Veikko Huovinen - Havukka-Ahon ajattelija

English below

Takakansi:

Konsta Pylkkäsellä on erikoisen mallinen pääkallo ja harittavat silmät, joilla näkee sekä lähelle että kauas. Hän rekisteröi penkin alta ryömivän torakan ja kuvittelee itselleen taivaankannesta majatalon.

       Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konstan apumiehekseen. ”Lisenssien” kustannuksella tekee metsien miehen mieli vähän jallitella, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys.

       Konsta Pylkkäsen ajatukset ovat piruilevan humoristisia, suuria ja pieniä mittoja kaihtamattomia, Konstan sanoin: ”yleisihmisellisiä”. Veikko Huovinen kirjoitti läpimurtoromaaninsa nuorena kypsänä miehenä, helsinkiläisessä opiskelijaboksissa kaukana kotikonnuiltaan.

Pelkäsin, että Havukka-Ahon ajattelija olisi erittäin vaikeaselkoinen ja liian filosofinen minun ymmärtää, mutta sain huomata jo alkumetreillä olleeni väärässä. Ensitunnelmat kirjasta olivat positiiviset. Se vaikutti mielenkiintoiselta jo heti alkumetreillä. Luetunymmärtämistä tosin hankaloittivat oudot vanhat sanat joita kirjassa oli paljon. Esimerkiksi, miten piippu kurisee? Tiedän, miten maha kurisee ja kahvinkeitinkin mielestäni kurisee, mutta että piippu? Kirja oli muutenkin ihan normaalia 50-luvun maalaiskuvaelmaa jota olen tottunut näkemän esimerkiksi Suomifilmeissä. Topakka emäntä pirtissä, metsätöitä, piipun polttelua, tyypillinen vähäsanainen suomalainen small talk, puheenaiheet, kahvin ostoa kyliltä sekä kesä, tuo ihana suomalainen kesä.

Olin yllättynyt miten tietäväinen kirjailija on ollut kirjaa kirjoittaessaan ja toi tätä tietämystä hienosti esillekin. Aikakauden suurista uutisista ja tapahtumista on oltu perillä ja niitä käydään kirjassa läpi, joitain enemmän ja joitain vähemmän. Voisin kuvitella kirjan olleen erittäin opettavainen monille 50-luvulla. Minulle se ainakin oli. Oli myös hienoa huomata ettei arkojakaan aiheita vältelty, vaan otettiin jopa isompaan käsittelyyn. Kirja onkin erittäin tieteellinen joka ei ehkä olisi ensimmäisenä tullut mieleen kun tapahtumapaikkana on kuitenkin 50-luvun maalaismaisemat ja metsä. Myöskään Jumala ei esiinny kirjassa muuta kuin muutamassa lauseessa joka myöskin on mielestäni erikoista, mutta mukava yllätys.

Pylkkäsen ajatteluissa on huomattavissa pientä kaavamaisuutta. Ne alkavat pienesti ja leppoisasti mutta kasvavat kasvamistaan ja poukkoilevat sinne tänne ja yleensä päättyvät siihen, että joko verottajat tai vilmitähdet ja muut saavat kuulla kunniansa. Aivan kuin Pylkkänen pääsisi päätelmissään aina siihen lopputulokseen, että asiat ovat jonkun tietyn tahon syytä. Lukija tosin saattaa hämmentyä lopputuloksesta kun päädytäänkin ihan johonkin muuhun mistä oli aloitettu. Tämä on kyllä erittäin tuttua allekirjoittaneelle, joten pystyn hyvin ymmärtämään Pylkkäsen ehkä mielivaltaistakin ajatuksenjuoksua. Teema jatkuu oikein kutkuttavasti eräässä dialogissakin joka oli mielestäni kirjan parasta antia!

Pylkkänen on erittäin mielenkiintoinen henkilöhahmo ja salaperäinen. Luin juuri Peppi Pitkätossun ja jotenkin Pylkkäsestä tuli mieleen Peppi. Kuten Peppi, myös Pylkkänen on aikamoinen valehtelija. Hän myös tykkää jekuttaa herkkäuskoisia ja käyttää häikäilemättömästi hyväkseen salaperäisyyden viittaa mikä hänellä on hartioillaan. Lukijaakin pidetään hieman varpaillaan kun yrittää miettiä mikä Pylkkäsen kertomasta on totta ja mikä ei. Lopussa toki asiaan saadaan hieman selvyyttäkin joka minusta oli aikamoinen antikliimaksi.

Sitä en tosin ymmärrä miten tästä kirjasta on saatu elokuva. Vaikka kirjasta löytyy kyllä ihan kohtauksiakin niin pyörii se silti aika pitkälti Pylkkäsen pään sisällä. Ehkäpä elokuva siis pitääkin katsoa. Löysin myös sarjan nimeltä Konstan Pylkkerö jossa on Heikki Kinnunen Konstana. Sekin saattaisi olla mielenkiintoinen.

Luin kirjan ennätysajassa! Tämä oli yksi niistä kirjoista jotka minun pitää lukea yhtä koulun kurssia varten. Toivon mukaan tämä tahti pysyy muissakin kirjoissa. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta paljon. Se oli mielenkiintoinen ja koukuttava. Se pisti ajattelemaan. 2. luvun aloituksen olisin kyllä jättänyt pois. En huomannut sillä olevan suurtakaan merkitystä itse tarinan kannalta eikä siinä kauheasti mitään mielenkiintoista tuotukaan esiin. Iloinen asia oli se, että liialliset maiseman ja ihmisten kuvaukset olivat jääneet pois. En pidä kauheasti kirjoista joissa on 10 sivua kuvausta siitä miltä joku tai jokin näyttää. En koskaan saa mitään kuvia päähäni näistä kuvauksista. Pidän enemmän dialogista (tai ajatuksista) ja tapahtumista. Kirjassa ei kauheasti voi sanoa tapahtuneen mitään erikoista ja jännittävää mutta se oli kuin melkeinpä kenen tahansa kesä Lentualla 50-luvulla. Harvinaisen mielenkiintoisesti kirjoitettu koska tämä riitti minulle pitämään mielenkiinnon yllä.

http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/2/0/6/saha/kirjasampo/0_-7496181525268764594.jpg?itok=hV0Z-wYC

Back cover:

Konsta Pylkkänen has very unusually shaped skull and straggly eyes which sees near and far. He notices a cocroach which is crawling under the bench and imagines a B&B in the skies for himself.

       To the shores of Lentua has arrived some researchers which hire Konsta to be their assistant. Konsta pulls a few jokes on them but before long they become friends.

       Konsta Pylkkänen's thoughts are taunting humorous and they don't shy away from the big or small things. Veikko Huovinen wrote his breaktrhough novel when he was mature young man in his student apartment at Helsinki far away from his home.

I was afraid that the Havukka-Ahon ajattelija (The thinker of Havukka-Aho) would be too difficult to understand and too philosophical for me but oh, how wrong I was. The first reaction of the book was very positive. It seemed to be very interesting even at the very beginning. Although, it was a little bit difficult to understand all of it because it had a lot of strange old words in it. For example, how does pipe rumble (Finnish word was 'kurista'). I do know that my stomach rumbles and I could also say that coffee machine rumbles, but pipe? I think that the book was also a very typical portrayal of Finnish countryside in the 1950's which I've used to see in the old Finnish movies. There was a fierce housewife in the cabin, lumbering, smoking pipe, typical laconic Finnish small talk, topics, buying coffee from the village and the summer, the beautiful Finnish summer.

I was also surprised of the huge knowledge which author had and he brought out that in the book, too. He knew all about the big news and events of his era and in the book Pylkkänen sieves through some of them, some more, some less. I could imagine the book to be very educational for some in 1950's. At least, it was for me. It was also wonderful to notice that the author didn't avoid the sensitive subjects either, but dealt them thoroughly. The book is surprisingly scientific which wouldn't come to mind at first when you consider that the scene is in the countryside and woods in 1950's. It was also glad to notice that there wasn't a lot of God in the book which was also very odd, considering the time.

You can find a small pattern in Pylkkänen's train of thoughts. They start little and convivial but they grow and grow and bounce around here and there when finally he comes to the end when tax authorities or film stars etc. gets an earful. It seems like Pylkkänen comes always to the conclusions that the things have to be someone's fault. The readers might get a little bit confused because the final statement might be a totally different case from where it had originally started. For me, this is very familiar so I could understand Pylkkänen's random train of thoughts well. This theme is repeated in one of the most titillating dialogues in the book, which happens to be my favourite!

Pylkkänen is very interesting and mysterious character. I just read Pippi Longstocking and she came to my mind when thinking of Pylkkänen. Like Pippi, Pylkkänen is quite a liar. He also likes to joke with gullible people and he uses blatantly his mysteriousness for his good. Readers are also on their toes when trying to guess which stories that Pylkkänen tells, are true and which are not. Of course all is clear in the end and I must say, it was quite anticlimax.

But I just can't understand how they can make a movie out of this book. There are some scenes that are could turn into a movie scene too, but mostly it spins around in Pylkkänen's thoughts. So maybe I need to watch the movie. I also found a series called Konstan Pylkkerö, Heikki Kinnunen as Konsta. It seems interesting, too.

I read the book in record time!! This was one of the books I have to read for one of my school's course. I hope this pace stays on with other books too. Overall I liked the book very much. It was interesting and hooking. It put me to think. Although, I would have left out the beginning of the second chapter. In my opinion it didn't have any big meaning to the story and it didn't bring out anything interesting. But it was nice to see that excessive descriptions of scenery and people were left out. I don't like much about those books with 10 pages of descriptions of how someone or something looks like. I just can't get the images in my head. I like more the dialogue (or thoughts) and events. Actually, there wasn't anything special or exciting happenings in the book, it was just an ordinary summer at Lentua in the 1950's. But it was unusually well written because it was enough for me to keep reading.