English below
Minä haluan Muumitalon.
Siinä on minun seuraava unelmani. En tosin tiedä voiko sellaisen kolme kerrosta + kellari + vintti (eli viisi kerrosta) rakentaa Suomen oloihin... Minulle tosin riittäisi ihan vain kaksi kerrosta + kellari + vintti, sellaisen tiedän pystyvän rakennettavan. Ja tiedän että Suomessa tehdään jo tällä hetkellä muutenkin pyöreitä kerrostaloja (Turussa on, Ylioppilaskylässä, esimerkiksi) joten ei pitäisi tuottaa pyöreä talo ongelmia. Tietty sekin olisi mukavaa jos sen talon saisi yhtä kauniiseen paikkaan kuin Muumilaakso mutta epäilen sellaisen paikan löytymistä. Tosin mikä tahansa syrjäinen, mieluiten tietenkin meren tai edes järven tai jonkin lutakon läheisyydestä. Pientä vuortakin saisi olla ja varsinkin metsää. Jokin pläntti missä voin pitää Muumimammamaisesti kukkapenkkiä ja kasvimaata, niin ja oma kaivo olisi myös ehdoton!
Surffasin netistä ja yritin etsiä Muumitalon pohjapiirrustuksia. Näköjään kukaan ei sellaisia ole vielä tehnyt, paitsi tietenkin Tove itse, ainakin kahdesta kerroksesta. Mutta tämä ei kovasti minua vielä auttanut. Löysin myös keskustelun jossa joku muukin jakaa tämän unelman kanssani. Pitää tutustua siihen keskusteluun vielä myöhemmin tarkemmin. Ja ehkä teen itse vielä jossain vaiheessa jonkinlaisen pohjapiirrustuksen (olisinpa vain lahjakkaampi piirtäjä).
Minulla olisi muodosta kyllä jopa kaksi vaihtoehtoa. Joko se Muumilaakson tarinoita versio tai sitten tämä. Kun ajattelee rakennettavuutta niin tuo jälkimmäinen voisi ehkä olla käytännöllisempi toteuttaa. Tai pikemminkin normaalimpi. Minulle kyllä kelpaisi kumpi vain.
Toinen vaihtoehto olisi tietenkin myös Hobittikolo jollainen Walesiin onkin jo rakennettu, piirrustukset ja kaikki. Tuosta olisikin jo hyvä lähteä aloittamaan. Mutta en oikein tiedä miten lämmin tuo olisi täällä arktisessa Suomessa että vaatisi vähän jotain enemmän ja jonkinlaisia muutoksia.
-Lilli-
---------------------------------------------------------
I want a Moominhouse.
There's my next dream. I don't actually know if it's even possible to build a house with three floors + cellar + attic (so total of five floors) in Finland... Although I would also be happy with only two floor + cellar + attic, I know I can build that kind of a house atleast. And I know it's also possible to make round house, there's already round high-rise (for example at Turku in University Village) so round house shouldn't be problem. Of course that would be also nice if it would be in as beautiful place like Moominvalley but I doubt I'm going to found it. Of course I would be happy with any distant place, preferably by the ocean or even lake or any kind of water. There should also be some little mountain and especially forest. And some place where I could put my flowerbed and vegetable garden like Moominmother and there must be a well!
I surfed in the Internet and tried to find floor plan to the Moominhouse. Apparently nobody hasn't made one yet expect of course Tove herself at least from the two floors. But those are not going to help me much. I also found a forum where someone shared my dream. I should familiarize myself better on that forum later. And maybe someday I'll made my own floor plan (I wish I was a better drawer).
About the shape of the house I have even two choices. It could be like in the Moomin tv-series or like this. When I think about which is more buildable the last one could be more practical to fulfill. Or at least more normal. I would take both.
I also have another option, a Hobbit house which one is already build in Wales, there's even drawings and all already. It would be easy to start. But I don't know how warm that would be in here arctic Finland, it might need something more and some changes.
-Lilli-
27.9.11
Kesälomareissu 2011 Part 2 / Summer Vacation Trip Part 2
English below
Yö tuli nukuttua oikein hyvin. Aamulla Isäntä meni sytyttämään nuotiota grillipaikalle jotta saataisiin aamiaista. Grillipaikat olisivat kyllä voineet olla parempia. Oli hyvin hankalaa sytyttää kosteita puita ilman paperia, katosta kun grillipaikoilla ei ollut, tai oikeastaan ei ollut edes kunnon nuotiopaikkaakaan. Isäntä onneksi silti sai sytytettyä meille nuotio ja pystyimme tekemään aamiaista. Toki olisimme voineet käyttää mökin uuniakin jos Isäntä ei olisi saanut tulta aikaiseksi, mutta paljon mukavampaahan se on kesälomalla tehdä ruoka elävän tulen ääressä :)
Nuotioaamiaisen syönnin jälkeen lähdimmekin sitten kohti Raatteentietä jonka takia Suomussalmelle tulimmekin.
Olihan se hieno. Heti Kuhmontien alussa, josta matka periaatteessa alkoi, oli Talvisodan muistomerkki. Matkan varrella pysähdyimme aina vain kun silmämme osui johonkin kylttiin joka johtaisi muistomerkille tms. Raatteen Portti ja Talvisota monumentti oli kyllä huikea näky. Tai ei Raatteen portti nyt kovin ihmeellinen ollut, olin odottanut jotain hienompaa. Mutta monumentti oli kyllä vaikuttava! Ja oli kyllä todella lumoavaa vain istua monumentin keskellä ja kuunnella kellojen kilinää. Sää muuten suosi meitä. Aurinko paistoi oikein lämpimästi kirkkaalta taivaalta. Isäntä sai upeita kuvia otettua. Raatteen Portilla oli Talvisota näyttelykin mutta se oli aika pieni. Olimme odottaneet taas jotain hieman hienompaa. Mutta ihan mielenkiintoinen oli kuitenkin.
Siitä sitten jatkoimme luonnollisesti itse Raatteentielle. Pieni hiekkatie. Se tunne sitä ajaessa oli kyllä aika outo. Olisimme halunneet kävellä tien päästä päähän mutta kilometrejä olisi tullut sen verran ettei olisi pystytty varusteiden puutteen takia. Ehkä vielä tullaan takaisin ja silloin voisi varmaan kävelläkin :)
Jälleen pysähdyimme kaikkeen mahdolliseen. Löytyi venäläisten muistomerkki ja joukkohauta, joka oli kyllä merkitty hyvin huonosti. Jonkinlainen polku jatkui ja jatkui mutta emme tiedä olisiko joukkohauta ollut siellä jossain polun päässä vai oliko se sitten siinä kyltin kohdalla. Jonkinlaista parempaa opastusta olisi kaivattu. Ukrainalaistenkin muistomerkki löydettiin.
Entisöity puolustuslinja oli kyllä kaikkein parasta antia. Löysimme senkin kyllä aikalailla sattumalta. Olisimme todellakin toivoneet parempaa ohjeistusta tienvarsille. Mutta oli se kyllä upea! Siellä kulkiessa teki mieli leikkiä :) Voin vain kuvitella lähiympäristössä asuvien lasten iloa. En voi uskoa etteikö pojat ainakin olisi siellä käynyt leikkimässä sotaleikkejään. Minä ainakin olisin. Nytkin olisi tehnyt mieli hieman leikkiä :D Mutta uskomattomissa oloissa Suomen miehet ovat kyllä joutuneet olemaan. Kävimme entisöidyssä korsussa ja se oli jo nyt erittäin epämiellyttävä paikka. Korsu oli kylmä ja erittäin kostea. Niskaan tippui vettä ja pimeää oli. En meinannut uskaltaa peremmälle kun pelkäsin lattian pettävän alta. Haju oli myös kostean ja kylmän mukainen. Mietityttää vain millaista siellä olisi ollut sitten talvella jos kesälläkin oli epämiellyttävää. Pitäisi siis joskus mennä takaisin talvisaikaan.
Siitä ei ollutkaan enää pitkä matka rajalle. Venäjää käytiin moikkaamassa (tai oikeastaan Venäjä oli rajapuomistakin vielä 3-4km päässä. Mutta ei siis kovin kaukana). Vartiomuseo ei ollut enää auki mikä harmitti.
Takaisin tultaessa Raatteentieltä näimme vihdoin porojakin! Vaadin ja vasa käyskentelivät jonkun talon pihalla. Oli pakko tietenkin pysäyttää auto ja napsia muutamia kuvia. Pällistelivät että mitäs ne ihmiset nyt aikovat ja päättivätkin sitten siitä lähteä. Toivon mukaan ei nyt kovasti häiritty.
Käytiin sitten Suomussalmen keskustassa. Kiantajärven rannalla oli TODELLA tuulista. Ihan kuin olisi ollut merellä. Puuttui vain suolan ja kalan tuoksu. Hieno järvi sekin on, maisemat olivat hienoja. Morjestettiin Ilmari Kiannon patsastakin.
Siinä se päivä sitten mukavasti hurahtikin ja mentiin takaisin leirintäalueelle, levättiin, käytiin kävelyllä ja tehtiin ruokaa. Harmi kun sauna ei ollut enää auki. Olin mökkivihosta lukenut miten muut ihmiset kehuivat todella kovasti pientä saunaa. Joten koska ei ollut saunaa niin emme myöskään käyneet pulahtamassa joessa jonka vieressä sauna olikin. Jalat käytiin kastelemassa ja todettiin että oli todella kylmää vettä!
Seuraavana päivänä sitten kotiin. Olisimme halunneet käydä matkan varrella olevassa Lottamuseossa mutta olivat senkin pistäneet jo kiinni :( Kotimatkalla myös satoi. Aikalailla koko matkan. Mutta onneksi oltiin kotimatkalla joten ei kauheasti haitannut :)
Tässä "hieman" kuvia. Minulla olisi videokin puolustuslinjasta mutta kun ensin se pitäisi muuttaa toiseen muotoon ja kääntää enkä oikein vielä osaa tehdä kumpaakaan joten lisään sen sitten jossain vaiheessa kun saan aikaiseksi.
-Lilli-
We slept very well. At morning my partner went to light the fire to the barbecue place so we could make breakfast. Those barbecue places could have been better. It was very hard to light up moist woods without any paper, there weren't roof in any of those barbecue places, actually there weren't even proper place where to put the fire. Luckily my partner got the fire up so we could make our breakfast. Of course we could have make it in the oven in our cabin if he wouldn't manage, but it's more nice to make everything with the real fire when in summer vacation :)
After breakfast we headed our way to the Raate road, that's why we were at Suomussalmi in the first place.
It was terrific. As soon as we get to beginning of the Kuhmo road, where the whole trip basically started, were Winter War memorial. On our way we stopped in any sign we could saw that point to some memorial etc. Raatteen Portti (The Gate of the Raate) and The Winter War monument were amazing sight. Well actually the Raatteen Portti wasn't so amazing, I had waited something greater. But the monument was impressive! And it was so fascinating just sit in the middle of it and listen to the bells tinkle. The weather by the way was nice to us. The sun was shining very warmly from the cloudless sky. My partner got some fantastic pictures. At the Raatteen Portti there were also Winter War display but it was quite small. I had again waited something greater. But it was interesting.
From the Raatteen Portti we headed our way to the actual Raate road. It was a small sand road. The sensation driving the road was very strange. We would have liked to walk the road from the beginning until the very end but there were so many kilometers so we couldn't do it without proper equipments. Maybe someday we will go back and then we might walk :)
Again we stopped in every sign we could see. We found the Russians memorial and mass grave which was marked very badly. There were some kind of a path which just continued and continued but we don't know if the real mass grave would have been in the end of that path or right there where the sign was. We would have liked there to be more information. We also found Ukrainians memorial.
Restored defence line was the best thing. Although we found it almost with coincidence. We would really liked there to be better information by the roads. But it was magnificent! When we wandered there I would have liked to start playing :) I could just imagine the joy of the neighborhood kids. I wouldn't be amazed if boys came there to play their war games. I would have. And I would have liked to play even then :D But I can't believe in what conditions those men of Finland have to be in Winter War. We went to the restored dugout and it was very unpleasant place. It was cold and very moist. I had water tipping in my neck and it was very dark. I had to force myself in the dugout because I was afraid the floor would give in. The smell was also the typical smell which you smell in moist and cold places. I came to think what kind there would be in winter if it was so upleasant in summer already. We should someday went back in winter.
From the defence line there wasn't much longer we came to the border. We went to say hello to fellow Russia (actually Russia was yet about 3-4km from the border crossing place. So not very far). It was shame the guard museum which were there wasn't open anymore.
When we came back from the Raate road we finally saw some reindeer! There were reindeer doe and a fawn sauntering in someones yard. We just had to pull over and take some pictures. They goggeld us for awhile speculating and decided to go away. I hope we didn't disturb them much.
Then we went to the center of Suomussalmi. It was very windy at the bank of Kianta lake. It was like we would have been by the sea. There just weren't the smell of salt and fish. It was fine lake, the views were amazing. We also said hi to the statue of Ilmari Kianto.
And so the day came to an end and we went back to our camping area, rested little bit, went for a walk and made dinner. It was shame the sauna wasn't open. I read from the cabin journal how others have been praising that little sauna very much. And because we didn't have sauna we also didn't went swimming in the river beside the sauna. We did went to tip our toes and we found out the water was very cold!
On the next day we headed our way to home. We would have liked to see Lotta museum in out way home but it was already closed :( It also rained almost the whole time. But luckily it rained in our way home so it didn't bother us much :)
Above there's "few" pictures. I would also have a video from the restored defence line but firts I need to put it in another format and rotate it and I don't know how I do those yet so I add it here some other time when I get something done.
-Lilli-
Yö tuli nukuttua oikein hyvin. Aamulla Isäntä meni sytyttämään nuotiota grillipaikalle jotta saataisiin aamiaista. Grillipaikat olisivat kyllä voineet olla parempia. Oli hyvin hankalaa sytyttää kosteita puita ilman paperia, katosta kun grillipaikoilla ei ollut, tai oikeastaan ei ollut edes kunnon nuotiopaikkaakaan. Isäntä onneksi silti sai sytytettyä meille nuotio ja pystyimme tekemään aamiaista. Toki olisimme voineet käyttää mökin uuniakin jos Isäntä ei olisi saanut tulta aikaiseksi, mutta paljon mukavampaahan se on kesälomalla tehdä ruoka elävän tulen ääressä :)
Nuotioaamiaisen syönnin jälkeen lähdimmekin sitten kohti Raatteentietä jonka takia Suomussalmelle tulimmekin.
Olihan se hieno. Heti Kuhmontien alussa, josta matka periaatteessa alkoi, oli Talvisodan muistomerkki. Matkan varrella pysähdyimme aina vain kun silmämme osui johonkin kylttiin joka johtaisi muistomerkille tms. Raatteen Portti ja Talvisota monumentti oli kyllä huikea näky. Tai ei Raatteen portti nyt kovin ihmeellinen ollut, olin odottanut jotain hienompaa. Mutta monumentti oli kyllä vaikuttava! Ja oli kyllä todella lumoavaa vain istua monumentin keskellä ja kuunnella kellojen kilinää. Sää muuten suosi meitä. Aurinko paistoi oikein lämpimästi kirkkaalta taivaalta. Isäntä sai upeita kuvia otettua. Raatteen Portilla oli Talvisota näyttelykin mutta se oli aika pieni. Olimme odottaneet taas jotain hieman hienompaa. Mutta ihan mielenkiintoinen oli kuitenkin.
Siitä sitten jatkoimme luonnollisesti itse Raatteentielle. Pieni hiekkatie. Se tunne sitä ajaessa oli kyllä aika outo. Olisimme halunneet kävellä tien päästä päähän mutta kilometrejä olisi tullut sen verran ettei olisi pystytty varusteiden puutteen takia. Ehkä vielä tullaan takaisin ja silloin voisi varmaan kävelläkin :)
Jälleen pysähdyimme kaikkeen mahdolliseen. Löytyi venäläisten muistomerkki ja joukkohauta, joka oli kyllä merkitty hyvin huonosti. Jonkinlainen polku jatkui ja jatkui mutta emme tiedä olisiko joukkohauta ollut siellä jossain polun päässä vai oliko se sitten siinä kyltin kohdalla. Jonkinlaista parempaa opastusta olisi kaivattu. Ukrainalaistenkin muistomerkki löydettiin.
Entisöity puolustuslinja oli kyllä kaikkein parasta antia. Löysimme senkin kyllä aikalailla sattumalta. Olisimme todellakin toivoneet parempaa ohjeistusta tienvarsille. Mutta oli se kyllä upea! Siellä kulkiessa teki mieli leikkiä :) Voin vain kuvitella lähiympäristössä asuvien lasten iloa. En voi uskoa etteikö pojat ainakin olisi siellä käynyt leikkimässä sotaleikkejään. Minä ainakin olisin. Nytkin olisi tehnyt mieli hieman leikkiä :D Mutta uskomattomissa oloissa Suomen miehet ovat kyllä joutuneet olemaan. Kävimme entisöidyssä korsussa ja se oli jo nyt erittäin epämiellyttävä paikka. Korsu oli kylmä ja erittäin kostea. Niskaan tippui vettä ja pimeää oli. En meinannut uskaltaa peremmälle kun pelkäsin lattian pettävän alta. Haju oli myös kostean ja kylmän mukainen. Mietityttää vain millaista siellä olisi ollut sitten talvella jos kesälläkin oli epämiellyttävää. Pitäisi siis joskus mennä takaisin talvisaikaan.
Siitä ei ollutkaan enää pitkä matka rajalle. Venäjää käytiin moikkaamassa (tai oikeastaan Venäjä oli rajapuomistakin vielä 3-4km päässä. Mutta ei siis kovin kaukana). Vartiomuseo ei ollut enää auki mikä harmitti.
Takaisin tultaessa Raatteentieltä näimme vihdoin porojakin! Vaadin ja vasa käyskentelivät jonkun talon pihalla. Oli pakko tietenkin pysäyttää auto ja napsia muutamia kuvia. Pällistelivät että mitäs ne ihmiset nyt aikovat ja päättivätkin sitten siitä lähteä. Toivon mukaan ei nyt kovasti häiritty.
Käytiin sitten Suomussalmen keskustassa. Kiantajärven rannalla oli TODELLA tuulista. Ihan kuin olisi ollut merellä. Puuttui vain suolan ja kalan tuoksu. Hieno järvi sekin on, maisemat olivat hienoja. Morjestettiin Ilmari Kiannon patsastakin.
Siinä se päivä sitten mukavasti hurahtikin ja mentiin takaisin leirintäalueelle, levättiin, käytiin kävelyllä ja tehtiin ruokaa. Harmi kun sauna ei ollut enää auki. Olin mökkivihosta lukenut miten muut ihmiset kehuivat todella kovasti pientä saunaa. Joten koska ei ollut saunaa niin emme myöskään käyneet pulahtamassa joessa jonka vieressä sauna olikin. Jalat käytiin kastelemassa ja todettiin että oli todella kylmää vettä!
Seuraavana päivänä sitten kotiin. Olisimme halunneet käydä matkan varrella olevassa Lottamuseossa mutta olivat senkin pistäneet jo kiinni :( Kotimatkalla myös satoi. Aikalailla koko matkan. Mutta onneksi oltiin kotimatkalla joten ei kauheasti haitannut :)
Tässä "hieman" kuvia. Minulla olisi videokin puolustuslinjasta mutta kun ensin se pitäisi muuttaa toiseen muotoon ja kääntää enkä oikein vielä osaa tehdä kumpaakaan joten lisään sen sitten jossain vaiheessa kun saan aikaiseksi.
-Lilli-
 |
| Aamiaista / Making breakfast |
 |
| Talvisodan muistomerkki / Winter War memorial |
 |
| Talvisodan muistomerkin muistokirjoitus / Winter War memorial's epitaph: "Many brave warrior reclaimed the big victories of Suomussalmi with their blood. They showed their people the road of honor which was grave, but the only." |
 |
| Vienan heimosotureiden muistomerkki / The memorial of the tribewarriors of the Viena Karelians |
 |
| Vienan heimosotureiden muistomerkin muistokirjoitus / The epitaph of the memorial of the tribewarriors of the Viena Karelians: "Honor to those volunteers who with their beliefs followed the flag of freedom. Raate road was the Viena's tribewar troops's and refugees highway" |
 |
| Raatteen Portti / The Gate of Raate |
 |
| Tällainen löytyi Raatteen Portin pihalta / We found this on the yard of the Gate of Raate |
 |
| Talvisodan monumentti / Winter War monument |
 |
| Talvisodan monumentin kellot / The bells of the Winter War monument |
 |
| Talvisodan monumentin kiviä / The rocks of the Winter War monument |
 |
| Venäläisten muistomerkki / The Russians memorial |
 |
| Venäläisten muistomerkin muistokirjoitus / The Russians memorila epitaph: "For the boys of the fatherland - Grieving Russia" |
 |
| Venäläisten joukkohauta / The mass grave of the Russians, 73 Soviet army soldiers |
 |
| Hyvin kostea korsu / Very moist dugout |
 |
| Puolustuslinjaa / Defence line |
 |
| Raja / The border |
 |
| Jokin muistomerkki / Some memorial |
 |
| Todistusaineistoa rajanylityksestäni / Evidence of my border crossing |
 |
| Hei vain Venäjä / Hello there Russia |
 |
| Hei hei Suomi! :) / Bye bye Finland :) |
 |
| Taas jokin muistomerkki / Again some memorial |
 |
| Saman muistomerkin muistokirjoitus / The same memorial and it's epitaph: "This memorial is put up for the memory of the honorable battels at Raate road in 1939-40" |
 |
| Vaadin ja vasa / Reindeer doe and fawn |
 |
| Ukrainalaisten muistomerkki / The Ukraininan memorial |
 |
| Ukrainalaisten muistomerkin muistokirjoitus / The Ukraininan memorials epitaph: "Ukraine is praying for the fallens" |
 |
| Muistomerkki sodan päättymiselle / The end of the war memorial |
 |
| Sodan päättymisen muistomerkin muistokirjoitus / The end of the war memorials epitaph: "Here the drive of the enemy ended on 9th of the December 1939." |
 |
| Ilmari Kianto |
 |
| Vesi oli kylmää / The water was freezing |
We slept very well. At morning my partner went to light the fire to the barbecue place so we could make breakfast. Those barbecue places could have been better. It was very hard to light up moist woods without any paper, there weren't roof in any of those barbecue places, actually there weren't even proper place where to put the fire. Luckily my partner got the fire up so we could make our breakfast. Of course we could have make it in the oven in our cabin if he wouldn't manage, but it's more nice to make everything with the real fire when in summer vacation :)
After breakfast we headed our way to the Raate road, that's why we were at Suomussalmi in the first place.
It was terrific. As soon as we get to beginning of the Kuhmo road, where the whole trip basically started, were Winter War memorial. On our way we stopped in any sign we could saw that point to some memorial etc. Raatteen Portti (The Gate of the Raate) and The Winter War monument were amazing sight. Well actually the Raatteen Portti wasn't so amazing, I had waited something greater. But the monument was impressive! And it was so fascinating just sit in the middle of it and listen to the bells tinkle. The weather by the way was nice to us. The sun was shining very warmly from the cloudless sky. My partner got some fantastic pictures. At the Raatteen Portti there were also Winter War display but it was quite small. I had again waited something greater. But it was interesting.
From the Raatteen Portti we headed our way to the actual Raate road. It was a small sand road. The sensation driving the road was very strange. We would have liked to walk the road from the beginning until the very end but there were so many kilometers so we couldn't do it without proper equipments. Maybe someday we will go back and then we might walk :)
Again we stopped in every sign we could see. We found the Russians memorial and mass grave which was marked very badly. There were some kind of a path which just continued and continued but we don't know if the real mass grave would have been in the end of that path or right there where the sign was. We would have liked there to be more information. We also found Ukrainians memorial.
Restored defence line was the best thing. Although we found it almost with coincidence. We would really liked there to be better information by the roads. But it was magnificent! When we wandered there I would have liked to start playing :) I could just imagine the joy of the neighborhood kids. I wouldn't be amazed if boys came there to play their war games. I would have. And I would have liked to play even then :D But I can't believe in what conditions those men of Finland have to be in Winter War. We went to the restored dugout and it was very unpleasant place. It was cold and very moist. I had water tipping in my neck and it was very dark. I had to force myself in the dugout because I was afraid the floor would give in. The smell was also the typical smell which you smell in moist and cold places. I came to think what kind there would be in winter if it was so upleasant in summer already. We should someday went back in winter.
From the defence line there wasn't much longer we came to the border. We went to say hello to fellow Russia (actually Russia was yet about 3-4km from the border crossing place. So not very far). It was shame the guard museum which were there wasn't open anymore.
When we came back from the Raate road we finally saw some reindeer! There were reindeer doe and a fawn sauntering in someones yard. We just had to pull over and take some pictures. They goggeld us for awhile speculating and decided to go away. I hope we didn't disturb them much.
Then we went to the center of Suomussalmi. It was very windy at the bank of Kianta lake. It was like we would have been by the sea. There just weren't the smell of salt and fish. It was fine lake, the views were amazing. We also said hi to the statue of Ilmari Kianto.
And so the day came to an end and we went back to our camping area, rested little bit, went for a walk and made dinner. It was shame the sauna wasn't open. I read from the cabin journal how others have been praising that little sauna very much. And because we didn't have sauna we also didn't went swimming in the river beside the sauna. We did went to tip our toes and we found out the water was very cold!
On the next day we headed our way to home. We would have liked to see Lotta museum in out way home but it was already closed :( It also rained almost the whole time. But luckily it rained in our way home so it didn't bother us much :)
Above there's "few" pictures. I would also have a video from the restored defence line but firts I need to put it in another format and rotate it and I don't know how I do those yet so I add it here some other time when I get something done.
-Lilli-
24.9.11
Klaus Elovaara: Rautaristi / Klaus Elovaara: Iron Cross
English below
Ei vieläkään Suomussalmi postausta. Olen todella pahoillani. Minulla on tällä hetkellä flunssa (selityksiä, selityksiä!) enkä ole jaksanut tapella videon kanssa. Kohta varmaan jätän videon kokonaan pois vaikka se olisikin kyllä todella kiva... Pitää katsoa nyt vielä. Olen siis vain lukenut, ennätysajassa varmaan. No kirja ei ollut kovin paksu, mutta on tämä silti aikalailla yksi parhaimpia aikojani kirjan lukemisessa.
Erittäin mielenkiintoinen kirja. Jotain erilaista sotakirjallisuudessa mitä olen lukenut.
Päähenkilö Johannes Halla on hyvin erilainen hahmo mitä muissa sotakirjoissa joissa yleensä henkilö perustuu tai jopa kertoo kokonaan historiallisesta henkilöstä. Johannes Halla kertoo Yrjö Johannes Elovaarasta, kirjailijan isoisästä, tosin jonkin verran väritettynä. Toisin kuin Törnin ja Ehrnroothin tapauksessa, tämä ei ole siloiteltu sankaritarina. Johannes Halla on tavallinen ihminen ja hänellä on tavallisia ongelmia. Alkoholisoitunut, sodan kaltoin kohtelema, periaatteessa perheetön ja lopulta hylätty sotaveteraani. Taisi Törnillekin maistua alkoholi mutta sitä ei tuoda Törnistä kertovassa kirjassa niin voimakkaasti esiin kuin mitä Hallan ongelmaa tuodaan tässä teoksessa.
Yksi valitettava asia kirjassa on ja se on kieli. En ole itsekään mikään loistava kirjoittaja tai muutenkaan ymmärrä kovin paljoa omasta äidinkielestäni ja varsinkaan oikeinkirjoituksesta, mutta se että jo minä bongaan kirjassa selviä kirjoitusvirheitä tai huomaan muuten tekstissä olevan jotain vikaa, kertoo mielestäni jo aika paljon. Teksti oli myös erittäin rönsyilevää, asioista hypättiin liian nopeasti toisiin eikä vaihdosta ehdi edes tajuamaan ennen kuin vasta jossain vaiheessa kun tulee tunne, mitä ihmettä tässä on nyt yritetty kertoa. En tiedä mikä kirjan aikataulu on ollut mutta mielestäni sitä olisi voinut vielä enemmän hioa, ainakin kielellisesti. Tarina on kuitenkin ihan hyvä ja olisi varmasti parempikin jos näkisi vielä enemmän vaivaa kerronnassa.
Kirja pisti jälleen miettimään miten kamalasti sotiemme veteraaneja on joskus kohdeltu. Jotenkin sitä ei vain voi ymmärtää, miksi ihmeessä.
Seuraava kirja onkin englanninkielinen. Kyseessä on jälleen Isännän kirjoja, itse asiassa kuulemma yliopiston englannin filologian pääsykoekirja tuntemattomalta vuodelta. Minulla ei siis ole minkäännäköistä tuntumaa tästä kirjasta, en ole edes koskaan kuullutkaan siitä.
Graham Greene: Our Man in Havana (Miehemme Havanassa)
-Lilli-
-------------------------------------------------------------
This isn't the Suomussalmi post either. I'm so sorry. I have a flue at the moment (excuses, excuses!) and I haven't managed to fight with the video yet. Maybe soon I'll post it without the video even though the video would be really nice... we'll see. So I've been reading, in record time. Well the book wasn't very thick but it's still pretty much a record time for me to finish it.
Very interesting book. Something different in war literature what I have read.
The main character, Johannes Halla, is more different character than in the other war literature where the main character is based on or might even be the real historic person. Johannes Halla is a story about Yrjö Johannes Elovaara, writer's grandfather, with a little colouring on of course. But unlike the stories about Törni or Ehrnrooth this wasn't sleek hero story. Johannes Halla was just an ordinary human and he had ordinary problems. He was alcoholic, very badly treated by the war, basically without family and finally forlone veteran of the war. Alcohol might have tasted for Törni too but it's not brought forth so strongly in the book about Törni unlike they brought forth the problems of Halla in this piece.
There was this one very unfortunately thing in the book and it was the language. I know I'm not a very good writer myself either and I don't know much about my own language grammar and especially about spelling but if even I can spot there is some obivious misspellings or if I notice there is definately something wrong in the writing it surely tells a lot. The writing was very rambling, there were too quick jumps from the things to another and you doesn't even realize it before after for awhile when you are starting to think what the heck this is trying to tell me now. I don't know what was the schedule of this book but in my opinion it needed more polishing, at least linguistically. The story is very good and it would have been even better if there would have been more effort for telling it.
The book did put me think again how horribly those veterans of war were treated back then. I just can't understand why.
The next book is going to be in english. It's again one of my partner's books, actually it's entrance exam book to the university to english philology from unknown year. So I don't have a finest clue about the book and I haven't even never heard of it.
Graham Greene: Our Man in Havana
-Lilli-
Ei vieläkään Suomussalmi postausta. Olen todella pahoillani. Minulla on tällä hetkellä flunssa (selityksiä, selityksiä!) enkä ole jaksanut tapella videon kanssa. Kohta varmaan jätän videon kokonaan pois vaikka se olisikin kyllä todella kiva... Pitää katsoa nyt vielä. Olen siis vain lukenut, ennätysajassa varmaan. No kirja ei ollut kovin paksu, mutta on tämä silti aikalailla yksi parhaimpia aikojani kirjan lukemisessa.
Erittäin mielenkiintoinen kirja. Jotain erilaista sotakirjallisuudessa mitä olen lukenut.
Päähenkilö Johannes Halla on hyvin erilainen hahmo mitä muissa sotakirjoissa joissa yleensä henkilö perustuu tai jopa kertoo kokonaan historiallisesta henkilöstä. Johannes Halla kertoo Yrjö Johannes Elovaarasta, kirjailijan isoisästä, tosin jonkin verran väritettynä. Toisin kuin Törnin ja Ehrnroothin tapauksessa, tämä ei ole siloiteltu sankaritarina. Johannes Halla on tavallinen ihminen ja hänellä on tavallisia ongelmia. Alkoholisoitunut, sodan kaltoin kohtelema, periaatteessa perheetön ja lopulta hylätty sotaveteraani. Taisi Törnillekin maistua alkoholi mutta sitä ei tuoda Törnistä kertovassa kirjassa niin voimakkaasti esiin kuin mitä Hallan ongelmaa tuodaan tässä teoksessa.
Yksi valitettava asia kirjassa on ja se on kieli. En ole itsekään mikään loistava kirjoittaja tai muutenkaan ymmärrä kovin paljoa omasta äidinkielestäni ja varsinkaan oikeinkirjoituksesta, mutta se että jo minä bongaan kirjassa selviä kirjoitusvirheitä tai huomaan muuten tekstissä olevan jotain vikaa, kertoo mielestäni jo aika paljon. Teksti oli myös erittäin rönsyilevää, asioista hypättiin liian nopeasti toisiin eikä vaihdosta ehdi edes tajuamaan ennen kuin vasta jossain vaiheessa kun tulee tunne, mitä ihmettä tässä on nyt yritetty kertoa. En tiedä mikä kirjan aikataulu on ollut mutta mielestäni sitä olisi voinut vielä enemmän hioa, ainakin kielellisesti. Tarina on kuitenkin ihan hyvä ja olisi varmasti parempikin jos näkisi vielä enemmän vaivaa kerronnassa.
Kirja pisti jälleen miettimään miten kamalasti sotiemme veteraaneja on joskus kohdeltu. Jotenkin sitä ei vain voi ymmärtää, miksi ihmeessä.
Seuraava kirja onkin englanninkielinen. Kyseessä on jälleen Isännän kirjoja, itse asiassa kuulemma yliopiston englannin filologian pääsykoekirja tuntemattomalta vuodelta. Minulla ei siis ole minkäännäköistä tuntumaa tästä kirjasta, en ole edes koskaan kuullutkaan siitä.
Graham Greene: Our Man in Havana (Miehemme Havanassa)
-Lilli-
-------------------------------------------------------------
This isn't the Suomussalmi post either. I'm so sorry. I have a flue at the moment (excuses, excuses!) and I haven't managed to fight with the video yet. Maybe soon I'll post it without the video even though the video would be really nice... we'll see. So I've been reading, in record time. Well the book wasn't very thick but it's still pretty much a record time for me to finish it.
Very interesting book. Something different in war literature what I have read.
The main character, Johannes Halla, is more different character than in the other war literature where the main character is based on or might even be the real historic person. Johannes Halla is a story about Yrjö Johannes Elovaara, writer's grandfather, with a little colouring on of course. But unlike the stories about Törni or Ehrnrooth this wasn't sleek hero story. Johannes Halla was just an ordinary human and he had ordinary problems. He was alcoholic, very badly treated by the war, basically without family and finally forlone veteran of the war. Alcohol might have tasted for Törni too but it's not brought forth so strongly in the book about Törni unlike they brought forth the problems of Halla in this piece.
There was this one very unfortunately thing in the book and it was the language. I know I'm not a very good writer myself either and I don't know much about my own language grammar and especially about spelling but if even I can spot there is some obivious misspellings or if I notice there is definately something wrong in the writing it surely tells a lot. The writing was very rambling, there were too quick jumps from the things to another and you doesn't even realize it before after for awhile when you are starting to think what the heck this is trying to tell me now. I don't know what was the schedule of this book but in my opinion it needed more polishing, at least linguistically. The story is very good and it would have been even better if there would have been more effort for telling it.
The book did put me think again how horribly those veterans of war were treated back then. I just can't understand why.
The next book is going to be in english. It's again one of my partner's books, actually it's entrance exam book to the university to english philology from unknown year. So I don't have a finest clue about the book and I haven't even never heard of it.
Graham Greene: Our Man in Havana
-Lilli-
19.9.11
Herbert Genzmer & Ulrich Hellenbrand: Mysteria / Herbert Genzmer & Ulrich Hellenbrand: Mysteries of the World
English below
Tarkoitukseni oli kirjoittaa Suomussalmi reissusta part 2 mutta pitää hieman tapella videomateriaalin kanssa koska se on väärässä muodossa joten kärsivällisyyttä pyydän :) Siitä onkin tulossa piiiiiiiiiiiiiiiiitkä postaus.
Joten kerron kirjasta jonka sain päätökseen.
Tämä oli mielenkiintoinen kirja. Hieman jo vanhentunutta tietoa vaikka kirja onkin vuodelta 2007.
Monipuolisesti kirjoitettu, melkein kaikki vaihtoehdot otettu huomioon mikä saattaisi olla oikea vastaus mysteereihin. Joissakin asioissa ehkä hieman puolueellinen. Mutta mielenkiintoinen lukukokemus kuitenkin. En oikein osaa sanoa mitään muuta kirjasta, valitettavasti. Tietokirjana ihan hyvä perusteos joka antaa pienen pintaraapaisun kaikesta mahdollisesta.
Kirja kyllä innosti lähtemään matkustelemaan ympäri maailman kaikissa ihmeellisissä paikoissa ja käydä itse kokemassa. Ehkä vielä joskus pääsenkin!
Seuraavaksi luen Isännän syntymäpäivä lahjaksi saamansa kirjan Klaus Elovaara: Rautaristi.
-Lilli-
My intension was to write about the trip to the Suomussalmi part 2 but I have to fight a little bit with the video because it's in wrong format, so patience please :) It's going to be looooooooooooooooong post.
So I'm telling you about the book I finished.
This was very interesting book. Information was a little bit old already in some parts even though the book is from the year of 2007.
It was written very diversely and almost any possible option was considered what might have been the real answer to the mysteries. In some cases they might have been a little biased. But it sure was an interesting reading experience. I can't say anything else of the book, unfortunately. It was good enough principal work for a nonfiction and it gives you a small scratch from quite everything.
The book did inspire to go and see the world and its wonderful places and see the mysteries yourself. Maybe someday I will!
Next I will read Klaus Elovaara: Rautaristi (Iron cross) which my partner got for his birthday present.
-Lilli-
Tarkoitukseni oli kirjoittaa Suomussalmi reissusta part 2 mutta pitää hieman tapella videomateriaalin kanssa koska se on väärässä muodossa joten kärsivällisyyttä pyydän :) Siitä onkin tulossa piiiiiiiiiiiiiiiiitkä postaus.
Joten kerron kirjasta jonka sain päätökseen.
Tämä oli mielenkiintoinen kirja. Hieman jo vanhentunutta tietoa vaikka kirja onkin vuodelta 2007.
Monipuolisesti kirjoitettu, melkein kaikki vaihtoehdot otettu huomioon mikä saattaisi olla oikea vastaus mysteereihin. Joissakin asioissa ehkä hieman puolueellinen. Mutta mielenkiintoinen lukukokemus kuitenkin. En oikein osaa sanoa mitään muuta kirjasta, valitettavasti. Tietokirjana ihan hyvä perusteos joka antaa pienen pintaraapaisun kaikesta mahdollisesta.
Kirja kyllä innosti lähtemään matkustelemaan ympäri maailman kaikissa ihmeellisissä paikoissa ja käydä itse kokemassa. Ehkä vielä joskus pääsenkin!
Seuraavaksi luen Isännän syntymäpäivä lahjaksi saamansa kirjan Klaus Elovaara: Rautaristi.
-Lilli-
-----------------------------------------------------
My intension was to write about the trip to the Suomussalmi part 2 but I have to fight a little bit with the video because it's in wrong format, so patience please :) It's going to be looooooooooooooooong post.
So I'm telling you about the book I finished.
This was very interesting book. Information was a little bit old already in some parts even though the book is from the year of 2007.
It was written very diversely and almost any possible option was considered what might have been the real answer to the mysteries. In some cases they might have been a little biased. But it sure was an interesting reading experience. I can't say anything else of the book, unfortunately. It was good enough principal work for a nonfiction and it gives you a small scratch from quite everything.
The book did inspire to go and see the world and its wonderful places and see the mysteries yourself. Maybe someday I will!
Next I will read Klaus Elovaara: Rautaristi (Iron cross) which my partner got for his birthday present.
-Lilli-
16.9.11
Sateenvarjo / Umbrella
English below
Täällä on satanut nyt koko viikon. Enemmän ja vähemmän, välillä loppuenkin. Olen muutamana kertana ollut ulkonakin ja huomasin jotain erikoista. Tai omalla tavallaan erikoista.
Suomalaisten sateenvarjo kulttuuri on jännää. Kaatosateella vain n. puolella on sateenvarjo auki ja suojaamassa, lopuilla ei välttämättä edes ole koko sateenvarjoa saati muutakaan suojaa. Jos sataa vähän vähemmän niin vain harvalla on sateenvarjo auki ja lopuilla ei joko ole taaskaan koko sateenvarjoa tai sitten sitä pidetään kädessä eikä sitä viitsitä avata. Katukuvassa on siis hyvin vähän aukinaisia sateenvarjoja oli sade millainen tahansa verrattuna kuitenkin ihmispaljouteen.
Itsekin tätä kulttuuria harrastan. Minulla on harvoin sateenvarjo mukanani vaikka tiedän, että kävelen ja vaikka ulkona olisikin vähän sateisen oloista tai jopa sataisikin jo. Ja vaatii kyllä kunnon sateen ennen kuin sen sateenvarjon jaksan avata, mikään tihku ei ole hyvä syy avata sateenvarjo koska se kuitenkin loppuu kohta ja yleensä ehtii suojaan ennen kuin se yltyy suuremmaksi sateeksi. Mutta kaatosateessa täytyy myöntää, että silloin haluaisin sateenvarjon suojaamaan, vaikka loppujen lopuksi, jos samalla tuulee kovasti, niin eihän siitä sateenvarjosta ole yhtään mitään hyötyä (saatika sitten siinä inhottavassa sumutepullosateessa jolloin ei edes oikein teidä sataako vai onko vain hyvin tiheässä ja kosteassa sumupilvessä). Kesällä ei tosin ole niin väliä. Kesäsade vain kaunistaa. Mutta keväällä ja syksyllä tulee aika kylmä jos kastuu litimäräksi.
Sateenvarjo on myös siinä mielessä hankala jos on menossa kauppaan, kahvilaan, teatteriin, elokuviin, ravintolaan, ihan minne vain, niin se on todella hankala pistää sitä sateenvarjoa mihinkään, varsinkin jos se on sellainen isompi, joka tietenkin myös suojaisi paremmin kuin sellainen pieni. Pienen saa laukkuun jos on sen verran iso laukku, tai pöydälle/tuolille. Mutta mitä sitten jos ulkona olisikin satanut ja sateenvarjo on ihan litimärkä. Mihin sen sitten pistää? Välttämättä ei haluaisi sitä lattiallekaan laittaa. Se on kovin hankala kapistus siis. Ja kuka sitä edes haluaa kuljettaa kädessään mukanaankaan? Muutenkin käsille tuntuu olevan ihan tarpeeksi tehtävää kuin vain pidellä kiinni sateenvarjosta. Ja mitä sitten jos ei sadakaan? Sateenvarjo otettiin ihan turhaan mukaan. Suomessa tosin, varsinkin rannikolla, olisi kyllä ihan hyvä aina olla sateenvarjo mukana, koska vaikka aurinko paistaakin niin se ei tarkoita etteikö se voisi sataa hieman jossain vaiheessa vielä ja toisinkin päin.
Onko muissa maissa tällaista sateenvarjo kulttuuria? Minulla on sellainen käsitys, että ainakin Brittein saarilla jokaisella on aina sateenvarjo mukana ja sitä myös käytetään ahkerasti. Tai jos katsoo jotain katukuvaa Ranskasta tai New Yorkista niin minusta siellä näkyy enemmän sateenvarjoja ihmisiä kohden kuin mitä Suomessa. Vai onko tämä sarjojen ja elokuvien luomaa illuusiota ja todellisuus onkin aivan toisenlainen? Minä en tiedä, en ole koskaan ollut muualla kuin Suomessa.
Päivitys: Kommenteissa kerrottiin että ainakin USA:ssa jotkut paikat esim. sairaalat ja toimistot tarjoavat muovipusseja joissa on sateenvarjon kuva oven juuressa. Jos sinulla on märkä sateenvarjo voit ottaa pussin ja pistää sateenvarjosi sinne ettet kastele lattiaa. Todella kätevää. Suomessa ei ainakaan tällaista ole ainakaan tietääkseni mutta olisi todella kätevää. Tosin pussit eivät taaskaan toimi jos sinulla on iso ja varsinkin pitkä sateenvarjo :/ Huomasin tämän eilen kun olin töissä (työskentelen teatterin narikassa). Satoi vettä joten pistimme märät pienet sateenvarjot pusseihin mutta ne isot ja pitkät sateenvarjot tuottivat ongelmia koska eivät mahtuneet pusseihin ja vielä isommaksi ongelma yltyi jos sateenvarjossa itsessään ei ollut mitään mistä sen olisi voinut pistää roikkumaan naulakosta. Pienet voi taas pistää pussiin ja ripustaa pussin sangoista.
-Lilli-
-------------------------------------------------------------
It's been raining a whole week now. More and less, sometimes it's even stopped. I've been outside a few times and I saw something peculiar. Or sort of.
Finnish people's umbrella culture is very interesting. If its downpouring only about half of the people does have umbrella open to cover them, rest of them doesn't have umbrella at all or nothing else to cover either. If it's raining little bit less there is very few who has their umbrellas open and the rest of the people either doesn't have the umbrella again or they have it but they are not bothered to open it. So after all there is very few umbrellas open on the street compared how much there is still people, what ever the rain is.
I do this culture too. I rarely have umbrella with me even though I know I'm going to walk and it seems little bit rainy or it's already raining. And it has to be really raining so I would bother to open the umbrella, small drizzel isn't good enough reason to open umbrella because I know it will stop soon or mostly I found a shelter before it's getting harder. But when it's downpouring I admit, then I would really like to have that umbrella although it won't cover you if it's also really windy (and if the rain is the typical "spray rain" when you don't really know if it's raining or not or if you are only in thick and moist fog, umbrella is useless.). On summer it doesn't matter. Summer rain only makes you beautiful. But on spring and autumn it's going to be very cold if you get soaking wet.
Umbrella is also very difficult thing when you are going to market, theater, movies, restaurant, anywhere, it's very difficult to put the umbrella somewhere especially if it's those big umbrellas which of course cover you better than those little ones. You can put those little umbrellas in your bag if you have big enough bag or you can put it on the table/chair. But what then when it has been raining and the umbrella is soaking wet. Where do I put it then? Necessarily I wouldn't like to put it on the floor. So it's very difficult apparatus. And who would like to be always carrying it with? There seems to be more work for hands than just carrying an umbrella. And what then if it isn't raining? You took the umbrella for nothing. But like in Finland, especially in the coast it would be a good idea to keep umbrella always with you because even though the sun would be shining right now it doesn't mean it couldn't rain sooner or later and vice versa.
Does another countries has this kind of umbrella culture? I have impression of British people that they would always carry umbrella with them and they would also use it very diligently. Or if I'm looking some streets of France or New York it seems like there would be more umbrellas per people than there would ever be in Finland. Or is this only an illusion made by TV series and movies and the reality is totally different? I don't know, I've never been anywhere but Finland.
Update: In the comments there was told that "in the USA, some places like Hospitals or big office buildings have plastic bags at the door with a picture of an umbrella on it. If you had a wet umbrella -- you can put your wet umbrella in the bag and carry it around with you so you don't make all the floors wet." That's brilliant. But I don't think we have that kind of bags in Finland, I think. Those umbrella bags are really useful but again they are useless if you have very big and especially long umbrella :/ I found that problem at my work yesterday (I'm working in a cloakroom of theater). It was raining so we put the wet small umbrellas into bags but those big and long ones was the problem because they didn't fit into bags and they are even more problem if they didn't have anything from where you could hang them into the coat rack. Small ones you can again put in the bags and hang them from handles.
-Lilli-
Täällä on satanut nyt koko viikon. Enemmän ja vähemmän, välillä loppuenkin. Olen muutamana kertana ollut ulkonakin ja huomasin jotain erikoista. Tai omalla tavallaan erikoista.
Suomalaisten sateenvarjo kulttuuri on jännää. Kaatosateella vain n. puolella on sateenvarjo auki ja suojaamassa, lopuilla ei välttämättä edes ole koko sateenvarjoa saati muutakaan suojaa. Jos sataa vähän vähemmän niin vain harvalla on sateenvarjo auki ja lopuilla ei joko ole taaskaan koko sateenvarjoa tai sitten sitä pidetään kädessä eikä sitä viitsitä avata. Katukuvassa on siis hyvin vähän aukinaisia sateenvarjoja oli sade millainen tahansa verrattuna kuitenkin ihmispaljouteen.
Itsekin tätä kulttuuria harrastan. Minulla on harvoin sateenvarjo mukanani vaikka tiedän, että kävelen ja vaikka ulkona olisikin vähän sateisen oloista tai jopa sataisikin jo. Ja vaatii kyllä kunnon sateen ennen kuin sen sateenvarjon jaksan avata, mikään tihku ei ole hyvä syy avata sateenvarjo koska se kuitenkin loppuu kohta ja yleensä ehtii suojaan ennen kuin se yltyy suuremmaksi sateeksi. Mutta kaatosateessa täytyy myöntää, että silloin haluaisin sateenvarjon suojaamaan, vaikka loppujen lopuksi, jos samalla tuulee kovasti, niin eihän siitä sateenvarjosta ole yhtään mitään hyötyä (saatika sitten siinä inhottavassa sumutepullosateessa jolloin ei edes oikein teidä sataako vai onko vain hyvin tiheässä ja kosteassa sumupilvessä). Kesällä ei tosin ole niin väliä. Kesäsade vain kaunistaa. Mutta keväällä ja syksyllä tulee aika kylmä jos kastuu litimäräksi.
Sateenvarjo on myös siinä mielessä hankala jos on menossa kauppaan, kahvilaan, teatteriin, elokuviin, ravintolaan, ihan minne vain, niin se on todella hankala pistää sitä sateenvarjoa mihinkään, varsinkin jos se on sellainen isompi, joka tietenkin myös suojaisi paremmin kuin sellainen pieni. Pienen saa laukkuun jos on sen verran iso laukku, tai pöydälle/tuolille. Mutta mitä sitten jos ulkona olisikin satanut ja sateenvarjo on ihan litimärkä. Mihin sen sitten pistää? Välttämättä ei haluaisi sitä lattiallekaan laittaa. Se on kovin hankala kapistus siis. Ja kuka sitä edes haluaa kuljettaa kädessään mukanaankaan? Muutenkin käsille tuntuu olevan ihan tarpeeksi tehtävää kuin vain pidellä kiinni sateenvarjosta. Ja mitä sitten jos ei sadakaan? Sateenvarjo otettiin ihan turhaan mukaan. Suomessa tosin, varsinkin rannikolla, olisi kyllä ihan hyvä aina olla sateenvarjo mukana, koska vaikka aurinko paistaakin niin se ei tarkoita etteikö se voisi sataa hieman jossain vaiheessa vielä ja toisinkin päin.
Onko muissa maissa tällaista sateenvarjo kulttuuria? Minulla on sellainen käsitys, että ainakin Brittein saarilla jokaisella on aina sateenvarjo mukana ja sitä myös käytetään ahkerasti. Tai jos katsoo jotain katukuvaa Ranskasta tai New Yorkista niin minusta siellä näkyy enemmän sateenvarjoja ihmisiä kohden kuin mitä Suomessa. Vai onko tämä sarjojen ja elokuvien luomaa illuusiota ja todellisuus onkin aivan toisenlainen? Minä en tiedä, en ole koskaan ollut muualla kuin Suomessa.
Päivitys: Kommenteissa kerrottiin että ainakin USA:ssa jotkut paikat esim. sairaalat ja toimistot tarjoavat muovipusseja joissa on sateenvarjon kuva oven juuressa. Jos sinulla on märkä sateenvarjo voit ottaa pussin ja pistää sateenvarjosi sinne ettet kastele lattiaa. Todella kätevää. Suomessa ei ainakaan tällaista ole ainakaan tietääkseni mutta olisi todella kätevää. Tosin pussit eivät taaskaan toimi jos sinulla on iso ja varsinkin pitkä sateenvarjo :/ Huomasin tämän eilen kun olin töissä (työskentelen teatterin narikassa). Satoi vettä joten pistimme märät pienet sateenvarjot pusseihin mutta ne isot ja pitkät sateenvarjot tuottivat ongelmia koska eivät mahtuneet pusseihin ja vielä isommaksi ongelma yltyi jos sateenvarjossa itsessään ei ollut mitään mistä sen olisi voinut pistää roikkumaan naulakosta. Pienet voi taas pistää pussiin ja ripustaa pussin sangoista.
-Lilli-
-------------------------------------------------------------
It's been raining a whole week now. More and less, sometimes it's even stopped. I've been outside a few times and I saw something peculiar. Or sort of.
Finnish people's umbrella culture is very interesting. If its downpouring only about half of the people does have umbrella open to cover them, rest of them doesn't have umbrella at all or nothing else to cover either. If it's raining little bit less there is very few who has their umbrellas open and the rest of the people either doesn't have the umbrella again or they have it but they are not bothered to open it. So after all there is very few umbrellas open on the street compared how much there is still people, what ever the rain is.
I do this culture too. I rarely have umbrella with me even though I know I'm going to walk and it seems little bit rainy or it's already raining. And it has to be really raining so I would bother to open the umbrella, small drizzel isn't good enough reason to open umbrella because I know it will stop soon or mostly I found a shelter before it's getting harder. But when it's downpouring I admit, then I would really like to have that umbrella although it won't cover you if it's also really windy (and if the rain is the typical "spray rain" when you don't really know if it's raining or not or if you are only in thick and moist fog, umbrella is useless.). On summer it doesn't matter. Summer rain only makes you beautiful. But on spring and autumn it's going to be very cold if you get soaking wet.
Umbrella is also very difficult thing when you are going to market, theater, movies, restaurant, anywhere, it's very difficult to put the umbrella somewhere especially if it's those big umbrellas which of course cover you better than those little ones. You can put those little umbrellas in your bag if you have big enough bag or you can put it on the table/chair. But what then when it has been raining and the umbrella is soaking wet. Where do I put it then? Necessarily I wouldn't like to put it on the floor. So it's very difficult apparatus. And who would like to be always carrying it with? There seems to be more work for hands than just carrying an umbrella. And what then if it isn't raining? You took the umbrella for nothing. But like in Finland, especially in the coast it would be a good idea to keep umbrella always with you because even though the sun would be shining right now it doesn't mean it couldn't rain sooner or later and vice versa.
Does another countries has this kind of umbrella culture? I have impression of British people that they would always carry umbrella with them and they would also use it very diligently. Or if I'm looking some streets of France or New York it seems like there would be more umbrellas per people than there would ever be in Finland. Or is this only an illusion made by TV series and movies and the reality is totally different? I don't know, I've never been anywhere but Finland.
Update: In the comments there was told that "in the USA, some places like Hospitals or big office buildings have plastic bags at the door with a picture of an umbrella on it. If you had a wet umbrella -- you can put your wet umbrella in the bag and carry it around with you so you don't make all the floors wet." That's brilliant. But I don't think we have that kind of bags in Finland, I think. Those umbrella bags are really useful but again they are useless if you have very big and especially long umbrella :/ I found that problem at my work yesterday (I'm working in a cloakroom of theater). It was raining so we put the wet small umbrellas into bags but those big and long ones was the problem because they didn't fit into bags and they are even more problem if they didn't have anything from where you could hang them into the coat rack. Small ones you can again put in the bags and hang them from handles.
-Lilli-
8.9.11
Kesälomareissu 2011 Part 1. / Summer Vacation Trip 2011 Part 1.
English below
Syksy on tullut mutta palataanpa silti vielä hieman kesään. Pätkissä.
Olimme siis Suomussalmella.
Matka sinne kesti jopa alle 8 tuntia, n. 7 tuntia. Pysähdyksiä oli tosin vain kaksi. Jyväskylän jälkeen minä vaihdoin kuskin paikalle ja sitten pysähdyimme, olikos se nyt Pyhäsalmen ABC:lle, Pyhäsalmen Vaskikello paikan vieressä, ja pidettiin ruoka- ja kuvaustauko (ja vaihdettiin kuskia). Tajusin, että olen käynyt ennenkin tuolla Pyhäsalmen Vaskikellossa. Silloin olin reissussa isäni kanssa ja siitä on aikalailla aikaa.
Automatka oli kyllä kovin iloinen ja nauravainen. Kiitos Radio Rockin Korporaation. Naurua riitti :)
Aika erilaisia maisemia nähtiin kyllä. Tampere-Jyväskylä väli, ja ehkä siitä edemmäskin, oli aika vuorista. Matkan varrelta löytyikin esim. Himos ja lukuisia muita laskettelupaikkoja. Olin aina kuvitellut Himoksen olevan paljon pohjoisempana joten tämä tuli yllätyksenä. Pohjois-Pohjanmaalle (vai Pohjois-Savoon? En ole ihan varma, mielestäni näin jossain matkan varrella kyltin jossa luki Pohjois-Pohjanmaa vaikkei maakunta kartan mukaan oltu luultavasti lähelläkään...) päästyämme alkoikin Pohjanmaalle tuttu laakea. Loppua kohden lähellä Suomussalmea, varmaan oltiin jo Kainuun maakunnassa, alkoikin sitten Vaara vyöhyke ja upeat oli maisemat :)
Leirintäalueelle päästiin ja saatiin tieto avaimen paikastakin, hetki sitä kyllä etsittiin mutta onneksi löytyi. Leirintäalueella ei enää ollut työntekijöitä mutta WC/suihku oli toki auki. Hieman tylsä ensivaikutelma leirintäalueesta mutta kyllähän se ihan mukava oli loppujen lopuksi. Ainakaan muita asukkaita ei ollut joka sopi meille paremmin kuin hyvin. Mökki oli ihan viihtyisä ja juuri sopivan kokoinen. Hyttysistäkään ei ollut riesaa joka tosin saattoi johtua kovasta tuulesta. Kävimme kaupassa ja teimme ruokaa ja siinä oikeastaan oli se päivä. :) (hyvä on, kävimme myös hieman pomppimassa trampoliinissa mikä löytyi alueelta ;)).
-Lilli-
It's autumn now but let's go little bit back to summer. In parts.
So we were at Suomussalmi.
The drive there didn't last as long as 8 hours, it was only about 7 hours. Although we did stop only twice. After Jyväskylä we changed me to driver seat and then we stopped next at ABC station at Pyhäsalmi, next to Pyhäsalmi's copper bells, where we had our food and picture break (and we changed driver). I realized I have seen those Pyhäsalmi's Copper bells earlier too. Then I was on vacation trip with my father a long time ago.
The car trip was very merry and there were lots of laughter. Thanks to Radio Rock's corporation. Oh boy, how we laughed :)
There were quite different views all the time. At Tampere-Jyväskylä road, and maybe a little bit farther too, it was very mounty. We found for example Himos and many other downhill skiing resorts. I've always imagined Himos to be more norther so this really was a suprise. At North Ostrobothnia (or was it North Savo? I'm not sure, I think I saw a sign which said we were at North Ostrobothnia but when you look at the map where is all counties it seems like we weren't probably even near...) there began to be charasteristic Ostrobothnia flat. The last part of our trip near Suomussalmi, propaply the Kainuu county, there were lots of these big mountains which aren't fjelds though, I don't know what they are called in english but in finnish they are called 'vaara'. The views were amazing.
We get to our camping area and we get to know where our cabin's key was, we looked it for awhile but luckily we found it. There weren't any employees anymore but toilets/showers were of course still open. It was quite dull first impression of the place but we found it to be quite nice after all. At least there weren't other customers which was more than fine to us. The cabin was cozy and it was perfect size. There weren't even mosquitos almost at all but that might be cause of the hard wind. We went to market and made our dinner and that's the day :) (ok, we did went jumping a little bit in the trampolin which was at the area ;)).
-Lilli-
Syksy on tullut mutta palataanpa silti vielä hieman kesään. Pätkissä.
Olimme siis Suomussalmella.
Matka sinne kesti jopa alle 8 tuntia, n. 7 tuntia. Pysähdyksiä oli tosin vain kaksi. Jyväskylän jälkeen minä vaihdoin kuskin paikalle ja sitten pysähdyimme, olikos se nyt Pyhäsalmen ABC:lle, Pyhäsalmen Vaskikello paikan vieressä, ja pidettiin ruoka- ja kuvaustauko (ja vaihdettiin kuskia). Tajusin, että olen käynyt ennenkin tuolla Pyhäsalmen Vaskikellossa. Silloin olin reissussa isäni kanssa ja siitä on aikalailla aikaa.
Automatka oli kyllä kovin iloinen ja nauravainen. Kiitos Radio Rockin Korporaation. Naurua riitti :)
Aika erilaisia maisemia nähtiin kyllä. Tampere-Jyväskylä väli, ja ehkä siitä edemmäskin, oli aika vuorista. Matkan varrelta löytyikin esim. Himos ja lukuisia muita laskettelupaikkoja. Olin aina kuvitellut Himoksen olevan paljon pohjoisempana joten tämä tuli yllätyksenä. Pohjois-Pohjanmaalle (vai Pohjois-Savoon? En ole ihan varma, mielestäni näin jossain matkan varrella kyltin jossa luki Pohjois-Pohjanmaa vaikkei maakunta kartan mukaan oltu luultavasti lähelläkään...) päästyämme alkoikin Pohjanmaalle tuttu laakea. Loppua kohden lähellä Suomussalmea, varmaan oltiin jo Kainuun maakunnassa, alkoikin sitten Vaara vyöhyke ja upeat oli maisemat :)
Leirintäalueelle päästiin ja saatiin tieto avaimen paikastakin, hetki sitä kyllä etsittiin mutta onneksi löytyi. Leirintäalueella ei enää ollut työntekijöitä mutta WC/suihku oli toki auki. Hieman tylsä ensivaikutelma leirintäalueesta mutta kyllähän se ihan mukava oli loppujen lopuksi. Ainakaan muita asukkaita ei ollut joka sopi meille paremmin kuin hyvin. Mökki oli ihan viihtyisä ja juuri sopivan kokoinen. Hyttysistäkään ei ollut riesaa joka tosin saattoi johtua kovasta tuulesta. Kävimme kaupassa ja teimme ruokaa ja siinä oikeastaan oli se päivä. :) (hyvä on, kävimme myös hieman pomppimassa trampoliinissa mikä löytyi alueelta ;)).
-Lilli-
 |
| Vaskikelloja Pyhäsalmella / Copper bells at Pyhäsalmi |
 |
| Vaskikelloja Pyhäsalmelta / Copper bells at Pyhäsalmi |
 |
| Järvi matkan varrelta / A lake by the road |
 |
| Sama järvi ja minä / The same lake and me |
 |
| Kangasjoen Leirintä / Kangasjoki Camping |
 |
| Meidän mökki, Pekkala / Our cabin, Pekkala |
 |
| Vihdoin ruokaa! / Finally food! |
 |
| Hauskaa? :D / Fun? :D |
It's autumn now but let's go little bit back to summer. In parts.
So we were at Suomussalmi.
The drive there didn't last as long as 8 hours, it was only about 7 hours. Although we did stop only twice. After Jyväskylä we changed me to driver seat and then we stopped next at ABC station at Pyhäsalmi, next to Pyhäsalmi's copper bells, where we had our food and picture break (and we changed driver). I realized I have seen those Pyhäsalmi's Copper bells earlier too. Then I was on vacation trip with my father a long time ago.
The car trip was very merry and there were lots of laughter. Thanks to Radio Rock's corporation. Oh boy, how we laughed :)
There were quite different views all the time. At Tampere-Jyväskylä road, and maybe a little bit farther too, it was very mounty. We found for example Himos and many other downhill skiing resorts. I've always imagined Himos to be more norther so this really was a suprise. At North Ostrobothnia (or was it North Savo? I'm not sure, I think I saw a sign which said we were at North Ostrobothnia but when you look at the map where is all counties it seems like we weren't probably even near...) there began to be charasteristic Ostrobothnia flat. The last part of our trip near Suomussalmi, propaply the Kainuu county, there were lots of these big mountains which aren't fjelds though, I don't know what they are called in english but in finnish they are called 'vaara'. The views were amazing.
We get to our camping area and we get to know where our cabin's key was, we looked it for awhile but luckily we found it. There weren't any employees anymore but toilets/showers were of course still open. It was quite dull first impression of the place but we found it to be quite nice after all. At least there weren't other customers which was more than fine to us. The cabin was cozy and it was perfect size. There weren't even mosquitos almost at all but that might be cause of the hard wind. We went to market and made our dinner and that's the day :) (ok, we did went jumping a little bit in the trampolin which was at the area ;)).
-Lilli-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)