English below
Minulla kesti aika kauan ennen kuin aloitin Lassi Sinkkosen Solveigin laulun. Jotenkin olin Jojon jälkeen niin kyllästynyt ja kun selailin Solveigia ja huomasin sen kirjoitetun hieman puhekielellä ja stadin slangilla, niin kirja ei vain kiinnostanut.
Minulla kesti aika kauan ennen kuin aloitin Lassi Sinkkosen Solveigin laulun. Jotenkin olin Jojon jälkeen niin kyllästynyt ja kun selailin Solveigia ja huomasin sen kirjoitetun hieman puhekielellä ja stadin slangilla, niin kirja ei vain kiinnostanut.
Olisi vain pitänyt aloittaa kirja aikaisemmin. Se oli hyvä!
Alkutunnelmmat olivat jälleen hyvät, vaikkakin puhekielisyys aluksi
hieman ärsytti. Myös alun tyyli oli hieman sekava kun Solveig
kertoo oman tarinansa, mutta koska eihän hän tietenkään voi
kertoa asioita joita hän ei itse muista, niin alkutaipaleet oli
kerrottu muiden ihmisten suilla. Välillä ei oikein tiennyt kuka
puhuu mutta se oli ongelmana vain alussa.
Kirja kertoo Solveig nimisen tytön lapsuudesta ja nuoruudesta. Se
alkaa Solveigin syntymästä ja loppuu kun tyttö on n. 20 vuotta.
Solveigin elämä ei ole ollut helppoa. Solveigin äiti ei halunnut
lasta ja tämä jättääkin lapsen heitteille ja pieksee tätä
pahasti. Muutenkin äiti on erittäin kamala ihminen. Pettää
miestään ja on kuin mikäkin hullu. Isä taas vaikuttaa ihan
järkevältä mutta traumatisoituu sodassa ja sulkeutuu kuoreensa.
Äiti toimii pirttihirmuna sanan kaikessa merkityksessään.
Solveigin ja isän elämä ei ole helppoa. Hyvän kuvan perhesiteistä
antaa heti alusta alkaen se, miten Solveig kutsuu äitiään Saaraksi
mutta isäänsä kuitenkin isäksi. Oikeastaan melkein kaikki
aikuiset kuvataan kamaliksi ihmisiksi. Kuvioissa on paljon väkivaltaa
ja alkoholia. Pikkuhiljaa tällainen ihmisraunioiden kuvaukset
alkavat puuduttaa. Toivoisin jo jotain pirteämpää lukemista.
Kirjassa on kuitenkin onneksi myös valonpilkahdus, Solveigin
isovanhemmat, Famu ja Fafa. Varsinkin Famu on ihana ihminen ja ainoa
joka uskaltaa pistää Saaralle kampoihin. Famun ansiosta Solveigin
elämä ei ole niin kurjaa kuin se voisi olla.
Pidin siitä miten kirja oli jaettu eri ”säkeistöihin”. Onhan
tämä sentään Solveigin laulu.
Kirja ei ole helppoa luettavaa. Se on erittäin realistinen kuvaus
nuoren tytön elämänvaiheista, kasvutarina. Sitä pelkää koko
kirjan ajan monia asioita. Pelkää, millainen Solveigista lopulta
tulee kun elämän malli ei ole paras mahdollinen ja tyttö on
melkeinpä murrettu. Pitkin tarinaa huomaakin muutamia asioita jotka
ovat selvästi huonon kohtelun tulosta. Sitä alkaa pelätä Famun
kuolemaa. Mitä sitten kun Famu kuolee? Solveig jää täysin ilman
minkäänlaista turvaa. Sitä haluaa uskoa onnelliseen loppuun, mutta
koska kyseessä on näin rankka tarina siitä ei voi olla varma.
Teinivuodet menevät jo hieman paremmin. Pojatkin tulevat kuvioihin,
rakkaus ja seksi. Realistisuus pysyy näissäkin kohdissa erittäin
vahvana. Solveig voisikin olla myös nuortenkirja, koska päähenkilö
itse on niin nuori ja käy läpi samoja asioita kuin kuka tahansa
teini.
Kirja loppuu erittäin avonaisesti. Solveig jää 20-vuotiaaksi ja
elämä on edessä. Sitä jää miettimään, mitä Solveigille
sitten tapahtuu ja haluaisi tietää lisää. Mutta jotenkin uskoo,
että Solveig pärjää. Varmasti traumatisoitunut nuori , jolla ei
ole ollut ihan normaali elämä, mutta vahva hän on ja sitä ainakin
haluaa uskoa onnelliseen loppuun. Aineksia siihen kuitenkin on
kaikesta huolimatta.
Pidin kirjasta erittäin paljon vaikka välillä ahdistikin ja itku
meinasi tulla. Vihasin Saaraa ja muita aikuisia mutta viha ei ollut
niin vahvaa kuin esimerkiksi Jojossa oli ollut. Tämä on yksi niistä
kirjoista joita voisin lukea uudelleenkin.
It took me awhile to start Lassi Sinkonen's Solveigin laulu
(Solveig's song). Somehow I was so sick of reading after Jojo (Yo-yo)
and when I was flipping through the pages of Solveigin laulu and
noticed that it was written in spoken language and a little bit of
Helsinki dialect the book just didn't interest me much.
But, I should have just started reading it earlier. It was good! The
first impression was very good again, although the spoken language
irritated me a little. The writing style was a little bit confusing
at the beginning, because Solveig is telling her own story, but
because she can't tell the things she doesn't remember, so the early
life of Solveig is told by some other's, but basically Solveig is
still telling the story (did you get it?). For a while, I even didn't
know who was talking, but luckily, it didn't last long.
So, the book is about a girl named Solveig, her childhood and youth.
It starts when Solveig was born and it ends when she was about 20
years old. Solveig's life hasn't been easy. Her mother didn't want
her and abandoned her and beats her very badly. Solveig's mother is
terrible person. She cheats her husband and is acting like crazy. Dad
on the other hand seems reasonable, but he got traumatized on the war
and shuts away. Mother is making everything to make Solveig's and
dad's life miserable. You see a clear picture of the family relations
at the beginning, when Solveig refers to her mother as Saara (mother's
name) and he still calls his dad, Börje, a dad. And actually, almost every adults in the book are pictured as terrible people. There's a lot of
violence and alcohol in the book. And little by little
these potraits of ruined human lives are mind-numbing. I hope I
would get something lighter reading next. Although, there was one
glimmer of light and that was Solveig's grandparents, Famu and Fafa.
Especially Famu was such a nice person and the only one who could
control Saara even a little. Because of Famu, Solveig's life wasn't
as bad as it could have been.
I liked the way how the book was divided into different ”verses”.
After all, this is Solveig's song.
The book wasn't an easy reading. It was a very realistic potrait of
a young girl's one episode of life, a growth story. You are afraid of
many things while reading the book. You fear what becomes of Solveig
after all, when the pattern of life hasn't been the best and she's
almost shattered. Along the book you'll see things that clearly are
effects of the bad treatment. You'll start to fear Famu's death. What
happens when Famu dies? Solveig will be left alone and without any
protection. But still you would like to believe in happy ending, but
because the story is so rough you can't be sure of it.
Luckily the teen years are little bit better. There's boys, love and
sex involved. The realistic style is strong in these parts too.
Solveigin laulu could also be young adult's book because the main
character is herself a young woman who goes through the same things as all teens.
The book ends very openly. Solveig is 20 years old and a whole life
ahead of her. You would really want to know what happens to Solveig after that. But somehow you believe that Solveig is
going to be alright. Surely she is traumatized young woman who didn't
have very normal life, but she's strong and at least you would like
to think that after all, there's happy ending. There are
possibilities for it.
I liked the book very much, although it was very fraught from time to
time and I almost cried in some parts. I hated Saara and other
adults, but even if the hatred was strong it wasn't like in Jojo. This
is one of the books I could imagine to read again.
2 kommenttia:
Hi, Lilli
I think it must have been hard working your way through this story. As I get older, I'm less and less willing to read stories that are "gritty" and show the struggles of other people. Sometimes I just want to be entertained!
BTW, thanks for telling me the magician with the dogs was from Finland.
I kind of like those stories. But not all the time. I need a good balance. Now there's been two books with miserable human lives and I definitely need something funnier to read, soon.
-Lilli-
Lähetä kommentti