Että ihminen voikin olla niin onneton välillä!
Tein sitten raparperipiirakan töihin työkavereille. Ensinnäkin olin ihan kokonaan unohtanut torstaina, että minun piti tehdä se. Mies teki illalla lasangea ruuaksi ja kun oli ottanut lasangen joskus 8-9 maissa pois uunista niin alkoi kyselemään minulta, eikös sitä piirakkaa pitänyt tehdä. Ai niin!! Ja raparperit pakkasessa. Ei muuta kuin vesihauteeseen sulaamaan ja taikinan tekoon. Sain taikinan tehtyä ja pistettyä vuokaan ja raparperit päälle kun totean, että eihän tämä yksi pussi riitäkkään! Ei muuta kuin sulattamaan toista pussia vesihauteessa. Ja vartin päästä ripottelemaan lisää raparperia piirakan päälle. No sitten oli jo sopiva määrä. Ei muuta kuin kuorrutusta tekemään. Oli kädessä jo purkki ja meinasin pistää kuorrutukseen vanilliinisokeria kun huomasin, että tämähän on leivinjauhetta eikä vanilliinisokeria (samannäköiset purkit, eri värit)! Onneksi en ehtinyt pistämään kuorrutuksen joukkoon! Mutta voi mahdoton! Minähän unohdin kokonaan perunajauhon ja leivinjauheen siitä pohjasta! Vaikka kaikki aineet pistin valmiiksi pöydälle ennen kuin aloitin. Ei muuta kuin raparperit pois jo valmiista pohjasta, pohja roskiin ja uutta tekemään. Seuraava onnistuikin sitten jo ihan hyvin ja nopeasti. Sain piirakan uuniin asti ja uunista pois. Kello tosin oli jo jotain 10-11 kun pääsimme syömään miehen lasangea ja melkein 12 kun sain piirakan pois uunista. Ihan hyvältä se näytti mutta en sitten tiennyt miltä maistoi. Puoli yhdeltä pistin jääkaappiin kun oli hieman jäähtynyt ja menin nukkumaan.
Aamulla vein piirakan töihin ja kirjoitin kiitokset lappuun työkavereille ja pistin vielä, että syövät piirakkaa omalla vastuulla koska en yhtään tiedä millaista se olisi. Minä en ole mikään jauhopeukalo. Kovasti sain kyllä kehuja makoisasta piirakasta ja ehdinhän minäkin maistamaan palan tauolla. Ihme kyllä, maistui ihan samalta kuin jos äiti olisi sen tehnyt. Oikein hyvää oli! Voin olla ylpeä itsestäni vaikka aluksi luulinkin, ettei tästä tule yhtään mitään.
Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa valmiista piirakasta :/ Kyseessä oli meinaan elämäni ensimmäinen raparperipiirakka.
Tällä hetkellä kirjoittelen tosiaankin Kurikassa vaikka sanoinkin, että en viikkoon päivitä, mutta nyt tuli sopiva väli. Mutta kunhan isälle päästään niin sitten jää kyllä päivittämiset, siellä kun ei ole internetiä. Tänään ei vielä Power Parkiin päästy kun vesisade yllätti (totta kai. Minä sanoinkin, että varmasti sataa siellä missä me olemme, katsotaan vain niin sade seuraa Laitilaan myös). Mutta jos sitä huomenna olisi nätti päivä, että pääsisimme vähän huvittelemaan.
Aurinkoisia päiviä!
-Lilli-
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
How human can be so unlucky sometimes!
I made rhubarbpie to my workmates. First of all, I totally forgot thursday I was going to make it. My partner made lasange that evening for dinner and when he got it out in the owen at 8-9pm, he asked me am I going to make the pie or not. Oh no! And the rhubarbs were in the freezer. I have to put them in warm water path to defrost them and start to make the dough. I made the dough and put it in the casserole and rhubarbs on it and I found that one bag isn't enough. I have to defrost another one. About fifteen minuts later I put the rest of the rhubarb on the pie. Then it was fine, so I started making the topping. I was just putting vanillin in the topping when I noticed it wasn't vanillin at all! It was baking powder (the pots looks same put are different colours)! Luckily I noticed it before I put it in the topping. But oh my! I had forgotten to put potato flour and baking powder in the dough! Although I had put all the ingredients I needed on the table before I started. It didn't help, I have to take the rhubabs out of the pie and throw the dough to the wastebasket and make another one. Next one was made very well and quickly. I get the pie in the owen and out. The clock was about 10-11pm when we started to eat the lasange my partner made and about midnight when I got the pie out in the owen. It looked just fine but I didn't know would it taste good. 1:30am I put it in the fridge and went to bed.
At the morning, I took the pie at work and wrote a thanks note for my workmates. I wrote there, they should be careful eating that pie because I didn't know how it would taste. I am not a baker. Amazingly I got very much thanks and praise for my pie. I managed to have a piece at the break. Amazingly, it did taste just like if my mother had made it. Very good! I can be proud of myself, although I first thought it's not going to work.
At the moment I'm writing this in Kurikka, although I said I wouldn't update for a week, but I had appropiate time. But when we are at my father, then I can't update at all because there isn't internet. We didn't manage to go to Power Park today because it's raining (of course. I said it would rain where we are, lets see it will rain at Laitila too when we get there). But we hope we can go there tommorrow if it's beautiful day.
Sunny Days!
-Lilli-
2 kommenttia:
Haa, on siis mahdollista sählätä leipoessa vielä pahemmin kuin mitä mä sählään :D Tuon rinnalla mun sähläilyt on pientä :P
Mä yleensä vaan unohdan laittaa uunin päälle... Tai sitten unohdan katsoa kelloa kun laitan leipomukseni uuniin, jonka seurauksena se leipomus yleensä palaa... Joskus oon minäkin unohtanut jonkin aineen välistä, ja joskus taas aloitan tekemään taikinaa liian pieneen kulhoon, ja sotken siis astioita kaksi kertaa enemmän kuin mitä tarvitsisi, kun joudun puolivälissä vaihtamaan kippoa. Melkein poikkeuksetta onnistun myös polttamaan käteni enemmän tai vähemmän kipeästi. :D
Mulle käy myös noita kaikkia. Ja ihan joka kerta. Kerran unohdin mokkapaloista leivinjauheen ja ihmettelin kun ei millään nouse -_- sit tajusin sen vasta kun otin uunista pois. On kaikki ihan syötävää silti ollu onneks. Harvemmin kyllä poltan itteäni ja nykyään on munakellokin niin ehken polta ruokiakaan :) Että se on hyvä. Mutta kaikki muu kyllä käy miljoonaan kertaan. Ja jestas sitä tiskin määrää!
Lähetä kommentti