Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa / Dog named Cat

English below

Kontio, Tomi
Koira nimeltään Kissa
Teos, 2015
Kuv. Elina Warsta
s. 32

Kuvaus takakannesta:
Koira saa jo pentuna kutsumanimen Kissa koska hän jää yksin ja yksin eläessään täytyy olla yhtä itsenäinen kuin kissat ovat. Mutta koira nimeltään Kissa on yksinäinen eikä itsenäinen, kaikkien mielestä erilainen. Kunnes Kissa tapaa kaupunkiin eksyttyään miehen nimeltään Näätä. Ystävästä tulee kodittomalle koti ja osattomalle osa, elämälle tarkoitus ja suunta.

Onkohan tämä ensimmäinen postaus kuvakirjasta. Viimeiset kirjat lukupiiriä varten tälle vuodelle ovat Kontion Koira nimeltään Kissa sekä Walliamsin Herra Lemu (tästä oma postauksensa myöhemmin). Koira nimeltä Kissa on joukon ainoa kuvakirja.

Kuulin joskus että tämä kirja olisi ollut jotenkin rankka. Siitä ollaan kai oltu montaa eri mieltä. Toiset ovat itkeneet sitä lukiessa ja sanoneet, ettei voisi lukea sitä lapsilleen, toiset ovat rakastaneet.

Minun mielestäni kirja oli erikoinen ja erilainen. Luulen, että olisin saattanut pitää kirjasta lapsena, mutta ihan vain sen takia kun päähenkilönä on koira. Tarina alkaa kyllä todella surullisesti (hieman ehkä liian surullisesti?), mutta loppu on kuitenkin onnellinen. Tarina on myös opettavainen. Opettaa suvaitsevaisuutta erilaisuudelle.

Kirjan erilaiset yksilöt ovat koira nimeltään Kissa sekä koditon mies, Näätä. Näätä ei vaikuta pelottavalta pultsarilta vaan oikein leppoisalta mieheltä. Vaikkakin kirjassa selvästi viitataan Näädän alkoholinkäyttöön. Lapsena pelkäsin pultsareita, ja hieman kyllä nykyäänkin. Kyse on enemmänkin juuri siitä viinasta. Monet pultsarit ovat varmasti ihan mukavia ihmisiä mutta se viina on se ongelma mikä pistää pelkäämään.

Kissalla on taas itsetunto-ongelmia. Hän on yksinäinen. Sinänsä Kissalla ei tainut olla muuta ”erilaisuutta” kuin että se oli sekarotuinen ja luonnossa syntynyt. Kaikki muut koirat taisivat olla puhdasrotuisia kaupunkikoiria ja nämä suhtautuivat Kissaan halveksien. Kissan tavattua Näädän tällä menee jo paremmin ja Näätä opettaa Kissalle mm. ettei raha ole kaikki kaikessa mutta ystävyys on kultaakin kalliimpaa. Mielestäni kirja tuo ilmi myös sen, että koirakin on ystävä.

Kirja oli hieno ja kuvitus oli mielestäni upea. Joutuisin kuitenkin kaksi kertaa miettimään ennen kuin lukisin kirjan omalle lapselleni. Ei niinkään aiheen tai tarinan takia vaan pikemminkin sen takia, että pitäisi ensin keksiä itse vastaukset mahdollisiin kysymyksiin jotka lapsella voisi syntyä tarinasta. Liikutaan kuitenkin vaikeiden ja mutkikkaiden asioiden maailmassa joita vanhemmatkaan eivät välttämättä ymmärrä.

Kontio, Tomi
Koira nimeltään Kissa
Teos, 2015
Ill. Elina Warsta
p. 32

Description from back cover:
A dog is named as Kissa (Cat) because it’s left alone and when you are alone you’ll have to be as independent as cats are. But dog named Kissa is lonely, not independent, and everyone thinks she’s different. Everything changes when Kissa meets a man called Näätä (Pine marten) when she gets lost in the city. From friendship they’ll find home for homeless and fate for bereft, meaning for life and direction.

I think this is first picture book here in my blog. For the last books this year in our reading circle we are reading Koira nimeltään Kissa (Dog named Cat) by Kontio and Herra Lemu (Mr. Stink) by Walliams (I’ll post this later). Koira nimeltään Kissa is the only picture book we are reading.

I heard a while ago this book being hard. I think there’s divided opinions of it. Some have cried while reading it and said they wouldn’t read it to their children and others have loved it.

In my opinion, the book was original and different. I think I would have liked it as a child, but just because the main character was a dog. The story starts very sadly (maybe little bit too sadly?), but the ending is happy. The story is also educational. It teaches to tolerance of difference.

The different individuals in the book are dog named Kissa and homeless man called Näätä. Näätä doesn’t seem like scary wino at all, but very convivial man. Although, there is some reference of the drinking habits of Näätä. When I was a child I was afraid of the winos and even still I am little bit. But it’s more of because of the booze. I’m sure many winos are very nice persons, but it’s the booze that’s the problem and makes people scare.

Kissa has self-esteem problems. She’s lonely. There’s nothing else different about Kissa than she’s born out wild as a mutt. But the other dogs, pure-bred city dogs, despised her. After she met Näätä everything turned better and Näätä teaches to Kissa that money isn’t everything but friendship is more valuable than gold. In my opinion, the book also discloses that dogs are friends too.

The book was wonderful and the illustration was gorgeous. But I’d have to think twice before I would read it to my own child. It’s not because of the subject or the story but because I would have to first find the answers to all those questions that might rise in child’s head when the story goes on. The subject is so difficult and complicated that even the parents doesn’t necessarily have understanding of it.