Takakansi:
"Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.
Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta.
Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö"
Tämä oli hyvä kirja. Se oli sitä jo ensimmäisistä sivuista lähtien. Mielenkiintoinen, koukuttava ja inhottava. Välillä erittäin raakaa luettavaa.
En tosin vieläkään osaa sanoa pidänkö Aliide Truusta. Päähahmoa käy sääliksi mutta samalla vihaa. Välillä teki mieli ravistella Aliidea tämän mustasukkaisuudesta takaisin maan pinnalle ja todellisuuteen.
Harmi vain kun kirja ikäänkuin loppui kesken. Se loppui niin yllättäen, töksähtäen. Alun upeat kuvailut ja selityksetkin jäivät loppua kohden pois, aivan kuin kirjailija olisi kyllästynyt aiheeseen ja halunnut vain nopeasti päästä loppuun (en tosin ymmärrä miten tähän aiheeseen koskaan voisi kyllästyä, turtua tosin voisi).
Tämän kirjankin olisin pystynyt ahmimaan mutta hillitsin kuitenkin itseäni. Voi olla että tartun joskus vielä toiseenkin Sofi Oksasen kirjoittamaan kirjaan. Ainakin Sofi ansaitsi nyt paikan luettavien kirjojen listaltani.
Minun täytyy nyt myös nähdä elokuva kun kirja on luettu.
from Wikipedia |
Back cover:
"Aged Aliide Truu lives by herself in Estonian countryside. Last year the country became independent and land reform started. The life of an old woman is cut by a young girl named Zara who is found fainted in Truus yard. When resuscitated Zara tells Aliide she is running away from her violent partner. The encounter raises harrowing memories in Aliides mind about her tragic love and choices when she was young which sealed the destinies of all of her loved ones. On the other hand, Zaras situation as forced to her own desperate conclusions shows that although the time is different the persecution hasn't stopped only changed its form.
The deepest center of the Purge is betrayal, driven by desperate feelings. The novel is also telling about the silent history of Estonia by experiences of a one family.
The book gives a voice to the victims of war, communism and repression. Including the humiliations in 1940's the book brings forth the modern exploitation of those women from unstable social conditions."
This book was good. It was good right from the start. Interesting, addictive and disgusting. At times it was very crude to read.
I don't know if I like Aliide Truu. I feel pity of the main character but at the same time I hate her. At times I would just want to shake Aliide from her jealousy to back in to the reality.
It was a shame that the book seemed unfinished. The end came so suddenly, abruptly. There were wonderful portrayals and explanations in the beginning but towards the end they just vanished, as if writer would have got bored of her subject and only wanted to get to the end as soon as possible (I can't understand who could ever get bored about this subject, although numbness could be possible).
I could have gobbled this book but I restrained myself. I might read some other books from Sofi Oksanen as well now. At least she is now in my 'must to read' list.
I also have to see the movie now I'm finished the book.
1 kommentti:
It sounds like a harrowing story and I don't think I could cope with reading about such sadness, but on the other hand it's important to tell stories like this one.
Lähetä kommentti