18.5.16

Katja Kettu: Kätilö / Midwife

English below

Kettu, Katja
Kätilö
WSOY, 2011
s. 348


Petsamo, kesäkuu 1941. Kätilöllä on punikkina lahdatun isänsä kiihkeä veri. Hän on kuusivuotiaana rikkirevitty maho hyljäke, joka tuntee välilihojen ja karboliveden maailman. Kun hän päästää Lissbethin Näkkälän karvaisen äpärän maailmaan, tupaan tuppaa saksalaisluutnantti kamera kaulassa. Komea mies kiillotetuissa SS-saappaissa, Johann Angelhurst. Ja mies näkee hänet, jälkeisissä pestynä, purtu napanuora hampaiden välistä roikkuen. Mies katsoo niin kuin ei kukaan ennen. Nainen katsoo: ”Jumalani, tuon miehen mie haluan. Jos Jumalani tuon saan, niin toista en vaadi.” Rakkaudessaan hän on valmis seuraamaan miestä leirille, johon tämä komennetaan, kulkemaan vaikka läpi koko Jäämeren rannat.

Kätilö on vahvaääninen romaani, joka taikoo ilmaan vaietun historian. Vankileirien ja saksalaisten sotamorsiamien Suomen, Pohjoisen, jossa rotuopit määrittelevät tundrankasvatit, kenkiä ei paikkaa suutari vaan Laestadiuksen Jumala. Katja Ketun kieli on yhtäaikaa groteskia, maagista ja aitoa.


Luin tämän kirjan jo jonkin aikaa sitten, ainakin kolme kuukautta sitten. Olen ollut niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa postata tästä, eikä lukea mitää muutakaan kuin koulukirjoja, ja niidenkin kanssa on ollut ongelmia. Miksi? No, olen tehnyt musikaalia, kuoroshowta, opiskellut miten tulla artistiksi, yrittänyt selviytyä kouluhommista ja yrittänyt aloittaa opinnäytetyötäni. Kiirettä, kiirettä. Toivottavasti kesä on hieman rauhallisempi. Yritän saada aikaiseksi kertoa teille kaikki mitä on meneillään toisessa postauksessa jos vain voin. Katsotaan, miten paljon muistan tästä kirjasta.

Kuulin paljon sekalaisia mielipiteitä tästä kirjasta kun olin työharjoittelussa Uudenkaupungin kirjastossa. Jotkut ylistivät sitä, jotkut inhosivat, mutta se oli melkein koko ajan lainassa jollain, joten aloin ajatella, että ehkä minunkin pitäisi se lainata. Mutta sainkin kirjan siskoni kummitädiltä. Hän ei ollut pitänyt kirjasta ja oli jättänyt sen kesken, kuten myös hänen miniänsä. Minulla oli tosin niin paljon muita kirjoja luettavana (nuorten aikuisten kirjoja enimmäkseen), että aloitin kirjan vasta tammikussa kun pääsin takaisin kouluun. Koulukaverini olivat myös yrittäneet lukea kirjaa aikaisemmin, mutta se oli jäänyt heiltäkin kesken, joten odotukseni kirjan suhteen eivät olleet korkeat.

Sain kyllä kirjan loppuun! Mutta minusta se oli aikamoinen saavutus. Minullakin oli sekavat tunteet kirjaa kohtaan. Melkein jätin sen kesken, mutta koska inhoan jättää kirjoja kesken, taistelin sen loppuun.

Mutta älä käsitä väärin, se oli kyllä mielenkiintoinen. Tarina oli mielenkiintoinen. Kirjoitustyyli oli minulle ongelma. Monet sanovat, että kirjan kieli on kaunista, rohkeaa ja että kirja on todella kaunis, mutta myös karu. Kyllä, olen samaa mieltä rohkeasta ja karusta. Kieli on hyvin karkeaa, realistista ja joissain kohdissa jopa inhorealistista. Kirjailija ei ole häpeillyt kertoa asioista niinkuin ne ovat ja se onkin yksi kirjan viehätyksistä. Kirja on täynnä murresanoja. Ja täytyy myöntää, että tämä oli yksi vaikeimmista asioista minulle. En vain välillä ymmärtänyt mistä puhuttiin. Pohjoiset murteet ovat vieraita minulle, niiden sointi on erilainen ja jopa kirjoitettuna se oli liian vierasta minulle. Mutta! En olisi kuitenkaan tehnyt mitään toisin. Murre kuuluu tähän kirjan!

Toinen ongelma oli kirjan monimutkaiset aikahyppelyt lukujen välillä. En van pysynyt mukana. Minulla ei ollut mitään hajua mitä tapahtui ja milloin ja keitä kaikki ihmiset olivat suurimman osan ajasta. Ja puolivälin jälkeen en vain enää jaksanut edes yrittää ymmärtää, joten luin vain, jotta saisin kirjan loppuun. Se ärsytti minua. Ja minusta tuntuu, että en huomannut joitain selkeitä vihjeitä, joita kirjassa selvästi oli. Luultavasti löysin muutamia vihjeitä, mutta sitten en löytänytkään niihin vastauksia, vaikka ne olivat tuntuneet hyvinkin relevanteilta. Ja samaan aikaan tuntui siltä, että moni asia jäi selittämättä, mutta en voi olla varma, koska en muistanut mitä kaikkea oli aikaisemmin sanottu, koska en ollut voinut pistää niitä mihinkään kontekstiin silloin kun asioita olin lukenut.

Joten, tarina oli mielenkiintoinen, mutta minulla ei ole oikein selkeää kuvaa siitä mitä tapahtui. Siinä oli vaikea ja ongelmallinen rakkaustarina, mutta uskon, että kirjassa oli muutakin. Oli myös mielenkiintoista lukea ajasta ja vuosista joista tietää joiltain osin paljonkin, mutta joiltain ei yhtään. En tiedä mitään saksalaisista Suomessa 2. maailmansodan aikana.

Kirjasta on tehty elokuva. Minun pitäisi katsoa se. Siitä on sanottu, että se on erittäin kaunis elokuva maisemiltaan. Olen varma siitä. Mutta toivon, että elokuvan katsominen auttaisi minua ymmärtämään kirjaa ja sen tarinaa paremmin. On myös mielenkiintoista nähdä Lauri Tilkanen Johann Angelhurstin roolissa. En ole ihan varma mitä mieltä olen hahmosta, hänellä näytti olevan paljonkin ongelmia, ja kun miettii niitä ongelmia ja Lauria joka on todella suloinen tyyppi, odotankin innolla hänen roolityönsä näkemistä.



Kettu, Katja
Kätilö
WSOY, 2011
p. 348

Description from back cover:

Kätilö is true based story of an encounter of a Finnish woman and SS lieutenant in the middle of chaotic and ending war. It’s a strong proof of what men are capable of doing for love. Katja Kettu’s powerful voice and strong beautiful work paints the silent history of prison camps and the war brides of the German soldiers in Finland. It’s one of the most vaunted and most read book in Finnish novels for past years.


I read this book a long time ago, at least three months ago. I’ve been so busy that I didn’t have time to post about it and I haven’t had time to read anything else but school books, and with them it’s been a real struggle too. And why? Well, I’ve been making musical, a choir show, learning how to be an artist, tried to manage with school work and tried to start my theses. Busy, busy. Let’s hope summer will be a little bit calmer. I’ll try to tell you everything that’s been going on in another post if I can. So, I’m not so sure how well I remember this book but let’s give it a try.

I heard a mixed feelings about this book while I were on my internship at the Uusikaupunki library. Some braced it and some hated it, it was almost all the time borrowed by somebody and I was thinking that maybe I should borrow it too. But, I got the book from my sister’s godmother. She didn’t like the book and she had left it unfinished, and so had her daughter-in-law. I had so much other books to read (YA books most) so I started to read it on January when I got back to school. My classmates had also tried to read it earlier but they also had left it unfinished, so I didn’t have a big anticipation of the book.

I did finish it! But I think it was a big achievement. I had a mixed feelings of the book too. I almost left it unfinished, but I hate leaving books unfinished, so I struggled the book to the end.

But don’t get me wrong, it was interesting. The story was interesting. It was the writing that was the problem for me. Many say that the language is beautiful, bold and it’s very beautiful book ,but also harsh. Yes, I agree with the bold and harsh parts. The language is very rough, very realistic and in some parts it’s almost like strong realism. The author hasn’t felt shame of writing things as they are, and that’s part of the book’s charm. The book is full of dialect words. I must admit, this was one of the hardest parts for me. I just couldn’t understand all that was said. The northern dialects are very odd for me, there’s a totally different tone in them and even in written, it was too strange for me. But! I wouldn’t have it in another way. It belongs to the book!

The other problem was the complex time jumping between the chapters. I just couldn’t keep up. I had no clue what was happening and when, and who were all the people, most of the time. And after halfway I just gave up trying and just read the book to finish it. It annoyed me. And I feel that I missed some obvious clues because of that. I think I noticed some clues, but didn’t find the answers for them, even though they seemed very relevant. But at the same time I felt like some things were just left unexplained, but I can’t be sure because I just couldn’t remember all that was said earlier, because I didn’t have any context to put them in when I read the text.

So, story was interesting, but I really don’t have a clear view what happened. There was a difficult and troubled love story in it, but I think there were something more too. And it was interesting to read about the time and years which I know some parts very well, but some none. Like, I know nothing about Germans in Finland in WWII.

There’s a movie made from the book. I should watch it. It’s been said that the movie is a very beautiful piece of work by its scenery. And I’m sure of that. But I hope, that if I’ll watch the movie I would understand the book and story better. It’s also interesting to see Lauri Tilkanen as in the role of Johann Angelhurst, the SS lieutenant. I’m not sure if I liked the character, he seemed to have some kind of issues and thinking about those issues and thinking about Lauri who is such a sweet guy, I’m waiting eagerly to see his role work on this part. 

1 kommentti:

Lehikti kirjoitti...

Koska siulla on aina niin vähän tekemistä, niin tässä siulle kirjahaaste:
http://tiiankirjakammio.blogspot.fi/2016/06/ensimmainen-kirjahaasteeni.html
:D