Rowling, J.K.
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter and the Philosopher's Stone (1998)
Tammi, 2001
s. 335
Kuvaus takakannesta:
Harry potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elmä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka...
Harry Potter ja viisasten kivi aloittaa hykerryttävän ovelan, salaperäisen ja jännittävän Harry Potter -kirjojen sarjan. Se avaa oven maagiseen maailmaan, joka imee mukaaansa kaikenikäiset lukijat. Skotlantilainen J.K. Rowling on saanut kirjoitaan useita arvostettuja kriajllisuuspalkintoja, ja sarja on saavuttanut myös uskomattoman myyntimenestyksen kautta koko maailman.
En muista kuinka mones kerta tämä oli kun luin Viisasten kiven. Ainakin kuudes, olisi villi veikkaukseni. Joukkoon voi laskea myös ne kerrat kun olen kuunnellut äänikirjaa. Olen lukenut kirjan suomeksi ainakin kaksi kertaa, englanniksi ainakin kerran ja äänikirjaa olen kuunnellut englanniksi Stephen Fryn lukemana ainakin kaksi kertaa. Ja yhä tekee mieli palata kirjaan uudestaan ja uudestaan. Ennen tätä lukukertaa olin kuunnellut kirjan iltasaduksi itselleni äänikirjana.
Olin oikeastaan unohtanut miten hyvää kieltä kirjassa on. Se pisti heti ensimmäiseksi silmään kun kirjaa alkoi lukea. Se tempaisi mukaansa jo heti ensimmäiseltä sivulta ja tekstiä oli oikein nautinnollista ja helppo lukea. Ehkä sen takia olen siihen ihastunut myös aikana, jolloin en lukenut vielä paljoa ja kun keskittymiskykyni oli puolta huonompi. Suomentaja on onnistunut täydellisesti! Mitä nyt minua hieman harmittaa nimien suomennokset, mutta ymmärrän kyllä miksi osa on suomennettu ja osa ei. Kyse on kuitenkin lastenkirjasta. Ja minähän voin aina lukea kirjat englanniksi jos alkaa liikaa ärsyttämään. Kirjaa lukiessa huomasin, että halusin koko ajan lukea kirjaa ääneen. Teksti on kuin luotu siihen. Ja pidänkin kovasti Stephen Fryn lukemasta äänikirjasta, joten myös englanniksi kirja toimii upeasti.
Muistikuvani kirjasta perustuivat enimmäkseen elokuvaan vaikka olinkin kuunnellut kirjan juuri äänikirjana. Kuuntelin kirjan iltasaduksi ja ongelma tahtoi vain olla siinä, että useimmiten nukahdin ennen luvun loppua. Joten oikeastaan puolet tarinasta jäi rekisteröimättä :D Kirjaa olikin mukava lukea kun tavallaan tiesi mitä tapahtui, mutta yksityiskohdat olivat hämärän peitossa. Mutta jäin kaipaamaan sitä fiilistä minkä olisi saanut jos en olisi ennen lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa. Mutta toisaalta taas, kirjaa oli mielenkiintoista lukea nyt kun tietää mitä lopulta tulee tapahtumaan. Osaa kiinnittää huomiota pieniin vihjeisiin ja asioihin jotka ennen olivat tuntuneet mitättömiltä, ehkä jopa turhiltakin.
Ja vihjeitähän riittää! Jo heti ensimmäisestä kirjasta lähtien ja niiden bongaaminen on todella hauskaa tällä hetkellä! Kirjaa lukee ja tulkitsee ihan eri tavalla kuin tuoreeltaan. Ehkä siinä on yksi sen viehätyskin, miksi Pottereihin palataan aina uudestaan ja uudestaan. Ne ovat niin moniulotteiset, niin taitavasti kirjoitettu, tuntuu, että kaikki on mietitty jo aikoja sitten tarkkaan jo ennen ensimmäisenkin kirjan kirjoittamista. Ei sitä ennen tajunnut, mutta nyt kun voi tutkailla ensimmäisen kirjan tapahtumia tietäen mitä seuraavissa tapahtuu, on mahtavaa oivaltaa uutta kirjasta!
Toki ensimmäinen kirja on aina esittelykirja. Pitää tutustuttaa lukija maailmaan ja hahmoihin mutta seikkailua unohtamatta. Kirjassa oikeastaan alkaa todella tapahtua vasta loppupuolella, kaksi viimeistä lukua ovat kunnolla itse asiaa. Sitä ennen asioita pohjustetaan, tutustutaan ja saadaan vihjeitä. Kouluunkin päästään vasta melkein kirjan puolivälissä. Mutta se ei haitannut. Kirja on sen verran mielenkiintoinen, vaikka koko ajan ei tapahtuisikaan mitään tavattoman erikoista. Koko ajan kuitenkin tapahtuu.
Vaikka Potterit ovatkin miesvoittoisia kirjoja, pidän siitä miten sen naishahmot ovat kuitenkin todella mahtavia. Ei ole heikkoja naisia tässä kirjassa. Eikä niitä tule. Eipä kauheasti ole heikkoja miehiäkään loppupeleissä. Kaikista löytyy jotain hyvää, jotain huonoa. Ehkä hahmot ovat liiankin kärjistettyjä tässä ensimmäisessä kirjassa mutta se antaa vain tilaa hahmojen kasvulle.
Mietimmekin miksi Potterit ovat niin suosittuja. Päädyimme siihen, että ainakin ensimmäinen kirja on niin hyvin kirjoitettu ja maailma niin hyvin luotu, että se kiehtoo ihmisiä. Ja vaikka Pottereissa ei ole kännyköitä, läppäreitä, tabletteja jne. se on silti ajaton ja jo toinen polvi lukee Pottereita sujuvasti. Noidat ja velhot eivät tarvitse jästien teknologiaa. Uskommekin, että Potterin suosio jatkuu jatkumistaan vielä kolmannenkin polven, ehkä neljännenkin.
Päätin jo aikoja, että kun luen Potterit uudestaan, niin katson elokuvat heti kirjan perään ja nyt toteutin tämän aikomukseni. Oli todella suuri järkytys katsoa ensimmäistä Potter elokuvaa kun oli juuri lukenut kirjan. En ollut tajunnut miten paljon eroavaisuuksia niissä oli. Minua alkoi jopa ärsyttämään muutokset esimerkiksin Nevillen rooli elokuvassa joka oli aivan liian pieni ja Neville olikin korvattu Ronilla esimerkiksi kielletyssä metsässä. Se oli mielestäni jopa iso virhe. Neville olisi kyllä ansainnut oikean ruutuaikansa. Ei näitä asioita ennen huomannut mutta minulla olikin ollut pidempi väli kirjan lukemisessa ja elokuvan katsomisessa. Mutta nyt ymmärrän niitä Potter faneja jotka hieman suuttuivatkin elokuvan tekijöille kun elokuva julkaistiin.
Elokuvat ovat kuitenkin hieno lisä kirjoille, mutta toivon totisesti, että ihmiset lukisivat kirjat ennen kuin katsovat elokuvan. Elokuvista jää niin paljon pois ja oiotaan asioita.
Rowling, J.K.
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter and the Philosopher's Stone (1997)
Tammi, 2001
p. 335
Description from Goodreads.com:
Harry Potter's life is miserable. His parents are dead and he's stuck with his heartless relatives, who force him to live in a tiny closet under the stairs. But his fortune changes when he receives a letter that tells him the truth about himself: he's a wizard. A mysterious visitor rescues him from his relatives and takes him to his new home. Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry.
After a lifetime of bottling up his magical powers, Harry finally feels like a normal kid. But even within the wizarding community, he is special. He is the boy who lived: the only person to have ever survived a killing curse inflicted by the evil Lord Voldemort, who launched a brutal takeover of the wizarding world, only to vanish after failing to kill Harry.
Though Harry's first year at Hogwarts is the best of his life, not everything is perfect. There is a dangerous secret object hidden within the castle walls, and Harry believes it's his responsibility to prevent it from falling into evil hands. But doing so will bring him into contact with forces more terrifying than he ever could have imagined.
Full of sympathetic characters, wildly imaginative situations, and countless exciting details, the first installment in the series assembles an unforgettable magical world and sets the stage for many high-stakes adventures to come.
I can't really remember how many times I've read The Philosopher's Stone already. This was at least the sixth time, that is my guess. I count also the times which I've listened the book as an audio book. I've read the book at least twice in Finnish, at least once in English and I've listened the audio book, read by Stephen Fry, at least twice. And still I want to come back to the book again and again. Before this reading time, I had listened the audio book as for my bedtime story.
Actually, I had forgotten how well the book was written. That was my first notice of the book when I started to read it. Right away it washed me away from the first page and it was a real pleasure to read, and easy. Maybe that's why I got so excited about the book at the first place, when I wasn't that big of a reader yet and my attention span was half of what it is now. The translator has made a wonderful job! Although, some of the translated names irks me but I do understand why some of the names have been translated and some not. After all, it's a children's book. And if the translations starts to irk me too much, I can always read the books in English. While reading the book I also noticed that I really wanted to read it aloud. The text is like tailor-made into reading aloud. And I did really like it when I listened the audio book read by Stephen Fry, so I assume that the text is working in English too.
My recollections of the book were based on the movie, although I had just listened the audio book. But because I listened it as a bedtime story it happened a lot that I fell asleep before the chapters ended. So, I didn't really register half of the story :D It was really nice to read the book even though I knew what was going to happen, but I didn't really remember the details. Still, I missed a little bit the feeling that I would have gotten if I wouldn't have read the book earlier or watched the movie. But on the other hand, it was really interesting to read it now when I already knew what's going to happen in the future. I paid more attention now in those small clues and things that I had thought earlier to be unimportant or even pointless.
And there's a plenty of clues! Even from the first book, and at the moment, it's real fun to try to spot them! I'm reading and interpreting the book so differently than when it was fresh. Maybe that's one of its secrets why everyone are reading Potters again and again. They are multidimensional, well written and it feels like everything has been thought out a long before even starting to write the first book. I haven't noticed it before, but now when I'm reading the first book again and at the same time I already know what's going to happen in the next ones, it's wonderful feeling when you get an epiphany that you didn't notice before!
Of course, the first book is also an introduction book. You have to introduce the readers into the world and characters, but still you can't forget the action. Actually, the main happenings are going on at the end of the book, two last chapters are pure action. Before that there's foundations made, you get to know the world and characters and get clues. Not until almost in the middle of book we'll get to the school. But it didn't bother me. The book was still very interesting, although it wasn't a full action all the time. But still there's happening a lot all along.
Although there is more male characters than female in the book, those female characters are amazing. There's no single weak woman in the book. And I know there isn't going to be any. Actually, the males aren't weak either. For everyone there's a good and bad side. Maybe the characters are even too aggravated but that just gives them space to grow.
We thought about why Potters are still so popular. We decided that because of they, or at least the first book, are so well written and because the world is so well created that it fascinates people. And even though there's no cellphones, laptops, tablets etc. in it, the books are still timeless and the second generation is already reading the Potters fluently. Witches and wizards don't need the technology of muggles. We believe that the popularity is going to last for the third generation and maybe even fourth.
I had decided a long time ago that, when I read Potters again I would watch the movies right after reading the books, and so I did. It was a shock to watch the first movie after reading the first book. I had never noticed how much there was differences. Actually, those changes started really bother me, especially Neville's role in the movie which was too small and how Neville was replaced with Ron at the forbidden forest. In my opinion, it was a big mistake. Neville would have deserved his screen time. I hadn't notice these things before, but earlier I had a much more time between reading the book and watching the movie. But now I truly understand those Potter fans who got angry of the movie makers when the movie was released.
The movies are a good addition to the books, but I really hope that people would read the books first before they watch the movies. There's so much things missing from the movies and they are making such a big shortcuts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti