Terry Pratchett - Magian väri / The Color of Magic

English below

Takakansi:

Liikkeellä on äärettömän omalaatuinen retkue: täysin tumpelo velho, kirkasotsainen turisti, lohikäärme, matka-arkku joka kipittää kätevästi omilla pikku jaloillaan... Ja kaikki tämä jättiläismäisen kilpikonnan selässä.

Vuonna 1983 ilmestynyt Magian väri loi pohjan Pratchettin maailmanmaineelle. Nyt voit lukea miten Kiekkomaailman tarina alkoi!

Terry Pratchett on Englannin yksi myydyin kirjailija: omaleimainen humoristi, jonka tuotantoa on mahdoton luokitella. Hän on luonut ikioman kirjallisuudenlajinsa, joka on hilpeä sekoitus fantasiaa, science fictionia ja seikkailutarinaa. Tapahtumat liikkuvat Kiekkomaailmassa, joka kirjailijan mukaan ”muistuttaa Shakespearen Englantia, jossa on myös ripaus Dickensin Lontoota”.

Valitsin satunnaisesti kirjaa listaltani ja käsiini osui Terry Pratchettin Magian väri. Olen kovasti kuullut Kiekkomaailmasta ja olen tainut nähdä ainakin yhden elokuvan ja pelannut jotain peliäkin jotka sijoittuvat Kiekkomaailmaan. Sen verran tiesin, että maailma on erittäin omituinen ja sarja on erittäin suosittu.

Alkutunnelmat kirjasta olivat hyvät. Maailma on tosin outo ja sen mukana myös kirjan teksti oli suht vaikeaa minun ymmärtää ja minun oli vaikea saada kuvia päähäni, varsinkin aluksi, kun piti totutella kirjoitustyyliin.

Kirjassa on ihastuttavaa huumoria. Jotenkin kerronta on myös ihan kuin lapset leikkisivät ja käyttäisivät sanoja ja asioita joita ovat kuulleet vanhempien käyttävän ja kenties ovat yrittäneet selittääkin niitä lapsille, mutta lapset ovat tehneet näistä sanoista ja asioista omia väännöksiään ja käsittäneet ne ihan omilla tavoillaan. Hienoja oivalluksia!

Kuolema on kyllä huvittava hahmo, mutta muistelinkin jonkin elokuvan nähneenä, että vaikka kuolema toki on pelottava, niin sillä on kuitenkin ihan omanlainen huumorinsa ja hahmona kuolema onkin erittäin hauska.

Kirjassa on tosin muutama erittäin vaikea kohta. En ole varma onko suomentaja vai kirjailija sekoittanut kirjan 5. luvun lopussa nimiä, vai onko Liessasta tarkoituksella tehty Lianna. Näiden nimisekaannusten jälkeen 5. luvun loppu muuttuukin entistä omituisemmaksi ja sekavaksi, koska siinä kai pompitaan eri maailmojen välillä hetkellisesti. Toki kirja on sen verran omituinen muutenkin ettei tuo kohta juuri yllätä, mutta luettavuuden kannalta se oli hankala.

Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin viihdyttävä. Siinä on ihanaa mielikuvitusta. Kuoleman äänen kuvailut ovat erittäin kekseliäitä ja joka kerta erilaisia. Matkatavara on myös suloinen.

Luin kirjan taas ennätysajassa, mutta myönnettäköön, että minulla ei kauheasti muutakaan tekemistä tällä viikolla ole ollut. Terry Pratchett pysyy listallani ja Kiekkomaailma -sarjaa voi lukea vastedeskin ja oikein mielellään. Nyt pitäisi vain katsoa seuraavaksi Magian väri elokuva ja alkaa vertailemaan tapahtumia. Kerrankin kävi niin, että luin kirjan ennen elokuvaa!

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/4/48/Magian_v%C3%A4ri.png

Back cover:

There's a very bizarre group on the move: completely dim wizard, a tourist with a bright brow, a dragon, moving luggage with many little feet... And all this on a giant turtle's back.

The Colour of Magic, published in 1983, created the base for Pratchett's worldwide success. Now you can read how the story of Discworld began.

Terry Pratchett is one of the most sold authors in England: peculiar humorist, with production that is impossible to categorise. He has made his own literature genre which is the jolly mix of fantasy, sci-fi and adventure. The stories are located in Discworld which is, according to the author “like Shakespearen England with a little bit Dickens' London”.

I chose randomly one book from my book list and I got my hands on Terry Pratchett's The Colour of Magic. I've heard a lot of about Discworld and I might have seen one movie and played a PC game related to the world. I know that Discworld is very a peculiar place and the series are very popular over the world.

The first impression of the book was good. The world is very strange and maybe because of that, it was a little bit hard for me to understand the text and get some images in my head, at first. I really had to get used to the writing style to understand it better.

There was a delightful humor in the book. The narration was like children's play, where they use some odd words and things that they have probably heard from adults and maybe adults have tried to explain those to children but children have made their own versions of them and have understood them with their own ways. There are some fine insights in the book!

Death is very amusing character and I remembered from the movie that even though Death is quite scary, he still has a very peculiar humor and the character itself is very funny.

There were some very hard parts to understand in the book. I'm not sure if it was intentional or the translator's or author's fault, that in 5th chapter there is some name confusion where Liessa is suddenly Lianna. And after this confusion, the 5th chapter changes radically weirder and more confusing, maybe because the characters seem to jump from they own world to the other world, for a moment. Of course, the book itself has been so peculiar that the event doesn't really surprise me, but legibility became very hard that time.

Overall, the book was very entertaining. There was wonderful imagination in it. The descriptions of what it sounded like when Death was talking were very creative and they were different every time. Luggage was also very cute.

I read the book in a record time but I must admit that I haven't had almost anything else to do this week expect reading. Terry Pratchett is staying on my list and I'm waiting eagerly to read more books from the Discworld series. Next, I should watch the movie made from this book and start comparing the differences. For once, I read the book first before watching the movie!