11.4.14

Päivi Alasalmi - Vainola

English below

Takakansi:
Kun nuori Laura Auer nai kartanonomistaja Lauri Vainolan, hän ei aavista, miten kolea ja yksinäinen elämä häntä odottaa Vainolassa, miehen graniittisessa jugendlinnassa. Kartanon ullakolla ja sokkeloisten käytävien uumenissa piileksii kammottavia salaisuuksia, jotka paljastuessaan nostavat niin nuoren vaimon kuin lukijankin hiukset pystyyn.

Päivi Alasalmi viljelee taiten viihdekertomusten kliseitä ja kääntää ne häikäilemättä päälaelleen. Lukijalle on tarjolla kiihdyttävää romantiikkaa, ladattua jännitystä ja kielellisesti kutkuttavaa kerrontaa. Hän kokee yllätyksen toisensa jälkeen ja vielä lopussa todellisen jymäytyksen.

Olen lukenut Päivi Alasalmen Vainolan jo aikoja sitten, muistaakseni vuonna 2004 kesällä. Se oli yksi lukion pakkoluku kirjoista. Muistan, että pidin kirjasta jo tuolloin, mikä oli harvinaista. En silloin vielä lukenut muutenkaan kovin paljoa. En muistanut kirjasta enää mitään muuta kuin, että se oli hyvä, joten päätin lukea sen uudestaan. Se oli kannattava päätös.

Kirjasta on hyvin vaikea sanoa mitään koska ei halua paljastaa liikaa. Se pitää itse lukea, moneen kertaan. Kirja selkeästi parodisoi ainakin kartanoromantiikkaa, jännityskirjallisuutta, dekkareita sekä chick lit -kirjallisuutta. Siinä on paljon intertekstuaalisuuksia, jotka huomaa vaikkei olisikaan lukenut teoksia joihin kirjassa viitataan. Kirja on erittäin kliseinen, ehkä välillä hieman ennalta-arvattavissakin, mutta koska se on niin hyvin kirjoitettu niin kliseet eivät haittaa ja vaikka luuli tietävänsä mitä tuleman pitää, sitä joutuu usein myös epäilemään itseään.

Kirja on kerrottu kokonaan päähenkilön, Lauran, näkökulmasta. Kirjaa lukiessa alkaakin miettimään, että mikä on totta ja mikä ei, onko Laura sittenkin epäluotettava kertoja, mutta sitten taas toisaalta...

Kirjan jännitys kasvaa jokaisen luvun, jokaisen päivän, mukana. Oikeastaan kirjassa ei tapahdu kovinkaan paljon aluksi, mutta siellä täällä on vihjeitä tulevasta. Loppu onkin jo täyttä ilotulittelua eikä siltikään paljasta liikaa. Tämän takia kirja pitäisikin lukea moneen kertaan. Siitä löytää varmasti uusia ulottuvuuksia joka lukukerralla, löytää uusia asioita ja uusia teorioita.

Vainola on erittäin tyypillinen 90-luvun kirjallisuutta, erittäin postmoderni. Se käyttää hyväkseen eri tyylejä, käyttää paljon intertekstuaalisuutta, on humoristinenkin (ei suoraan, mutta mustaa huumoria löytyy sekä huumoria, joka kumpuaa itse kirjoitustyylistä ja -tavasta) ja oikeastaan pistää kaiken sekaisin.

Suosittelen oikein lämpimästi kirjan lukemista! Tämä oli itselleni oikein loistavaa luettavaa kaikkien niiden surkeiden ihmiskohtaloiden jälkeen. Aion lukea kirjan uudestaan kunhan kerkeän. Nyt kun loppu on vielä tuoreessa muistissa niin ehkä näen alun ihan eri valossa.

http://4.bp.blogspot.com/-cXoU5UO78p4/TZSbmTjSRRI/AAAAAAAAAM4/k9UtKy8Z7W0/s1600/Vainola.JPG


Back cover:
When young Laura Auer marries Lauri Vainola, lord of the manor, she can't foresee how bleak and lonely her life will be at Vainola, his husband's granite Art Nouveau castle. There's dark secrets in the attic and rambling halls of Vainola, which will make the young wife's and readers' hair stand on end.

Päivi Alasalmi is using the clichés of light reading and turns them blatantly upside down. For reader, there's exciting romance, loaded tension and titillating linguistic narration. You will experience suprises on and on and in the end, there's a real swindle.

I have read Päivi Alasalmi's Vainola years ago, if I remember right, it was 2004 summer. It was one of the books we had to read for high school. I remember that I liked the book a lot, which was very rare thing at that time. I didn't read much then. I couldn't remember anything about the book expect that it was good, so I decided to read it again. It was a wize decicion.

It's very hard to say anything about the book because I don't want to give much away. You really have to read it yourself, and for many times. It's a clear parody of at least manor romance literature, suspence novels, detective stories and chick lit literature. There's a lot of intertexuality in the book which you will notice even if you hadn't read any of the books which are refered to. It's full of clichés and maybe a little inevitable, but because the book is so well written the clichés doesn't bother you and even if you think you know what's going to happen you are still going to doubt yourself.

The story is told by the main character, Laura's, point of view. While reading the book, you start to doubt which really is real and which is not, you start to think if Laura isn't reliable narrator after all but still, on the other hand...

The tension is growing in each chapter, in each day. Actually, there doesn't really happen anything in the book at first, but there and there there's some clues concerning the end. And the end is a fierce firework display and still it doesn't reveal too much. That's why you should really read the book many times. I'm sure that each time, you can find different dimensions, find new things and new theories.

Vainola is a very typical 90's Finnish literature, very postmodern. It utilizes different styles, it uses intertextuality, it's humorous (not directly, there's black humor and the humor comes more from the writing style and from the way its written) and it puts everything upside down.


I recommend this book warmly! This was a very good reading for me after all those miserable human lives. I'm going to read it again when I'll have time. Now, when the end is still in my fresh memory, I think I can see the start in a different light.  

Ei kommentteja: