In English below
Kuronen, Kirsti
Paha puuska
Karisto, 2015
s. 75
Neljätoistavuotiaan
Hillan vuotta nuorempi pikkuveli Lauri tekee itsemurhan menemällä
junan alle. Hilla kelaa tapahtumat läpi suurella tunteella:
poliisien ilmoitus, vanhempien reaktio, kavereiden kohtaaminen,
hautajaiset... Äiti purkaa suruaan kotitöihin, isä asuu
toimistollaan kunnes muuttaa pois kotoa kokonaan. Hilla istuu Laurin
lempikivellä ja käy armotonta keskustelua veljensä kanssa, yrittää
löytää tapahtuneelle syyn. Kirsti Kurosen uutuusteos askarruttaa,
itkettää ja lohduttaa. Rohkeasti säkeisiin jaettu muoto palvelee
monentasoisia lukijoita ja jättää rivien väliin paljon
löydettävää. Itsemurhaan liittyvät ahdistavat tunteet kohdataan
pelottomasti silmästä silmään, mutta tarinan pohjavire on
toiveikas ja lämmin.
Pelkäsin lukea tätä kirjaa koska se
oli kirjoitettu säkeisiin. En olekaan ihan varma onko tämä kirja
romaani vai runo, mutta uskon sen olevan vähän molempia. En ole
suuri runojen ystävä. On olemassa vain muutama runokokoelma jonka
olen lukenut ja joista todella pitänyt, useimmiten ne ovat olleet
liian vaikeita minun ymmärtää.
Yllätyinkin miten paljon tätä kirjaa
rakastin!
En oikein tiedä mistä aloittaa. Kirja
herätti mielenkiintoni heti alusta alkaen. Tämä oli lyhyt kirja ja
minun piti yrittää hidastaa lukemistani tahallaan etten olisi
ahminut kirjaa kokonaisena. Halusin nauttia siitä ajan kanssa.
Kirjassa oli vain yksi huono puoli.
Miksi sitä ei oltu kirjoitettu aikaisemmin... Olisin halunnut lukea
kirjan kun kävin lukiota. Olisin silloin todella tarvinnut tätä
kirjaa.
Minun täytyy sanoa, että ymmärsin
tämän kirjan. Ymmärsin Lauria ja ymmärsin Pahaa puuskaa. Minäkin
saan niitä ajoittain. Joskus ne ovat niin voimakkaita, että minun
pitää tosissani taistella niitä vastaan etten antaisi periksi
tunteelle hypätä sillalta tai auton alle. En ole masentunut. Kaikki
on oikein hyvin. Mutta joskus nuo pahat puuskat vain tulevat jostain,
varoittamatta. Eikä niille oikein ole mitään syytäkään.
Onneksi, useimmiten, ne ovat kuitenkin sen verran mitättömiä, että
ne jäävät vain ajatuksiksi mielen takaosiin ja siinä se.
Mielestäni kirja selittääkin näitä tuntemuksia todella hyvin.
Kirjan lukeminen oli kuin olisi lukenut
jonkun päiväkirjaa. Se on hyvin realistinen ja on uskomatonta miten
Kuronen on päässyt niin hyvin teinien mieliin sisälle.
Vaikka kirja oli kirjoitettu säkeisiin
ei sitä silti ollut vaikea ymmärtää. Oikeastaan, se kertoi
mielestäni enemmänkin kuin jos kirja olisi kirjoitettu tavalliseksi
romaaniksi. Kaikkea ei selitetty mutta ei tarvinnutkaan koska rivien
välissä oli niin paljon tavaraa. Mielestäni kirja voisi hyvinkin
sopia nuorille jotka eivät vielä paljoa runoja lue. Ehkä tämä
saisi heidät innostumaan runoista enemmän. Ehkä. Itse en alkanut
tosin pitämään runoista yhtään sen enempää kuin nytkään,
mutta voisin silti ehkä rohkaistua kokeilemaan muutamaa joskus.
Mutta ennen kaikkea suosittelisin tätä
nuorille, en sen runomuotoisuuden vuoksi, vaan itse tarinan ja
viestin vuoksi. Se kertoi loistavasti itsemurhasta ja kaikesta siitä
mitä sen ympärillä velloo. Ja pahasta puuskasta, jonka uskon
vaivaavan monia muitakin ajoittain. En usko, että se olisi kovinkaan
harvinainen. Jotkut ovat vain paljon herkempiä kuuntelemaan niiden
kuiskintaa
Tämä
on myös eräällä toisella tavalla merkittävä kirja. Sillä on
ihan oma laulunsa. Kirjan lopussa on lyriikat biisiin jonka Hilla ja
hänen ystävänsä tekivät Laurille ja kirjan lopusta löytyy myös
linkki Youtubeen josta biisin voi kuunnella. Pakko myöntää, että
biisi on hieno. Ja se tosiaankin kuulostaa siltä, että nuoret tytöt
ovat sen tehneet. Mahtava idea! En tiedä miten yleistä tämä on
nykyään, että otetaan sosiaalinen media mukaan kirjaan, mutta
minusta se on aika toimiva idea. Varsinkin jos se on tehty hyvin.
Kuronen,
Kirsti
Paha
puuska
Karisto,
2015
p.
75
14
year old Hilla's a year younger little brother commits suicide by
jumping under the train. Hilla tries to go through the events with a
huge enthusiasm: police's notice, parents' reactions, friends'
encounter, the funeral... Her mother vents her sorrow into housework,
her dad lives at the office until he moves out from home permanently.
Hilla sits on Lauri's favourite stone and discusses fiercely with her
dead brother and tries to find the reason for his action. Kirsti
Kuronen's novelty book puzzles, makes you cry and comforts. The book
has been bravely put into verses to serve multileveled readers and
there's a plenty to find between the lines. The tense feelings
surrounding suicide are squared up to eye to eye, but the books
undertone is hopeful and warm.
I
was afraid to read this book because it was written in verses. I'm
not quite sure if this book was a novel or a poem but I think it was
a little bit both. I'm not a huge fan of poems. There's only a few
poem collections I've read and really liked but most of the times
they have been too hard for me to understand.
I'm
surprised to say that I loved this book!
I
don't know where to start. The book roused my interest right at the
beginning. This was a short book and I had to slow down not to
swallow the book whole. I wanted to enjoy it with time.
I
found only one bad thing from the book. Why it wasn't written
earlier... I would have liked to read the book when I went high
school. I would have really needed this book then.
I
must say, I understood the book. I understood Lauri and I understood
the Paha puuska (Bad surge). I'll get those from time to time too.
Sometimes they're so strong that I really need to fight them not to
follow the urge to jump from the bridge or under the car. I'm not
depressed. Everything is fine. But sometimes there's just those bad
surges coming from nowhere, unexpectedly. And there really isn't a
reason for them. Luckily, most of the time, those bad surges are more
minor and they are just an idea behind my mind that occurs and that's
it. I think the book explains the thing very well.
Reading
the book was like reading someone's diary. It's really realistically
described and it's incredible how Kuronen has gotten herself inside a
teenager's head so well.
Even
though the book was written in verses it wasn't too difficult to
understand. Actually, I think it told even more than if the book
would have been written like any other novel. Everything wasn't
explained but there were so much between the lines it didn't need to
explain any more. I think the book would be a very good introduction
for those young adults who doesn't read poems and don't like them. I
think this could encourage them to try poems more. Maybe. It didn't
make me like more of poems but I think I could try some from time to
time now.
But
I would recommend this book to young adults not because of the verse
form but because of the story and the message in it. It describes
well the feelings concerning suicide and everything around it. And
the bad surge, which I think many have encountered before. I don't
think they are very rare thing after all. Some are just more
sensitive for listening them.
This
is remarkable book in another way too. It has its own song. At the
end of the book there's lyrics of the song Hilla and her friends made
for Lauri and there's a link to Youtube where you can listen the
song. I must say, it was a nice song. And it really sounded like
young girls made it. Wonderful idea! I don't know how common thing
this is to bring social media into books but I think it works well.
If it's well done.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti