John Finnemore - Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa / The Story of Robin Hood and his merry men

Finnemore, John
Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa
The Story of Robin Hood and his merry men
WSOY, 1975
s. 240

Takakansi:

Robin Hoodia ei tarvinne lähemmin esitellä: hänet tuntevat miljoonat pojat eri puolilla maapalloa. Kertomus tästä vanhojen tarujen ja laulujen ikuistamasta englantilaisesta kansansankarista, vapaiden metsäsissien ruhtinaasta ja hänen uljaista seuralaisistaan – Pikku Johnista, Puna-Willistä, Muck Myllärinpojasta, Tuck Munkista – kiehtoo alati nuorten mieltä.

Yksi klassikko luettu. Vaikkakin, minulla ei ole oikein käsitystä kuka John Finnemore oli ja miten hyvä Robin Hood -kirja tämä edes on, mutta uskon, että tarina on ihan oikea. Tunsin tarinan, enemmän ja vähemmän, tietenkin, ja kun löysin kirjan kirjaston poistohyllystä, oli minun pakko ottaa se mukaani. Kirja kuuluu nuorten toivekirjasto –sarjaan 70-luvulta. Täydellistä kesälukemista – helppoa ja nopeaa.

Tarina oli tuttu. Jotkin kappaleet olivat tosin uusia minullekin ja joissakin oli osia joita tiesin, pienin muutoksin. Pääjuoni oli kuitenkin sama kuin missä tahansa Robin Hood elokuvassa tai muussa sovituksessa. Oli mielenkiintoista nähdä, mitä osia eniten jätettiin käyttämättä legendasta ja mitkä osat ovat saaneet enemmän huomiota kuin oikeassa legendassa. Esimerkiksi Marian neito, hänen roolinsa oli erittäin pieni kirjassa, oli hänelläkin toki oma hetkensä taistellessaan Robin Hoodin kanssa, kuten kaikilla kirjan hahmoilla, mutta kokonaisuudessa häntä näkee vain kolmessa luvussa – yksi luku on täysin omistettu hänelle ja seuraavaksi hän on vain mainittu mennessään naimisiin ja kuollessaan. Muck Myllärinpoika oli myös hahmo jota en tuntenut ennestään kuten myös Will Stutley. Ensin luulin Stutleytä siksi Williksi joka tunnetaan Robin Hoodin kumppanina enemmän, mutta luulen, että kyseessä onkin oikeasti Puna-Will joka esiintyy esim. kaikissa elokuvissa. Se oli hyvin hämmentävää, että tarinassa oli kaksi Williä ja Stutley oli ensimmäinen joka tutustutettiin lukijalle. Myös Prinssi Juhanaa, Rikard Leijonamielen veli, joka yleensä esitetään pääpahiksena kaikissa Robin Hood sovituksissa, oli kirjassa todella vähän. Toki hän oli pahis myös tässä kirjassa, mutta vain vähän aikaa ja aivan kirjan lopussa. Rikard Leijonamielestä kerrottiin enemmän ja toki Nottinghamin sheriffi oli kaikkien pahisten äiti.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hieman tylsä. Luvut toistivat toisiaan hyvin paljon. Robin Hood on tylsistynyt, hän vaeltelee metsässä, tapaa jonkun, nämä alkavat ärsyttää toisiaan, tappelevat, he ovat hyvin tasaväkiset vastustajat, mutta molemmat loukkaantuvat, toinen saa tietää tapelleensa Robin Hoodin kanssa, hän on tullut etsimään juuri Robin Hoodia liittyäkseen tämän iloisiin veikkoihin, he kättelevät ja iloisesti katoavat metsään muiden luo. Tätä jatkuu luvusta toiseen melkein identtisenä, muutamin eroin, tai päähahmo vaihdetaan Pikku Johniin.

Silti kirja oli ihan viihdyttävä. Se oli helppo lukea eikä ollut liian tylsä. Kirjassa oli muutamia sitaatteja luultavastikin oikeasta Robin Hood -runosta, tai ainakin luulen, että se on oikea, ja se oli oikein mukavaa. Haluaisin lukea tuon runon.

Finnemore, John
Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa
The Story of Robin Hood and his merry men
WSOY, 1975
p. 240

Backcover:

You don’t need to introduce Robin Hood more closely: millions of boys know him all over the world. The story about English national hero, the prince of the free thieves of the forest and his brave companions – Little John, Red Will, Muck the Miller’s Son, Friar Tuck – told by the old legends and songs are invariably fascinating young minds.

One classic down. Although, I’m not sure who John Finnemore was and how good Robin Hood book this really is, but I’m sure it told the story accurately. I knew the story, more or less, of course, and when I found the book from library’s removal shelf, I had to take it with me. It belongs to Finnish reading series for young from 70’s. Perfect summer reading – easy and fast.

The story was familiar. Some chapters were new to me and some had parts in it I knew already, with a little modifications. The main plot was the same as in any Robin Hood movie or other adaptions. It was interesting to see which parts were mostly left out from the legend and which parts had more volume than in the real legend. Like Maid Marian, she was a very minor character in the book, although she had her fine moment fighting Robin Hood, as did all the books characters, but overall she is mentioned only in three chapters – one chapter is fully dedicated to her, but other times she just gets married and dies.  Muck the Miller’s Son was a character I didn’t know already, as was Will Stutley. First I thought that Stutley would have been the Will which is known for being Robin Hood’s companion but I think it was really Red Will who appears in all those movies. It was a little bit confusing that there were two Wills and Stutley was the first one who was introduced. There were also very little about Prince John, the brother of Richard I of England who is most of the time the villain in the Robin Hood adaptions. He was the villain in this one too, but only at the end for a little while. There were much more about Richard I and of course the Nottingham’s sheriff was the biggest bad guy.

Overall, the book was a little bit dull. The chapters repeated each other very much. Robin Hood is bored, he wonders in forest, meets someone, they irritate each other, they fight, they are good match for each other, almost equal but both gets hurt, the other finds out he’s fighting with Robin Hood, he has been looking for Robin Hood to join his merry men, they shake hands and merrily goes into forest with others. This goes on and on, with few variations or little change with main character as Little John.

Still, the book was somewhat entertaining. It was easy to read and not too boring. There were some quotations from the real Robin Hood poem, or at least I think it’s the real thing, and that was really nice. I would really like to read that poem.