Heli Laaksonen - Pulu uis

Pulu uis on Heli Laaksosen esikoisrunokokoelma. 2000-luvulla erilaiset murteet saavuttivat suuren suosion ja sen myötä myös Pulu uis on tituleerattu murrerunouden klassikoksi.

Runokokoelman teemoina ovat muukalaisuus, oman identiteetin löytämisen ilot ja surut, lapsekkuus, ironia, huumori, elämä, luonto ja koti, varsinkin Lounais-Suomalainen merellinen koti. Koko teos on kirjoitettu Lounais-Suomen murteella jonka pohjalla on Uudenkaupungin murre (minun kotimurteeni) ja siihen on sekoittunut muita Lounais-Suomen murteita. Runoja on kuitenkin hieman yleiskiellistetty lukemisen helpottamiseksi.

Runoja onkin ehkä aluksi hieman vaikea ymmärtää jos Lounais-Suomen murre ei ole ennestään tuttu. Myös minulle jotkin sanat olivat hieman tuntemattomia, vaikka murre onkin oma murteeni. Runoissa vilahtaa sanoja kuten vähäflik, föli ja krekkala. Murre on kuin sekoitusta viroa, suomea ja ruotsia, varsinkin ruotsista on apua kun miettii muutamien sanojen merkitystä. Viro ilmenee puheen soinnissa jonka huomaa varsinkin kun Laaksosta itseään kuuntelee. Suosittelisinkin äänikirjan hankintaa Laaksosen runoihin tutustuessa.

Itse pidän runoista todella paljon. Ne ovat hauskoja, iloisia ja valoisia vaikka aiheet saattavat olla vakaviakin, monissa on myös mustan huumorin vivahteita. Oman murteen lukeminen on mielekästä varsinkin kun sitä ei itse puhu kovin hyvin, samalla runot toimivatkin itselle eräänlaisina oppikirjoina omaa murretta opiskellessa. Runoista huokuu tutut asiat ja varsinkin tutut maisemat. Runokirjan avulla pääsen matkustamaan rakkaaseen Kalantiin, kotikylääni, vaikka itse olisinkin vaikka missä.

http://images.bookcrossing.com/images/journalpics/406/18/cover/300_4068118.jpg

Pulu uis (Bird swam) is Heli Laaksonen's first poetry anthology. On 21^st century, dialectal poetry gained a huge popularity in Finland and Pulu uis is titled as a classic of dialectal poetry.

The themes of the poetry anthology are, being a stranger, the joys and the sorrows of finding your own identity, childishness, humour, life, nature and home, especially the marine home of south-western coast of Finland. The whole book has been written in South-West Finland's dialect and Uusikaupunki dialect (my home dialect) is its base and there's a mix of other South-West dialects in it. The poems has been changed into more standard language to help reading.

At first the poems might be a little hard to read, especially if you don't already know South-West Finland's dialect. Even for me there were some odd words, although the dialect is what I speak. There were words like vähäflik, föli and krekkala. The dialect is like a mix of Estonian, Finnish and Swedish, especially Swedish is a good help while thinking about the meaning of some words. You can find references to Estonian from the tone of the dialect, especially when you are listening Laaksonen herself. I would recommend warmly to listen Laaksonen's poems as an audio book.

I like the poems very much. They're funny, happy and bright, even though there's some solemn subjects and there's also a glimpse of dark humour. It's also very sensible to read my own dialect, especially because I don't speak it very well, so the books are like textbooks for me to learn my own dialect. The poems brims with familiar things and especially familiar sceneries. With Laaksonen's poems I can travel to my beloved home village, Kalanti, although I would be somewhere else.