Tuhannenyhden yön satukirja
Tausendundeine nacht
Toimittaja: Hedwig Smolan
Kuvittaja: Janusz Grabianski
Suomentaja: Eeva-Liisa Manner
WSOY, 1973
s. 321
Ja Ŝeherazade
alkoi kertoa...
Tuhatyksi
yötä hän viihdytti puolisoaan saduilla, jotka kertoivat loistosta
ja mahdista, kavaluudesta ja seikkailuista. Idän koko tenho ja
salaperäisyys henkii näistä tarinoista, jotka ovat kuuluneet
kaikkien kansojen katoamattomaan satuaarteistoon. 1700-luvun alussa
tarinat löysivät tiensä Eurooppaan. On väitetty, että tämä
satukokoelma, arabinkieliseltä nimeltään ”Alf laila wa laila”
on Raamatun jälkeen maailman eniten levinnyt teos.
Tuhannenyhden
yön satukirja
sisältää kokoelman kauneimmat ja tunnetuimmat tarinat. Ne vievät
lukijan kalifi Harun er-Raŝidin
aikaiseen Bagdadiin ja sieltä keskelle kaukaisten satamien ja
basaarikujien hyrinää. Niissä kerrotaan merkillisestä Sindbad
merenkulkijasta, joka pitkillä ja vaarallisilla retkillään hankki
suunnattomia rikkauksia, nuoresta köyhästä Ali Babasta ja
neljästäkymmenestä rosvosta. Henkiolennot puuttuvat niissä
prinssien, kuninkaiden, kauppiaiden ja kerjäläisten kohtaloihin ja
käyttävät taikavoimaansa suosikkiensa hyväksi.
Maailmankuulu
puolalainen taiteilija Janusz Grabianski on kiehtovin monivärikuvin
herättänyt eloon satujen koko taikamaailman.
En
tiedä miksi, mutta en oikein innostunut tästä kirjasta ja sen
tarinoista. Toki tiesin jo entuudestaan jotkin niistä, kuten tarinan
Sindbadista, Ali Babasta ja Aladdinista. Tietenkin tarinat, varsinkin
Aladdin, olivat aika erilaisia kuin mihin olin tottunut, kiitos
Disneyn.
Ehkä
minun vain olisi pitänyt keskittyä tarinoihin enemmän ja sen takia
en vain saanut niistä mitään irti. Eivät ne olleet tylsiäkään, mutta tuntui kuin jotain olisi puuttunut. Tai sitten satujen
kulttuuri oli vain niin erilaista jotta olisin voinut ymmärtää ne
kunnolla ja ehkä sen takia en pitänyt niistä niin paljon kuin
olisin halunnut.
Tai
ehkä ongelma oli suomennoksessa... En osaa sanoa... Osaan tosin
sanoa sen, että en pitänyt kuvituksesta kauheastikaan, anteeksi
Grabinski. Ehkä minun olisi pitänyt lukea jokin toinen kirja...
ehkä vielä joskus.
Olin
hieman pettynyt kun kirjassa ei ollutkaan tuhat ja yksi tarinaa kuten
olin olettanut. En tosin tiedä onko sellaista kirjaa tai kirjasarjaa
edes tehtykään jossa olisi kaikki tarinat.
Tuhannenyhden yön satukirja
Tausendundeine nacht
Editor: Hedwig Smolan
Illustrator: Janusz Grabianski
Translator: Eeva-Liisa Manner
WSOY, 1973
p. 321
And Ŝeherazade
started to tell...
One
hundred and one night she entertained her husband with tales which
told about glory and power, treachery and adventure. The whole
enchantment and mystery of the East steepes from these stories which
still are the most beloved stories all around the world. In the 18th
century the stories ended up in Europe. It's been claimed that the
tale collection, called ”Alf laila wa laila” in Arabic, is the
most distributed book in the world right after the Bible.
The
One Hundred and One Night storybook
includes the most beautiful and most known stories. The stories takes
the readers to Bagdad ruled by caliph Harun er-Raŝidin
and also in the middle of distant harbours and into bazaars buzz. You
hear about strange sailor called Sindbad who gathered a huge fortune
with his long and dangerous expeditions and also a young and poor Ali
Baba and forty bandits. Spirits will interfere in the faith of
princes, kings, merchants and beggars and they use their powers to
help their favorites.
The
world-famous Polish artist Janusz Grabinski has woken the whole magical world of the stories with his fascinating multi-color pictures.
I
don't know why, but I didn't really get enthusiastic with this book
and its stories. I did already knew some of them, like the stories of
Sindbad, Ali Baba and Aladdin. And of course, especially the story
about Aladdin was quite different from what I have heard before,
thanks to Disney.
Maybe
I just didn't concentrate on the stories enough and that's why I
didn't get anything from them. They weren't boring, but I think there
was just something missing. Or maybe the culture in them was so
different for me to understand properly and that's why I didn't enjoy
them as much as I would have liked to.
Or
maybe the problem was the translation... I can't say... Although, I
can say that I didn't really like the pictures, sorry Grabinski.
Maybe I should have read another book... maybe someday I will.
I
was a little bit disappointed that the book didn't include one
hundred and one stories as I assumed. I don't know if there even is a
book or a book series with all the tales in it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti