Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

Jäntti, Tuomo

Talven hallava hevonen

Gummerus, 2015

s. 272

Kuvaus kirjasampo.fi:

Helsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus... Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.

Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.

Rauma 1957. Matilda kiinnittää auntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaan ja maailmaan syntyi pieni tyttö, joka muutti kolmen suvun elämän.

Talven hallava hevonen on tarina kolmesta perheestä, myyteistä ja ihmisen perimmäisistä peloista. Suomalainen sukupolvitarina kohtaa maagisen realismin ja psykologisen kauhun.

En ole oikein varma pidinkö tästä kirjasta vai en. Se oli täyttä tunteiden vuoristorataa lukemisen aikana ja sen loputtua. Tuntui enemmänkin kuin olisin lukenut novelleja kuin kokonaista romaania. Kirjassa oli kyllä hieman maagista realismia ja ehkä jonkinlaista psykologista kauhuakin, mutta oikeastaan vain pitkässä ensimmäisessä luvussa joka kertoi Ronista ja tämän tyttärestä Siljasta, jolla oli jonkinlainen kyky liikutella tavaroita mielensä avulla.

Ensimmäinen luku olikin kaikkein mielenkiintoisin ja rakastuin kirjaan sitä lukiessani. Se oli pitkä luku, mutta sitä ei vain pystynyt jättämään kesken. Psykologinen kauhu ilmenee seuraajien muodossa, oikeiden tai kuviteltujen. En tiedä miksi tätä parivaljakkoa seurattiin ja luulen, että maailmassa oli muutakin outoa joka jotenkin liittyi peliin jota lapset pelasivat jo hieman huolestuttavalla keskittymisellä. En oikein ymmärtänyt kaikkea mitä tapahtui, kerronta oli välillä hieman epäselvää. Ja pahinta oli, ettei mitään selitetty! Tarina vain loppui. Toivoin, että vastauksia saataisiin myöhemmin. Ehkä nämä liittyivät jotenkin aikaisempiin tapahtumiin ja ihmisiin perheen menneisyydessä.

Kirja kulkee takaperin. Seuraava luku tapahtuu vuonna 2001 kun Roni on teini-ikäinen. Luvussa on eräänlainen dekkari-henkinen vivahde. Ronin äidin, Sannan, poikaystävä Jaco katoaa yhtäkkiä ja ainakin luulen, että tarina yrittää hieman antaa vihjeitä miten ja miksi. Roni liittyi asiaan kai jotenkin, mutta ei oikein selvinnyt miten. Luku oli tosin mielenkiintoinen.

Luvut jatkavat samaa kuviota. Ne kertovat yhden ihmisen tarinan perheen menneisyydessä. Ne olivat kaikki mielenkiintoisia, mutta en löytänyt punaista lankaa. Ja mitä enemmän luin, sitä enemmän aloin toivomaan, että olisin aloittanut kirjan väärinpäin. En pystynyt pysymään mukana kaikista perheenjäsenistä ja suhteista kun ihmiset nuorenivat koko ajan, tekivät eri asioita ja olivat eri ihmisten kanssa.

Hetken päästä kirja alkoikin ärsyttää. Vaikka tarinat selvästi liittyivät toisiinsa, koska henkilöt niissä olivat samaa perhettä ja kaikki olivat jollain lailla kokeneet samat asiat ja perheellä oli omat salaisuutensa, ne vaikuttivat silti yksittäisiltä tarinoilta. Seuraava luku ei oikeastaan antanut minkäänlaisia vihjeitä edelliseen. Mutta toivoin, että viimeistään viimeinen luku selittäisi kaiken. Varsinkin halusin tietää mistä Siljan taidot kumpusivat. Ensimmäinen luku antoi olettaa, että syy olisi löytynyt perheestä.

Ei löytynyt. Viimeinen luku oli oudoin. Minulla ei ole minkäänlaista hajua mistä tämä kirja oikein kertoi. Olin niin hämmentynyt ja vieläkin olen. En vain pysty ymmärtämään tätä kirjaa.

Olen hyvin pettynyt. Maagista realismia oli oikeastaan vain alussa ja ehkä myös lopussa. En ole oikein varma mitä lopussa edes tapahtui... Kirjassa ei ollut varsinaista psykologista kauhua muuta kuin ehkä hyvin pienesti alussa. Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta en vain löytänyt niistä yhteyttä toisiinsa paitsi että henkilöt kuuluivat samaan perheeseen. Jokainen luku jätti rutosti kysymyksiä, liikaa kysymyksiä, mutta mihinkään en saanut vastausta. Minä todella vihaan tällaisia kirjoja. Minä haluan tietää!

Oletan, että kirjassa oli joitain vihjeitä siellä täällä tai ehkä jopa selityksiäkin, mutta en vain pystynyt niitä löytämään. Voisiko joku selittää minulle tämän kirjan?

Jäntti, Tuomo

Talven hallava hevonen

Gummerus, 2015

p. 272

Description from kirjasampo.fi:

Helsinki 2019. There's a phone call for Roni from the daycare. It would be better if he would come immediately. Young father imagines the worst: an accident... At the daycare he finds out that his daughter, Silja, had pointed a doll with her finger and made the doll fly in the air. Next thing Roni notices that someone is following their moves.

Puutikas 2001. Roni's mother Sanna has been desperately trying to get in touch with her boyfriend Jaco. His phone is found along the nearby shortcut and police is asking sightings of a white Opel Vectra.

Rauma 1957. Matilda sticks a poster of a night sky in her bedroom's ceiling to get back in the winter night a quarter of a century ago. That night was the coldest night ever in Kuivasjärvi: a horse froze to death, a man set on fire and a girl was born in the world who changed the life of a three families.

Talven hallava hevonen (Winter's frost horse) is story of a three families, myths and the ultimate fear of a man. A Finnish story of a generations meets the magic realism and psychological horror.

I'm not really sure if I liked this book or not. It was a full change of emotions while reading it and when it ended. It was more of like reading a few short stories than a whole novel. There was a magic realism in it and maybe some kind of a psychological horror too, but only in the long first chapter which told the story of Roni and his daughter Silja who seems to have some kind of an ability to move object with her mind.

The first chapter was the most interesting one and I really loved the book when reading it. It was a long chapter but I couldn't just leave it unfinished. The psychological horror comes in the shape of a followers, real or imaginary. I don't know why they were followed and I think there were something else odd in the world too, concerning the game all the kids were playing with an alarming focus. I didn't understand everything that was happening, it was all very unclear. And the worst thing was that nothing was explained! It just ended. I hoped there would be answers later on. Maybe this story was somehow related on the others in the book and in the past.

The novel goes backwards. The next chapter is happening in 2001 when Roni is a teenager. There's an exciting detective-story-kind-of-a-thing going on. Jaco, who is Roni's mother's boyfriend, goes missing suddenly and I think the story is trying to give some kind of a clues. But again, the ending told nothing why he got missing and what had happened. Roni did something in the case but I don't really know what. It was interesting story though.

The stories continued the same pattern. They told a story of a one person in this family back in times. They were interesting stories but I didn't find the thread. And while reading more and more, I started to wish I would have started the book backwards. I couldn't keep on track with all the family members because they kept getting younger and younger and did different things and were with different people.

After a while, the novel started to annoy me. Although the stories were obviously linked together because the people were the same family and because of the secrets and events in the family's history, they still seemed to be independent stories. The next chapter didn't give any clues to the previous. But I hoped that in the last chapter there would be some things explained. Especially I would have liked to know why Silja had her ability. The first chapter made me assume that there's a some kind of a reason in the family that would explain everything.

There wasn't. The last chapter was the oddest. I have no clues what the book was all about. I was so confused and still am. I just can't understand the novel.

I'm really disappointed. There were magic realism only at the beginning and maybe at the end. I'm not quite sure what really happened in the end... There wasn't really psychological horror, except a little bit in the beginning again. The stories were interesting, but I just couldn't find the link between them, except that the characters were the same family. Every chapter left me with a questions, too many questions, and nothing was explained. I really hate this kind of novels. I want to know!

I presume there were some kind of a clues along the way, or even an explanation, but I just couldn't find them. Could someone please explain me this book?

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa

Hallava, Anna

Sammakkoprinsessa

WSOY 2015

s. 270

Kuvaus kirjasampo.fi:

Romantiikkaa ja rupikonnia!

Maailmassa on vain yksi poika, jota Ofelia voi suudella. Kaikki muut pojat muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi.

14-vuotias Ofelia on kyllästynyt olemaan suudelmaneitsyt. Hän on päättänyt saada ensisuudelmansa mahdollisimman pian, mutta äidin järjestämä synttäriyllätys muuttaa kaiken. Ofelia saa kuulla olevansa keiju, ja hänen korvansakin kasvavat jumbomittoihin. Kaiken huipuksi kummitädin antama keijulahja aiheuttaa katastrofaalisia muutoksia suutelurintamalle.

Anna Hallavan esikoisteos on sujuvaa ja suorasukaista, hulvattoman hauskaa ja häpeämättömän viihteellistä chick litiä nuorille.

Anna Hallavan esikoisteos on mahtava! Sammakkoprinsessa on kuin Prinsessapäiväkirjan ja Harry Potterin yhdistelmä mutta keijuilla. Joukossa on myös vanhaa kansansatua, Sammakkoprinssiä mutta tavallaan uudesta näkökulmasta katsottuna.

Nämä keijut eivät ole kuten Disney keijut. Näillä keijuilla on erittäin tiukka yhteiskunta. Sitä hallitsee matriarkka ja kansa on jaettu ainakin kahteen eri kastiin: tavallinen kansa ja hovi. Tiukat säännöt ja etiketit ohjaavat varsinkin hovin elämää eikä kastista kastiin hyppääminen ole minun ymmärtääkseni kovin suotavaa. Maailmassa on myös muita otuksia jotka on hyvin organisoitu. Maailma oli aika hieno, mutta silläkin oli epäkohtansa joten se ei ollut sellainen täydellinen keijumaailma johon olemme tottuneet. Virkistävää.

Ofelia saa kuulla olevansa prinsessa ja kuten Prinsessapäiväkirjassa hän ei ole oikein mielissään asiasta, ainakaan aluksi. Tietenkin ylellinen elämä, hovipojat jne. houkuttaa, mutta prinsessuudessa on muutakin. Voisi kuvitella, että keijuna olo olisi unelmien täyttymys kaikkine taikoineen ja uusine maailmoineen, mutta teinille, jolla on jo muutenkin tarpeeksi muutosta elämässään, tämä on jo liikaa, ainakin Ofelialle. Hän on myös hyvin epävarma teini varsinkin poikien ja ulkonäön suhteen, joten varsinkin jättisuuret oudot korvat aiheuttavat Ofelialle suuriakin tunnon tuskia. Tarinassa on taikaa ja Ofelia tutustuu uuteen maailmaan pikkuhiljaa joten se muistuttaa hieman Harry Potterin tutustumista velhomaailmaan olematta kuitenkaan samanlainen.

Ofeliassa oli paljon tuttua ja varsinkin hänen elämässää joka muistutti omaa elämääni teini-ikäisenä. Ofelia on hieman pullukka kuten minäkin olin ja hän on suunnattomasti ihastunut yhteen poikaan, sama täällä. Hän myös ihastuu muihin poikiin hyvin herkästi ja kulkeekin useasti pää pilvissä kuvitellen kaikkea ihanuutta mitä tekisi eri poikien kanssa, kuten taisin minäkin. Mutta toisin kuin Ofelia, minä olisin ollut innoissani jos olisin saanut kuulla olevani keijuprinsessa (no, en ole ihan varma siitä prinsessa jutusta, mutta keiju olisi kiva olla) ja en usko, että olin ihan niin naiivi kuin Ofelia. Jotkin hänen unelmoinneistaan ja ihastuksistaan olivat aika ärsyttäviä, varsinkin kun ne olivat niin toistuvia. Mutta vaikka Ofelia olikin hieman ärsyttävä oli se silti ymmärrettävää, Ofelia on kuitenkin teini. Onneksi Hallava on kirjoittanut kirjansa niin hyvin ettei Ofeliakaan pääse ärsyttämään vaikka voisi, hänet on kuvattu vain hyvin realistiseksi mielestäni.

Pidin kirjasta kovasti. Se yhdistää mukavasti oikeaa elämää ja fantasia maailmaa. Se oli hyvin kirjoitettu ja piti mielenkiinnon yllä. Loppu oli jännittävä ja ja jättää odottamaan tulevaa. Haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu!

Onneksi kirjasta ilmestyy toinen osa 2016.

Arvostelu löytyy myös NUBB.no sivustolta

Hallava, Anna

Sammakkoprinsessa

WSOY 2015

p. 270

Description from kirjasampo.fi:

Romance and toads!

There’s only one boy who Ofelia can kiss. All other boys will turn into toads after the kiss.

14 year old Ofelia doesn’t want to wait her first kiss anymore. She has decided to get it as soon as possible but her mother makes her a birthday surprise which changes everything. Ofelia learns she’s a fairy and her ears will grow to be jumbo sized. On top of everything, her godmother gives her a fairy gift which makes a disastrous changes in her plans to kiss.

The first work of Anna Hallava is fluent and blunt, hysterically funny and shamelessly entertaining chick lit for young adults.

Anna Hallava’s first work is wonderful! Sammakkoprinsessa (The Frog Princess) is like The Princess Diaries plus Harry Potter but with fairies. There’s also an old folk tale The Frog Prince, but in a different view, sort of.

These fairies are not like Disney fairies. They have very strict society. It’s ruled by matriarch and the people are divided at least into two caste: the common people and the court. There are firm rules and etiquettes especially in the court and it isn’t really accepted to jump from caste to caste. There’s also other creatures in the world and they are all well organized. The world is quite wonderful but it has it’s flaws so it’s not the perfect fairy world we already know. Refreshing.

Ofelia finds out she’s a princess and like in The Princess Diaries she’s not very fond of the idea, at first. Of course the luxurious life, the court boys etc. are tempting but there’s much more being the princess. You would think that being a fairy would be a dream come true with all the magic and new world, but for teenager who is already suffering from different changes in life, it is too much, at least to Ofelia. She is already unsure teenager with boy and appearance problems and now she is also a “freak” with enormous ears. There’s magic and new world which Ofelia becomes familiar with little by little so it was a little bit like Harry Potter introducing to the wizarding world, but it’s still not the same thing.

Ofelia and her life seemed very to me, some of the things were just like from my teenage years. Ofelia is a little plump, like I was, and she has a huge crush on some boy, like I did. She also becomes infatuated really easily and often she has her head in the clouds, imagining sweet moments with different boys, like I did. But unlike Ofelia, I would have been thrilled if my mom would told me I’m a fairy princess (well, not sure about the princess thing, though, but I would like to be a fairy), and I don’t think I was so naive as Ofelia. Some of her day dreamings and crushes were annoying, especially because they were continuous. But even though Ofelia was a little bit annoying with her thoughts, she’s a teenager, so it was understandable. Luckily Hallava has written the book so well it didn’t bother me although it could have, Ofelia is just realistically portrayed, in my opinion.

I liked the book very much. It mixed nicely real world and fantasy world. It was well written and it kept my interest all the time.The ending was exciting and it leaves you waiting what comes next. I want to know what happens next!

Luckily, there’s book two coming on 2016. 

You can find this review also from the NUBB.no site

H.P. Lovecraft: Kootut teokset I / Collected Works I

In English below

Lovecraft, H.P.

H.P. Lovecraftin kootut teokset I: Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia

Jalava, 2009

s. 310

Suomennos: Ulla Selkälä, Osmo Saarinen, Ilkka Äärelä

Kirja sisältää novellit:

Kammottu talo

Arthur Jeremyn

Rotat seinissä

Hautaholvissa

Varjo Innsmouthin yllä

Cthulhun kutsu

Dunwichin hirviö

Kuiskaus pimeässä

Tämä oli ensimmäinen kerta kun luen Lovecraftin tuotoksia. Täytyy kyllä myöntää, että ihmiset olivat oikeassa. Hän on hyvä kirjailija. Olen kuullut Lovecraftin olleen hyvä, mutta yllätyin miten hyvä hän oikeastaan on. En ole koskaan ennen lukenut mitään näin nautittavaa ja addiktoivaa 1900-luvun alussa kirjoitettua. Nämä novellit ovat mestariteoksia! Ja luin ne nopeasti.

Tiesin jo valmiiksi jotain Lovecraftin mytologiasta. Olen pelannut monia lautapelejä jotka perustuvat Cthulhu mytologiaan. Joten minulla oli jonkinlainen haisu siitä mitä odottaa. Olen myös nähnyt elokuvia jotka joko perustuvat joihinkin novelleihin tai muuten Cthulhu mytologiaan.

En oikein osaa sanoa tämän enempää... Aion lukea enemmänkin Lovecraftia, pelata pelejä uudella innolla ja enemmällä tiedolla maailmasta ja aion katsoa lisää elokuvia (sieltä taitaa olla tulossakin uusi...?). En osaa edes sanoa mikä novelleista oli paras kokoelmassa. Kuiskaus pimeässä oli ehkä hieman liian scifi minun makuuni mutta se oli silti edelleen kauhua sekä hienosti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu.

Lovecraft, H.P.

Collected works of H.P. Lovecraft I: The Whisper in Darkness and other short stories

Jalava, 2009

p. 310

Translators: Ulla Selkälä, Osmo Saarinen, Ilkka Äärelä

Includes the short stories:

The Shunned House

Facts Concerning the Late Arthur Jermyn and His Family

The Rats in the Walls

In the Vault

The Shadow Over Innsmouth

The Call of Cthulhu

The Dunwich Horror

The Whisper in Darkness

This was my first experience with Lovecraft's works. I must say that people were right. He was a good writer. I've heard Lovecraft to be good but I got surprised how good he really was. I've never read anything so enjoyable and addictive from the early 20^th century. These short stories are masterpieces! And I read them quickly.

I already knew something about the Lovecraft's mythos. I've played many table top games which are based on the Cthulhu mythology. So I did have somekind of a clue what to expect. I've also seen some movies which I think are based on some short stories or are at least inspired by Cthulhu mythology.

I really don't know what more to say... I'm going to read more Lovecraft, I will play the games with more enthusiasm and with more knowledge about the world, and I'm also going to watch more movies (I think there's a new movie coming...?). I can't even say which short story was the best in this collection. The Whisper in Darkness was maybe little too scifi for me but not too much, it was still horror, and nice and interesting to read.