5.9.15

Tuhannenyhden yön satukirja / One thousand and One night storybook

Tuhannenyhden yön satukirja
Tausendundeine nacht
Toimittaja: Hedwig Smolan
Kuvittaja: Janusz Grabianski
Suomentaja: Eeva-Liisa Manner
WSOY, 1973
s. 321


Ja Ŝeherazade alkoi kertoa...

Tuhatyksi yötä hän viihdytti puolisoaan saduilla, jotka kertoivat loistosta ja mahdista, kavaluudesta ja seikkailuista. Idän koko tenho ja salaperäisyys henkii näistä tarinoista, jotka ovat kuuluneet kaikkien kansojen katoamattomaan satuaarteistoon. 1700-luvun alussa tarinat löysivät tiensä Eurooppaan. On väitetty, että tämä satukokoelma, arabinkieliseltä nimeltään ”Alf laila wa laila” on Raamatun jälkeen maailman eniten levinnyt teos.

Tuhannenyhden yön satukirja sisältää kokoelman kauneimmat ja tunnetuimmat tarinat. Ne vievät lukijan kalifi Harun er-Raŝidin aikaiseen Bagdadiin ja sieltä keskelle kaukaisten satamien ja basaarikujien hyrinää. Niissä kerrotaan merkillisestä Sindbad merenkulkijasta, joka pitkillä ja vaarallisilla retkillään hankki suunnattomia rikkauksia, nuoresta köyhästä Ali Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta. Henkiolennot puuttuvat niissä prinssien, kuninkaiden, kauppiaiden ja kerjäläisten kohtaloihin ja käyttävät taikavoimaansa suosikkiensa hyväksi.

Maailmankuulu puolalainen taiteilija Janusz Grabianski on kiehtovin monivärikuvin herättänyt eloon satujen koko taikamaailman.


En tiedä miksi, mutta en oikein innostunut tästä kirjasta ja sen tarinoista. Toki tiesin jo entuudestaan jotkin niistä, kuten tarinan Sindbadista, Ali Babasta ja Aladdinista. Tietenkin tarinat, varsinkin Aladdin, olivat aika erilaisia kuin mihin olin tottunut, kiitos Disneyn.

Ehkä minun vain olisi pitänyt keskittyä tarinoihin enemmän ja sen takia en vain saanut niistä mitään irti. Eivät ne olleet tylsiäkään, mutta tuntui kuin jotain olisi puuttunut. Tai sitten satujen kulttuuri oli vain niin erilaista jotta olisin voinut ymmärtää ne kunnolla ja ehkä sen takia en pitänyt niistä niin paljon kuin olisin halunnut.

Tai ehkä ongelma oli suomennoksessa... En osaa sanoa... Osaan tosin sanoa sen, että en pitänyt kuvituksesta kauheastikaan, anteeksi Grabinski. Ehkä minun olisi pitänyt lukea jokin toinen kirja... ehkä vielä joskus.

Olin hieman pettynyt kun kirjassa ei ollutkaan tuhat ja yksi tarinaa kuten olin olettanut. En tosin tiedä onko sellaista kirjaa tai kirjasarjaa edes tehtykään jossa olisi kaikki tarinat.


Tuhannenyhden yön satukirja
Tausendundeine nacht
Editor: Hedwig Smolan
Illustrator: Janusz Grabianski
Translator: Eeva-Liisa Manner
WSOY, 1973
p. 321


And Ŝeherazade started to tell...

One hundred and one night she entertained her husband with tales which told about glory and power, treachery and adventure. The whole enchantment and mystery of the East steepes from these stories which still are the most beloved stories all around the world. In the 18th century the stories ended up in Europe. It's been claimed that the tale collection, called ”Alf laila wa laila” in Arabic, is the most distributed book in the world right after the Bible.

The One Hundred and One Night storybook includes the most beautiful and most known stories. The stories takes the readers to Bagdad ruled by caliph Harun er-Raŝidin and also in the middle of distant harbours and into bazaars buzz. You hear about strange sailor called Sindbad who gathered a huge fortune with his long and dangerous expeditions and also a young and poor Ali Baba and forty bandits. Spirits will interfere in the faith of princes, kings, merchants and beggars and they use their powers to help their favorites.

The world-famous Polish artist Janusz Grabinski has woken the whole magical world of the stories with his fascinating multi-color pictures.


I don't know why, but I didn't really get enthusiastic with this book and its stories. I did already knew some of them, like the stories of Sindbad, Ali Baba and Aladdin. And of course, especially the story about Aladdin was quite different from what I have heard before, thanks to Disney.

Maybe I just didn't concentrate on the stories enough and that's why I didn't get anything from them. They weren't boring, but I think there was just something missing. Or maybe the culture in them was so different for me to understand properly and that's why I didn't enjoy them as much as I would have liked to.

Or maybe the problem was the translation... I can't say... Although, I can say that I didn't really like the pictures, sorry Grabinski. Maybe I should have read another book... maybe someday I will.

I was a little bit disappointed that the book didn't include one hundred and one stories as I assumed. I don't know if there even is a book or a book series with all the tales in it.

Ei kommentteja: