English below
Ei vieläkään Suomussalmi postausta. Olen todella pahoillani. Minulla on tällä hetkellä flunssa (selityksiä, selityksiä!) enkä ole jaksanut tapella videon kanssa. Kohta varmaan jätän videon kokonaan pois vaikka se olisikin kyllä todella kiva... Pitää katsoa nyt vielä. Olen siis vain lukenut, ennätysajassa varmaan. No kirja ei ollut kovin paksu, mutta on tämä silti aikalailla yksi parhaimpia aikojani kirjan lukemisessa.
Erittäin mielenkiintoinen kirja. Jotain erilaista sotakirjallisuudessa mitä olen lukenut.
Päähenkilö Johannes Halla on hyvin erilainen hahmo mitä muissa sotakirjoissa joissa yleensä henkilö perustuu tai jopa kertoo kokonaan historiallisesta henkilöstä. Johannes Halla kertoo Yrjö Johannes Elovaarasta, kirjailijan isoisästä, tosin jonkin verran väritettynä. Toisin kuin Törnin ja Ehrnroothin tapauksessa, tämä ei ole siloiteltu sankaritarina. Johannes Halla on tavallinen ihminen ja hänellä on tavallisia ongelmia. Alkoholisoitunut, sodan kaltoin kohtelema, periaatteessa perheetön ja lopulta hylätty sotaveteraani. Taisi Törnillekin maistua alkoholi mutta sitä ei tuoda Törnistä kertovassa kirjassa niin voimakkaasti esiin kuin mitä Hallan ongelmaa tuodaan tässä teoksessa.
Yksi valitettava asia kirjassa on ja se on kieli. En ole itsekään mikään loistava kirjoittaja tai muutenkaan ymmärrä kovin paljoa omasta äidinkielestäni ja varsinkaan oikeinkirjoituksesta, mutta se että jo minä bongaan kirjassa selviä kirjoitusvirheitä tai huomaan muuten tekstissä olevan jotain vikaa, kertoo mielestäni jo aika paljon. Teksti oli myös erittäin rönsyilevää, asioista hypättiin liian nopeasti toisiin eikä vaihdosta ehdi edes tajuamaan ennen kuin vasta jossain vaiheessa kun tulee tunne, mitä ihmettä tässä on nyt yritetty kertoa. En tiedä mikä kirjan aikataulu on ollut mutta mielestäni sitä olisi voinut vielä enemmän hioa, ainakin kielellisesti. Tarina on kuitenkin ihan hyvä ja olisi varmasti parempikin jos näkisi vielä enemmän vaivaa kerronnassa.
Kirja pisti jälleen miettimään miten kamalasti sotiemme veteraaneja on joskus kohdeltu. Jotenkin sitä ei vain voi ymmärtää, miksi ihmeessä.
Seuraava kirja onkin englanninkielinen. Kyseessä on jälleen Isännän kirjoja, itse asiassa kuulemma yliopiston englannin filologian pääsykoekirja tuntemattomalta vuodelta. Minulla ei siis ole minkäännäköistä tuntumaa tästä kirjasta, en ole edes koskaan kuullutkaan siitä.
Graham Greene: Our Man in Havana (Miehemme Havanassa)
-Lilli-
-------------------------------------------------------------
This isn't the Suomussalmi post either. I'm so sorry. I have a flue at the moment (excuses, excuses!) and I haven't managed to fight with the video yet. Maybe soon I'll post it without the video even though the video would be really nice... we'll see. So I've been reading, in record time. Well the book wasn't very thick but it's still pretty much a record time for me to finish it.
Very interesting book. Something different in war literature what I have read.
The main character, Johannes Halla, is more different character than in the other war literature where the main character is based on or might even be the real historic person. Johannes Halla is a story about Yrjö Johannes Elovaara, writer's grandfather, with a little colouring on of course. But unlike the stories about Törni or Ehrnrooth this wasn't sleek hero story. Johannes Halla was just an ordinary human and he had ordinary problems. He was alcoholic, very badly treated by the war, basically without family and finally forlone veteran of the war. Alcohol might have tasted for Törni too but it's not brought forth so strongly in the book about Törni unlike they brought forth the problems of Halla in this piece.
There was this one very unfortunately thing in the book and it was the language. I know I'm not a very good writer myself either and I don't know much about my own language grammar and especially about spelling but if even I can spot there is some obivious misspellings or if I notice there is definately something wrong in the writing it surely tells a lot. The writing was very rambling, there were too quick jumps from the things to another and you doesn't even realize it before after for awhile when you are starting to think what the heck this is trying to tell me now. I don't know what was the schedule of this book but in my opinion it needed more polishing, at least linguistically. The story is very good and it would have been even better if there would have been more effort for telling it.
The book did put me think again how horribly those veterans of war were treated back then. I just can't understand why.
The next book is going to be in english. It's again one of my partner's books, actually it's entrance exam book to the university to english philology from unknown year. So I don't have a finest clue about the book and I haven't even never heard of it.
Graham Greene: Our Man in Havana
-Lilli-
2 kommenttia:
Luin juuri itse saman kirjan ja aika samanlaisin ajatuksin sen lopetin. Alaa tuntevana itse aihe oli minulle mielenkiintoinen ja kiehtova, mutta kieliasu oli se, mikä hieman ns. tökki. Mutta Klasun signeerauksella varustettu kirja varmasti pysyy kirjahyllyssä. :)
Kyllä varmaan meilläkin jää. Isännän kirja kerta, lahjaksi sai, nimikirjoituksella myös, ja eipä ole tuota vielä lukenut :D Mutta itse tuskin luen toista kertaa. Mutta minulla onkin odottamassa sen verran moni muu kirja, että ei edes ehtisi vielä lueksella uusiksi.
-Lilli-
Lähetä kommentti