommended it. But I'm not ready for paying my one day salary for opera yet. And that one was even a outdoor opera. I'm just thinking what kind of prices they have indoors... I have understood it always costs a little less outdoors.
-Lilli-
Nyt on sitten ensimmäinen ooppera nähty. Ilmajoen musiikkijuhlilla olimme katsomassa ulkoilmaoopperaa, Taipaleenjoki.
Täytyy kyllä myöntää, että ei minusta vielä oopperafanaatikkoa tullut, mutta viihdyin kyllä todella. Alku oli vähän hankala kun tosiaan olin unohtanut, että oopperassa lauletaan aivan kaikki! Mutta uskon, että sekin on vain tottumiskysymys, korvani ei vain ole vielä niin tottunut siihen.
Huomasin, että pidän selvästi enemmän mieslaulajista. Jotenkin ooppera laulutyylinä sopii paljon paremmin miehille kuin naisille. Positiivinen yllätys oli kyllä, että naislaulajatkin olivat hyvänkuuloisia, minulla kun on aina pieni varautuneisuus näitä kohtaan. Mutta edelleen naisten laulanta kuulostaa jotenkin väkinäiseltä ja kamalan vaikealta. Ja kun mennään tarpeeksi ylös niin sanoista ei saa enää yhtään mitään selvää :/ Muuten kyllä olin jopa yllättynyt miten paljon sain selvää, Suomen kieli kun on aina vähän vaikea artikuloitava varsinkin laulettuna ja tiedän näyttelijöitä jotka eivät pysty artiguloimaan selvästi edes puhuessaan, joten oikein suuret kiitokset hyvistä laulajista ja selvästä artikuloinnista :)
Tarinana tuo oli varmasti hyvin erilainen ooppera kaikkien näiden klassikoiden rinnalla (kuten Taikahuilu, Carmen ja mitä näitä nyt onkaan) kertoen talvisodan taisteluista Taipaleenjoella ja varsinkin runoilija Yrjö Jylhän näkökulmasta, mutta todella upea, ja toteutus visuaalisesti varsinkin upea! Täytyy myöntää, että muutamissa kohdissa meinasin tirauttaa kyyneleen, sen verran koskettavaa oli, tosin ihan jo aiheenkin kannalta.
Muutama kohta jäi kyllä aukeamatta niin minulle kuin isännällekin. Mitä luultavammin päähenkilö näki paljon näkyjä tai unia... Mutta yksi kohta tuli kyllä täysin puskista, kohta jossa päähenkilön vaimo tulee lavalle tiukat nahkashortsit, takki ja lakki päässä raippaa heilutellen ja keikistellen kuin mikäkin dominatar. Se ei kyllä sopinut alkujaankaan muun esityksen kanssa yhteen.
Äänentoistossakin olisi ollut parantamisen varaa. Paukuista ja räjähteistä varoiteltiin mutta eivät ne nyt niin kovalla olleet. Itseasiassa ihmettelen ihmisten herkkiä korvia. Olen aina kuvitellut, että vanhoilla ihmisillä on huono kuulo (no ei ehkä kaikilla, mutta huonompi kuitenkin kuin mitä se joskus on varmasti ollut, kyllä se kuulo aina heikkenee iän myötä) ja siellä mammat vain pitelivät korviaan paukkujen alettua. Sitä alkoi miettimään, että mitenkähän huono kuulo minulla sitten on kun ei tuntunut häiritsevän... Orkesteri olisi saanut kuulua paremmin ja jotkin laulut myös. Mutta totta kai ilma syö hyvin paljon ääntä. Olimme katetulla katsomolla ja kaiuttimet olivat katteen ulkopuolella niin ei se ääni tietenkään pääse niin helposti katteen alle, tiedä sitten miten kuului eturiville. Me olimme melkein takimmaisessa.
Muuten kyllä tosiaan nautin yllättävänkin paljon ja kyllä tätä täytyy varmaan vielä kokeilla. Seuraavaksi voisi mennä katsomaan oopperataloon jotain klassikkoa. Uskon kuitenkin, että ooppera on tosiaankin suurimmaksi osaksi tottumus kysymys :)
Kauhean kallista kyllä!! Ja täytyy kyllä myöntää, että 55e lippuhinnalla ei ihan joka kaduntallaaja pääse näitä esityksiä katsomaan. En ymmärrä mikä oopperassa maksaa (tai ehkä ymmärrän, teatteria tehneenäni, mutta uskon myös, että lippuihin tulee ns. "hienosto" lisä, oopperalla kun on tietynlainen maine). Musikaalista voin kyllä maksaa sen 40-45e jos tiedän jo valmiiksi, että on uskomattoman hyvä ja kuuluisa musikaali ja jos joku tuttu on sitä jo kehunut. Mutta oopperasta en olisi vielä valmis maksamaan vähän päälle yhden päivän palkkaani. Ja tuokin oli vielä ulkoilmaooppera. Mietin vain, että missä hinnat mahtavat liikkua kun ollaan sisällä... Käsitykseni on, että ulkona maksaa aina hieman vähemmän.
-Lilli-
-----------------------------------------------------
Now I've seen my very first opera. We were at Ilmajoki's music festival to see outdoor opera, Taipaleenjoki.
I must admit it didn't made me an opera fanatic yet but I did enjoy. The beginning was very hard because I had forgot they really sang everything! But I believe I just need to get to used to it, my ears aren't just used to it yet.
I noticed I really enjoy male singers more. Somehow the singing technique fits better for men than women. Although it was a positive suprise these women where also very good singers and they had a good sound, I am always quite suspicious about them. But still the women sounded like the singing was forced and very difficult for them. And when they go high enough you don't understand a word what they are singing :/ Otherwise, I was suprised how much I did understood, Finnish is very hard language to articulate, especially when singing, and I know even actors who can't articulate properly even just speaking so I appreciate very much the good singers and their good articulate :)
The story, I believe, is very different from all these classic operas (like The Magic Flute, Carmen etc.) telling about Winter War battles at Taipale river and especially from Yrjö Jylhä's, a Finnish poet, point of view, but it was very spectacular and especially the implementation was wonderful! I must admit I almost cried in some parts, they were very moving, like the whole subject is.
Some parts although didn't quite open for me and my partner. Apparently the main character saw lots of visions or dreams... But one thing was the most peculiar, when main character's wife came to stage in short and tight black shorts, black jacket and a hat, whiping a whip and prancing like a real dominatrix. It just didn't fit into the rest of the play at all.
There was also some improvements needed in the sound systems. They were warning people about the bangs and explosions but I didn't think they were that loud. Actually, I'm really wondering how gentle people's ears are. I've always imagined old people to have a bad hearing (well maybe not for all, but the hearing will fade with age after all) and there was these grannies who kept hands tightly on their ears when the bangs started. It made me wonder how bad hearing I must really have because it really didn't bother me... I would have liked to hear the orcherstra better and some songs too. But of course the air eats most of the sounds. We were in the covered audience and the speakers were outside the covering so the sounds didn't get in easily, although I don't know how it was in the first rows. We were almost in the last row at the back of audience.
Otherwise I really enjoyed suprisingly well and I must try this again. Next I would like to see some classic inside a operahouse. I believe I just need to get to used to it to really like it :)
It's terrible expencive though!! And I must admit with 55euros for ticket it's not for everyday folks who can see these. I don't understand why opera costs so much (or maybe I do, I've done theater myself, but I also believe there's somekind of "society" increase, after all opera does have certain rebutation). I could pay 40-45euros for a musical if I know already it's going to be very good, it's one of the classics and if someone who I know has recommended it. But I'm not ready for paying my one day salary for opera yet. And that one was even a outdoor opera. I'm just thinking what kind of prices they have indoors... I have understood it always costs a little less outdoors.
-Lilli-
Ukon juhlat / Celebration of Ukko
English below
Ukon juhla / Ukon vakat / Ukonkunniat / Ukonhäät
Touko-kesäkuussa. Muinaissuomalaiset viettivät alkukesästä Ukon juhlaa tai juhlia. Ukon vakat olivat pitäjän tai yhden tai useamman kyläyhteisön järjestämät uskonnolliset pidot. Vakkajuhlissa uhrattiin vakallinen ruokaa ja juotiin pyhää olutta. Kyseessä oli todennäköisesti juhla sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ukon juhlan ajankohta on todennäköisesti vaihdellut eri aikoina ja eri paikoissa. Ukon vakkoja vietettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä hyvän sääonnen toivossa. Jossain lähteissä arvellaan, että juhlaa olisi vietetty toukokuun 25. päivä, toisissa tapa taas yhdistetään juhannukseen.
Tämä perinne jatkui joka tapauksessa pitkälle historialliselle ajalle asti. Värmlannin suomalaiset viettivät kaksi ukonjuhlaa »touonalkajaisten» ja juhannuksen välisenä aikana. »Pitää tehä ukoinkunnian, niin soa vettä», sanottiin poutakesänä. Ukonkunnioissa talon emäntä teki ukonsupun eli poutatuohisen, jonka avulla tehtiin rituaali veden “ostamiseksi” Ukolta. Ukonkunnioita vietettiin vain juhannukseen asti, ei koskaan juhannuksen jälkeen.
Kun satoi ensi kerran poudan jälkeen, vietettiin uudet pidot: »ukoinkeikkeet» eli ukonhäät. Agricolan kuuluisat humalasäkeet liittyvät luultavasti juuri tähän juhlaan, Ukonhäihin kuului nimittäin voimakkaan oluen nauttiminen ja juhlakunnan humaltuminen. Humaltumisen katsottiin varmistavan hyvä sato-onni. Ukonkeikkeitä seuranneena päivänä kodit siivottiin perusteellisesti.
Lähde: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
-----------------------------------------------------------
Celebration of Ukko / Ukko's bushels / Honor of Ukko / Ukko's wedding
On May-June. Ancient Finns celebrated Ukko at the beginning of the summer. The bushels of Ukko was a religious feast held by keepers or more than one village. In the bushel celebration they sacrificed a bushel of food and they drank holy beer. It was probably held to ensure crop and fertility. The time of The celebration of Ukko has probably been in different times in different places. The bushels of Ukko were at least held in the same time as spring plantings as hoping the good weather. In some sources it's claimed the celebration was on 25th of the May and in some others the custom has been combined to the Midsummer Day.
Anyway this tradition continued in far to the history. Finns at Värmlann spend two celebrations of Ukko in between "touonalkajaiset" (beginning of the May) and Midsummer Day. "Pitää tehä ukoinkunnian, niin soa vettä" (You must honor the Ukko so we get water) they said in heat summers. In the honor of Ukko the mistress of the house made "ukonsupu" aka "poutatuohinen" of which help they made a ritual to "buy" water from Ukko. Honor of Ukko were held only until Midsummer Day, never after it.
When it rained first after the dry weather they held a celebration: "ukoinkeikkeet" aka Ukko's wedding. Agricola's famous drunk words are probably related to this celebration, in the Ukko's wedding it was concerned to enjoy strong beer and the people to get drunk. That way they ensured the good luck of crop. On the next day they cleaned the houses thoroughly.
Source: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
Ukon juhla / Ukon vakat / Ukonkunniat / Ukonhäät
Touko-kesäkuussa. Muinaissuomalaiset viettivät alkukesästä Ukon juhlaa tai juhlia. Ukon vakat olivat pitäjän tai yhden tai useamman kyläyhteisön järjestämät uskonnolliset pidot. Vakkajuhlissa uhrattiin vakallinen ruokaa ja juotiin pyhää olutta. Kyseessä oli todennäköisesti juhla sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ukon juhlan ajankohta on todennäköisesti vaihdellut eri aikoina ja eri paikoissa. Ukon vakkoja vietettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä hyvän sääonnen toivossa. Jossain lähteissä arvellaan, että juhlaa olisi vietetty toukokuun 25. päivä, toisissa tapa taas yhdistetään juhannukseen.
Tämä perinne jatkui joka tapauksessa pitkälle historialliselle ajalle asti. Värmlannin suomalaiset viettivät kaksi ukonjuhlaa »touonalkajaisten» ja juhannuksen välisenä aikana. »Pitää tehä ukoinkunnian, niin soa vettä», sanottiin poutakesänä. Ukonkunnioissa talon emäntä teki ukonsupun eli poutatuohisen, jonka avulla tehtiin rituaali veden “ostamiseksi” Ukolta. Ukonkunnioita vietettiin vain juhannukseen asti, ei koskaan juhannuksen jälkeen.
Kun satoi ensi kerran poudan jälkeen, vietettiin uudet pidot: »ukoinkeikkeet» eli ukonhäät. Agricolan kuuluisat humalasäkeet liittyvät luultavasti juuri tähän juhlaan, Ukonhäihin kuului nimittäin voimakkaan oluen nauttiminen ja juhlakunnan humaltuminen. Humaltumisen katsottiin varmistavan hyvä sato-onni. Ukonkeikkeitä seuranneena päivänä kodit siivottiin perusteellisesti.
Lähde: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
Celebration of Ukko / Ukko's bushels / Honor of Ukko / Ukko's wedding
On May-June. Ancient Finns celebrated Ukko at the beginning of the summer. The bushels of Ukko was a religious feast held by keepers or more than one village. In the bushel celebration they sacrificed a bushel of food and they drank holy beer. It was probably held to ensure crop and fertility. The time of The celebration of Ukko has probably been in different times in different places. The bushels of Ukko were at least held in the same time as spring plantings as hoping the good weather. In some sources it's claimed the celebration was on 25th of the May and in some others the custom has been combined to the Midsummer Day.
Anyway this tradition continued in far to the history. Finns at Värmlann spend two celebrations of Ukko in between "touonalkajaiset" (beginning of the May) and Midsummer Day. "Pitää tehä ukoinkunnian, niin soa vettä" (You must honor the Ukko so we get water) they said in heat summers. In the honor of Ukko the mistress of the house made "ukonsupu" aka "poutatuohinen" of which help they made a ritual to "buy" water from Ukko. Honor of Ukko were held only until Midsummer Day, never after it.
When it rained first after the dry weather they held a celebration: "ukoinkeikkeet" aka Ukko's wedding. Agricola's famous drunk words are probably related to this celebration, in the Ukko's wedding it was concerned to enjoy strong beer and the people to get drunk. That way they ensured the good luck of crop. On the next day they cleaned the houses thoroughly.
Source: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
Adolf Ehrnrooth & Marja-Liisa Lehtonen - Kenraalin testamentti / Adolf Ehrnrooth & Marja-Liisa Lehtonen - The Testament of a General
English below
Paljon oli samaa tässä kirjassa kuin jo aikaisemmassa lukemassani Ehrnroothista kertovassa kirjassa. Mutta ei se haitannut. Sen verran mielenkiintoista luettavaa.
Huomasin tässä yhden kohdan joka sopisi EU:llekin vaikka kohdassa puhutaankin Neuvostoliitosta: "Ei sellainen monien eri kansallisuuksien muodostama ryhmittymä voi pysyä pystyssä. On utopiaa edes kuvitella niin."
Eihän sellaiset ole koskaan pysyneet kasassa: Rooma, Napoleon, Hitler, Neuvostoliitto, EU, kaikkia näitä yhdistää idea monien eri maiden ja kansallisuuksien yhteen sulattaminen, jotka ovat lopulta kaatuneet omaan mahdottomuuteensa, myös EU näyttää kovaa vauhtia olevan menossa alamäkeen ja täytyy tunnustaa, että minä tiesin sen jo aikoja sitten ettei EU tule kestämään.
Muitakin hienoja asioita sanottiin kirjassa joka on kirjoitettu 1993 mutta ne silti pitävät paikkansa vieläkin. Ehrnrooth korostaa miten tärkeää olisi pitää puolustusvalmiutta yllä. Me emme tienneet, että sota on tulossa kun Talvisota alkoi, pikemminkin "herrat" olivat olleet sitä mieltä, että Suomella ei ole vihollisia ja näin koko armeija oli laiminlyöty. Tällä hetkellä tapahtuu samaa. Kukaan ei usko, että Suomella olisi vihollisia ja armeijaa laiminlyödään. Juuri luin uutisotsikon joka kertoi asepalveluksen lyhenevän neljään kuukauteen! Ja vähän aikaa sitten miehet olivat huolissaan, että armeijan leikkaukset vievät heiltä kertausharjoitukset.
Voi olla, että Suomella ei näyttäisi olevan vihollisia tällä hetkellä mutta se ei silti tarkoita etteikö niitä olisi. En tiedä muista mutta minä olen edelleen hieman peloissani Venäjästä. En osaa selittää miksi, mutta minulla on aina sellainen pelko, että Venäjä vielä yrittäisi jossain vaiheessa saada Suomen. Ja jos ei Venäjä niin sitten terroristit huomaavat pienen Suomen. Joka tapauksessa, jotta pystymme puolustamaan omaa pientä maatamme tarvitsemme aseita ja varusteita ja ihmisten kouluttamista.
Olen todellakin asevelvollisuuden kannalla. Mutta kunnioitan myös siviilipalvelukseen meneviä ja totaalikieltäytyjiä. Ja minun mielestäni myös naisilla pitäisi olla jotain vastaavaa. Toki nainen voi mennä armeijaan jos haluaa mutta itse ainakin haluaisin jotain muutakin vaihtoehtoa, vaikka jonkin sortin "Lotta koulutusta", mitä se sitten ikinä pitäisikään sisällään.
Ehrnroothin tutuin sanoin: "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."
Toivon mukaan uusi hallitus myös toteuttaa tuota sanontaa, toimisi niin, että Suomi olisi todellakin hyvä maa, itsenäinen maa, ja että se myös pysyy sellaisena. Tämän hetkinen tilanne on jotenkin vain sekavaa hallinnon ja politiikan saralta varsinkin ja täytyy myöntää, että hieman pelottaa uuden hallituksen aikomukset.
Nyt uuden kirjan kimppuun: Anne Farrell: Meidän sakki uurastaa
-Lilli-
----------------------------------------------------------------
There were a lot of same things as there was in the another book I read about Ehrnrooth. But it didn't bother me. It was so interesting to read.
I noticed one part which could fit well to European Union as well, although it's ment to Soviet Union: "With so many different nationalities in same faction, it's not possible to stand. It's utopia to even imagine like that."
Those have never stand up: Rome, Napoleon, Hitler, Soviet Union, European Union, all of these combined the idea to melt different countries and nationalities together and all of them have fallen in their own impossibilities, also European Union is going fast downhill and I must admit I knew it a long time ago it won't last long.
There were also other fine sayings too in the book which was written on 1993 but yet still there were things that were true even nowdays. Ehrnrooth higlighted how important it is to keep our defence ready. We didn't know there was going to be war when Winter War started, rather the "lords" thought Finland didn't have enemies so the whole army was neglected. It's happening again. Nobody thinks Finland has enemies and army is neglected. I read a headline which said they are going to shorten military service to four months! And a while ago men were worried for their military refreshers because of the cuts in the army.
It might it seems right now that Finland doesn't have enemies but that doesn't still mean there aren't any. I don't know about others but I'm still a little bit scared of Russia. I can't explaine it, I just have this fear Russia will try to get Finland again. And if it's not Russia maybe the terrorists soon notice the little country called Finland. Anyway, so we can defence our little country we need weapons and equipments and train our people.
I'm really supporting the military service. But I also respect those in the non-military service and total objection. And I would like there to be something for women too. Of course women can go to the army nowdays but I would like some other option like some sort of "Lotta education", what ever it would be.
With the well known words of Ehrnrooth: "Finland is a good country. It's best for our Finns. It's worth of defence and the only defenders are the people of Finland"
I hope the new government will fulfill this saying, I hope they act so the Finland really would be a good country, independent country and it would also stay like it. Current situation is really confusing especially the government and politics and I must admit it little bit frightens me what the new government is up to.
Now starting a new book: Anne Farrell: Eight Days at Guara
-Lilli-
Paljon oli samaa tässä kirjassa kuin jo aikaisemmassa lukemassani Ehrnroothista kertovassa kirjassa. Mutta ei se haitannut. Sen verran mielenkiintoista luettavaa.
Huomasin tässä yhden kohdan joka sopisi EU:llekin vaikka kohdassa puhutaankin Neuvostoliitosta: "Ei sellainen monien eri kansallisuuksien muodostama ryhmittymä voi pysyä pystyssä. On utopiaa edes kuvitella niin."
Eihän sellaiset ole koskaan pysyneet kasassa: Rooma, Napoleon, Hitler, Neuvostoliitto, EU, kaikkia näitä yhdistää idea monien eri maiden ja kansallisuuksien yhteen sulattaminen, jotka ovat lopulta kaatuneet omaan mahdottomuuteensa, myös EU näyttää kovaa vauhtia olevan menossa alamäkeen ja täytyy tunnustaa, että minä tiesin sen jo aikoja sitten ettei EU tule kestämään.
Muitakin hienoja asioita sanottiin kirjassa joka on kirjoitettu 1993 mutta ne silti pitävät paikkansa vieläkin. Ehrnrooth korostaa miten tärkeää olisi pitää puolustusvalmiutta yllä. Me emme tienneet, että sota on tulossa kun Talvisota alkoi, pikemminkin "herrat" olivat olleet sitä mieltä, että Suomella ei ole vihollisia ja näin koko armeija oli laiminlyöty. Tällä hetkellä tapahtuu samaa. Kukaan ei usko, että Suomella olisi vihollisia ja armeijaa laiminlyödään. Juuri luin uutisotsikon joka kertoi asepalveluksen lyhenevän neljään kuukauteen! Ja vähän aikaa sitten miehet olivat huolissaan, että armeijan leikkaukset vievät heiltä kertausharjoitukset.
Voi olla, että Suomella ei näyttäisi olevan vihollisia tällä hetkellä mutta se ei silti tarkoita etteikö niitä olisi. En tiedä muista mutta minä olen edelleen hieman peloissani Venäjästä. En osaa selittää miksi, mutta minulla on aina sellainen pelko, että Venäjä vielä yrittäisi jossain vaiheessa saada Suomen. Ja jos ei Venäjä niin sitten terroristit huomaavat pienen Suomen. Joka tapauksessa, jotta pystymme puolustamaan omaa pientä maatamme tarvitsemme aseita ja varusteita ja ihmisten kouluttamista.
Olen todellakin asevelvollisuuden kannalla. Mutta kunnioitan myös siviilipalvelukseen meneviä ja totaalikieltäytyjiä. Ja minun mielestäni myös naisilla pitäisi olla jotain vastaavaa. Toki nainen voi mennä armeijaan jos haluaa mutta itse ainakin haluaisin jotain muutakin vaihtoehtoa, vaikka jonkin sortin "Lotta koulutusta", mitä se sitten ikinä pitäisikään sisällään.
Ehrnroothin tutuin sanoin: "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."
Toivon mukaan uusi hallitus myös toteuttaa tuota sanontaa, toimisi niin, että Suomi olisi todellakin hyvä maa, itsenäinen maa, ja että se myös pysyy sellaisena. Tämän hetkinen tilanne on jotenkin vain sekavaa hallinnon ja politiikan saralta varsinkin ja täytyy myöntää, että hieman pelottaa uuden hallituksen aikomukset.
Nyt uuden kirjan kimppuun: Anne Farrell: Meidän sakki uurastaa
-Lilli-
----------------------------------------------------------------
There were a lot of same things as there was in the another book I read about Ehrnrooth. But it didn't bother me. It was so interesting to read.
I noticed one part which could fit well to European Union as well, although it's ment to Soviet Union: "With so many different nationalities in same faction, it's not possible to stand. It's utopia to even imagine like that."
Those have never stand up: Rome, Napoleon, Hitler, Soviet Union, European Union, all of these combined the idea to melt different countries and nationalities together and all of them have fallen in their own impossibilities, also European Union is going fast downhill and I must admit I knew it a long time ago it won't last long.
There were also other fine sayings too in the book which was written on 1993 but yet still there were things that were true even nowdays. Ehrnrooth higlighted how important it is to keep our defence ready. We didn't know there was going to be war when Winter War started, rather the "lords" thought Finland didn't have enemies so the whole army was neglected. It's happening again. Nobody thinks Finland has enemies and army is neglected. I read a headline which said they are going to shorten military service to four months! And a while ago men were worried for their military refreshers because of the cuts in the army.
It might it seems right now that Finland doesn't have enemies but that doesn't still mean there aren't any. I don't know about others but I'm still a little bit scared of Russia. I can't explaine it, I just have this fear Russia will try to get Finland again. And if it's not Russia maybe the terrorists soon notice the little country called Finland. Anyway, so we can defence our little country we need weapons and equipments and train our people.
I'm really supporting the military service. But I also respect those in the non-military service and total objection. And I would like there to be something for women too. Of course women can go to the army nowdays but I would like some other option like some sort of "Lotta education", what ever it would be.
With the well known words of Ehrnrooth: "Finland is a good country. It's best for our Finns. It's worth of defence and the only defenders are the people of Finland"
I hope the new government will fulfill this saying, I hope they act so the Finland really would be a good country, independent country and it would also stay like it. Current situation is really confusing especially the government and politics and I must admit it little bit frightens me what the new government is up to.
Now starting a new book: Anne Farrell: Eight Days at Guara
-Lilli-
20.6.11
Harmittaa / I'm annoyed
English below
Harmittaa ja paljon!
En päässyt Ahlmaniin opiskelemaan eläintenhoitajaksi.
Numeroita:
Minulla ei ole minkäänlaista työkokemusta juuri kyseiseltä alalta (mutta monesta muusta kyllä ja paljon muuten hankittua tietoa) eikä todistukseni oli sen kummempi (7,5 keskiarvo, minulta löytyy numerot 4-10).
Minun on nykyään entistä vaikeampi kilpailla muiden kanssa opiskelupaikasta. Olen sen huomannut 5 vuoden kokemuksella. Ja minä olen hakenut vähän kaikkialle. Ainoat paikat joihin en ole hakenut on sellaiset alat joihin tiedän olevani täysin epäpätevä enkä omista motivaatiota opiskella tai tehdä työkseni niitä (esim. sairaanhoitaja, it-ala, liiketalous, yleensäkin ottaen kaikki alat joihin otetaan paljon ihmisiä ja joita tarjotaan syksyn haussakin. Jos katsot syksyn haun listoja niin siellä on aina kaikki ne alat joihin minä en ole soveltuva).
Mistä siis kiikastaa, etten pääse koskaan kouluihin joihin haluaisin?
Haenko liian vaikeisiin aloihin? Voi olla, musiikkipuolet on ainakin vaikeita, jopa silloinkin jos osaisin teorian täydellisesti ja olisin jo melkein valmis laulaja. Yliopistoon on myös vaikea päästä ainakin minun kirjoitus- ja koetaidoillani, en ole koskaan loistanut esseiden kirjoittamisessa tai kokeiden tekemisessä. Niissä nyt aina vaan satutaan kysymään juuri niitä vääriä asioita joita juuri silloin ei tahdo muistaa, kun taas jostain toisesta asiasta voisi ehkä pystyäkin jaarittelemaan vaikka kolme sivullista. Tuuripeliä siis.
Valmistaudunko liian huonosti? Varmasti, ainakin yliopisto hakuihin olen nyt valmistautunut paljon huonommin kuin pitäisi. Mutta esim. tänä vuonna minä keskityinkin täysin tuohon Ahlmaniin, joten en edes yrittänyt kunnolla yliopistoa koska ajattelin Ahlmania "helpoksi nakiksi". Mutta Ahlmanillekaan ei pystynyt mitenkään valmistautumaan, joten ei se siitäkään tässä tapauksessa ollut kiinni. Varsinkin kun ei tiennyt mitä tuleman pitää. Seuraavana vuonna kun haen niin tiedän vähän mitä siellä tapahtuu ja osaan varmaan "valmistautua" paremmin.
Vai onko se vain niin yksinkertaista, että muilla on paremmat paperit kuin minulla? Niinhän se kai menee, enkä oikein olisi innoissani käymään lukion kursseja uudestaan, saati kirjoituksia. Ei minullakaan nyt NIIN huono todistus kuitenkaan ole, että se olisi ainut keino päästä kouluihin, ei ainakaan pitäisi olla. Työkokemusta voisi kyllä olla, ja juurikin esim. eläintenhoidon saralta. Vaan kun sekin tuntuu aina olevan kauhean vaikeata hankkia. Minulla ei ole ollut onnea myöskään työhön pääsyssä. Työharjottelu olisi varmasti hyvä juttu mutta en vain millään haluaisi taas mennä työvoimatoimistoon juttelemaan ja täyttelemään niitä iänikuisia lappuja ja lippuja ja turhautumaan kun ei ymmärrä taaskaan mistään mitään.
Minut on lannistettu. Motivaatiota ei ole. Itkin melkein koko päivän perjantaina kun taas sain tietää etten päässyt kouluun. Yksinkertaisesti en enää jaksaisi sitä stressiä joka kouluihin hakeminenkin minulle tuottaa. Joka kevät ja joka syksy, vaikka syksyisin en enää edes hae kouluihin. Ei minun ole mitään syytä hakea sellaisiin koulutuksiin joihin en tosissanikaan halua, vain sen takia, että olisi pakko.
En jaksa enää uskoa, että vielä jossain vaiheessa pääsen kouluun johon haluaisin tai edes sellaiseen paikkaan töihin josta pitäisin todella. Niin monet kerrat olen lähtenyt pääsykokeista ja työhaastatteluista hyvillä mielin ja toivoa täynnä, että nyt kerrankin tärppää! Vaan kuinkas sitten käykään. Seuraavaksi sitä jo taas itketään ja yritetään väkisin saada se motivaatio takaisin, että jaksaisi alkaa uudestaan etsimään koulupaikkaa/työpaikkaa ja valmistautumaan pääsykokeisiin.
En ymmärrä sitä, että tarvitset työkokemusta päästäksesi kouluun opettelemaan asioita juurikin sitä varten, että pääsisit töihin. Enkä ymmärrä sitä, että sinulla pitäisi olla työkokemusta tai koulutusta ennen kuin pääset edes mihinkään töihin. Mistä minä saan sitä työkokemusta jos minua ei oteta minnekään töihin juuri työkokemuksen tai koulutuksen puutteen takia ja miten minä pääsen kouluun jos aina kaikki menevät minun edelleni joilla sitä työkokemusta kuitenkin jo on?
Noh, katsotaan nyt miten käy. Minä soittelen ennen koulun alkua ja kyselen peruutuspaikkoja. Ja onhan minulla vielä se yliopiston informaatiotutkimus. Mutta en usko, että sinne pääsen, koe meni ihan kohtalaisesti mutta ei niin hyvin että se riittäisi.
Ei kai auta muu kuin lukea informaatiotutkimuksen pääsykoekirjaa koko vuoden ja toivoa, että sitten menisi koekin paremmin ja täytyy vain kokeilla seuraavana vuonna uudestaan Ahlmanille, en tosin näe miksi ne minua silloinkaan ottaisivat, siellä on kuitenkin aina joku jolla on paremmat todistukset tms. Tosin voisin yrittää hankkia sitä työkokemusta jolloin ehkä pisteet nousisivat, mutta sitä en pysty kuitenkaan takaamaan, että sellaista saisin.
Alkaa ikäkin kohta painamaan. Suunnitelmiini kun ei kuulunut opiskella kovin vanhaksi mutta näköjään täytyy vain tyytyä siihen, että joko opiskelen vielä vanhempanakin, lykkään entistä kauemmas lastentekoa (jos nyt ylipäänsä semmoisia onkaan koskaan tulossa) tai sitten yksinkertaisesti minulla ei tule olemaan ammattia ellen perusta yritystä, mikä se sitten olisikaan (ja oloa ei helpota se, että lukee kavereiden ja vanhojen luokkakavereiden valmistumis hihkutuksia Facebookissa, suurin osa meinaan valmistuivat joko viime vuosina tai tänä vuonna tai valmistuvat 1-2 vuoden päästä kun minä taas en ole päässyt edes kouluihin).
En tosissanikaan tiedä mitä tulevaisuus tuo taas tullessaan ja se vain pelottaa entisestään.
-Lilli-
----------------------------------------------------------
I'm very much annoyed!
I didn't get to Ahlman to study for to be animal attendant.
Numbers:
I don't have any working experience in this subject (but I do have experience in many other things and I have lots of other knowledge from the matter) and my certificate isn't anything special (7,5 average, there are all the numbers between 4-10).
It's getting harder and harder for me to compete for student place with the other applicants. I've noticed it with 5 years experience. And I've been applying for many different places. The only things I haven't applied for is those subjects for which I know to be totally unqualified and I have no motivation to study it or work in it (like health care, information technology, business economics or any those subjects where they try to get a lot of people to study and which are offered mostly also in the autumn to apply for. If you look the list of education possibilities they are offering you in the autumn there's all the subjects for which I'm not applicable.)
So what's the reason I don't get to schools I want to?
Do I apply for too difficult subjects? Maybe, the music education at least is hard enough even if I would know the music theory perfectly and would already be almost professional singer. It's also hard to get in the university at least with my writing and examn talents, I've never been good at writing essays or making examns. They always asks the wrong questions which one you don't remember just right then when you would remember a lot from the other things which weren't asked. It's totally luck thing.
Do I prepare badly? Probably, at least this year I've been prepared very badly for the university's examn than I really should have. But I was consentrating in the Ahlman so I wasn't really trying properly in the university because I was thinking Alhman to be "piece of cake". But I couldn't do any preparations for the Ahlman so it wasn't that which didn't get me there. Especially because I really didn't know what it would be like there. Next year I know a little bit better what's going to happen so I can "prepare" better.
Or was it just simple as that, the others just had better papers than I had? That must be it, but I'm not very enthusiastic to study high school courses again not to mention to do again the matriculation examination. I don't have THAT bad certificate so the re-doing high school would be the only option to get to school, and it shouldn't. I should have working experience, although, and especially in the animal attendant tasks. But that too seems to be very hard to get. I haven't been lucky with getting jobs either. Practical training would be good thing I think, but it's just so frustrating to go to the employment agency again to talk and to fill up some papers and get frustrated when I don't understand things.
I've been dispirited. I have no motivation. I cried almost the whole day on Friday when I get to know I didn't get to school. Simply I just can't stand the stress anymore which is caused by the whole applying to the schools thing. Every spring and every autumn, although I now stopped applying on autumns. I don't see reason to apply to somewhere I really don't want to, just because I have to.
I'm not able to believe anymore I would someday get to school where I want to, or get job which I would really like to do. So many times I've left from the entrance examn or job interview with smile on my face and full of hope that this time I nailed it! But what will happen. Again I cry and force the motivation to come so I could again start looking for school/working place and prepare for the entrance examns.
I don't understand why you have to have working experience so you could get to school to learn things so you could get to work. And I don't understand why you should have working experience or education before you get to work anywhere. Where do I get the working experience if they don't take me to work because my lack of working experience or education and how do I get to school if those others with working experience will always be ahead of me?
Well, let see what happens. I will phone to the school before it begins and ask for called offs. And I still have that university. But I don't think I get there, the examn went ok but that's not enough.
I'll just have to read the university's entrance examn book this whole year and hope next time I'll do better and I will apply to the Ahlman next year again, although I don't see why they would take me there even then, there's always someone which has a better certificate or something than I. Although I could try to get that working experience if that would help my points to rise up but I can't guarantee I get anything.
Soon I will have an age matter too. Studying for very old wasn't my plan but apparently I must settle for it that I will study older than I would like, I have to also postpone the possible child more far away (if there is overall ever coming a child) or then simply there just won't be a occupation for me or at least if I don't start my own company, what ever it would be (and it's not easy to read friends and old school mates statuses in the Facebook where they are cheering their graduations, many of them graduated previous years, this year or are graduating in the next 1-2 years while I'm not even able to get to school).
I really don't know what there will be in the future and it just scares me more.
-Lilli-
Harmittaa ja paljon!
En päässyt Ahlmaniin opiskelemaan eläintenhoitajaksi.
Numeroita:
- Ensisijaisia hakijoita oli 76 (olin ensisijainen hakija) ja yhteensä hakijoita oli 136
- Aloituspaikkoja oli 20
- Olen varasijalla 10.
- Alin hyväksytty pistemäärä oli 25
- Minun kokonaispistemääräni oli 22
- Sain pääsy- ja soveltuvuus kokeista yhteensä 6/10.
- Psykologit antoivat 2/4
- Opettajat antoivat 2/4
- Kirjallisesta sain 1/1
- Käytännön tehtävästä 1½/2
Minulla ei ole minkäänlaista työkokemusta juuri kyseiseltä alalta (mutta monesta muusta kyllä ja paljon muuten hankittua tietoa) eikä todistukseni oli sen kummempi (7,5 keskiarvo, minulta löytyy numerot 4-10).
Minun on nykyään entistä vaikeampi kilpailla muiden kanssa opiskelupaikasta. Olen sen huomannut 5 vuoden kokemuksella. Ja minä olen hakenut vähän kaikkialle. Ainoat paikat joihin en ole hakenut on sellaiset alat joihin tiedän olevani täysin epäpätevä enkä omista motivaatiota opiskella tai tehdä työkseni niitä (esim. sairaanhoitaja, it-ala, liiketalous, yleensäkin ottaen kaikki alat joihin otetaan paljon ihmisiä ja joita tarjotaan syksyn haussakin. Jos katsot syksyn haun listoja niin siellä on aina kaikki ne alat joihin minä en ole soveltuva).
Mistä siis kiikastaa, etten pääse koskaan kouluihin joihin haluaisin?
Haenko liian vaikeisiin aloihin? Voi olla, musiikkipuolet on ainakin vaikeita, jopa silloinkin jos osaisin teorian täydellisesti ja olisin jo melkein valmis laulaja. Yliopistoon on myös vaikea päästä ainakin minun kirjoitus- ja koetaidoillani, en ole koskaan loistanut esseiden kirjoittamisessa tai kokeiden tekemisessä. Niissä nyt aina vaan satutaan kysymään juuri niitä vääriä asioita joita juuri silloin ei tahdo muistaa, kun taas jostain toisesta asiasta voisi ehkä pystyäkin jaarittelemaan vaikka kolme sivullista. Tuuripeliä siis.
Valmistaudunko liian huonosti? Varmasti, ainakin yliopisto hakuihin olen nyt valmistautunut paljon huonommin kuin pitäisi. Mutta esim. tänä vuonna minä keskityinkin täysin tuohon Ahlmaniin, joten en edes yrittänyt kunnolla yliopistoa koska ajattelin Ahlmania "helpoksi nakiksi". Mutta Ahlmanillekaan ei pystynyt mitenkään valmistautumaan, joten ei se siitäkään tässä tapauksessa ollut kiinni. Varsinkin kun ei tiennyt mitä tuleman pitää. Seuraavana vuonna kun haen niin tiedän vähän mitä siellä tapahtuu ja osaan varmaan "valmistautua" paremmin.
Vai onko se vain niin yksinkertaista, että muilla on paremmat paperit kuin minulla? Niinhän se kai menee, enkä oikein olisi innoissani käymään lukion kursseja uudestaan, saati kirjoituksia. Ei minullakaan nyt NIIN huono todistus kuitenkaan ole, että se olisi ainut keino päästä kouluihin, ei ainakaan pitäisi olla. Työkokemusta voisi kyllä olla, ja juurikin esim. eläintenhoidon saralta. Vaan kun sekin tuntuu aina olevan kauhean vaikeata hankkia. Minulla ei ole ollut onnea myöskään työhön pääsyssä. Työharjottelu olisi varmasti hyvä juttu mutta en vain millään haluaisi taas mennä työvoimatoimistoon juttelemaan ja täyttelemään niitä iänikuisia lappuja ja lippuja ja turhautumaan kun ei ymmärrä taaskaan mistään mitään.
Minut on lannistettu. Motivaatiota ei ole. Itkin melkein koko päivän perjantaina kun taas sain tietää etten päässyt kouluun. Yksinkertaisesti en enää jaksaisi sitä stressiä joka kouluihin hakeminenkin minulle tuottaa. Joka kevät ja joka syksy, vaikka syksyisin en enää edes hae kouluihin. Ei minun ole mitään syytä hakea sellaisiin koulutuksiin joihin en tosissanikaan halua, vain sen takia, että olisi pakko.
En jaksa enää uskoa, että vielä jossain vaiheessa pääsen kouluun johon haluaisin tai edes sellaiseen paikkaan töihin josta pitäisin todella. Niin monet kerrat olen lähtenyt pääsykokeista ja työhaastatteluista hyvillä mielin ja toivoa täynnä, että nyt kerrankin tärppää! Vaan kuinkas sitten käykään. Seuraavaksi sitä jo taas itketään ja yritetään väkisin saada se motivaatio takaisin, että jaksaisi alkaa uudestaan etsimään koulupaikkaa/työpaikkaa ja valmistautumaan pääsykokeisiin.
En ymmärrä sitä, että tarvitset työkokemusta päästäksesi kouluun opettelemaan asioita juurikin sitä varten, että pääsisit töihin. Enkä ymmärrä sitä, että sinulla pitäisi olla työkokemusta tai koulutusta ennen kuin pääset edes mihinkään töihin. Mistä minä saan sitä työkokemusta jos minua ei oteta minnekään töihin juuri työkokemuksen tai koulutuksen puutteen takia ja miten minä pääsen kouluun jos aina kaikki menevät minun edelleni joilla sitä työkokemusta kuitenkin jo on?
Noh, katsotaan nyt miten käy. Minä soittelen ennen koulun alkua ja kyselen peruutuspaikkoja. Ja onhan minulla vielä se yliopiston informaatiotutkimus. Mutta en usko, että sinne pääsen, koe meni ihan kohtalaisesti mutta ei niin hyvin että se riittäisi.
Ei kai auta muu kuin lukea informaatiotutkimuksen pääsykoekirjaa koko vuoden ja toivoa, että sitten menisi koekin paremmin ja täytyy vain kokeilla seuraavana vuonna uudestaan Ahlmanille, en tosin näe miksi ne minua silloinkaan ottaisivat, siellä on kuitenkin aina joku jolla on paremmat todistukset tms. Tosin voisin yrittää hankkia sitä työkokemusta jolloin ehkä pisteet nousisivat, mutta sitä en pysty kuitenkaan takaamaan, että sellaista saisin.
Alkaa ikäkin kohta painamaan. Suunnitelmiini kun ei kuulunut opiskella kovin vanhaksi mutta näköjään täytyy vain tyytyä siihen, että joko opiskelen vielä vanhempanakin, lykkään entistä kauemmas lastentekoa (jos nyt ylipäänsä semmoisia onkaan koskaan tulossa) tai sitten yksinkertaisesti minulla ei tule olemaan ammattia ellen perusta yritystä, mikä se sitten olisikaan (ja oloa ei helpota se, että lukee kavereiden ja vanhojen luokkakavereiden valmistumis hihkutuksia Facebookissa, suurin osa meinaan valmistuivat joko viime vuosina tai tänä vuonna tai valmistuvat 1-2 vuoden päästä kun minä taas en ole päässyt edes kouluihin).
En tosissanikaan tiedä mitä tulevaisuus tuo taas tullessaan ja se vain pelottaa entisestään.
-Lilli-
----------------------------------------------------------
I'm very much annoyed!
I didn't get to Ahlman to study for to be animal attendant.
Numbers:
- There were 76 first rank applicants (I was one of them) and total 136 applicants
- 20 were accepted in the school
- I'm the 10th in line waiting to get calling off place to the school
- The lowest points you have to have to get to school were 25
- Mine points were 22
- From the entrance exam and suitability test I got 6/10
- From the psychologists I got 2/4
- From the teachers I got 2/4
- From the writing exam I got 1/1
- From practice task I got 1½/2
I don't have any working experience in this subject (but I do have experience in many other things and I have lots of other knowledge from the matter) and my certificate isn't anything special (7,5 average, there are all the numbers between 4-10).
It's getting harder and harder for me to compete for student place with the other applicants. I've noticed it with 5 years experience. And I've been applying for many different places. The only things I haven't applied for is those subjects for which I know to be totally unqualified and I have no motivation to study it or work in it (like health care, information technology, business economics or any those subjects where they try to get a lot of people to study and which are offered mostly also in the autumn to apply for. If you look the list of education possibilities they are offering you in the autumn there's all the subjects for which I'm not applicable.)
So what's the reason I don't get to schools I want to?
Do I apply for too difficult subjects? Maybe, the music education at least is hard enough even if I would know the music theory perfectly and would already be almost professional singer. It's also hard to get in the university at least with my writing and examn talents, I've never been good at writing essays or making examns. They always asks the wrong questions which one you don't remember just right then when you would remember a lot from the other things which weren't asked. It's totally luck thing.
Do I prepare badly? Probably, at least this year I've been prepared very badly for the university's examn than I really should have. But I was consentrating in the Ahlman so I wasn't really trying properly in the university because I was thinking Alhman to be "piece of cake". But I couldn't do any preparations for the Ahlman so it wasn't that which didn't get me there. Especially because I really didn't know what it would be like there. Next year I know a little bit better what's going to happen so I can "prepare" better.
Or was it just simple as that, the others just had better papers than I had? That must be it, but I'm not very enthusiastic to study high school courses again not to mention to do again the matriculation examination. I don't have THAT bad certificate so the re-doing high school would be the only option to get to school, and it shouldn't. I should have working experience, although, and especially in the animal attendant tasks. But that too seems to be very hard to get. I haven't been lucky with getting jobs either. Practical training would be good thing I think, but it's just so frustrating to go to the employment agency again to talk and to fill up some papers and get frustrated when I don't understand things.
I've been dispirited. I have no motivation. I cried almost the whole day on Friday when I get to know I didn't get to school. Simply I just can't stand the stress anymore which is caused by the whole applying to the schools thing. Every spring and every autumn, although I now stopped applying on autumns. I don't see reason to apply to somewhere I really don't want to, just because I have to.
I'm not able to believe anymore I would someday get to school where I want to, or get job which I would really like to do. So many times I've left from the entrance examn or job interview with smile on my face and full of hope that this time I nailed it! But what will happen. Again I cry and force the motivation to come so I could again start looking for school/working place and prepare for the entrance examns.
I don't understand why you have to have working experience so you could get to school to learn things so you could get to work. And I don't understand why you should have working experience or education before you get to work anywhere. Where do I get the working experience if they don't take me to work because my lack of working experience or education and how do I get to school if those others with working experience will always be ahead of me?
Well, let see what happens. I will phone to the school before it begins and ask for called offs. And I still have that university. But I don't think I get there, the examn went ok but that's not enough.
I'll just have to read the university's entrance examn book this whole year and hope next time I'll do better and I will apply to the Ahlman next year again, although I don't see why they would take me there even then, there's always someone which has a better certificate or something than I. Although I could try to get that working experience if that would help my points to rise up but I can't guarantee I get anything.
Soon I will have an age matter too. Studying for very old wasn't my plan but apparently I must settle for it that I will study older than I would like, I have to also postpone the possible child more far away (if there is overall ever coming a child) or then simply there just won't be a occupation for me or at least if I don't start my own company, what ever it would be (and it's not easy to read friends and old school mates statuses in the Facebook where they are cheering their graduations, many of them graduated previous years, this year or are graduating in the next 1-2 years while I'm not even able to get to school).
I really don't know what there will be in the future and it just scares me more.
-Lilli-
9.6.11
Helatorstai ja Helluntai / Ascension Day and Whitsunday
English below
Helatorstai ja Helluntai
Helatorstai oli tänä vuona 2. Toukokuuta ja Helluntai on Toukokuun 10. päivän ja heinäkuun 13. tai 14. päivän välillä, tänä vuonna 16. Kesäkuuta. Helluntaina elettiin kevään ja valon aikaa. Juhlassa vallitsi ilo ja riemu. Kentillä ja vuorilla leimusivat iloiset kokkovalkeat ja niiden ympärillä ihmisparvet laulaen ja tanssien päästivät ilonsa ilmoille. Henkien muistamiseen syksyllä ja talvella kuulunut vakavuus ja hiljaisuus oli tiessään. Pimeänä ja kylmänä aikana sekä ihmiset ja henget kokoontuivat koteihin, mutta nyt heille toimitettiin palvelus pihalla, pelloilla, metsissä ja kedoilla. Helavalkeita poltettiin ylevillä paikoilla. Tulella kutsuttiin suosiollisia henkiä saapumaan iloon ja juhlanviettoon sekä karkoitettiin pahansuopia ja vihamielisiä olentoja. Jyväskylän seudulla kerrotaan, että helavalkea sytytettiin yhdeksästä eri puulajista. Tammelassa taas uskottiin, että kokkovalkeassa ei saa polttaa muuta puuta kuin katajaa ja tervaa. Kokon vieressä laulettiin:
»Kataja ja tervaa
kokon yli leijaa
sauhu että seilaa!»
Helluntaisauna eli lemmensauna oli nuorten neitojen naimaonnen nostattamissauna. Ne nuoret, joilla tällöin ei vielä ole ollut vakinaista sulhasta, turvautuivat tietäjiin. Neito kylvetettiin tietyin menoin ja samalla luettiin voimalliset lemmennostatussanat, jotka alkavat: »Nouse lempi liehumahan, kunnia kupuamahan.» Tytöt sanoivat: »Liiku likka helluntaina, juhannussa et jouva». Tytöt kilpailivat viehättävyydessä kauneimmillaan olevan luonnon kanssa, jotta mielitietty olisi voinut antaa parhaimman tunnustuksen: »Heilani on kuin helluntai». Juuri helluntaina pojat katselivatkin itselleen mielitiettyä. Usein kävi niin, että kesäheilasta tuli morsian ja syksyllä aviovaimo.
Meilläpäin ainakin on myös sanonta: "Jos ei heilaa Helluntaina, ei koko kesänä".
Tuolla Taivaankannen Takojien sivuilla Helatorstai ja Helluntai on tosiaan pistetty saman otsikon alle mutta en yhtään tiedä onko niillä nyt sitten jotain yhteistä vai ei. Artikkelissa kun ei loppujen lopuksi puhuta mitään koko Helatorstaista. Helatorstai on tosin kristillinen juhla joten se on selvästi tullut Suomeenkin jälkeenpäin. Kaipa ne on läheisyytensä takia joskus yhdistetty ja jälleen tuotu erilleen. Ainakin wikipedia sanoo siihen suuntaan, että nämä päivät olisivat yksi ja sama, periaatteessa. Hyvin hämmentävää ja sekoittavaa kuitenkin. Itselle Helatorstai on vain ylimääräinen vapaapäivä kun en kovin kristityksi itseäni tunnusta, kun taas Helluntai on hieman enemmän itselle läheisempi, vaikkemme sitä koskaan sen kummemin juhlikaan. Mutta siitä viimeistään tietää kesän todella alkaneen ja rakkaus kukoistaa (ainakin toivon mukaan :))
Lähde: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
--------------------------------------------------------------
Ascension Day and Whitsunday
Ascension Day was this year the 2nd of June and the Whitsunday is between the 10th of May and 13th or 14th of July, this year on 12th of the June. Whitsunday was the time of spring and light. In the celebration there prevailed joy and glee. On the fields and mountains there were big fires and around them people sung and danced letting their cheers out. The seriousness and silence of remembering the spirits at the autumn and winter time was bygone. In the dark and cold times people and spirits were cathering in the houses but now the services were hold in the yards, fields, forests and leas. Fires called "helavalkeat" were burnt in sublime places. With fires they invited favourable spirits to come to join into the cheer and celebration and they tried to drive away malicious and hostile spirits. At the region of Jyväskylä it's told the "helavalkeat" were lighten up from nine different woods. At Tammela on the other hand they believed it wasn't allowed to burn any kind of a wood than juniper and tar in the fire. Beside the fire they sang:
»Kataja ja tervaa
kokon yli leijaa
sauhu että seilaa!»
(Juniper and tar
above the fire hover
smoke and sail!)
Withsunday sauna aka love sauna was to rouse young maids marriage fortune. Those youngsters which hadn't regular fiancé yet before Withsunday invoked to sages. The maid was bathed in certain courses and at the same time they read powerful words to rouse the marriage fortune, they begin with words: "Nouse lempi liehumahan, kunnia kupuamahan" (Rouse love to flutter, honor to well). The maids said: "Liiku likka helluntaina, juhannussa et jouva" (Move girl on the Whitsunday, on the midsummer you are too busy). The maids were competiting the nature in it's beauty with their attractivenes so the sweethearts would give their best credits: "Heilani on kuin helluntai" (My girl is like a Withsunday). Just in these times boys were looking girls for themselves. It was common the summer sweetheart would become a bride and in the autumn she would be wife.
Where I come from we have also saying: "Jos ei heilaa Helluntaina, ei koko kesänä" (If you don't have sweetheart in Whitsunday, you don't have it in whole summer).
In the site of Taivaankannen Takojat Ascension Day and Withsunday are put under the same heading but I really still don't know if they have something in common or not. After all there isn't said anything about Ascension Day in the article. Ascension Day is a christian celebration so it came to Finland afterwards. I think because they are so near each others they were combined and then later separated again. At least Wikipedia is saying something like that they would basically be the same thing. Very baffeling and confusing. For me Ascension Day is just an extra day off because I'm not really a Christian in my opinion whereas Whitsunday is more near to me although we had never particularly celebrated it. But from that day the summer really starts and the love is all around (at least I hope so :)).
Source: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
Helatorstai ja Helluntai
Helatorstai oli tänä vuona 2. Toukokuuta ja Helluntai on Toukokuun 10. päivän ja heinäkuun 13. tai 14. päivän välillä, tänä vuonna 16. Kesäkuuta. Helluntaina elettiin kevään ja valon aikaa. Juhlassa vallitsi ilo ja riemu. Kentillä ja vuorilla leimusivat iloiset kokkovalkeat ja niiden ympärillä ihmisparvet laulaen ja tanssien päästivät ilonsa ilmoille. Henkien muistamiseen syksyllä ja talvella kuulunut vakavuus ja hiljaisuus oli tiessään. Pimeänä ja kylmänä aikana sekä ihmiset ja henget kokoontuivat koteihin, mutta nyt heille toimitettiin palvelus pihalla, pelloilla, metsissä ja kedoilla. Helavalkeita poltettiin ylevillä paikoilla. Tulella kutsuttiin suosiollisia henkiä saapumaan iloon ja juhlanviettoon sekä karkoitettiin pahansuopia ja vihamielisiä olentoja. Jyväskylän seudulla kerrotaan, että helavalkea sytytettiin yhdeksästä eri puulajista. Tammelassa taas uskottiin, että kokkovalkeassa ei saa polttaa muuta puuta kuin katajaa ja tervaa. Kokon vieressä laulettiin:
»Kataja ja tervaa
kokon yli leijaa
sauhu että seilaa!»
Helluntaisauna eli lemmensauna oli nuorten neitojen naimaonnen nostattamissauna. Ne nuoret, joilla tällöin ei vielä ole ollut vakinaista sulhasta, turvautuivat tietäjiin. Neito kylvetettiin tietyin menoin ja samalla luettiin voimalliset lemmennostatussanat, jotka alkavat: »Nouse lempi liehumahan, kunnia kupuamahan.» Tytöt sanoivat: »Liiku likka helluntaina, juhannussa et jouva». Tytöt kilpailivat viehättävyydessä kauneimmillaan olevan luonnon kanssa, jotta mielitietty olisi voinut antaa parhaimman tunnustuksen: »Heilani on kuin helluntai». Juuri helluntaina pojat katselivatkin itselleen mielitiettyä. Usein kävi niin, että kesäheilasta tuli morsian ja syksyllä aviovaimo.
Meilläpäin ainakin on myös sanonta: "Jos ei heilaa Helluntaina, ei koko kesänä".
Tuolla Taivaankannen Takojien sivuilla Helatorstai ja Helluntai on tosiaan pistetty saman otsikon alle mutta en yhtään tiedä onko niillä nyt sitten jotain yhteistä vai ei. Artikkelissa kun ei loppujen lopuksi puhuta mitään koko Helatorstaista. Helatorstai on tosin kristillinen juhla joten se on selvästi tullut Suomeenkin jälkeenpäin. Kaipa ne on läheisyytensä takia joskus yhdistetty ja jälleen tuotu erilleen. Ainakin wikipedia sanoo siihen suuntaan, että nämä päivät olisivat yksi ja sama, periaatteessa. Hyvin hämmentävää ja sekoittavaa kuitenkin. Itselle Helatorstai on vain ylimääräinen vapaapäivä kun en kovin kristityksi itseäni tunnusta, kun taas Helluntai on hieman enemmän itselle läheisempi, vaikkemme sitä koskaan sen kummemin juhlikaan. Mutta siitä viimeistään tietää kesän todella alkaneen ja rakkaus kukoistaa (ainakin toivon mukaan :))
Lähde: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
--------------------------------------------------------------
Ascension Day and Whitsunday
Ascension Day was this year the 2nd of June and the Whitsunday is between the 10th of May and 13th or 14th of July, this year on 12th of the June. Whitsunday was the time of spring and light. In the celebration there prevailed joy and glee. On the fields and mountains there were big fires and around them people sung and danced letting their cheers out. The seriousness and silence of remembering the spirits at the autumn and winter time was bygone. In the dark and cold times people and spirits were cathering in the houses but now the services were hold in the yards, fields, forests and leas. Fires called "helavalkeat" were burnt in sublime places. With fires they invited favourable spirits to come to join into the cheer and celebration and they tried to drive away malicious and hostile spirits. At the region of Jyväskylä it's told the "helavalkeat" were lighten up from nine different woods. At Tammela on the other hand they believed it wasn't allowed to burn any kind of a wood than juniper and tar in the fire. Beside the fire they sang:
»Kataja ja tervaa
kokon yli leijaa
sauhu että seilaa!»
(Juniper and tar
above the fire hover
smoke and sail!)
Withsunday sauna aka love sauna was to rouse young maids marriage fortune. Those youngsters which hadn't regular fiancé yet before Withsunday invoked to sages. The maid was bathed in certain courses and at the same time they read powerful words to rouse the marriage fortune, they begin with words: "Nouse lempi liehumahan, kunnia kupuamahan" (Rouse love to flutter, honor to well). The maids said: "Liiku likka helluntaina, juhannussa et jouva" (Move girl on the Whitsunday, on the midsummer you are too busy). The maids were competiting the nature in it's beauty with their attractivenes so the sweethearts would give their best credits: "Heilani on kuin helluntai" (My girl is like a Withsunday). Just in these times boys were looking girls for themselves. It was common the summer sweetheart would become a bride and in the autumn she would be wife.
Where I come from we have also saying: "Jos ei heilaa Helluntaina, ei koko kesänä" (If you don't have sweetheart in Whitsunday, you don't have it in whole summer).
In the site of Taivaankannen Takojat Ascension Day and Withsunday are put under the same heading but I really still don't know if they have something in common or not. After all there isn't said anything about Ascension Day in the article. Ascension Day is a christian celebration so it came to Finland afterwards. I think because they are so near each others they were combined and then later separated again. At least Wikipedia is saying something like that they would basically be the same thing. Very baffeling and confusing. For me Ascension Day is just an extra day off because I'm not really a Christian in my opinion whereas Whitsunday is more near to me although we had never particularly celebrated it. But from that day the summer really starts and the love is all around (at least I hope so :)).
Source: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1008
-Lilli-
8.6.11
Kuuma / Hot
English below
Onpas kuuma. Mutta en valita, tätä on odotettu! Mittari näyttää +28 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta :) Ja minä olen lähdössä istumaan nurmikolle Tampereen keskustaan, nauttimaan muutaman siiderin hyvässä seurassa ja kun pissihätä yltyy liian kovaksi siirrytään mitä luultavammin Ruby & Fellasiin syömään. Oikein mahtava päivä siis luvassa! Ja jos hyvin käy näen elämäni ensimmäiset revontulet illalla. Tänään on sattunut jokin todella voimakas aurinkoräjähdys joka vaikuttaa täälläkin mitä luultavammin sähkökatkoilla ja satelliittia tarvivien laitteiden toimimattomuudella ja lentoliikenteen reittimuutoksilla pohjoisempana, klo 20 pitäisi alkaa. Hyvin mielenkiintoista. Tosin, saa nähdä saammeko ruokaa sitten jos olemme tuohon aikaan syömässä ja sähköt katkeavat...
Kesä on nyt, ja hieman minua masentaa. Kesässä on se huono puoli, että kun on nättiä, lämmintä ja aurinko paistaa tulee sellainen olo, että pitäisi lähteä jonnekin. Mutta ei oikein tiedä minne. Ja nämä minun lähtemisenikin tiedetään. Monesti tekisi mieli vain mennä ulos vaikka vaan lukemaan tai terassille juomaan jotain hyvää tai ihan vaan kävelylle. Mutta tyydynkin sitten vain ottamaan aurinkoa parvekkeella (joka on muuten kuin sauna, ei tarvitse nyt haikailla erillisen saunan perään kun voi mennä parvekkeelle, suihkuun ja takaisin parvekkeelle ja taas suihkuun, tulee ihan saunafiilis :D).
Kovasti kukatkin kukkivat. Tuolla on teiden varrella paaaaaljon horsmia. Tekisi mieli mennä poimimaan niitä sisällekin. Mutta pitäisi saada itsensä lähtemään ja etsimään jokin muukin kasvupaikka kuin moottoritien varret. En taida ihan sieltä kuitenkaan niitä kukkia hakea :)
Minä niin haluaisin nyt asua siellä pienessä kylässä ja omassa talossa. Nyt tuntuu siltä, että silloin saisi entistä enemmän irti tällaisistakin päivistä, vaan mistä sitä sitten tietää onko niin kuitenkaan... mutta siltä ainakin nyt tuntuu. Tuo parveke on vähän tylsä, enkä oikein tykkää istuskella tuolla talonyhtiön yhteisellä pihalla kun tuntuu koko ajan siltä, että joku kyylää ikkunasta. Ja minä tarvitsisin sen pyörän. Voisi olla, että lähtemisen kynnyskin olisi täällä hiukan pienempi jos olisi pyörä. Jotenkin tuo kävely ei vain ole minun juttuni.
En ole muuten vielä palanut! Mikä on ihme *koputtaa puuta*. Yritän tänä vuonna välttää sitä. Nytkin pistän ison kerroksen rasvaa ennen kuin lähden tuonne keskustaan. Mutta siihenkin palamiseen riittää se yksi päivä jolloin ei ole suunnitellut lähtevänsä minnekään ja aurinko paistaa, silloin ei yleensä ehdi/muista laittaa sitä rasvaa ja silloin ihan varmasti palan. Yritän välttää myös näkyviä rumia rusketusraitoja mutta sekin varmasti käy vaikeaksi taas noina päivinä kun ei ole suunnitellut mitä pistää päällensä.
Upeita päiviä!
-Lilli-
------------------------------------------------------
It's hot. But I don't complain, I've been waiting for this! The thermometer is showing +28C and sun is shining from the serene sky :) Today I'm going to sit on the grass at the center of Tampere, drinking some cider in a good company and when we have to go to the toilet we go to the Ruby & Fellas to have some dinner. It's going to be very nice day! And if I'm lucky I can see my first aurora borealis at night. There's been a huge sun eruption which will probably cause some power cuts here and those devices which need satellite to work may not work and there is some changes in flight routes in the north, at 8pm, Finnish time, this all should start. Very interesting. Although we'll see if we get something to eat if we are at the restaurant on that time and there is power cut...
It's summer now and I'm a little bit depressed. There's this bad thing in summer when it's pretty, warm and sun is shining I got a feeling I should go somewhere. But I don't know where. And you know how bad I'm going anywhere. It would be nice just go out to read or to bar terrace to have some nice drink or just for a walk. But I just settle for sunbathing at the balcony (which is by the way like sauna now, I don't need anymore a separate sauna here, I can just go to our balcony, then take a shower, back to the balcony and again to the shower, it's going to be the same like I would have a real sauna :D)
There's a lot of flowers everywhere. And especially willowherbs. I would like to go to pick them inside. But I should get myself on the move and find them somewhere else than beside motorway. I don't think it would be good idea to go pick them up there :)
I would so like to live in the small village and in my own house. It feels now like I would get more of these days there but what would I know if it really would be like that... but it feels like it. That balcony is really boring and I don't like to sit in the housin cooperative's shared yard because I have always that feeling somebody is watching me. And I would definately need a bike. Maybe then I could leave from the apartment more easily if I had a bike. Walking isn't just my thing.
I haven't got burned yet! That's miracle *knocking on wood*. This year I really try to avoid it. Now when I'm leaving to the center I will put a lot of sunscreen on. But I know it's going to take only one day when I haven't been planning on going anywhere but I am still going and the sun is shining, maybe I don't just have time or forget to put the sunscreen on and then I definately going to burn. I also try to avoid those ugly tan stripes but that probably too is going to be hard on those days when I haven't planned what I put on.
Fabulous days!
-Lilli-
Onpas kuuma. Mutta en valita, tätä on odotettu! Mittari näyttää +28 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta :) Ja minä olen lähdössä istumaan nurmikolle Tampereen keskustaan, nauttimaan muutaman siiderin hyvässä seurassa ja kun pissihätä yltyy liian kovaksi siirrytään mitä luultavammin Ruby & Fellasiin syömään. Oikein mahtava päivä siis luvassa! Ja jos hyvin käy näen elämäni ensimmäiset revontulet illalla. Tänään on sattunut jokin todella voimakas aurinkoräjähdys joka vaikuttaa täälläkin mitä luultavammin sähkökatkoilla ja satelliittia tarvivien laitteiden toimimattomuudella ja lentoliikenteen reittimuutoksilla pohjoisempana, klo 20 pitäisi alkaa. Hyvin mielenkiintoista. Tosin, saa nähdä saammeko ruokaa sitten jos olemme tuohon aikaan syömässä ja sähköt katkeavat...
Kesä on nyt, ja hieman minua masentaa. Kesässä on se huono puoli, että kun on nättiä, lämmintä ja aurinko paistaa tulee sellainen olo, että pitäisi lähteä jonnekin. Mutta ei oikein tiedä minne. Ja nämä minun lähtemisenikin tiedetään. Monesti tekisi mieli vain mennä ulos vaikka vaan lukemaan tai terassille juomaan jotain hyvää tai ihan vaan kävelylle. Mutta tyydynkin sitten vain ottamaan aurinkoa parvekkeella (joka on muuten kuin sauna, ei tarvitse nyt haikailla erillisen saunan perään kun voi mennä parvekkeelle, suihkuun ja takaisin parvekkeelle ja taas suihkuun, tulee ihan saunafiilis :D).
Kovasti kukatkin kukkivat. Tuolla on teiden varrella paaaaaljon horsmia. Tekisi mieli mennä poimimaan niitä sisällekin. Mutta pitäisi saada itsensä lähtemään ja etsimään jokin muukin kasvupaikka kuin moottoritien varret. En taida ihan sieltä kuitenkaan niitä kukkia hakea :)
Minä niin haluaisin nyt asua siellä pienessä kylässä ja omassa talossa. Nyt tuntuu siltä, että silloin saisi entistä enemmän irti tällaisistakin päivistä, vaan mistä sitä sitten tietää onko niin kuitenkaan... mutta siltä ainakin nyt tuntuu. Tuo parveke on vähän tylsä, enkä oikein tykkää istuskella tuolla talonyhtiön yhteisellä pihalla kun tuntuu koko ajan siltä, että joku kyylää ikkunasta. Ja minä tarvitsisin sen pyörän. Voisi olla, että lähtemisen kynnyskin olisi täällä hiukan pienempi jos olisi pyörä. Jotenkin tuo kävely ei vain ole minun juttuni.
En ole muuten vielä palanut! Mikä on ihme *koputtaa puuta*. Yritän tänä vuonna välttää sitä. Nytkin pistän ison kerroksen rasvaa ennen kuin lähden tuonne keskustaan. Mutta siihenkin palamiseen riittää se yksi päivä jolloin ei ole suunnitellut lähtevänsä minnekään ja aurinko paistaa, silloin ei yleensä ehdi/muista laittaa sitä rasvaa ja silloin ihan varmasti palan. Yritän välttää myös näkyviä rumia rusketusraitoja mutta sekin varmasti käy vaikeaksi taas noina päivinä kun ei ole suunnitellut mitä pistää päällensä.
Upeita päiviä!
-Lilli-
------------------------------------------------------
It's hot. But I don't complain, I've been waiting for this! The thermometer is showing +28C and sun is shining from the serene sky :) Today I'm going to sit on the grass at the center of Tampere, drinking some cider in a good company and when we have to go to the toilet we go to the Ruby & Fellas to have some dinner. It's going to be very nice day! And if I'm lucky I can see my first aurora borealis at night. There's been a huge sun eruption which will probably cause some power cuts here and those devices which need satellite to work may not work and there is some changes in flight routes in the north, at 8pm, Finnish time, this all should start. Very interesting. Although we'll see if we get something to eat if we are at the restaurant on that time and there is power cut...
It's summer now and I'm a little bit depressed. There's this bad thing in summer when it's pretty, warm and sun is shining I got a feeling I should go somewhere. But I don't know where. And you know how bad I'm going anywhere. It would be nice just go out to read or to bar terrace to have some nice drink or just for a walk. But I just settle for sunbathing at the balcony (which is by the way like sauna now, I don't need anymore a separate sauna here, I can just go to our balcony, then take a shower, back to the balcony and again to the shower, it's going to be the same like I would have a real sauna :D)
There's a lot of flowers everywhere. And especially willowherbs. I would like to go to pick them inside. But I should get myself on the move and find them somewhere else than beside motorway. I don't think it would be good idea to go pick them up there :)
I would so like to live in the small village and in my own house. It feels now like I would get more of these days there but what would I know if it really would be like that... but it feels like it. That balcony is really boring and I don't like to sit in the housin cooperative's shared yard because I have always that feeling somebody is watching me. And I would definately need a bike. Maybe then I could leave from the apartment more easily if I had a bike. Walking isn't just my thing.
I haven't got burned yet! That's miracle *knocking on wood*. This year I really try to avoid it. Now when I'm leaving to the center I will put a lot of sunscreen on. But I know it's going to take only one day when I haven't been planning on going anywhere but I am still going and the sun is shining, maybe I don't just have time or forget to put the sunscreen on and then I definately going to burn. I also try to avoid those ugly tan stripes but that probably too is going to be hard on those days when I haven't planned what I put on.
Fabulous days!
-Lilli-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)