Ain laulain työtäs tee / Whistle while you work

English below

Toinen viikko kesätyöstäni Kurikan kirjastossa alkoi tänään.

On ollut upeaa! Kirjasto on erittäin mukava ja viihtyisä paikka. Parasta on ihmiset! Minulla on todella mukavat työkaverit. Olen oppinut paljon ja osaan nykyään jopa päällystää kirjoja :)

Olen löytänyt paljon mielenkiintoisia kirjoja mutta minun on pitänyt pidätellä itseäni etten lainaisi mitään koska en kerkeä kuitenkaan lukemaan kaikkia. Olen myös luopunut ideasta että olisin kirjoittanut kiinnostavat kirjat paperin paloille mutta koska kirjoja on niin monta en voi tehdä tätä.

Minun pitäisi vierailla kirjastoissa useammin :) Kun menen takaisin Hervantaan minun täytyy käydä maksamassa maksuni kirjastoon ja alkaa taas lainaamaan :D

Juhannus oli erittäin onnistunut. Kerron teille siitä myöhemmin kun saan kuviakin näytettäväksi.

-----------------------

Second week of my summerjob began today at Kurikka library.

It's been wonderful! The library is very nice place and very cosy. The people are the best! I have such nice workmates. I've been learning a lot and I can even cover books now :) 

I have found a lot of interesting books but I must hold back myself not to loan anything because I don't have time to read the all. I've also abandoned the idea to put the books down on a piece of paper but there's too much interesting books to do that either. 

I should visit libraries more often :) When I'll go back to Hervanta I'll need to go to pay my bills in the local library so I can start loaning again :D

Midsummer Day was also very successful. I will tell you about that later when I'll have some pictures to show you.

Trudi Canavan: The Magicians' Guild

English below

Takakansi:

Joka vuosi Imardinin maagit kokoontuvat puhdistamaan kadut irtolaisista, heittiöistä sekä roistoista. Magian mestarit tietävät, ettei kukaan uskalla vastustaa heitä. Mutta heidän suojaava kilpensä ei olekaan niin läpäisemätön kuin he kuvittelevat.

Kun väkijoukko on paimennettu kaupungista, nuori katutyttö heittää raivoissaan kiven kohti kilpeä. Kiveen on ladattu kaikki se viha mitä hän kokee viranomaisia kohtaan, jotka ovat kohdelleet kaltoin hänen perhettään ja ystäviään. Kaikkien ihmetykseksi kivi läpäiseekin kilven ja iskee yhden maagin tajuttomaksi.

Se on käsittämätöntä ja Killan pahin pelko on tullut toteen – kouluttamaton maagi on irrallaan kaduilla. Tyttö pitää löytää ja nopeasti ennen kuin hänen kontrolloimattomat voimansa pääsevät valloilleen – voimat, jotkavoivat tuhota niin hänet kuin kaupungin jossa hän asuu.

Maagien Kilta on ensimmäinen osa Musta maagi trilogiasta, Sunday Timesin best-seller Trudi Canavanin esikoisromaani, joka on kiehtonut lukijoita ympäri maailman.

Aloin lukemaan taas Trudi Canavanin upeaa trilogiaa Black Magician Trilogy. Lupasin lainata kirjat koulukaverilleni jossain vaiheessa ja tajusin, että en ole itse vielä korkannut kirjoja, joten tuumasta toimeen!

Monen vuoden jälkeen kirja ei ole vieläkään menettänyt otettaan. Ahmin kirjaa kuin mikäkin ja vaikka tiesin mihin se päättyy, en kunnolla muistanut miten sinne päädyttiin. Edelleenkin kirjassa oli muutamia hankalia kohtia kielellisesti enkä kaikkea ymmärtänyt, mutta joka lukukerta sitä ymmärtää aina vähän enemmän. Suomennosta edelleen odotellessa.

Kovasti kirjasarjaa parjataa Harry Potter kopioksi. Velhoja, noitia, velhokoulu, värikoodatut kaavut, orpo lapsi joka on erikoinen. Ymmärrän kyllä miksi Harry Potter on otettu vertailuun, mutta muuten ei kyllä olla lähelläkään samoilla vesillä Pottereiden kanssa. Maailma on ihan erilainen ja taika jota käytetään on erilaista, koko tarina on erilainen. Kun Potteri on suunnattu ehkä hieman enemmän lapsille on Black Magician tarkoitettu ehkä enemmän aikuisille ja nuorille aikuisille.

Itse rakastan kirjasarjaa yli kaiken. Ensimmäinen osa on ehkä lempparini trilogiasta, mutta en ole vielä ihan varma asiasta. Pitää lukea vielä loputkin uudestaan. Toivon mukaan Isäntä muistaa tuoda kakkososan minulle kotoa.

Olen myös kovasti ajatellut, että tästä kirjasarjasta saisi myös loistavan leffan aikaiseksi. Periaatteessa tällaisille leffoille olisi juuri nyt ehkä hieman kysyntääkin. Mutta pelkään, että tälle kävisi samalla lailla kuin Eragonille, että se jäisi lopulta yhteen elokuvaan huonojen tulojen takia. Sen takia tekijöiksi pitäisikin saada tarpeeksi hyvä tiimi, koska tämä kirjasarja ansaitsee enemmän ja parempaa.

En oikein osaa sanoa mitään itse ensimmäisestä kirjasta. Muistelin, että slummeissa tapahtuvat asiat olisivat olleet hieman tylsää luettavaa, mutta eivät ne olleetkaan. Välillä oli ehkä hieman vaikea pysyä mukana kuka Varkaista oli kukin, mutta ei se haitannut. Loppujen lopuksi, vaikka kirjassa esitellään yllättävän monta hahmoa nimeltä, tapahtumat pyörivät kuitenkin vain harvojen ympärillä.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/e/e7/TrudiCanavan_TheMagiciansGuild.jpg

Back cover:

Each year the magicians of Imardin gather to purge the city streets of vagrants, urchins and miscreants. Masters of the disciplines of magic, they know that no one can oppose them. But their protective shield is not as impenetrable as they believe.

As the mob is herded from the city, a young street girl, furous at the authorities' treatment of her family and friends, hurls a stone at the shield, putting all her rage behind it. To the amazement of all who bear witness, the stone passes unhindered through the barrier and renders a magician unconscious.

It is an inconceivable act, and the guild's words fear has been realised – an untrained magician is loose on the streets. She must be found, and quickly, before her uncontrolled powers unleash forces that will destroy both her, and the city that is her home.

The Magicians' Guild is the first volme in The Black Magician Trilogy, Sunday Times bestseller Trudi Canavan's debut series, which has captivated readers around the world.

I started to read the amazing The Black Magician Trilogy by Trudi Canavan again. I promised to loan the books to my schoolmate but I realised that I still hadn't read my newly bought books yet so I had to read them first!

After many years, the book hasn't lost its charm. I devoured it and even though I knew the ending I didn't remember well how they get there. There were still some hard parts in the book to understand because it's in English, but each time I'm reading it I understand a little bit more every time. I'm still waiting for the translation.

The books have been slandered as Harry Potter copies. Wizards, witches, color coded robes, a special orphan. I do see why they compare the books but this isn't anything like Potters. The world is very different and the magic that is used is also different, the whole story is different. Potter is more of like childrens' book and this is more of like adults' and youngsters' books.

I love the series! I think, maybe, the first book is my favourite but I'm not sure yet. I need to read the others first. I hope my partner remembers to bring the second book to me from home.

I've also thought that this series would make a good movie. Basically there is some kind of a demand for these kind of movies right now. But I'm afraid that it would end up to be like Eragon and there would be only one movie because it won't get enough incomes. The movie would need very good makers and team to make it because it just deserves more and better.

I can't really say anything about the first book. I remembered that the part in the slums would have been boring but I was wrong. Sometimes it was a kind of hard to keep up with all the Thieves and remember who was who, but it didn't really bother me. After all, although the author introduces a lot of characters the events happens around only a few of them.  

Terry Pratchett - Magian väri / The Color of Magic

English below

Takakansi:

Liikkeellä on äärettömän omalaatuinen retkue: täysin tumpelo velho, kirkasotsainen turisti, lohikäärme, matka-arkku joka kipittää kätevästi omilla pikku jaloillaan... Ja kaikki tämä jättiläismäisen kilpikonnan selässä.

Vuonna 1983 ilmestynyt Magian väri loi pohjan Pratchettin maailmanmaineelle. Nyt voit lukea miten Kiekkomaailman tarina alkoi!

Terry Pratchett on Englannin yksi myydyin kirjailija: omaleimainen humoristi, jonka tuotantoa on mahdoton luokitella. Hän on luonut ikioman kirjallisuudenlajinsa, joka on hilpeä sekoitus fantasiaa, science fictionia ja seikkailutarinaa. Tapahtumat liikkuvat Kiekkomaailmassa, joka kirjailijan mukaan ”muistuttaa Shakespearen Englantia, jossa on myös ripaus Dickensin Lontoota”.

Valitsin satunnaisesti kirjaa listaltani ja käsiini osui Terry Pratchettin Magian väri. Olen kovasti kuullut Kiekkomaailmasta ja olen tainut nähdä ainakin yhden elokuvan ja pelannut jotain peliäkin jotka sijoittuvat Kiekkomaailmaan. Sen verran tiesin, että maailma on erittäin omituinen ja sarja on erittäin suosittu.

Alkutunnelmat kirjasta olivat hyvät. Maailma on tosin outo ja sen mukana myös kirjan teksti oli suht vaikeaa minun ymmärtää ja minun oli vaikea saada kuvia päähäni, varsinkin aluksi, kun piti totutella kirjoitustyyliin.

Kirjassa on ihastuttavaa huumoria. Jotenkin kerronta on myös ihan kuin lapset leikkisivät ja käyttäisivät sanoja ja asioita joita ovat kuulleet vanhempien käyttävän ja kenties ovat yrittäneet selittääkin niitä lapsille, mutta lapset ovat tehneet näistä sanoista ja asioista omia väännöksiään ja käsittäneet ne ihan omilla tavoillaan. Hienoja oivalluksia!

Kuolema on kyllä huvittava hahmo, mutta muistelinkin jonkin elokuvan nähneenä, että vaikka kuolema toki on pelottava, niin sillä on kuitenkin ihan omanlainen huumorinsa ja hahmona kuolema onkin erittäin hauska.

Kirjassa on tosin muutama erittäin vaikea kohta. En ole varma onko suomentaja vai kirjailija sekoittanut kirjan 5. luvun lopussa nimiä, vai onko Liessasta tarkoituksella tehty Lianna. Näiden nimisekaannusten jälkeen 5. luvun loppu muuttuukin entistä omituisemmaksi ja sekavaksi, koska siinä kai pompitaan eri maailmojen välillä hetkellisesti. Toki kirja on sen verran omituinen muutenkin ettei tuo kohta juuri yllätä, mutta luettavuuden kannalta se oli hankala.

Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin viihdyttävä. Siinä on ihanaa mielikuvitusta. Kuoleman äänen kuvailut ovat erittäin kekseliäitä ja joka kerta erilaisia. Matkatavara on myös suloinen.

Luin kirjan taas ennätysajassa, mutta myönnettäköön, että minulla ei kauheasti muutakaan tekemistä tällä viikolla ole ollut. Terry Pratchett pysyy listallani ja Kiekkomaailma -sarjaa voi lukea vastedeskin ja oikein mielellään. Nyt pitäisi vain katsoa seuraavaksi Magian väri elokuva ja alkaa vertailemaan tapahtumia. Kerrankin kävi niin, että luin kirjan ennen elokuvaa!

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/4/48/Magian_v%C3%A4ri.png

Back cover:

There's a very bizarre group on the move: completely dim wizard, a tourist with a bright brow, a dragon, moving luggage with many little feet... And all this on a giant turtle's back.

The Colour of Magic, published in 1983, created the base for Pratchett's worldwide success. Now you can read how the story of Discworld began.

Terry Pratchett is one of the most sold authors in England: peculiar humorist, with production that is impossible to categorise. He has made his own literature genre which is the jolly mix of fantasy, sci-fi and adventure. The stories are located in Discworld which is, according to the author “like Shakespearen England with a little bit Dickens' London”.

I chose randomly one book from my book list and I got my hands on Terry Pratchett's The Colour of Magic. I've heard a lot of about Discworld and I might have seen one movie and played a PC game related to the world. I know that Discworld is very a peculiar place and the series are very popular over the world.

The first impression of the book was good. The world is very strange and maybe because of that, it was a little bit hard for me to understand the text and get some images in my head, at first. I really had to get used to the writing style to understand it better.

There was a delightful humor in the book. The narration was like children's play, where they use some odd words and things that they have probably heard from adults and maybe adults have tried to explain those to children but children have made their own versions of them and have understood them with their own ways. There are some fine insights in the book!

Death is very amusing character and I remembered from the movie that even though Death is quite scary, he still has a very peculiar humor and the character itself is very funny.

There were some very hard parts to understand in the book. I'm not sure if it was intentional or the translator's or author's fault, that in 5th chapter there is some name confusion where Liessa is suddenly Lianna. And after this confusion, the 5th chapter changes radically weirder and more confusing, maybe because the characters seem to jump from they own world to the other world, for a moment. Of course, the book itself has been so peculiar that the event doesn't really surprise me, but legibility became very hard that time.

Overall, the book was very entertaining. There was wonderful imagination in it. The descriptions of what it sounded like when Death was talking were very creative and they were different every time. Luggage was also very cute.

I read the book in a record time but I must admit that I haven't had almost anything else to do this week expect reading. Terry Pratchett is staying on my list and I'm waiting eagerly to read more books from the Discworld series. Next, I should watch the movie made from this book and start comparing the differences. For once, I read the book first before watching the movie!

Aamulla varhain

Tämä on suomalainen kansanlaulu / This is Finnish folk song, Early in the morning

Stephen King - Jälkeen keskiyön / Skeleton Crew

English below

Yritin joskus nuorempana lukea Kingiä. Pyörin pienen kirjastomme kauhuhyllyllä ja yritin löytää luettavaa. En edes muista minkä Kingin kirjan otin hyllystä ja lainasin, mutta onko se ihmekään kun en koskaan kirjaa saanut loppuun asti. Alkumetreille se jäi. Niinkuin melkein kaikki kirjani tuohon aikaan. En vain jaksanut lukea.

Myöhemmin eräs ex-poikaystäväni yritti tutustuttaa minua omaan lempisarjaansa, Kingin Mustaan torniin. Muistaakseni luin ensimmäisen kirjan, mutta en ole varma. En muista ainakaan kirjasta mitään muuta kuin, että en jaksanut lukea sitä, enkä ymmärtänyt siitä mitään.

Koska aikaisemmat King kokemukseni ovat olleet noin vajavaisia, voisinkin pitää tätä kirjaa ensimmäisenä oikeana kosketuksenani Kingin tuotantoon ja sekin on ihme kyllä novellikokoelma. Vielä ihmeellisempää on se, että löysin sen omasta kirjahyllystäni. En ole novellien suuri ystävä. Mutta kirja onkin oikeastaan Isännän.

Tämä on varmaan ensimmäinen kirja jonhon olen ihastunut jo pelkkien alkusanojen jälkeen. Kingin kirjoittamat alkusanat on jo kuin oma pieni tarinansa itsessään. King myös toivoo, että minä, 'Uskollinen lukija', pitäisin tästä kirjasta. Hän epäilee, että lukijat eivät siitä välttämättä pidä yhtä paljon kuin romaaneistaan, koska he ovat unohtaneet novellin tuottaman mielihyvän. Mutta Kingin sanojen mukaan ”--- - novelli on kuin suukko tuntemattomalta pimeässä. Se ei tietenkään ole sama kuin suhde tai avioliitto, mutta suukot voivat olla suloisia ja niissä viehättää juuri niiden lyhyys.” Tämän palopuheen jälkeen odotinkin innolla novellien lukemista, kerrankin. Ja täytyy kyllä myöntää, että pidin lukemastani.

Alkusanoissa pistää silmään myös Kingin tapa olla oikeastaan välittämättä siitä mitä kirjoittaa, hänestä saa kuvan, että hän kirjoittaa juuri sitä mitä haluaa ja sillä sipuli.

Usva

'Usva' on kokoelman ensimmäinen novelli ja myöskin pisin. Se on melkein puolet koko kirjasta. Se voisikin oikeastaan olla jo itsenäinen kirjakin.

Novellissa on hienoja vertauksia. Jotenkin kirjoitustyylistä selviää heti, että kyseessä on jännityskertomus. Suorasanaiset vihjeet kertovat jo paljon tulevasta, ei vain tiedä mitä tai mikä on tullakseen.

Novelli oli jännittävä ja voisin kuvitella, että ehkä hieman Lovecraftmainen, vaikken ole koskaan lukenut mitään Lovecraftilta. Itse tarinassakin sanottaan, että tarinan hirviöt eivät ole kuitenkaan kuolemattomia kuten Lovecraftin monsterit. Novelli pitää hyvin otteessaan, mutta loppu oli pettymys. Kuten kertojakin sanoo, jää se Hitchchockmaisesti lukijan päätettäväksi, mitä tapahtuu. Kertojan isä ei pitänyt tällaisista lopuista ja en muuten pidä minäkään. Haluan tietää mitä tapahtuu! Mikä usva on, mistä se on tullut ja mitä Nuolenpää-projektissa oikein on tehty?

Täällä tiikereitä on

Kun 'Usva' oli jo pienen kirjan kokoinen novelli, oli 'Täällä tiikereitä on' jo huomattavasti lyhyempi, vain muutama sivua. En ehkä ihan tajunnut mitä novellissa haettiin takaa... Tällaiset novellit ovat hankalia eivätkä ne minulle oikein kerro mitään.

Apina

'Apina' novelli alkaa aikalailla samoissa tunnelmissa kuin mikä tahansa kauhutarina jossa on nukke pääosassa ja kuoleman aiheuttajana. Novelli on tosin sen verran pitkä, että mitä tahansa voi tapahtua. Joko nukke onkin oikeasti syypää kuolemiin tai sitten kaikki on vain päähenkilön päässä ja mielikuvissa.

Hieman lukemista vaikeuttaa se, etten oikein teidä kuka on kukin tarinassa.

Novelli oli kuitenkin erittäin hyvä, vaikka minulla olikin pieniä ymmärtämisvaikeuksia välillä. Jännitystä riittää tasaisella tahdilla ja loppu oli miellyttävä. Tästähän voisi saada aikaiseksi vaikka elokuvankin.

Kain karkasi kimppuun

Novelli alkaa erittäin tavallisesti, mutta sitä osaa odottaa, että jotain tapahtuu. Ja sitä jälleen haluaisi vain tietää tapahtumien syyn.

Rouva Toddin oikotie

Tämä novelli oli jo hieman tylsä, ainakin alussa. Siinä ei sinänsä ollut mitään jännittävää, mutta oli se silti ihan ok. Voisin kuvitella tämän novellin Hayao Miyazakin tekemäksi animaatioksi. Nimikin olisi jo kohdillaan. Novellin mukana oli välillä hieman hankala pysyä, mutta epäilen, että se johtuu vain huonosta suommennoksesta(?).

Jauntti

Tämä ei ole oikein kauhua kuin vasta ehkä ihan lopussa. Tämä on scifiä, joka käsittelee teleportaatiota. Sinänsä hauska lukea tätä nyt, koska tässä teleportaatio keksittiin jo 1980-luvulla tai niillä tietämin ja itse luin juuri artikkelin joka kertoi, että tiedemiehet olivat nyt, vuonna 2014, onnistuneet jonkinlaisessa teleportaatiossa (itse novelli on kirjoitettu 1981).

Tässä novellissa isä kertoo lapsilleen laitteen synnystä luultavasti joskus 2050-luvulla. He itsekin ovat juuri matkustamassa teleportaatiolla Marsiin. Tämä novelli olikin erittäin mielenkiintoinen ja ehkä hieman kantaaottavakin joiltain osin. Teleportaation keksiminen ei ole ollut kovin helppoa ja varsinkin eläinkokeiden kuvaukset aiheuttivat allekirjoittaneelle epämiellyttäviä tuntemuksia. Teleportaatio ei tosin ole vielä tuolloinkaan vaaratonta.

Olen jo tähän mennessä huomannut yhden piirteen Kingin kirjoittamisessa, ainakin näissä novelleissa. King aloittaa henkilöiden tutustuttamisen usein lempinimellä ja siitä sitten kertoo jonkun ajan päästä ehkä toisen lempinimen ja lopulta päätyy käyttämään hahmon oikeaa nimeä (ehkä). Tämä on ehkä yksi syy, miksi en oikein tahdo pysyä perässä ketä tarkoitetaan ja kuka puhuu, kun nimet vaihtuvat aika tiuhaankin tahtiin. Ja vaikka ne ovatkin suht samanlaisia on minulla vaikeuksia hahmottaa, että kyseessä on sama ihminen kuin hetki sitten.

Hääkeikka

Tämän novellin myötä palataankin ajassa taaksepäin ja roimasti. Taitaa olla kyseessä jokin 20-30-luku. Tämä novelli oli eräänlainen gangsteritarina vaikkei pääosassa ollutkaan gangstereita vaan he olivat sivuhahmoja. Novelli oli ihan mielenkiintoinen ja löysin hieman samaistumistakin yhden henkilöhahmon, Maureen, kanssa, vaikken olekaan itse vielä 100 kiloinen keijukainen.

Vainoharhainen: Loitsu

Tämä on runo. En sitä ehkä oikein tajua. En oikein osaa lukea runoja. Mutta vainoharhainen kertoja todellakin voisi olla. Mutta en tiedä mitä 'Loitsu' meinaa tässä tapauksessa...

Lautta

Lautta oli jälleen kauhunovelli. Siitäkin saisi varmasti elokuvan, kertomus muuntautuisi niin splätteriksi, komediaksi kuin vakavaksikin kauhuelokuvaksi. Novelli piti hyvin otteessaan vaikkakin lopputulos oli aika selvä.

Kokonaisuutena novellikokoelma oli oikein mukava. Huomasin myös sen, että King käyttää paljon sulkuja tarinoissaan. En oikein ole tajunnut paljoakaan näistä sulku kohdista, mutta ne kai kuvaavat sitä mitä hahmon päässä liikkuu, mitä he näkevät tai mitä tuntevat. Ainakin 'Lautassa' sulkukohdat olivat erittäin hämäriä. En ole oikein varmaa pidänkö sellaisesta tyylistä, se tuntuu vain sekoittavan muutenkin ehkä hieman vaikeasti seurattavaa tekstiä.

Mutta pidin näistä novelleista ja voisinkin lisätä Stephen Kingin kirjalistalleni. Ehkäpä joskus vielä luen sen Mustan torninkin. Pitäisi myös varmaan lukea Kingiä englanniksikin niin saisi selville onko tekstit vain huonosti suomennettuja vai onko Kingin kirjoitustyyli muuten vain hieman vaikea minulle.

http://www.kolumbus.fi/taksi.56/kirjallisuus/k/kingstephen/kingstephenkannet/skjk.jpg

I tried to read Stephen King as I was younger. I went around our little library's horror shelf and tried to find something to read. I can't remember which King book I took from the shelf but I think it's because I never finished it. I didn't get long from the start. But I wasn't very much into reading at that time. It just wasn't interesting enough to do.

Many years after, one of my ex boyfriend tried to get me read his favourite series, King's Black Tower. I remember that I might have read the first book but I'm not sure. At least I can't remember anything about the book expect that I wasn't really interested to read it and I understood nothing of it.

Because of my earlier King experiences are so incomplete, I could say that this book is my first real touch in King's books and for my suprise, it's short story collection. And more strange is that I found it from my own book shelf. I'm not really fond of short stories. But, after all, the book is my partner's.

I think this is the first book which has made me to become infatuated with it right after the opening words. The opening words, written by King himself, is like a little story on itself. King is hoping that I, 'the faithfull reader', would like the book. He doubts that readers doesn't necessarily like it as much as the whole novels, because they have forgotten what pleasure short stories brings to us. But like King says himself ”--- - short stories are like a kiss from the stranger in the dark. Of course it's not the same as relationship or marriage but the kisses can still be sweet and it's the shortness of the kiss that charms us.” After this harangue, I waited eagerly to start reading the short stories, for once. And I must admit that I liked what I read.

In the open words there's one thing that sticks out and that is King's style of not caring what he writes. You'll get the picture that he writes what he wants and that's it.

The Mist

'The Mist' is the first short story in the book and it's also the longest. It's almost half of the whole book. Actually, it could be a little book on itself.

There's fine metaphors in the story. And somehow you see immidiately from the writing style that it's a horrorstory. There are some blunt clues which tells something about the coming, you just don't know what or which is coming.

The story was very thrilling and I could imagine it to be a little bit like what Lovecraft has written, although I've never read anything from him. But in the story they even say that the monsters aren't immortal like Lovecraft's monsters. The story grips you but I was very dissapointed about the ending. Like the narrator says, the story ends like Hitchcock ends his stories, the readers can deside what happens next. The narrator's dad didn't like those kind of endings and I'm the same. I want to know what happens! What was the mist, where it came from and what they have done in Arrowhead project?

Here There Be Tigers

When 'The Mist' was like a small book, this short story was notably shorter, it was only few pages. I'm not sure if I got hang of this story... These kind of stories are very hard for me and they doesn't really tell me anything.

The Monkey

'The Monkey' short story starts almost like any other horrorstory where there's a doll in the main part and it's responsible of deaths. Although, the story was so long that anything could happen. I'm not sure if the doll is really responsible of all the deaths or maybe the main character is just paranoid.

It was a little bit hard to follow who was who in the story, so it was a little bit hard to read.

But the story was good, despite the ocassional dificulty on understanding. There's tension in good waves and the ending is nice. This story could be transferred into a movie.

Cain Rose Up

The story starts very ordinary but you know that something will happen. But you are just left for wanting to know the reasons for everything.

Mrs. Todd's Shortcut

This story was a little bit boring at the start. There really wasn't anything exciting in it, but it was still ok. I could imagine this to be an animation by Hayao Miyazaki. The name would be ready for that. It was also a little bit hard to keep going with the story but I think that it is just because of the bad translation(?).

The Jaunt

There's nothing frightening in this story expect maybe a little in the end. This is more of a like scifi which deals with teleportation. It was very funny to read this because in the story teleportation was invented in 80's or somewhere there and I just read an article that scientist have now, in 2014, succeeded in making some kind of a teleportation (and the story has been written in 1981).

In this story, a father is telling his children about the origins of the teleportation in somewhere 2050's, I guess. They are going to travel with it to Mars. The story was very interesting and maybe it brought some opinions into a daylight in some parts. It wasn't easy to invent teleportation and especially the animal testing descriptions aroused some unpleasant feelings in me. But the teleportation isn't really safe in that time either.

I have noticed a one characteristic in King's writing style, at least in these short stories. King starts the introduction of the characters mostly from their nicknames and then later he might tell the other nickname for same charachter and finally he might use the charachter's real name (maybe). I think that this is the one reason why I haven't been able to follow the stories without difficulty, because I don't really know who is who and who is talking, because the names are changing all the time. And even though the names are quite similar to each others, it's still hard for me to conceive that it's the same person.

The Wedding Gig

With this short story we go way back in time. It might happen in 20's or 30's. This story is some kind of a gangster story, although there isn't gangster in the main characters but they are in sub charachters. It was interesting story and I found a charachter, Maureen, to whome I can relate to, even though I don't wight 100 kilos yet.

Paranoid: A Chant

This is a poem. I'm not sure if I get it. I really can't read poems. But I'm pretty sure that the narrator is paranoid. But I don't know what the 'Chant' part means...

The Raft

This again was a horrorstory. This would make a wonderful movie too, it could be a splatter, comedy or a serious horrorfilm. It keeps you in its grip, although the ending is quite obvious.

As a whole the, short story collection was very nice. I noticed that King also uses a lot of curves in his stories. I didn't quite get the curves but I think they tried to illustrate the things the character was thinking, seeing or feeling. Especially in 'The Raft' the curves were very vague. I'm not quite sure if I like the style, they just seemed to confuse me more.

But I really liked these short stories so maybe I could add Stephen King in my list. Maybe someday I will read the Black Tower too. I should also think of reading King in English so I could see if the translations are just poorly made or is it just King's writing style that is too hard for me.

Smile

https://www.youtube.com/watch?v=4E3vaV7P77U