Reija Kaskiaho - Nikottelua

English below

Kaskiaho, Reija

Nikottelua

Myllylahti, 2014

s. 182

Kuvaus kirjasampo.fi:

Niko on poika. Hän tykkää pojista. Mitä sitten?

Niko on 17-vuotias rento ja rauhallinen tyyppi. Hän kaveeraa Lihiksen kanssa, käy punttisalilla, pelkää vettä, pelailee tietokoneella ja juttelee kanilleen. Ihan normikaveri siis. Normikavereiden tapaan myös Niko kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Haparoivat yritykset uhkaavat kuitenkin hukkua arjen vastoinkäymisiin: lapsuuden leikkikaverit paiskovat häntä pitkin seiniä ja isäkin aiheuttaa asenteellaan suuren pettymyksen. Selväksi käy, että läheisyyden kohteen olisi parempi olla naispuolinen.

Topelius-palkittu Reija Kaskiaho on palannut luovan tauon jälkeen nuortenkirjojen pariin. Hän jatkaa lukijoilleen tutulla linjalla: nuorten ongelmista humoristisesti, mutta tarkkanäköisesti kirjoittaen. Nikottelua-kirjassa suurin ongelma ei kuitenkaan ole päähenkilöllä itsellään, vaan ympäröivällä yhteiskunnalla. Kirja haastaa lukijan miettimään, miksi ihmeessä näin on yhä edelleen, vuonna 2014.

Jälleen kirja hyvällä tarinalla. Kirja oli realistinen. Hieman ahdistava. Hieman ärsyttävä. Tavallinen.

Tämä oli ensimmäinen kirjani hlbt -kirjallisuutta ja uskon, että se kuvastaa hyvin nuoren homopojan ongelmia yrittäessä etsiä itseään. Hän pelkää sitä mitä muut ajattelevat hänestä ja aivan oikeutetusti. Ongelma ei ole se että hän on homo vaan ongelma on yhteiskunnassa joka pitää sitä ongelmana että hän on homo. Kirjassa on hyvin rankkaa kiusaamista ja vaikka loppu on onnellinen jää silti tunne että ongelmat eivät ole vielä loppu. Mutta se on elämää.

Mitkä olivat siis ärsyttävät kohdat? Oikeastaan itse tarina ei ollut varsinaisesti ärsyttävä vaan luvut. Luvut oli tavallaan jaettu niin että joka toinen luku kertoi siitä miten Niko kertoo vanhemmilleen olevansa homo ja joka toinen muuta. En oikein saanut kunnon kuvaa aikajanasta. En ole ihan varma tapahtuiko kaapista ulos tuleminen ennen vai jälkeen kaiken muun... Se oli hieman hämmentävää. Vaikkakin, tavallaan ihan hyvä asia. Se tei kirjasta paljon mielenkiintoisemman. Se olisi ollut huomattavasti tylsempi jos kaikki olisivat olleet selkeää yhtä pötköä.

En oikeastaan ollut aluksi yhtään kiinnostunut tästä kirjasta sen etukannen ja takakannen takia. Etukansi on tylsä ja en oikein innostu painonnostosta ja kuntosaliharjoittelusta ja luulin kirjaa jonkinlaiseksi urheilukirjaksi. Mutta onneksi kuntosali jutut olivat minimissä, se oli vain Nikon harrastus ja siinä se. Luin tämän koska tarvitsen kirjoja vinkkaukseen lukion ekaluokkalaisille ja ajattelin tämän olevan ihan hyvä siihen tarkoitukseen. Teema on tällä hetkellä suosittu Suomessa vaikkakin suurin häläkkä on varmaankin jo laantunut, toivottavasti. Mutta on silti paljon nuoria poikia ja tyttöjä jotka pelkäävät kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan kenellekään tai joutuvat kiusatuksi sen takia.

Kaskiaho, Reija

Nikottelua

Myllylahti, 2014

p. 182

Description from kirjasampo.fi:

Niko is a boy. He likes boys. So what?

Niko is 17 years old easy-going and calm guy. His best friend is Lihis, he goes into gym, is afraid of water, plays with computer and talks with his pet bunny. A normal guy. Like all other normal guys he also wants some intimacy with someone. Hesitant attempts are drowned into ordinary setbacks: childhood friends are now tossing him against the walls and dad also kicks him in the teeth with his attitude. It's clear that the target of intimacy should better be female.

Award winning Reija Kaskiaho has come back from her creative break to write YA literature again. She continues with her familiar tone: she writes discernmently about the troubles of youths but with humor. In the book Nikottelua (a pun made from the main character's name, Niko, meaning hiccuping or back talking) the biggest problem isn't the troubles of the main character but the surrounding society. The book challenges the reader thinking of why it's still like this in the year of 2014.

Again, another book with a very good story. The book was realistic. A little bit fraught. A little bit annoying. And just ordinary.

This was my first lgbt literature book and I think it reflects very well the troubles of young gay boy who is still searching himself. Afraid of what others think of him and that's justly. The problem isn't that he's gay, the problem is the society that thinks the problem is that he's gay. There's a very harsh bullying in the book and although there's happy ending you still get the feeling that the troubles aren't over yet. But that's life.

So, what was the annoying part? Well, there really wasn't annoying parts in the story but in the chapters. The chapters were sort of divided that every other one told about what happens when Niko tells his parents he's gay and the others were something else. I didn't really get a clear picture of the timeline. I'm not sure if the coming out of the closet happened before or after everything else... It was a little bit confusing. Although, in a sense it was a good thing. It made the book more interesting. If the parts would have been in a row it could get boring.

I really wasn't interested about this book after seeing the cover and reading the back cover. The cover is dull and I'm really not so into weight training and going to gym and I thought this would be a some kind of a sport book. But luckily, it was only a small part of the book, it was Niko's hobby and that's it. I read this because I needed some books to recommend for high school first years and I think this could be a nice book to recommend for them. The theme is very important thing in Finland right now, although the biggest fuzz is already over, I hope. But there's still young boys and girls who are afraid to tell anyone their sexual orientation or are bullied because of it.

Kirsti Kuronen: Paha puuska / Bad surge

In English below

Kuronen, Kirsti

Paha puuska

Karisto, 2015

s. 75

Kuvaus kirjasampo.fi:

Neljätoistavuotiaan Hillan vuotta nuorempi pikkuveli Lauri tekee itsemurhan menemällä junan alle. Hilla kelaa tapahtumat läpi suurella tunteella: poliisien ilmoitus, vanhempien reaktio, kavereiden kohtaaminen, hautajaiset... Äiti purkaa suruaan kotitöihin, isä asuu toimistollaan kunnes muuttaa pois kotoa kokonaan. Hilla istuu Laurin lempikivellä ja käy armotonta keskustelua veljensä kanssa, yrittää löytää tapahtuneelle syyn. Kirsti Kurosen uutuusteos askarruttaa, itkettää ja lohduttaa. Rohkeasti säkeisiin jaettu muoto palvelee monentasoisia lukijoita ja jättää rivien väliin paljon löydettävää. Itsemurhaan liittyvät ahdistavat tunteet kohdataan pelottomasti silmästä silmään, mutta tarinan pohjavire on toiveikas ja lämmin.

Pelkäsin lukea tätä kirjaa koska se oli kirjoitettu säkeisiin. En olekaan ihan varma onko tämä kirja romaani vai runo, mutta uskon sen olevan vähän molempia. En ole suuri runojen ystävä. On olemassa vain muutama runokokoelma jonka olen lukenut ja joista todella pitänyt, useimmiten ne ovat olleet liian vaikeita minun ymmärtää.

Yllätyinkin miten paljon tätä kirjaa rakastin!

En oikein tiedä mistä aloittaa. Kirja herätti mielenkiintoni heti alusta alkaen. Tämä oli lyhyt kirja ja minun piti yrittää hidastaa lukemistani tahallaan etten olisi ahminut kirjaa kokonaisena. Halusin nauttia siitä ajan kanssa.

Kirjassa oli vain yksi huono puoli. Miksi sitä ei oltu kirjoitettu aikaisemmin... Olisin halunnut lukea kirjan kun kävin lukiota. Olisin silloin todella tarvinnut tätä kirjaa.

Minun täytyy sanoa, että ymmärsin tämän kirjan. Ymmärsin Lauria ja ymmärsin Pahaa puuskaa. Minäkin saan niitä ajoittain. Joskus ne ovat niin voimakkaita, että minun pitää tosissani taistella niitä vastaan etten antaisi periksi tunteelle hypätä sillalta tai auton alle. En ole masentunut. Kaikki on oikein hyvin. Mutta joskus nuo pahat puuskat vain tulevat jostain, varoittamatta. Eikä niille oikein ole mitään syytäkään. Onneksi, useimmiten, ne ovat kuitenkin sen verran mitättömiä, että ne jäävät vain ajatuksiksi mielen takaosiin ja siinä se. Mielestäni kirja selittääkin näitä tuntemuksia todella hyvin.

Kirjan lukeminen oli kuin olisi lukenut jonkun päiväkirjaa. Se on hyvin realistinen ja on uskomatonta miten Kuronen on päässyt niin hyvin teinien mieliin sisälle.

Vaikka kirja oli kirjoitettu säkeisiin ei sitä silti ollut vaikea ymmärtää. Oikeastaan, se kertoi mielestäni enemmänkin kuin jos kirja olisi kirjoitettu tavalliseksi romaaniksi. Kaikkea ei selitetty mutta ei tarvinnutkaan koska rivien välissä oli niin paljon tavaraa. Mielestäni kirja voisi hyvinkin sopia nuorille jotka eivät vielä paljoa runoja lue. Ehkä tämä saisi heidät innostumaan runoista enemmän. Ehkä. Itse en alkanut tosin pitämään runoista yhtään sen enempää kuin nytkään, mutta voisin silti ehkä rohkaistua kokeilemaan muutamaa joskus.

Mutta ennen kaikkea suosittelisin tätä nuorille, en sen runomuotoisuuden vuoksi, vaan itse tarinan ja viestin vuoksi. Se kertoi loistavasti itsemurhasta ja kaikesta siitä mitä sen ympärillä velloo. Ja pahasta puuskasta, jonka uskon vaivaavan monia muitakin ajoittain. En usko, että se olisi kovinkaan harvinainen. Jotkut ovat vain paljon herkempiä kuuntelemaan niiden kuiskintaa

Tämä on myös eräällä toisella tavalla merkittävä kirja. Sillä on ihan oma laulunsa. Kirjan lopussa on lyriikat biisiin jonka Hilla ja hänen ystävänsä tekivät Laurille ja kirjan lopusta löytyy myös linkki Youtubeen josta biisin voi kuunnella. Pakko myöntää, että biisi on hieno. Ja se tosiaankin kuulostaa siltä, että nuoret tytöt ovat sen tehneet. Mahtava idea! En tiedä miten yleistä tämä on nykyään, että otetaan sosiaalinen media mukaan kirjaan, mutta minusta se on aika toimiva idea. Varsinkin jos se on tehty hyvin.

Kuronen, Kirsti

Paha puuska

Karisto, 2015

p. 75

Description from Kirjasampo.fi:

14 year old Hilla's a year younger little brother commits suicide by jumping under the train. Hilla tries to go through the events with a huge enthusiasm: police's notice, parents' reactions, friends' encounter, the funeral... Her mother vents her sorrow into housework, her dad lives at the office until he moves out from home permanently. Hilla sits on Lauri's favourite stone and discusses fiercely with her dead brother and tries to find the reason for his action. Kirsti Kuronen's novelty book puzzles, makes you cry and comforts. The book has been bravely put into verses to serve multileveled readers and there's a plenty to find between the lines. The tense feelings surrounding suicide are squared up to eye to eye, but the books undertone is hopeful and warm.

I was afraid to read this book because it was written in verses. I'm not quite sure if this book was a novel or a poem but I think it was a little bit both. I'm not a huge fan of poems. There's only a few poem collections I've read and really liked but most of the times they have been too hard for me to understand.

I'm surprised to say that I loved this book!

I don't know where to start. The book roused my interest right at the beginning. This was a short book and I had to slow down not to swallow the book whole. I wanted to enjoy it with time.

I found only one bad thing from the book. Why it wasn't written earlier... I would have liked to read the book when I went high school. I would have really needed this book then.

I must say, I understood the book. I understood Lauri and I understood the Paha puuska (Bad surge). I'll get those from time to time too. Sometimes they're so strong that I really need to fight them not to follow the urge to jump from the bridge or under the car. I'm not depressed. Everything is fine. But sometimes there's just those bad surges coming from nowhere, unexpectedly. And there really isn't a reason for them. Luckily, most of the time, those bad surges are more minor and they are just an idea behind my mind that occurs and that's it. I think the book explains the thing very well.

Reading the book was like reading someone's diary. It's really realistically described and it's incredible how Kuronen has gotten herself inside a teenager's head so well.

Even though the book was written in verses it wasn't too difficult to understand. Actually, I think it told even more than if the book would have been written like any other novel. Everything wasn't explained but there were so much between the lines it didn't need to explain any more. I think the book would be a very good introduction for those young adults who doesn't read poems and don't like them. I think this could encourage them to try poems more. Maybe. It didn't make me like more of poems but I think I could try some from time to time now.

But I would recommend this book to young adults not because of the verse form but because of the story and the message in it. It describes well the feelings concerning suicide and everything around it. And the bad surge, which I think many have encountered before. I don't think they are very rare thing after all. Some are just more sensitive for listening them.

This is remarkable book in another way too. It has its own song. At the end of the book there's lyrics of the song Hilla and her friends made for Lauri and there's a link to Youtube where you can listen the song. I must say, it was a nice song. And it really sounded like young girls made it. Wonderful idea! I don't know how common thing this is to bring social media into books but I think it works well. If it's well done. 

Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita (#1) / Maresi - The Red convent chronicles (#1)

Turtschaninoff, Maria

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita (#1)

Maresi: Krönikor från Röda klostret

Suomennos: Marja Kyrö

Tammi, 2014

s. 205

Kuvaus takakannesta:

Kirjan sankaritar Maresi on takkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva – ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahvan tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen – ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

Miten upea kirja tämä voittanut nuortenkirja olikaan! Onneksi luin tämän ja aion lukea seuraavatkin! En ole varma mutta luulen, että tästä kirjasta on tulossa ainakin trilogia.

Tulevalle kirjastotädille Maresi oli upea tyttö. Hän rakasti kirjoja ja tietoa. Hän luki kaiken ”aarrekammiosta” suurella innolla. Tarinan kertoo itse Maresi joten tavallaan hänestä tuli myös kirjailija. Voisin kuvitella tämän kirjan sopivan hyvin tytöille jotka ahmivat kirjoja ja toivovat tulevansa kirjailijoiksi.

Maresi on erittäin suloinen ja huolehtivainen. Hän pitää huolta nuorista noviiseista sekä pelokkaasta uudesta tytöstä, Jaista, josta tuleekin yksi hänen hyvistä ystävistään. Maresi on nuori iältään, mutta monesti luulin häntä vanhemmaksi. Vain muutamat pienet asiat muistuttivat aina välillä hänen oikeasta iästään.

Maailma on mielenkiintoinen. Kirja löytyy fantasiahyllystä, mutta kirjassa ei ole lohikäärmeitä tai muita outoja otuksia. Vain erilainen maailma, erilaisilla tavoilla ja omalla uskonnollaan, joka vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Palvonnan kohteena on eräänlainen matriarkka, Äiti/Neito/Akka ja kirjassa on myös maagisia elementtejä, mutta ei mitään noitia tai taikasauvan heilutteluja. Maailma olisi hyvin voinut olla vaikka meidän omaakin historiaamme ja ilman maagisia elementtejä se olisikin hyvin voinut olla historiallinen romaani.

Kirjassa on muutamia hyvin ahdistavia kohtia. Kirjassa on väkivaltaa ja jotkut luvuista olivat erittäin ahdistavia ja tunteita nostattavia. Mutta ne olivat kuitenkin hyvin kirjoitettu. Kirjan voisi myös nähdä jonkinlaisena feministisenä koska se kertoo pelkistä naisista. Muutamat miehet jotka kuvataan ovat pahoja (eivät aivan kaikki, mutta suurin osa).

Kirja oli todella hyvin kirjoitettu, sillä oli hyvä rytmi ja tarina pysyi mielenkiintoisena vaikka välillä olikin pakko pysähtyä kuvailemaan asioita koska maailma oli niin uusi vielä. Kirjailijalla on nyt suuret paineet saada seuraavasta kirjasta yhtä upea kuin tästä. Tämä kirja todella ansaitsi Finlandia Junior -palkintonsa viime vuonna.

Suosittelisin tätä kirjaa nuorille naisille, tytöille, jotka rakastavat lukea. Tämä on selvästi tyttöjen kirja vaikkei se käsittelekään tyttömäisiä juttuja, mutta vain koska se kertoo pelkistä tytöistä. Mutta jos joku poika tämän haluaisi lukea niin miksikäs ei! Joka tapauksessa kirja on hyvin kirjoitettu, se on jännittävä ja ehkä se antaa pojille jotain erilaista.

Luin tämän kirjan koska olen menossa vinkkaamaan lukion ekaluokkalaisille suomalaista uutta nuortenkirjallisuutta yhtenä projektinani työharjoitteluajallani kirjastossa. Aion ehdottomasti suositella tätä kirjaa!

Turtschaninoff, Maria

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita (#1)

Maresi: Krönikor från Röda klostret

Translator: Marja Kyrö

Tammi, 2014

p. 205

Description from the back cover:

The heroine of the book, Maresi, is sharp-eyed and curious girl. She lives in a small island in the Red convent where men are forbidden to come. On one spring morning a young frightened girl, Jai, arrives on the island. Little by little Maresi finds out that Jai is fleeing away from her father's insane rage. The most fierce process starts when a sailing vessel is spotted out on the horizon – could that be Jai's father with his group? The courage of Maresi and others in the community will be put on a tough trial.

The themes in the strong story of Maresi are finding and excel oneself. Poetically beautiful but breathtakingly exciting narration is internationally rated.

What a wonderful story this award winning YA book was! I'm so happy I read this and I'm going to read the other ones too! I'm not sure, but I think this is going to be at least a trilogy.

For a future librarian, Maresi was a wonderful girl. She loved books and knowledge. She read everything in the ”treasury” with a huge enthusiasm. The story is told by Maresi, so in a way she became an author too. I could imagine this book to be very suitable for those young girls who are bookaholics and dreams of becoming an author.

Maresi is so sweet and caring. She takes care of the young novices and the frightened new girl, Jai, who becomes one of her best friends. Maresi is young aged but I really thought her to be older. Just few things reminded of her real age.

The world is interesting. The book is in fantasy shelves but there's no dragons or any other peculiar creatures. Just another world with another ways and their own religion, which seemed very interesting. They served some kind of a matriarchal force, The Mother/The Maiden/The Hag and there's some magical elements in the book, but nothing related to the wizards or swinging the wands. The world could be our own history and without the magical elements it could be just historical novel.

There's a very oppresive parts in the book. There's violence in it and some of the chapters were very emotional and disturbing. But they were well written. The book could also be a some kind of a feminist, because it's all about the women. The few men who are described are bad (well, not all, but most of them).

The book was very well written, it went on with a very good pace and kept the story interesting, even though it had to stop for descriptions from time to time because the world was so knew. There's a huge pressure for the author to make the second book as good as the first one. This books really deserved the Finlandia Junior award last year.

I would recommend this book for young adults, girls, who loves to read. This is a girl book, definitely, even though it really doesn't concentrate on a girlish things, but just because there's only girls in it. But why not, if boys are interested, they should read it. After all, it's well written and very exciting and maybe it gives different things to the boys.

I read this because I'm going to recommend new Finnish young adult books for high school first graders for one of my tasks on my internship in library. I'm definitely going to recommend this book!

Tuhannenyhden yön satukirja / One thousand and One night storybook

Tuhannenyhden yön satukirja

Tausendundeine nacht

Toimittaja: Hedwig Smolan

Kuvittaja: Janusz Grabianski

Suomentaja: Eeva-Liisa Manner

WSOY, 1973

s. 321

KuvausGoodreads.com:

Ja Ŝeherazade alkoi kertoa...

Tuhatyksi yötä hän viihdytti puolisoaan saduilla, jotka kertoivat loistosta ja mahdista, kavaluudesta ja seikkailuista. Idän koko tenho ja salaperäisyys henkii näistä tarinoista, jotka ovat kuuluneet kaikkien kansojen katoamattomaan satuaarteistoon. 1700-luvun alussa tarinat löysivät tiensä Eurooppaan. On väitetty, että tämä satukokoelma, arabinkieliseltä nimeltään ”Alf laila wa laila” on Raamatun jälkeen maailman eniten levinnyt teos.

Tuhannenyhden yön satukirja sisältää kokoelman kauneimmat ja tunnetuimmat tarinat. Ne vievät lukijan kalifi Harun er-Raŝidin aikaiseen Bagdadiin ja sieltä keskelle kaukaisten satamien ja basaarikujien hyrinää. Niissä kerrotaan merkillisestä Sindbad merenkulkijasta, joka pitkillä ja vaarallisilla retkillään hankki suunnattomia rikkauksia, nuoresta köyhästä Ali Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta. Henkiolennot puuttuvat niissä prinssien, kuninkaiden, kauppiaiden ja kerjäläisten kohtaloihin ja käyttävät taikavoimaansa suosikkiensa hyväksi.

Maailmankuulu puolalainen taiteilija Janusz Grabianski on kiehtovin monivärikuvin herättänyt eloon satujen koko taikamaailman.

En tiedä miksi, mutta en oikein innostunut tästä kirjasta ja sen tarinoista. Toki tiesin jo entuudestaan jotkin niistä, kuten tarinan Sindbadista, Ali Babasta ja Aladdinista. Tietenkin tarinat, varsinkin Aladdin, olivat aika erilaisia kuin mihin olin tottunut, kiitos Disneyn.

Ehkä minun vain olisi pitänyt keskittyä tarinoihin enemmän ja sen takia en vain saanut niistä mitään irti. Eivät ne olleet tylsiäkään, mutta tuntui kuin jotain olisi puuttunut. Tai sitten satujen kulttuuri oli vain niin erilaista jotta olisin voinut ymmärtää ne kunnolla ja ehkä sen takia en pitänyt niistä niin paljon kuin olisin halunnut.

Tai ehkä ongelma oli suomennoksessa... En osaa sanoa... Osaan tosin sanoa sen, että en pitänyt kuvituksesta kauheastikaan, anteeksi Grabinski. Ehkä minun olisi pitänyt lukea jokin toinen kirja... ehkä vielä joskus.

Olin hieman pettynyt kun kirjassa ei ollutkaan tuhat ja yksi tarinaa kuten olin olettanut. En tosin tiedä onko sellaista kirjaa tai kirjasarjaa edes tehtykään jossa olisi kaikki tarinat.

Tuhannenyhden yön satukirja

Tausendundeine nacht

Editor: Hedwig Smolan

Illustrator: Janusz Grabianski

Translator: Eeva-Liisa Manner

WSOY, 1973

p. 321

Description fromGoordreads.com:

And Ŝeherazade started to tell...

One hundred and one night she entertained her husband with tales which told about glory and power, treachery and adventure. The whole enchantment and mystery of the East steepes from these stories which still are the most beloved stories all around the world. In the 18^th century the stories ended up in Europe. It's been claimed that the tale collection, called ”Alf laila wa laila” in Arabic, is the most distributed book in the world right after the Bible.

The One Hundred and One Night storybook includes the most beautiful and most known stories. The stories takes the readers to Bagdad ruled by caliph Harun er-Raŝidin and also in the middle of distant harbours and into bazaars buzz. You hear about strange sailor called Sindbad who gathered a huge fortune with his long and dangerous expeditions and also a young and poor Ali Baba and forty bandits. Spirits will interfere in the faith of princes, kings, merchants and beggars and they use their powers to help their favorites.

The world-famous Polish artist Janusz Grabinski has woken the whole magical world of the stories with his fascinating multi-color pictures.

I don't know why, but I didn't really get enthusiastic with this book and its stories. I did already knew some of them, like the stories of Sindbad, Ali Baba and Aladdin. And of course, especially the story about Aladdin was quite different from what I have heard before, thanks to Disney.

Maybe I just didn't concentrate on the stories enough and that's why I didn't get anything from them. They weren't boring, but I think there was just something missing. Or maybe the culture in them was so different for me to understand properly and that's why I didn't enjoy them as much as I would have liked to.

Or maybe the problem was the translation... I can't say... Although, I can say that I didn't really like the pictures, sorry Grabinski. Maybe I should have read another book... maybe someday I will.

I was a little bit disappointed that the book didn't include one hundred and one stories as I assumed. I don't know if there even is a book or a book series with all the tales in it.