Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen / The Swan of Taivazala

English below

Peltoniemi, Sari
Taivazalan joutsen
Tammi, 2016
s. 237

Kuvaus kirjasampo.fi:

Kuka Kielisen asukkaista on avaimenkantaja? Uuden, jännittävän Avaimenkantaja-trilogian ensimmäinen osa.

Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.

Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Tavallisten lintujen lisäksi siinä oli papukaijoja ja undulaatteja ja jopa merikotka. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossamatkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa.

Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olvain kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?

Sari Peltoniemen kirjoittama ja Laura Haapamäen kuvittama Taivazalan joutsen on kiehtovan Avaimenkantaja-trilogian ensimmäinen osa. Seuraavat osat: Allmaan vaskitsa ja Vattenporin simpukka ilmestyvät 2017.

En päässyt sille kerralle lukupiiriin jossa tätä kirjaa käsiteltiin. Harmi, olisin halunnut tietää mitä muut siitä ajattelivat. Itse en meinaan pitänyt kirjasta niin paljon kuin olisi voinut olettaa.

En pitänyt Peltoniemen Suomusta ja pelkäsin, että tämä kirja on yhtä huono. Minulle tosin vakuutettiin, että kirja on parempi... Parempi se ehkä onkin, mutta jokin siitä jää silti puuttumaan.

Pakko myöntää, että kun ensimmäisen kerran kuulin kirjan nimen ja kuvauksen (pari lausetta) luulin kirjaa enemmän nuorten aikuisten tai ainakin nuortenkirjaksi. Kirja onkin ehkä hieman taipuvaisempi lastenkirjallisuuteen vaikka ehkä esiteineille tarkoitettu.

Tarina on sinänsä ihan mielenkiintoinen ja kekseliäs, mutta kerronta taas vain tökkii jotenkin. Hahmot jäävät kaukaisiksi, löyhiksi ja ei niin selkeiksi. Tuntuu, että tarinassa on huono rytmi. Asiat mennään sieltä mistä aita on matalin. Lukuinnostusta lisäsi kuitenkin upeat kuvat! Niitä katseli mielellään.

Kirjassa on kyllä tärkeää asiaa esim. kiusaamisesta. Harmitti suunnattomasti Olavin puolesta. Pidin myös Mirandan visuaalisesta puolesta. Aloin itsekin pohtimaan minkälainen minun tuntuni on tai minkä värinen olisin. Olen itsekin visuaalinen ihminen, mutta en ihan niissä sfääreissä mitä Miranda on. Haluaisin kiinnittää kyllä vielä enemmän huomiota yksityiskohtiin. Rehtori oli aivan kauhea ja alkoi oikein suuttuttamaan se epäreiluus.

Luola jäi mieleeni. Haluaisin itsekin mennä tutkimaan luolia tai ylipäänsä lähteä seikkailemaan.

Pidän Taivazalan nimistä, ne ovat erikoisia ja hyvin keksittyjä. Kirjasta tulikin tavallaan aika paljon mieleen Miyazakin animet. Valitettavasti niinkin paljon, että aluksi kuvittelin Oprin vanhaksi Miyazakimaiseksi vanhukseksi. Mikä virhe! Vasta kun näin kuvan Oprista tajusin, että kyseesä onkin nuori nainen.

Kylänä Kielinen vaikuttaa melkeinpä liian täydelliseltä. Se on hieno kylä jossa kaikki elävät sulassa sovussa. Hieno yhteisö. Sellaisia on vaikea löytää tosielämässä. Tavallaan haluaisin muuttaa Kieliseen mutta en tiedä onko se sitten jo liian kiiltokuvamainen paikka jotta siellä viihtyisi tällainen introvertti.

Myös kirjastonhoitajat mainitaan kirjassa! Näitä ajatellaan eräänlaisina noitina, mutta hyvinä noitina. Kyllä minä noita voin olla!

Vaikea sanoa kirjasta mitään. Se oli ihan jännittäväkin ajoittain, tarina oli hyvä, mutta jokin vain tökki. Tämän perusteella en tule lukemaan trilogian seuraavia osia.

Peltoniemi, Sari
Taivazalan joutsen
Tammi, 2016
p. 237

Description from kirjasampo.fi:

Who is the key bearer in the village of Kielinen? This is the first part in the new and exciting trilogy of Avaimenkantaja (Key bearer).

At the end of the summer starts fierce adventure which changes the lives of Miranda, Veera and Olavi and also changes their views on how they see the village of Kielinen and its inhabitants. Kielinen has an ancient connection to other worlds and the key bearer, who can shift between the worlds, is living among them.

On a night of August there’s strange flock of birds flying over Kielinen. There are ordinary birds in the flock but also parrots and undulates, even a sea eagle. The flock is carrying basket and in the basket there’s Opri with her two dogs Faneli and Fonari and sky cat Natalia. Opri has come from Taivazala to Kielinen to look for her son.

Miranda, Veera and Olavi will find out what Taivazala is and who has kidnapped Opri’s son. Why he’s been kidnapped into Kielinen? And why principal is turning even angrier and locks away in his tower? Why are the kids of Kielinen getting sick?

Taivazalan joutsen (The Swan of Taivazala) is the first part of the Avaimenkantaja trilogy written by Sari Peltoniemi and illustrated by Laura Haapamäki. The next parts Allmaan Vaskitsa (The Blindworm of Allmaa) and Vattenporin simpukka (The Clam of Vattenpor) will be published on 2017.

I couldn’t be on the reading circle when they talked about this novel. It’s a shame, because I would have liked to hear what others thought about it. I didn’t like the novel as much as you might have thought.

I didn’t like Peltoniemi’s novel Suomu and I was afraid this this was going to be as bad as it was. I was assured this would be better… Well, maybe it was better, but something was still missing.

I have to admit, first time I heard about the novel (few sentences) I thought this to be YA novel or at least youth book. But actually, it was more of like children’s book, even though I think it’s meant for pre-teens.

The story is interesting and inventive, but the problem is in the narration. Characters stay distant, slacking and not-so-clear. It feels like the novel has a bad rhythm. Things went on too easily. Luckily, my reading enthusiasm was boozed with the beautiful pictures. They were eye candy.

There were some important issues in the novel, for example bullying. I was so annoyed for Olavi. I also liked the visual side of Miranda. I started to think what would be my feel and what colour I would be. I’m a visual person myself too, but not so into little details like Miranda. I would like to pay more attention for the small things and details. Principal was awful and the unfairness got me angry.

I remember the cave. I would also like to investigate caves or go for adventures in the first place.

I liked Taivazala’s names, they are original and well made. The novel kind of reminded me of the animes by Miyazaki. Unfortunately, maybe too much because at first I thought Opri to be an old woman like in Miyazaki’s animes. What a mistake! Not until I saw picture of Opri, I realised she’s a young woman.

The village of Kielinen was almost too perfect. It’s a wonderful village where everyone is living in harmony. That’s hard to find in real life. In a way, I would like to move to Kielinen but I’m not sure if  it would be too much of perfect for introvert like me.

Librarians were also mentioned in the novel! They were referred to as witches, but good witches. I could be witch!

It’s hard to say anything about the novel. It was exciting at times, the story was good, but something wasn’t just right. After reading this, I won’t read the next parts of the trilogy.