English below
Sammalisto, Iida
Tähtimosaiikki
Otava, 2015
s. 255
Kuvaus kirjasampo.fi:
Tyttö, kettu ja tähtien poika. Nuoren
kertoja-lahjakkuuden taidokas fantasia lumoaa ensiriveiltä, ja
viiltää syvältä.
Poika kertoi Sunalle taivaasta ja sitä
asuttavista tähdistä. Tähdistä, jotka olivat eläviä.
Maailmasta, jossa tämä poika, Lupus, oli varttunut, josta hänet
oli pudotettu ihmisten maailmaan, Sunan luokse.
Suna on vaeltaja, viulunsoittaja. Tyttö
kulkee vapaana kettunsa kanssa, kun kintereille tupsahtaa tähtien
poika. Lupus on tullut kertomaan, että Suna on valittu, hänen
tehtävänään on nousta vastustamaan pahaa.
Suna kieltäytyy, mutta Lupus ei jätä
tyttöä rauhaan.
Miten virkistävä fantasia romaani!
Alan tosissani uskomaan että nuorten aikuisten kirjat ovat parhaita!
En tiedän miten ikinä jaksan palata aikuisten romaaneihin luettuani
näin monta hyvää YA romaania :D
Lukiessani ajattelin että tämä on
taas yksi samanlainen fantasia kuin kaikki muutkin.Olin aika varma
mitä lopussa tulisi tapahtumaan. Se oli aika selvää.
Mutta eipäs vain ollutkaan... Kaikki
menikin aivan päälaelleen kuin mitä olin ajatellut, ja tarkoitan
todella kaikki! Ja se oli hyvä! Vihdoinkin kirja jossa ei ollut
ennalta-arvattava loppu ja oikeasti tarjosi yllätyksiä! Pidin tästä
kovasti!
Kirja oli mielenkiintoinen. Se myös
käsitteli hyvin asiaa ettei paha ole aina läpeensä paha. Kirjan
pahis oli oikeastaan aika inhimillinen vaikka hän olisi voinut olla
äärimmäisen paha. Hän vaikutti jopa mukavalta aina välillä.
Kirjassa oli myös jonkin verran
häiritseviä kohtia. Siinä on väkivaltaa ja murskaantuneita luita.
Poikki menneet luut ovat heikkouteni. Pystyn kestämään melkein
mitä tahansa muuta kuin luunmurtumia...
Puhe taivaasta oli tosin hieman
häiritsevää näin ateistille/agnostikolle. Ja vihaan itseäni sen
takia. Se sai kirjan kuulostamaan hieman uskonnolliselta vaikkei
siinä mitään varsinaista uskontoa edes ollut. Ehkä minulla on
vain liian suuri mielikuva sanasta 'taivas' ja ihmisistä/otuksista
jotka asuvat siellä. Mutta suomessa ei oikein ole parempaakaan
sanaa. Toisaalta kuin englannissa olisi 'heaven', mutta myös 'sky'.
Mutta meillä on vain yksi sana kuvaamaan tuota sinistä isoa aluetta
yläpuolellamme, 'taivas' ja siinä se. Joten tiedän että minulla
on ongelma. Mutta onneksi se ei pilannut kirjaa.
Sammalisto, Ida
Tähtimosaiikki
Otava, 2015
p. 255
Description from kirjasampo.fi:
A girl, a fox and a star boy. A fantasy
from young talented narrator charms from the very first lines, and
cuts deep.
The boy told Suna about heaven and the
stars who live there. Stars, full of life. He told about the world
where he, Lupus, was raised and how he had been dropped down to
earth, the world of men, to Suna.
Suna is a wanderer, violinist. She
wanderers free with her fox friend when suddenly she gets this star
boy following her every move. Lupus has come to tell that Suna is the
chosen one, her mission is to stand up against the evil.
Suna refuses but Lupus doesn't leave her alone.
What a refreshing fantasy novel! I'm
really starting to feel that books for young adults are the best. I
don't know how am I supposed to get back to adult novels after so
many wonderful YA novels :D
While reading the book, I thought it
was going to be the same as any other fantasy novels. I was quite
sure what will happen in the end. It was obvious!
Well, really it wasn't... Everything
went quite backwards what I had thought, and I mean everything! And
that was good! Finally there was a book with no inevitable end and
with a real surprises! I really liked it!
The book was interesting. And it dealt
well with the issue that not all bad guys are bad throughout. The bad
guy in the book was actually very humane, although he could have been
the ultimate bad guy. He even seemed quite nice every now and then.
There were some disturbing parts in the
book. There's violence and crushed bones in it. Crushed bones are my
weakness. I can handle almost everything else but not crushed
bones...
The talk about the heaven was a little
bit disturbing for an atheist/agnostic like me. And I hate myself for
that. But it made the book sound a little bit religious, even though
there wasn't actual religion in it. Maybe I just have too strong
image of the word 'heaven' and people/creatures who are living there.
But there's no better word for it in Finnish. Like in English there's
also 'the sky'. But we don't have another word for that big blue
thing above us in Finnish, it's 'taivas' and that's it. So, I know I
have a problem. But luckily it didn't ruin the book.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti