Tässä tulee postaus mahtavasta
vuodestani musiikkiteatteri Salamassa ja ihka ensimmäisestä
täysin itsetehdystä musikaalistamme Roolipeliä. Tästä
tulee todella pitkä postaus. Anteeksi.
Täytyy myöntää, että Salama
oli yksi parhaista asioista mitä minulle tapahtui tänä lukuvuonna.
Olen todella iloinen kun osallistuin siihen ja että meillä oli niin
mahtava porukka ja että päätimme tehdä oman musikaalin. Totta kai
tuohon aikaan mahtui paljon epäilystäkin. Kuukausi ennen ensi-iltaa
ja varsinkin viikko ennen ensi-iltaa olivat todella hurjia ja
väsyttäviä. Kaikki olivat todella väsyneitä ja pelkäsimme
ettemme saisi musikaalia valmiiksi ensi-iltaan mennessä ja täytyy
kyllä myöntää, että läheltä se liippasikin.
Ei ollut helpoimmasta päästä lähteä
tekemään kokonaan omaa musikaalia, mutta olisi ollut myös hankala
löytää valmista musikaalia jossa olisi ollut roolit 9 naiselle.
Meillä ei ollut ainuttakaan miestä ryhmässämme tuolloin kun
mietimme minkä musikaalin tekisimme. Olin aika skeptinen
ajatukselle, että tekisimme oman musikaalin ja pelkäsin, että
siinä olisi aivan liikaa hommaa. No, tavallaan olin oikeassa, mutta
se oli sen arvoista!
Suurin osa ajasta meni käsikirjoituksen
kirjoittamisessa, hinkkaamisessa ja ideoimisessa. Meillä oli kyllä
jonkinlainen idea, mutta aika uhkasi loppua silti kesken.
Kirjoitusprosessi olisi pitänyt aloittaa jo heti syksyllä, ei
vasta joululoman jälkeen. Oikeastaan saimme käsikirjoituksen
kutakuinkin valmiiksi vasta viikkoa ennen ensi-iltaa ja silti se oli
hieman turhan pitkä (liian pitkä). ”Tapa rakkaimpasi”, siinä
sanonta, jota toteutimme enemmän kuin tarpeeksi. Jouduimme
poistamaan paljon hyviä vitsejä ja loistavia reploja.
Vaikeimmat asiat taisivat olla
musikaalin loppu, sanoma sekä biisien valinta tarinaan sopiviksi.
Uskon, että etsimme kaikki mahdolliset laulut maailmasta joissa
kerrottiin naisista, luovuudesta, unelmien toteuttamisesta,
menestyksestä jne. jne. Monia biisejä löysimmekin, mutta vain
muutama niistä todella sopi käsikirjoitukseen (ja oli sen lisäksi
vielä rytmimusiikkia jonka oli esittänyt tai tehnyt nainen. Se oli
rajauksemme) ja joskus meidän vain piti käyttää taiteellista
vapautta ja suomentaa biisit meille sopivammiksi.
Kyllä, suomensimme itse biisejä, ja
paljon. Ja minun täytyy kyllä myöntää, että se oli hauskaa! Ja
uskon, että taisin olla aika hyväkin siinä! Suomensin Dolly
Partonin PMS Bluesin, Joan Jettsin Bad Reputation
(Huono maine), Björkin It's Oh So Quite (Nyt rauhoitu),
Eurythmicsin Sweet Dreams (Ei mennyt putkeen) sekä Frankie
Lain & Doris Dayn How Lovely Cooks the Meat (Ihana
ateria). No, kaikki näistä olivat vahvasti huumorilla höystettyjä
joten ne saivat olla hieman korneja, mutta sanoisin niitä silti
oikein hyviksi suomennoksiksi. Varsinkin PMS Blues. Onnistuin
pysymään hyvin alkuperäisessä tarinassa ja sanoissa ja silti
pitämään kiinni riimeistä. Vaikeinta oli keksiä NIIN MONTA eri
adjektiivia kuvaamaan PMS Bluesia ja naisia joilla se on.
Musikaali ei tietenkään ollut
virheetön. Se olisi voinut olla huomattavasti lyhempi ja kaikki
kohtaukset eivät olleet niin tarpeellisia, mutta koska halusimme,
että jokainen näyttelijä saisi oman 15 minuuttia julkisuuttaan
sekä soolobiisin, emme oikein voineet muutakaan. Ja koska olimme
kuitenkin jokainen yksi osa yhden naisen elämässä oli
yltäkylläisyys ja jokaisen oma kohtaus tavallaan perusteltuakin.
Voi, unohdin kokonaan kertoa mistä
tässä musikaalissa oli oikein kysymys. No, se kertoo naisten eri
rooleista joita tarvitsemme elämässämme. Ns. ”päärooli” on
Maria jolla on 9 eri roolia elämässään. Hän on hyvin tarkka ja
kova bisnes nainen, taiteellinen ja harmooninen hippi joka noudattaa
luonnollista elämäntyyliä, hän on viaton pieni tyttö isossa ja
julmassa maailmassa, täydellinen nainen/äiti joka rakastaa
ruoanlaittoa, siivousta ja sisustamista ja on erittäin siveellinen
ja sivistynyt, hän on kapinallinen joka taistelee kaikkia maailman
vääryyksiä vastaan, lukutoukka joka ei tekisi muuta kuin
hukuttautuisi tiedon maailmaan, hän on paantumaton romantikko joka
haluaa vain löytää sen oikean ja kulkee pää pilvissä, seksikäs
nainen joka nauttii elämästä ja kauneudesta kaikella mahdollisella
tavalla ja hän on myös erittäin katkera ja kyyninen sisältään.
Kuulostaako tutulta? Sellaista on
naisen elämä. Tarvitsemme roppakaupalla erilaisia rooleja
selvitäksemme maailmasta ja velvollisuuksistamme. Meidän pitää
olla pehmeitä mutta kovia, rentoja mutta varovaisia, seksikkäitä
mutta siveellisiä, kaikkea samaan aikaan. Musikaalissamme nämä eri
osat elämässämme (päässämme) joutuvat konfliktiin kun
jokaiselle satelee aina toistaan loistavampia työtarjouksia ja nämä
repivät rooleja erilleen toisistaan. Tarjoukset hyödyttäisivät ja
palvelisivat vain yhtä roolia ja muut jäisivät huomiotta. Maria
unohtaa mikä on oikeasti tärkeää elämässä. Kunnes jotain
shokeeraavaa tapahtuu. Muutamat musikaalin nähneistä sanoivat, että
tästä olisi saanut loistavan elokuvankin! Ovat kyllä oikeassa!
Meillä oli myös mies! Hän oli
mahtava! Onneksi saimme hänet! Mies oli tavallaan musikaalimme
pelle, mutta hänellä oli myös tärkeä rooli joka piti enemmän ja
vähemmän rooleja yhtenäisenä ja hänen avullaan yleisölle
saatiin myös kerrottua vihjeitä siitä, että emme esittäneetkään
9 eri naista vaan kaikki olivat yksi ja sama nainen. Kerroimme tämän
aika suorasanaisesti vasta toisessa näytöksessä jotta kaikki
ymmärtäisivät sen, mutta sitä ennen tarjosimme vain vihjeitä. Se
oli yksi meidän nerokkaista ideoistamme. Mutta takaisin mieheen...
Hän oli enemmänkin kuin vain mies. Me tarvitsimme häntä
saadaksemme pienen romanttisen komedian vivahteen musikaaliimme,
mutta se ei ollut tyypillinen romanttinen komedia. Mies ja nainen
eivät tavallaan saaneet toisiansa lopussa... he vain päättivät
tavata uudestaan. Nimesimme mies hahmomme yksinkertaisesti Mieheksi.
Miehen lisäksi meidän miehemme esitti
liudan muitakin rooleja. Koska melkein kaikki olivat lavalla koko
ajan mutta tarvitsimme silti muutaman extra roolin päätimme, että
olisi hauskaa jos mies esittäisikin kaikki nämä roolit. Joten,
miehemme oli, Miehen lisäksi, myös äiti, posteljooni, vanha
miljonääri, tv juontaja, homo... (minusta tuntuu siltä, että
unohdin jonkin...). Ilman häntä emme olisi pystyneet tekemään
tätä musikaalia eikä siitä olisi tullut niin hauska.
Toinen näytös oli mieletön! Ja
surullinen! On upeaa miten pystyimme vaihtamaan tunnelman niin
yhtäkkiä hysteerisen hauskasta sydäntäraastavan surulliseksi.
Mielestäni se oli musikaalimme hienoin hetki. Muutos on niin
uskomaton, että yleisölläkin kesti ensin aluksi tajuta mitä
oikein tapahtuu ja jotkut jopa vielä nauroivat koska eivät uskoneet
musikaalin muuttuneen oikeasti vakavaksi, mutta lopulta hekin
kaivoivat nenäliinansa laukuistaan pyyhkiäkseen silmänsä
kyynelistä. Olen hieman katkera siitä etten onnistunut saamaan
aikaiseksi kyyneltä vaikka kovasti yritin. Melkein sain
kenraaliharjoituksessa päivää ennen ensi-iltaa, mutta sen jälkeen,
ei kyyneltä. Mutta tunsin kyllä tunnelman joka huokui lavalta,
kiitos loistavien vastanäyttelijöideni jotka ovat uskomattoman
lahjakkaita!
Onneksi kuvasimme koko musikaalin.
Meillä on siis jotain mitä katsella vanhoina päivinämme ja
muistella noita hienoja hetkiä. Minulla odottaakin Roolipeliä koneellani katsomista. En ole nähnyt musikaaliamme vielä!
Haluan nähdä sen! Täytyy vain katsoa sopiva aika sille.
Prosessissamme oli myös asioita jotka
eivät menneet ihan nappiin ja jäivät vaivaamaan jälkeenpäin.
Emme oikein tulleet toimeen tuottajamme kanssa. Yhteistä kieltä ei
ollut ja kommunikaatio puuttui. Emme tienneet mitä hän teki ja en
usko, ettei hän tosissaan ymmärtänyt mitä me teimme ja mitä tämä
projekti meille merkitsi. Lopulta me tavallaan riitauduimme ja
aloimme riidellä rahasta (jota oli! En olisi ikinä voinut
kuvitellakaan, että olisimme saaneet tästä jotain voittoakin!). En
jaksa kertoa kaikkia yksityiskohtia koska asia vaivaa minua vieläkin
ja paljon, mutta sanotaan nyt vain että kompromisseja tehtiin, tai
oikeastaan, me teimme, me tekijät, kirjoittajat, näyttelijät,
luojat, teimme kompromissin ja lopulta Salamalle ei jäänyt
mitään pesämunaksi seuraavalle vuodelle. En usko, että kukaan muu
oli onnellinen paitsi tuottajamme joka jostain kumman syystä sai
tahtonsa läpi. En vieläkään oikein tajua miten se tapahtui. Mutta
syytän hieman itseäni siitä. Mutta ei voi mitään enää. Menneet
on menneitä.
Oi, melkein unohdin mahtavan bändimme!
He olivat loistavia myös! Pakko myöntää, että 30+ biisin
opettelu (olkoonkin suurinosa helppoja poppibiisejä) yhtä
musikaalia varten ei ollut ihan helppo homma. He tekivät suuren työn
ja tuntuivat kuitenkin pitävän tekemästään!
Uusi vuosi on tulossa! Yleisö jo
odottaa, kuten uudet innokkaat musiikkiteatteri Salaman uudet
ryhmäläiset jotka ovat ilmoittaneet halukkuutensa tulla mukaan.
Minä aion olla mukana taas uudestaan! Vaikkakin pääsen vasta
keväällä mukaan koska syksyn olen toisessa kaupungissa
työharjoittelussa.
Tavallaan teimme itsellemme pienen
ansan. Uskon, että yleisö ja uudet ryhmäläiset odottavat
seuraavalta vuodelta jälleen itsetehtyä musikaalia. Olisi myös
mukava tehdä ihan valmiskin musikaali mutta sopivan löytäminen
saattaa olla haastavaa riippuen siitä minkälaisen ryhmän saamme
seuraavana vuonna. Jos tekisimme musikaalin taas itse pystyisimme
helposti muokkaamaan sitä sopivammaksi ja voisimme oikeastaan tehdä
mitä tahansa. Meillä on jo muutama idea. Muutamat nykyisestä
ryhmästämme ovat jatkamassa myös seuraavana vuonna ja tämän
ryhmän kanssa yritämmekin saada edes jotain alkuideaa, mitä voisi
alkaa työstämään heti syksyllä, jottei kirjoitusprosessi venyisi
liian pitkälle. Meillä oli hyvä kehityskeskustelu esitysten
jälkeen ja nyt me tiedämme paremmin mitä pitäisi tehdä ja miten
(ja mitä ei). Osallistun mielelläni taas kirjoitus ja suomennos
prosessiin. Pidin kummastakin todella. Mutta huomasin myös, että
kirjoittaessani paljon musikaaliamme, se tavallaan tarttui minuun ja
aloin pitää siitä todella paljon, se oli kuin oma vauvani ja olin
hyvin huolissani siitä, mitä ihmiset siitä pitäisivät tai miten
muut sen esittäisivät. Aloin myös kiinnostua ohjaamisesta enemmän.
No, olen oikeastaan aina ollut kiinnostunut ohjaamisesta, mutta nyt
kiinnostus taas heräsi entisestään. Ehkä joskus vielä pääsen
ohjaamaan jotain.
Tämä oli pitkä postaus. Kiitän
todella jos luit tämän loppuun asti. Olen todella pahoillani jos et
nähnyt musikaaliamme. Yritimme parhaamme mainostaaksemme sitä.
Mutta se oli vaikeaa. Tuntematon ryhmä ja tuntematon musikaali,
tuntemattomassa paikassa. Mutta meillä oli kyllä täydet katsomot
kaikkina 6:na kertana jona sen esitimme. Ja toivon, että jonain
päivänä joku muukin löytää musikaalimme ohjelmistoonsa. Mutta
ennen sitä se vaatii vielä vähän fiksausta.
p.s. Ehkä joku päivä pääsette
kuulemaan yhden laulun musikaalistamme jonka yksi ihana ryhmäläisemme
teki ihan itse vartavasten juuri tätä musikaalia varten (kyllä,
meillä on yksi alkuperäinen biisi!). Äänitimme sen ja odotan
innolla, että se julkaistaan. Se on todella hyvä laulu!
p.p.s. Pääset mukaan musiikkiteatteri
Salamaan Seinäjoen kansalaisopiston kautta. Tässä linkki kurssin sivuille. Tässä myös linkki Salaman omille sivuille.
 |
| Julisteiden ym. ulkoasun suunnitteli Sonja (en muista sukunimeä! :( / Our layout was designed by Sonja (I can't remember her lastname! :( |
 |
| Tämä on harjoituksista. Paperia riitti :D / This is from the rehearsals. There sure was paper :D |
 |
| Miehemme sai kuulla kunniansa heti ensimmäisenä treenipäivänään :D / Our man got to yelled at right away on his first day at rehearsals :D |
 |
| Lisää harjoituksia / More of rehearsals |
 |
| Tässä on ainoa kuva jonka otin bändistämme :/ / This is my only picture I took of our band :/ |
 |
| Johnny Depp oli iso osa musikaaliamme. Tässä laulammekin hänestä itsestään. Alkuperäinen kappale oli Amy Ann - Johnny Depp Todellinen löytö! Se on todella hyvä kappale. Suosittelen kuuntelemaan / Johnny Depp was a big part in our musical. Here we are singing about him. The original song was Amy Ann - Johnny Depp A real find! It's a very good song. I recommend it to you! |
 |
| Tässä oli minun hienoin hetkeni. Oma soolobiisini oli hieman genrestä poiketen. Elvin tomutuslaulu Risto Räppääjä elokuvasta/musikaalista / This was my finest moment. My own solo song was a little bit different genre than the others. It was Elvin tomutuslaulu (Elvi's dusting song) from Risto Räppääjä movie/musical. |
 |
| Meillä oli yllättävän paljon sanomaa musikaalissamme. Tässä hiljennyimme upeaan P!nkin kappaleeseen Dear Mr. President johon työryhmämme Sara Jämsä teki uskomattoman hienot suomenkieliset sanat. Tässä kappaleessa on hittiainesta! / We had surprisingly much message in our musical. Here we are quieten down for song Dear Mr. President from P!ink where our group member Sara Jämsä made amazing Finnish lyrics. This song would be a total hit! |
 |
| Tässä ollaan Björkin It's Oh So Quite dueton parissa / Here we are among the duet of Björk's It's Oh So Quiet |
 |
| Tämä dildo näytteli myös suurta osaa musikaalissamme ja siitä tulikin eräänlainen "maskotti" :D / Also this dildo had a big part in our musical and it became some kind of a "mascot" :D |
 |
| Yksi loistavimmista kohtauksista ja musikaalinumeroistamme: Dolly Parton - PMS Blues / One of our finest scenes and musical numbers: Dolly Parton - PMS Blues |
 |
| Surullinen hetki ennen loppua / A sad moment before the ending |
 |
| Loppukumarrukset. Vaihdoimme vaattee lavalla yhtenä numerona! Ajatella! :D / The end bow. We changed our clothes on the stage as one number! Go figure! :D |
 |
| Viimeisen esityksen jälkeen meidän piti purkaa ja siivota Tanssiravintola Soittola. Osa työryhmästä päätti ottaa pienet ruokalevot. / After the final show we needed to take down the auditorium and stage and clean up Soittola. Part of our team decided to take a nap after lunch. |
(Esitys kuvat ovat Riku Männistön ottamia / The pictures from the show were taken by Riku Männistö)
So, this post is about my wonderful
year in music theatre Salama and our very first self-made
musical called Roolipeliä (Roleplay). This is going to be a
very long post. Sorry.
I must say that Salama was one
of the best things that happened for me this school year. I'm really
happy I participated in it and that we had such a great group and
that we decided to make our own musical. Of course, there were also
some times in doubt. The month before premier and especially the week
before premier was crazy and exhausting. Everyone was so tired and we
feared we couldn't get the musical ready before the premier and I
must admit, it was a close call.
It wasn't the easiest thing to make our
own musical, but it also was hard to find a good musical for 9 women.
We didn't have any men in our group at the time we tried to decide
what should we do. I was a little sceptical when we decided to make
our own musical and I was afraid it would be too much work. Well, it
did, but it was worth it!
We spend most of the time with writing,
fine-tuning and brainstorming the script. We had somewhat of an idea
and it was good, but we didn't have enough time. We should have
started the writing process early in the autumn, not after Christmas
holidays. Basically, we finished the script week before the premier
and still it was quite long (too long). ”Kill your darlings”,
that was what we had to do, a lot. There were wonderful sketches and
very good lines, but we just had to cut down many scenes.
The most difficult parts were the
ending, message and choosing the songs that would fit in the story. I
believe we searched every possible songs about strong women,
artistry, making your dreams come true, success etc. etc. you name
it. We found many songs but only few fit into our story (and would be
rhythm music performed or made famous by woman/women. That was our
outline) and sometimes we just had to make some artistic liberty
while translating English songs into Finnish.
Yes, we translated the song, a lot. And
I must admit, it was fun! And I think I was good at it! I translated
Dolly Parton's PMS Blues, Joan Jett's Bad Reputation,
Björk's It's Oh So Quite, Eurythmics' Sweet Dreams and
Frankie Laine & Doris Day's How Lovely Cooks the Meat. So,
all of them were strongly humorous, so it was OK them to sound little
corny, but I would still say they were good translations. Especially
PMS Blues. I managed to hang on to the original story and
lyrics and still could keep the rhymes. The hardest part was to
invent SO MANY different adjectives which described PMS Blues and
women who has them.
The musical had it's flaws too, of
course. It could have been shorter and some scenes in it weren't
really necessary but we wanted to everyone have their 15 minutes of
fame and at least one solo. And because we all were one corner in one
woman's life it was kind of justified to have little too much in one
musical and give everyone their scenes.
Oh, I forgot to tell you what the
musical was all about. Well, it was about women and the roles we need
to play everyday. The ”main” character was Maria who had 9
different roles in her life. She's very strick and hard business
woman, artistic and harmonic hippie who follows natural ways of life,
she's the little innocent girl who's afraid the world, the perfect
woman/mother who loves to cook, clean and decorate and is very
civilized and decent, she's a rebel who stands up for every problems
of the world, the bookworm who wants nothing but learn a new things,
she's romantic who only wants to find the mister right man and has
her head in the clouds, the sexy beast who only wants to enjoy life
and beauty and she's also very bitter and dark inside.
Sounds familiar? Well, that's women's life. We need a bunch of different roles to survive in the world and
our duties. We need to be soft but hard, adventurous but careful,
sexy but decent, all at the same time. In our musical, those
different parts in our life (in our head) ended up in a conflict when
tempting work offers were tearing the roles too much apart from each
others. The offers would only benefit and serve the one role and
leaved others ignored. Maria forgot what's really important in life.
Until something shocking happened.
We also had a man! He was wonderful! We
were lucky to have him! The man was kind of clown in our musical but
it was also one of the things that more or less kept the roles
together and he was a great hint to the audience that the roles we
played wasn't 9 different women but a one women. We told this in the
second act so everyone would understand it, but before that, there
was only clues for it. I think that was one of our genius ideas. But
back to our man... He was more than just the man. We needed him to
have a little romantic comedy in our musical but it wasn't typical
romantic comedy. They didn't actually have each others in the end...
they just agreed to see again. We named the character as Mies which
is a Finnish name and it really means a man.
Besides Mies, our man also performed
many other roles too. Because we all were on the stage almost always
at the same time, but we still needed some extra roles, we decided
that it would be funny if the man would play all of them. So, our man
was, besides of his main role Mies, a mother, a postman, an old
millionaire, a tv host, gay... (I think I'm forgetting something...).
Without him we couldn't have done this and he made our musical much
funnier.
The second act was hilarious! And sad!
It's wonderful how we could turn the atmosphere from hysterically
funny to heartbreaking sad. It was our finest moment, I think. The
change is so wonderful that audience needed a little time first to
really understand what had happend, and some even laughed first
because they didn't expect it to really be so serious, but after that
they were tapping their eyes with tissues. I'm a little bit bitter
that I couldn't made a tear although I did try. I did almost in the
dress rehearsal the day before premier, but after that, no tear. But
I did feel the mood thanks to my other co-stars who were so talented.
Luckily, we filmed the whole musical.
So we have something to watch in our old days and recall those
wonderful moments. I'll have on my computer. I haven't seen the musical yet! I want to see it! But I'll just need to find a time for it.
There was some very irksome things
during the process. We didn't really get along with our producer. We
didn't speak the same language and there was no communication between
us. We didn't know what she did and I don't think she really
understood what we did and what this project ment for us. In the end,
we kind of falled out and we started to argue about the money (which,
by the way, we had! I never believed we would make some profit out of
this!). Well, I'm not telling all the details because it irks me
still, a lot, but I just say that we made compromise, or should I
say, we, the makers, writers, actress'/actors, creators, made the
compromise and in the end, there was nothing left for Salama
for next year. I don't think that anyone else was happy but our
producer who somehow got her way. I still don't know how that
happened. And I blame little bit myself. But what can I do. It's
done.
Oh, I almost forgot our wonderful band!
They were wonderful! I admit that learning about 30+ songs in one
musical is a big achievement (even though many of them were easy pop
songs). They also did a lot of work and seemed to enjoy it too!
There's next year coming! Audience is
waiting and so are all the new group members who have said they want
join us. I'm definately participating again too! Although, not until
spring, because I'll have internship in a different city.
We kind of made ourselves a trap. I
think the audience and the new group memebers are waiting another
handmade musical. It would be nice to make a ready-made musical, but
there's difficulties finding suitable depending on the group we will
have. If we made the musical ourselves we could easily modify it to
suite us more, and we could do whatever we want. We already have some
ideas. Some of our present group members are going to continue next
year too, so with this group we are trying to at least get some ideas
to work with right on autumn so the writing process wouldn't last so
long. We had a good performance evaluation after the shows and now we
know better how we should do it (and how not). I gladly volunteered
in the writing and translating again. I really liked it. But I also
found out that when writing the musical, it kind of grows on you and
you start to like it very much and it's almost like your baby and you
are very concerned what people are saying about it and how others are
acting it out. I've also started to get interested in directing.
Well, I've always been interested about it, but now the interest
rouse again more strong. Maybe someday I'll get to direct something.
This was a long post. I thank you if
you really read the whole thing. I'm sorry if you didn't see this
musical. We tried our best to advertise it. But it was hard. Unknown
group and unknown musical in unknown place. But we did have full
audience every 6 times we perfomed this. And I'll hope that someday
someone else will take the musical into their repertoire. But before
that, we still need to fix few things in it.
p.s. Maybe someday you can hear a one
song from the musical made by our lovely group member just for this
musical (yes, it had original song in it too!). We recorded it so I'm
waiting anxiously it to come out. It's a really good song!
p.p.s. You can join us through
Seinäjoki adult education center. Here's a link for the course site.
And here's also link to Salama's own site.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti