Joni Skiftesvik - Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

English below

 Tästä taitaa olla kaikkein vaikein kirjoittaa. Mutta yritetään...

En ole koskaan ennen lukenut novellikokelmaa. Toki olen lukenut novellin jos toisenkin koska lukiossa piti. En ole kuitenkaan koskaan niistä niin kauheasti perustanut. Onhan ne mukavia, lyhyitä ja nopeita lukea. Mutta monet ovat vain ärsyttäviä. Joni Skiftesvikin kokoelmassa Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja on molempia.

Välillä tuntuu siltä, että novelleilla on jokin yhteinen punainen lanka, mutta välillä taas tuntuu, että sitä ei ole. Alun ensimmäiset novellit pistävät miettimään sijoittuvatko kaikki tarinat sodan aikaiseen tai jälkeiseen aikaan. Moni sijoittuukin, mutta eivät kaikki. Joten tämä ei ole punainen lanka. Muutaman tarinan kun on lukenut alkaa pohtimaan onko punainen lanka onnettomat ihmiskohtalot, mutta en voi olla varma tästäkään. Joukossa on kuitenkin novelleja joiden tarkoitusta ei ymmärrä ollenkaan. Esimerkiksi Yö Helsingissä. Onhan se toki yö eräässä helsinkiläisessä hotellissa mutta eipä siinä kovin paljoa mitään tapahdu tai loppujen lopuksi kerrota muuta kuin, että hotelli on äänekäs ja vilkas myös yö aikana. Toisaalla taas esimerkiksi Näprääjässä ehditään kertoa melkein ummet ja lammet jonkin mopon näpräyksestä (onneksi siinä oli muutakin).

Kaikkien novellien otsikot sentään selventyivät novelleja lukiessa, vaikka nimet saattoivatkin olla kovin omituisiakin (Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja eivät kerro nimenä yhtään mitään mutta selviävät itse novellissa).

Uskoisin kuitenkin kokoelman olleen tyyppillistä 80-lukua. Novellit tuntuivat liikkuvan niin sodan aikaisissa tapahtumissa kuin ehkä 80-luvullakin, monesta novellista en tosin ole varma millä aikakaudella niissä ollaan.

Itse kokoelma ei oikein herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Jotkin novellit olivat ihan kivoja ja jotkin eivät olleet ollenkaan kivoja. Helppolukuisia, vaikka kieli olikin monesti outoa ja vaikeasti seurattavaa. Pidän ehkä kuitenkin enemmän yhtenäisestä teoksesta, vaikkakin tällaisia pieniä tarinoita onkin kiva lukea joskus silloin tällöin. Kirjoitanhan itsekin mielelläni pieniä tarinoita koska luovuutta ei riitä romaaniin asti.

Ehkä minun olisi pitänyt lukea novellit yksitellen ja ajatuksella, ehkä niin olisin saanut niistä enemmänkin irti. Mutta aika ei antanut siihen myöten.

I'm not sure if I can write anything about this. But let's try...

I have never read a short story collection. Of course, I have read short stories before, because I had to in high school. But I have never really liked them. Sure, they are nice, short and fast to read. But most of the time they are just irritating. In Joni Skiftervik's collection Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (Blow flower boy and heaven fixer) there are both.

Sometimes you feel like there's some kind of thread between the stories but sometimes there isn't. In the first stories the time was during or after the wars and it made me think if the other stories would be too. Well, many did, but not all. So this wasn't the thread. While reading more, I started to think if the thread would be miserable human lives but I can't be so sure about this either. There are some stories which doesn't seem to have any kind of meaning and I didn't understand them. For example, Yö Helsingissä (Night at Helsinki). It is a night in one hotel at Helsinki but there really doesn't happen anything and in the end it just tells that the hotel is very noisy and lively during the night. And on the other hand there's Näprääjä (Fingerer) which has time to tell everything about fingering a moped (luckily, there's other happenings too).

At least you found out the meanings of the titles while reading the stories, even though the titles were quite odd (Blow flower boy and heaven fixer won't tell you anything but after you have read the story, it's very clear).

I believe that the collection was quite typical 80's literature. The stories seemed to shift from war times to 80's, but actually I'm not quite sure about the time period in many stories.

The collection itself didn't rouse any feelings in me. Some stories were nice and some weren't. They were readable, although the language was a bit odd in some parts and difficult to follow. But I still think that I enjoy more of a whole novel, although these short stories are fun to read from time to time. After all, I write myself a short stories sometimes, because my creativity isn't enough for a whole novel.

Maybe I should have read the short stories one at a time and with focus, maybe then they would have made more sense. But I just didn't have time for that.