English below
Takakansi:
"Leo Tolstoi (1828-1910) ryhtyi kirjoittamaan lapsuus- ja nuoruusmuistelmiaan 23-vuotiaana kaukasialaisessa kasakkakylässä jossa hän liittyi vapaaehtoisena tykistöprikaatiin. Ensimmäinen osa Lapsuus, Tolstoin esikoiskertomus, ilmestyi vuonna 1852, Poikaikä 1854 ja Nuoruus 1857.
Kertomusten henkilönimet ovat tekaistuja eikä tapahtumien aikajärjestys aina noudattele Tolstoin oman elämän kulkua, mutta realistisen tarkoissa, usein syvällä myötätunnolla piirretyissä muotokuvissa on tunnistettavissa hänen omaisiaan, kotiopettajiaan ja opiskelutovereitaan, kotitilan palvelusväkeä ja Moskovan ylhäistöä.
Näiden muistelmien polttopisteenä on nuoren Nikolai Irtenjevin, Leo Tolstoin alter egon, laajeneva tajunta, hänen ristiriitainen sisäinen elämänsä, kuohuvat tunteet ja älyllinen pohdiskelu, yksinäisen unelmat onnesta ja rajattomasta rakkaudesta. Ennen kaikkea Tolstoin nuoruuden määrääväksi voimaksi nousee kuitenkin varhain orastanut hellittämätön pyrkimys moraaliseen kirkkauteen ja täydellistymiseen, joka sittemin on leimaava koko hänen elämäänsä ja ohittava kaikki esteettiset ohjelmat ja arvot.
Tolstoin säälimätön rehellisyys ja hänen kykynsä havaita niin ihmisten kuin maiseman ominaisluonne sekä taltioida kokemustensa alkuperäinen raikkaus kaikessa täsmällisyydessään syventää hänen omaelämäkertansa runoudeksi, jonka vaikutus lukijaan on välitön ja ajaton."
Minä todella pidin tästä kirjasta. Ihan kuin olisi lukenut jonkun päiväkirjaa. Haluaisin itsekin kirjoittaa jotain tällaista omasta elämästäni (tosin, se olisi paljon tylsempää luettavaa).
Oli myös mielenkiintoista lukea venäläisestä elämästä 1800-luvulla. Siellä oli kyllä paljon asioita joita en ymmärtänyt. Sosiaaliset ympyrät vaikuttivat erittäin hämmentäviltä ja siellä näytti olevan paljon käyttäytymissääntöjä. Piti olla täydellinen kaikessa, varsinkin jos olit poika. Nikolai ei kauheasti tuntunut välittävän naisista eikä tuntunut kauheasti arvostavan heitä, mutta se taisi johtua ihan aikakaudestakin. Naisia ei koulutettu ja he olivat vain vauvakoneita ja talon patsaita. Joten heidät kuvataan kirjassakin aika yksinkertaisiksi, joka ärsytti.
Nimet olivat myös aika hämmentäviä. Tuntui, että yhdellä ihmisellä oli aina monta nimeä. Ensin heitä kutsuttiin sukunimellä, sitten etunimellä, sitten luultavasti lempinimellä, sitten pelkällä etukirjaimella ja joskus nimiin lisättiin loppuun vielä lisää kirjaimia (sama tapahtui toisessakin kirjassa jonka luin Venäjästä). Sekoitin kuka oli kuka. Ehkä se on venäläinen juttu... ja se liittyy jotenkin sosiaalisiin statuksiin. Puhuttelet ihmisiä sen mukaan mikä sinun ja heidän sosiaalinen status on. Kuten Japanissa on -sensei, -chan, -san jne päätteet. Tai niin ainakin luulen...
Hyvin hämmentävää.
Mutta pidin silti kirjasta ja pysyin kuitenkin mukana. Luvut eivät ole kauheasti sidoksissa toisiinsa ja ovat pikemminkin kuin omia pieniä tarinoitaan samoilla hahmoilla, paikoilla ja ajalla. Juttuja vähän sieltä sun täältä. Päiväkirja :D
Olin yllättynyt miten modernia kieltä kirjassa oli. Luin Esa Adrianin kääntämän version joka oli kai julkaistu 1983. Odotin vanhahtavaa kieltä, mitä on aika hankala lukea, mutta tämä olikin oikein sujuvaa.
Back cover:
"Leo Tolstoy (1828-1910) started writing his childhood and youth memoirs at age 23 at Caucasian Cossack village where he joined artillery brigade as a volunteer. The first part, Childhood, was released in 1852, Boyhood in 1854 and Youth 1857.
The character names are made-up and the events doesn't follow Tolstoy's own circle of life, but you can still recognize real people behind the characters which were described with realistic accuracy and often with deep sympathy, like Tolstoy's relatives, tutors and fellow students, the servants and the nobility of Moscow.
In these memoirs the main point is in young boy named Nikolai Irtenjev, which is alter ego to Leo Tolstoy, and his expanding consciousness, inner life conflicts, roaring feelings and intellectual meditations, his lonely dreams of happiness and unlimited love. But above all, his relentless endeavor for moral brightness and perfection are the ruling forces of his youth, and later would mark his whole life and overtake all aesthetic routines and values.
The merciless honesty and Tolstoy's ability to see the specific nature of the people and landscape, and recording his experiences with accuracy and with a fresh initial, are making his memoirs into poetry, giving the readers immediate and timeless impression."
I really liked this book. It was like reading someones diary. I would like to write something like this too, about my own life (although, I think it would be much more boring to read).
It was also very interesting to read about life in Russia at 1800. Although, there's a lot of things I don't understand. The social circles seems very confusing to me and there seems to be a lot of rules how to behave. You had to be perfect in anything, if you were a boy, that is. Nikolai didn't seem to much care about women and didn't value them much, but that was because of the time I guess. Women were not educated, and they were only baby machines and statues in the house. So they are pictured quite simple in this book which was a little bit annoying.
The names were also confusing. It seemed that there were many names for one person. First they would address the person with his last name, then with his first name, then maybe with a nickname, then with only a first letter, and sometimes the names had different spelling, like adding letters to the end (it was the same with the other book I read about Russia). I got confused who was who. I think it's a Russian thing... and it's related to the social statuses. You address people differently depending on your and the others social status. Like Japanese -sensei, -chan, -san etc. endings... I think...
Very confusing.
But still I liked the book very much and could keep on track quite well. The chapters aren't related to each others much, they are more like their own little stories with same characters and places and time. Things from here and there. A Diary :D
I was surprised how modern the language was. I read translated version from Esa Adrian, and I think this book was published in 1983. I was waiting an oldish language which would be hard to read but this was very smooth.
