Bostoninterrieri Hugo / Hugo the bostonterrier

English below

Niin se aika menee ja blogailu on taas jäänyt. Hugo oli hoidossa, pääsiäinenkin meni, "lomakin" meni ja nyt odotellaankin sitä kevättä ja vappua (tai siis odoteltiin silloin kun kirjoitin tämän, nyt on vappukin mennyt ja kesä tulossa kovaa vauhtia). Jos se kevät sieltä nyt edes on tullakseen. Lunta meinaan tupruttaa taas ainakin täällä Tampereella vähän väliä.

Jospa sitä aloitettaisiin ihan järjestyksessä.

Hugo, veljeni perheen bostoninterrieri, oli siis hoidossa melkein kaksi viikkoa. Mukavasti kaksi viikkonen menikin ja nopeasti.

Projektina oli yrittää saada Hugon hihnakäyttäytyminen parempaan malliin. Ja siinä onnistuinkin, ainakin hieman, aina välillä. Huomattavasti parempaa menoa oli huomattavissa, verrattuna muihin kertoihin jolloin Hugo meillä on ollut hoidossa. Tosin, tiedä sitten alkaako ikäkin jo painamaan pientä koiraa. Hugo on jo 8 vuotias, vaikkakin harmaista naamakarvoista huolimatta yksi rouva kysyi ulkona ollessamme onko Hugo vielä pentu :)

Vanhuuden huomaa kyllä vireystasosta. Hugo nukkui ja paljon. Toki aina kun tapahtui jotain tai kun kutsui leikkiin tai muuhun aktiviteettiin, mukaan tultiin innokkaasti ja silloin kyllä mennään kuin pentu konsanaan.

Hugosta sai kyllä olla ylpeä. Alussa Hugo seurasi herkeämättä joka paikkaan mihin vain menikin. Tämä karsiutui kahden viikon aikana nopeasti pois ja Hugo ei tullut edes ovelle kun minä lähdin töihin. Jääkaappi oli tosin ihan eri juttu. Oli Hugo missä ja tekemässä vaikka mitä, aina kun jääkaappi avattiin niin sitä oltiin salamana paikalla :D Ruoka maittoikin tälle pikkukoiralle oikein hyvin.

Aamutkaan eivät olleet yhtä hyperaktiivisia kuin mitä ne oli joskus. Tiedä sitten vaikuttaako tähänkin vanhuus. Mukavasti saatiin nukkua, eikä Hugo tullut herättämään heti 6 aikaan. Itseasiassa isällä kun olimme viikonloppuna ja Hugo oli mukana, Hugo ei edes nostanut päätään kun Isäntä kävi 6 aikaan juomassa lasin vettä! Jos minä olisin tehnyt tämän muutama vuosi sitten jaloissani olisi ollut hyperaktiivinen pomppiva pieni koira, joka ei enää päästäisi minua nukkumaan, ainakaan kovin helposti. Hienoa Hugo :)

Olen myös aina pitänyt Hugoa karkailevana koirana. Ja eihän Hugo helposti tulekaan luokse jos pääsee vapaana juoksentelemaan, ei ainakaan muille kuin omalle emännälleen ja mitä olen ymmärtänyt niin tässäkin tapauksessa ei aina niin helposti. Mutta isän luona, isän pikku pellolla, Hugo istui kiltisti puun juurella pyydettäessä, odotti nätisti kun minä menin aika pitkänkin matkan päähän, melkein toiselle puolelle pellolle ja kun kutsuin, niin Hugo tuli juosten luokseni ja istuutui eteeni. Ihmeellistä! Hienoa! Olikohan se sitten makkaran voimaa jota oli taskussani, varmasti, mutta hienoa silti! Makkaran voimalla myös käveltiin hienosti vierellä hihnassa.

Toiset koirat, varsinkin ne jotka osoittavat edes pientä huomiota ja ihmiset jotka kiinnittävät huomiota Hugoon ovat kompastuskivi. Näitä kohdatessaan keskittyminen herpaantuu samantien, vaikka taskussa olisikin makkaraa. Tässä vaiheessa ei makkara edes kelpaa.

Mutta jos kahdessa viikossakin sai jo ihan kunnon tuloksia näkyviin, jopa minun koulutuksellani (vaikken ole koskaan kunnolla koiria kouluttanutkaan, olen vain lukenut paljon kirjoja ja muiden metodeja ja kokemuksia) mitä ihmeitä mahtaisi saada aikaan jatkuvalla tavoitteellisella koulutuksella pidemmällä ajalla. Hugonkin kohdalla kyse on ollut vain ajanpuutteesta mutta se on ymmärrettävää perheessä jossa on kolme alle kouluikäistä lasta ja neljäs tulossa. Hugo on omalla tavallaan yllättävän helppo mutta myös vaikea kouluttaa. Hugo tajuaa kyllä mitä siltä vaaditaan ja on älykäs, mutta koska Hugo on tottunut saamaan periksi eikä siltä kai ole enää moneen vuoteen vaadittu mitään se mielellään myös haluaa saada periksi ja ilmaiseksi kaiken. Hugo on myös niin energinen, että kouluttajalta vaaditaan hyviä hermoja.

Hugo tajusi nopeasti myös muutamat aktiivipelit joita tarjosin ja Hugosta tuli todella hyvä etsimään herkkuja olohuoneesta pienen alkuvaikeuden jälkeen. Tästä pidettiin niin paljon, että välillä herkkuja etsittiin omatoimisesti vaikkei niitä ollut piillotettukaa.

Harmi kun sää oli taas kovin huono. Alkukevättä, ei kovin lämmin, jäätä, loskaa, märkää. Muuten olisin mielelläni ollut Hugon kanssa ihan ulkosalla opettelemassa enemmän ulkokäyttäytymistä ja muiden koirien ja ihmisten kohtaamista.

En malta odottaa että meillä on vihdoin se oma pieni karvakasa jonka kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ja jatkaa koulutusta. Ja kokeilla kaikkea oppimaansa käytännössä.

Minä olen Hugo / I am Hugo

Maisemat täytyy katsastaa / You must look for the sightseens

Hieman jännittää mihin sitä ollaan oikein menossa / A little bit nervous of where we are going

Papalle ollaan menossa / We are going to Grandpap's

Tätä tehtiin kaikkein eniten / This is what we did most

Rapsutuksia oli myös mukava saada / It was also nice to be scratched

Mitähän sitä pitäisi oikein tehdä? / What should I do?

Kauniisti istutaan pyydettäessä / Pretty sit when asked

Ja vielä kauniimmin odotetaan pyydettäessä, mutta silti valppaana :) / And more pretty stay when asked but still alert :)

And so the time goes on and I've been lacking on bloging. Hugo was here at doggy day care, easter went by, my "holiday" went by and now I'm waiting the spring and May Day (well I was waiting those while I wrote this but now even the May Day went by and summer is almost here). If the spring is even ever coming. It's snowing again at least here in Tampere time after time.

Well, the first things first.

Hugo, my brother's family bostonterrier, was in day care almost two weeks. It went nicely and very fast.

I had project to try to get Hugo's leash manners into better condition. And I succeeded, a little, sometimes. But it is a much better now considering the last times when Hugo has been at us in day care. But I'm quite sure the age is also little bit thanked for. Hugo is 8 years old but still despite his grey hair on the face one lady asked if he's puppy :)

The age is surely visible when talking about vitality. Hugo slept and a lot. Of course when ever there was happening something or when I called him to play or some other activities he came enthusiastically and he was like a puppy again.

I got to be very broud of him. At first Hugo would have follow me everywhere I was going. This was eliminated very soon in two weeks and finally Hugo didn't even came to door when I was leaving at work. But the fridge was another thing. Hugo could be anywhere doing anything but as soon as you opend the fridge he would have been there at once :D The food is his favourite thing.

Mornings weren't also as hyper as they were few years ago. Maybe it was the age. We were left to sleep very nicely and Hugo didn't come to wake us at 6am. As a matter of fact when we were at my father on weekend my partner got up to have a drink of water at around 6am and Hugo didn't even raise his head! If I had done the same few years ago I would have a hyperactive jumping little dog between my legs and he wouldn't let me go to back to sleep, at least not very easily. Well done Hugo :)

I've always thought Hugo to be keen of escaping when off leash. And it is a true thing he won't come easily to you if he can run free, at least not to anybody else but his mommy and what I understood this too isn't so easy thing to do. But at my father's, in the little field, Hugo sat nicely under the tree when asked, waited nicely when I went a quite a long distance almost the other end of the field and when I called him, he came running straight to me and sat in front of me. Amazing! Wonderful! I don't know if it was the power of the sausage in my pocket, probably, but it was still amazing! We also even walked nicely next each others on leash with power of sausage.

Other dogs, and especially those who are showing even a little intrest and people who are showing intrest to Hugo are stumbling block. Meeting these things the concentration is lost immidiately even if I had sausage in my pocket. And in these cases he wouldn't even eat sausage.

But I'm sure if even I could get some results show in a two weeks (without any experience training dogs, I only have read lots of books and others methods and experiences) what amazing things would be accomplished with continuous goal-directed training with more time. In the case like Hugo the problem is time and it's very understandable in family with three under school aged children and fourth coming. Hugo is also quite easy but still hard to train. Hugo will get it what you want from him and he is intelligent but because he's always used to get everything in his way and without any effort many years before, he really likes it to continue that way, getting everything free. He's also very energetic so the trainer needs good nerves.

Hugo get also some dog games I introduced to him and he came to be very good in finding treats hidden in our living-room after the little confused times in the beginning. And he liked it a lot, sometimes he would start to look the treats by himself even I hadn't hide anything yet.

It was a shame the weather wasn't that good again. It's early spring, not very warm, there's ice, slush and very wet. Otherwise I would have loved to be more outside with Hugo and learn more manners at outside and meeting other dogs and people.

But now I can't wait to have our own little furry friend with who I can do fun things and continue training. And try all the things in practice what I've learnd.