English below
Havukka-Ahon jälkeen lähdin innolla lukemaan Tytti Parraksen Jojoa.
Se vaikuttikin mielenkiintoiselta jo heti alussa. Päähenkilö, joka
myös toimii kirjan kertojana, on selvästi elänyt mielenkiintoisen
elämän. Kirja kertookin päähenkilön, nuoren naisopiskelija,
elämästä Tampereella jossa hän asuu kolhoosissa muiden
opiskelijanuorten kanssa (ensin kyllä luulin heidän asuvan
Helsingissä mutta sinnekin toki päädytään myöhemmin).
Opiskelijaelämä ei ole helppoa 60-luvullakaan. Rahat on vähissä
ja ihmissuhteissa on ongelmia. Myös kiperiin asioihin päästään
ottamaan hieman kantaa, esim. abortteihin. Kirja käsitteleekin minun
mielestäni kapinallisia nuoria aikuisia joilla ei ehkä kaikki
elämän asiat ole kovin mallillaan syystä tai toisesta, kirjassa
myös sivutaan hieman yhteiskunnan epäkohtia. Kirjassa on hyvin
paljon takaumia joissa valotetaan päähenkilön menneisyyttä.
Pidin kirjan tarinasta. Se oli mielenkiintoinen, mutta kirjassa oli
muutamia isoja ongelmia. Yksi isoin on se, että se on kirjoitettu
todella huonosti. Periaatteessa kirjoitus on kuin jonkun päiväkirjaa
lukisi, eikä ehkä oikein sitäkään. Kirjoitus oli ajatuksen
juoksua jolla ei ollut mitään selkeää muotoa. Takaumakohdat
olivat kaikkein pahimpia. En yksinkertaisesti pysynyt niissä mukana.
Välillä en edes ehtinyt huomata milloin teksti siirtyi takautumaan.
Kirjassa on virkkeitä jotka vain jatkuivat ja jatkuivat aina vaan,
pilkkuja oli miljoona eikä pistettä näkynyt mailla halmeilla.
Toisaalta taas kirjasta löytyi jopa luetteloita joissa ei kuitenkaan
ollut pilkkuja. Ehkä kirja oli myös jollain lailla runollinen tai
siinä yritettiin jonkinlaista runollisuutta saada aikaiseksi? Tässä
ei kyllä minun mielestäni ainakaan onnistuttu jos se oli tarkoitus.
Kirja aiheutti minulle myös erittäin voimakkaita tunteita. En ole
ikinä ennen halunnut niin voimakkaasti paiskata kirjaa käsistäni.
Tämän voimakkaan reaktion aiheuttivat kirjan henkilöt. Varsinkin
miehet. He ovat niin sovinistisia ja jos nyt suoraan saan sanoa, niin
idiootteja. Idioottisuus päätee kyllä myös kirjan naisiin. En voi
ymmärtää miten ihmiset voivat olla niin vastuuntunnottomia ja
tyhmiä. Uskon kuitenkin, että henkilötkin kirjassa olisivat
varmasti olleet jonkin verran siedettävämpiä jos kirjoitustyyli
olisi ollut toinen. Varsinkin kun oli jo valmiiksi huonolla tuulella
sen takia. Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi kirja on
herättänyt aikoinaan suurtakin kohua. Minusta se aiheuttaa
vieläkin, silloin kun joku muistaa sen lukea. Se on varmaan ollut
suuri järkytys kun kirjan henkilöt, opiskelijat, tulevat maisterit,
on kuvattu niin ronskisti ja kirjassa on suoranaista seksiäkin ja
kaiken lisäksi kuvioihin sotketaan pieni lapsi ja tabuja.
Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että kirjan olisi ihan hyvin
voinut kirjoittaa myös nykyaikana. Lankapuhelimet ym. muut asiat
jotka olivat 60-luvulla ominaisia olisi vain vaihdettu kännyköihin
ja 60-luvun uutiset ja tapahtumat 2000-luvulle, niin hyvin olisi
mennyt läpi.
Kirjan loppumetrit olivat kuitenkin parasta antia. Siellä päästiin
jo kunnolla raivoamaan yhteiskunnan epäkohdista. Tunsin itsekin
rentoutuvani kun asiat saatiin tuotua julki. Tämä ei tosin enää
kirjaa pelastanut.
Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin sekava. Se jätti paljon kysymyksiä
joihin olisi toivonut saavansa vastauksen viimeisissä luvuissa,
mutta jouduin pettymään. Kaikki kysymykset liittyivät takaumista
saatuihin tiedonjyväsiin. Kirjaa pitäisi kai lukea jotenkin rivien
välistä, enkä itse pidä tällaisesta. Mielestäni kirjassa
käsitellään abortin lisäksi (tätä oikein näkyvästi, vaikkei
kirja pyörikään tämän ympärillä, vaikka se periaatteessa siitä
alkaa ja siihen loppuu) kenties myös väkivaltaa ja itsemurhiakin.
Viimeisestä en ole varma. Harmittaa, koska tarina on
mielenkiintoinen mutta se olisi vain pitänyt kirjoittaa paremmin ja
selkeämmin. Kaipasin myös enemmän kannanottoja yhteiskunnan
epäkohtiin, nyt se jää kovin pintapuoliseksi vaikka kirjassa
olisikin ollut potentiaalia vielä enempään.
http://www.sskk.fi/productimages/largeImages/576f64dd-dfcd-11dc-b7b0-6b037c7d5d14.jpg |
After the previous book, Havukka-Ahon ajattelija (The Thinker of
Havukka-Aho), I started to read the next book, Jojo (yo-yo) from
Tytti Parras with enthusiasm. First, it seemed very interesting. The
main character, who tells the story, had lived very interesting
life. The book tells about the main character, young female student,
who lives at Tampere in commune with other students (first I thought
they lived in Helsinki, but they will end up there later in the
book). The student life in 60's isn't easy. Money is short and
there's problems with relationships. The book also speaks out for
complicated issues for example, abortion. In my opinion, the book
discusses young rebel adults whose lives aren't in good shape
somehow, and it also states a little bit the grievances of society.
There's very much of flashbacks in the book which tells a little bit
of the main character's past.
I liked the story. It was interesting, but there were some other big
problems in the book. The biggest one was that the book was written
very poorly. Basically, it was like reading someones diary and maybe
even not that. The writing was plain line of thoughts and there
wasn't any clear form in it. The flasbacks were the worse. I just
simply couldn't follow them. At times, I didn't even notice that the
writing moved to the flashback. There were sentences which just kept
going on and on, there were million commas and no dot anywhere in
sight. And on the other hand, there were even lists with no commas.
Maybe the book was trying to be poetic? Well, in my opinion, it
didn't succeed very well in that case.
The book also caused me very strong emotions. I've never ever wanted
so hard to throw a book from my hands. And behind this strong emotion
were the characters. Especially the men. They were so chauvinists and
frankly speaking, they were idiots. Altought, it applied to the women
too. I can't believe how people can be so irresponsible and stupid. I
do believe that maybe the characters would have been more bearable if
the writing style would have been different. Especially, because I
was already in a bad mood because of it. I also understand why the
book had made so much of a scandal when it was published. I think it
would still rouse a stir if someone would remember to read it. It
must have been a very big shock when the author pictured the
characters, students, upcoming graduate students, so roughly and
there's even downright sex in the book and furthermore she mixed a
little child in the story and some taboos.
While reading the book I had a feeling that the story would settle
well in today too. If you just take the 60's references away, like
landline etc. and change them to more suitable alternatives of 2000
(like cellphone) and change the 60's news and events to news and
events of 2000 it would have pass.
The last chapter was the best. Finally they get to the point where
there was some rage about the faults of society. I felt relaxed when
finally they got to let all the inhibitions out. Although, it
couldn't save the book anymore.
All in all, the book was very incorherent. It left a lot of questions
which you thought would have been explained in the last chapters but
you just got disappointed. All the questions were related to the
flashbacks. I think you should have really read the book between the
lines and I don't like that kind of reading. I think the book
discussed many thing among abortion (which is very visibly, although
the whole book didn't really revolve around it, although it did start
and end with it), and maybe also violence and suicides. About the
last one I'm not so sure. I'm so irritated because the story was so
intresting but it should have been written better and more clear. I
also wanted more of statements of the grievances of society, now it's
just a small scratch about it even though the book would have had
much more potential for it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti