Raparperipiirakka / Rhubarbpie

English below
Että ihminen voikin olla niin onneton välillä!

Tein sitten raparperipiirakan töihin työkavereille. Ensinnäkin olin ihan kokonaan unohtanut torstaina, että minun piti tehdä se. Mies teki illalla lasangea ruuaksi ja kun oli ottanut lasangen joskus 8-9 maissa pois uunista niin alkoi kyselemään minulta, eikös sitä piirakkaa pitänyt tehdä. Ai niin!! Ja raparperit pakkasessa. Ei muuta kuin vesihauteeseen sulaamaan ja taikinan tekoon. Sain taikinan tehtyä ja pistettyä vuokaan ja raparperit päälle kun totean, että eihän tämä yksi pussi riitäkkään! Ei muuta kuin sulattamaan toista pussia vesihauteessa. Ja vartin päästä ripottelemaan lisää raparperia piirakan päälle. No sitten oli jo sopiva määrä. Ei muuta kuin kuorrutusta tekemään. Oli kädessä jo purkki ja meinasin pistää kuorrutukseen vanilliinisokeria kun huomasin, että tämähän on leivinjauhetta eikä vanilliinisokeria (samannäköiset purkit, eri värit)! Onneksi en ehtinyt pistämään kuorrutuksen joukkoon! Mutta voi mahdoton! Minähän unohdin kokonaan perunajauhon ja leivinjauheen siitä pohjasta! Vaikka kaikki aineet pistin valmiiksi pöydälle ennen kuin aloitin. Ei muuta kuin raparperit pois jo valmiista pohjasta, pohja roskiin ja uutta tekemään. Seuraava onnistuikin sitten jo ihan hyvin ja nopeasti. Sain piirakan uuniin asti ja uunista pois. Kello tosin oli jo jotain 10-11 kun pääsimme syömään miehen lasangea ja melkein 12 kun sain piirakan pois uunista. Ihan hyvältä se näytti mutta en sitten tiennyt miltä maistoi. Puoli yhdeltä pistin jääkaappiin kun oli hieman jäähtynyt ja menin nukkumaan.

Aamulla vein piirakan töihin ja kirjoitin kiitokset lappuun työkavereille ja pistin vielä, että syövät piirakkaa omalla vastuulla koska en yhtään tiedä millaista se olisi. Minä en ole mikään jauhopeukalo. Kovasti sain kyllä kehuja makoisasta piirakasta ja ehdinhän minäkin maistamaan palan tauolla. Ihme kyllä, maistui ihan samalta kuin jos äiti olisi sen tehnyt. Oikein hyvää oli! Voin olla ylpeä itsestäni vaikka aluksi luulinkin, ettei tästä tule yhtään mitään.

Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa valmiista piirakasta :/ Kyseessä oli meinaan elämäni ensimmäinen raparperipiirakka.

Tällä hetkellä kirjoittelen tosiaankin Kurikassa vaikka sanoinkin, että en viikkoon päivitä, mutta nyt tuli sopiva väli. Mutta kunhan isälle päästään niin sitten jää kyllä päivittämiset, siellä kun ei ole internetiä. Tänään ei vielä Power Parkiin päästy kun vesisade yllätti (totta kai. Minä sanoinkin, että varmasti sataa siellä missä me olemme, katsotaan vain niin sade seuraa Laitilaan myös). Mutta jos sitä huomenna olisi nätti päivä, että pääsisimme vähän huvittelemaan.

Aurinkoisia päiviä!

-Lilli-

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

How human can be so unlucky sometimes!

I made rhubarbpie to my workmates. First of all, I totally forgot thursday I was going to make it. My partner made lasange that evening for dinner and when he got it out in the owen at 8-9pm, he asked me am I going to make the pie or not. Oh no! And the rhubarbs were in the freezer. I have to put them in warm water path to defrost them and start to make the dough. I made the dough and put it in the casserole and rhubarbs on it and I found that one bag isn't enough. I have to defrost another one. About fifteen minuts later I put the rest of the rhubarb on the pie. Then it was fine, so I started making the topping. I was just putting vanillin in the topping when I noticed it wasn't vanillin at all! It was baking powder (the pots looks same put are different colours)! Luckily I noticed it before I put it in the topping. But oh my! I had forgotten to put potato flour and baking powder in the dough! Although I had put all the ingredients I needed on the table before I started. It didn't help, I have to take the rhubabs out of the pie and throw the dough to the wastebasket and make another one. Next one was made very well and quickly. I get the pie in the owen and out. The clock was about 10-11pm when we started to eat the lasange my partner made and about midnight when I got the pie out in the owen. It looked just fine but I didn't know would it taste good. 1:30am I put it in the fridge and went to bed.  

At the morning, I took the pie at work and wrote a thanks note for my workmates. I wrote there, they should be careful eating that pie because I didn't know how it would taste. I am not a baker. Amazingly I got very much thanks and praise for my pie. I managed to have a piece at the break. Amazingly, it did taste just like if my mother had made it. Very good! I can be proud of myself, although I first thought it's not going to work.

At the moment I'm writing this in Kurikka, although I said I wouldn't update  for a week, but I had appropiate time. But when we are at my father, then I can't update at all because there isn't internet. We didn't manage to go to Power Park today because it's raining (of course. I said it would rain where we are, lets see it will rain at Laitila too when we get there). But we hope we can go there tommorrow if it's beautiful day.

Sunny Days!

-Lilli-

Viimeinen päivä töissä / Last day at work

Eglish below

Huomenna se tapahtuu. Minulla on viimeinen työpäivä.

Olen siis työharjoittelussa Tampereen Yliopiston kirjastossa. Olen ollut jo Maaliskuusta asti. Huomenna tämä ihanuus loppuu. Minun piti olla töissä Syyskuuhun asti mutta opiskelujen alkamisen takia minun pitää lopettaa jo nyt. Opiskeluni alkavat 9.8 joten päätin pitää pienen kesäloman vielä ennen, nyt kun on mahdollisuus. Eli blogi hiljenee heti alettuaan, viikoksi ainakin. Suuntaamme miehen kotiin Kurikkaan viikonlopuksi ja käymme Seinäjoella Power Parkissa. Tulee jännää! En ole koskaan ollut Power Parkissa ja muutenkin viimekertaisesta huvipuistoreissusta on jo jonkin aikaa. Siitä sitten lähdemme minun isäni luo Laitilaan ja olemme siellä mitä luultavammin viikon. Maanantaina sitten reippain mielin uuteen kouluun. Jännittää!

Jotain muuta asiaa myöskin:

Olen nyt tässä viimeisen vuoden aikana tutustunut kahteen uuteen koirarotuun joista en tiennyt yhtään mitään. Ja ei ihmekään. Eihän niitä Suomesta löydy, saatika edes lähimaista (luulisin). Toinen on Kurdish Kangal Dog ja toinen Boerboel. Aivan uskomattoman kauniita! Ja sen verran mitä olen jo saanut tietooni, hyvinkin mielenkiintoisia. Katsellaan jos löytäisin lisää tietoa näistä.

En löytänyt kunnon kuvaa Kangalista, mutta voit itse käydä katsomassa esim. Googlen valikoimaa.

Tässä on yksi oikein valloittava Boerboel nimeltä Africa http://trainingboerboels.blogspot.com/

Toivotan teille oikein mukavaa alkavaa Elokuuta! Minä lähden lomalle!

Aurinkoisia päiviä!

-Lilli-

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tomorrow it will happen. I have my last day at work.

I'm in practical training at Tamperes University Library. I've been here from March. Tommorrow this bliss will end. I would have been here until Septemper but as my studies are beginning, I have to quit here earlier. My studies stars 9th of August, so I decided to have a small summerholiday now when it's possible. So my blog will be quite silent about a week. We are going to spend weekend in my partners parents at Kurikka and go to the Seinäjoki in Power Park. It's going to be exciting! I have never been in Power Park and it's been a long time since my last trip to any amusement park. Then we are going to visit my father in Laitila and spend time there probably the whole week. And on Monday I will be bravely going to new school. I'm nervous!

Something else too:

During the last years I have found two new breeds which I have never heard before. No wonder. Those aren't found in Finland or any other country near us (I think). The other is Kurdish Kangal Dog and the other Boerboel. They are so beautiful! And what I already have read, very interesting. Let's see if I can find more information about them.

I didn't find proper picture of Kangal but you can check yourself the selections of Google etc.

Here's one adorable Boerboel, Afrcia  http://trainingboerboels.blogspot.com/

I wish you very happy August! I'm going to vacation!

Sunny days!

-Lilli-

Nyt päätin! / Now I decided!

(English below)

Päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa tämän blogin!

Päätin nyt sitten kirjoittaa blogia sekä suomeksi että englanniksi, jotta kaikki halukkaat voisivat sitä lukea (rajoituksena tietenkin suomen tai englannin kielen hallinta) ja tämä antaa myös hyvän mahdollisuuden minulle opetella parempaa englantia. Pahoittelen heti näin alkukäteen, että englantini on hieman ruostunut, vaikkakin kirjoitukseni on huomattavasti parempi kuin muutama vuosi sitten (kiitos chileläisen ystävän :)), mutta kirjoitusvirheitä tulee sattumaan, ja paljon. Mutta koittakaa jaksaa.

Haluat varmaan tietää syyn miksi aloitan blogin?

Itseasiassa en ole varma itsekään. Sain taas kipinän kun luin upeaa blogia jota pitää Tanskandoggi nimeltä Honey (www.bighoneydog.com). Toki minulla on vanha blogini ollut jo jonkin aikaa Vuodatuksessa (www.lillievoly.vuodatus.com) johon olen kirjoitellut satunnaisesti kun on tullut jotain asiaa. Enimmäkseen vuodatusta elämän menosta ja tyhmistä ihmisistä, mutta sieltä löytyy myös esim. tekemiäni kortteja. Täytyy katsoa jos saisin tänne kirjoitettua vähän useammin. Ainakin minulla on "pääaihe" jo mietittynäkin. Minun teki mieli tehdä samanlainen blogi kuin Honeylla on... ongelmana vain on, että minulla ei ole koiraa joka voisi jakaa kanssani blogaamisen. Joten päätin, että tehdään silti blogi, joka seuraa pyrkimyksiäni saada joskus tuo valloittava karvapallo perheenjäseneksi.

Olen pienestä pitäen halunnut koiraa, niin kauan kuin vain muistan. Koskaan en ole sitä saanut, en kissaa, en kania, en papukaijaa, en albino boaa, vaikka kuinka manguin ja lupasin, että minä hoidan kyllä. Akvaariokaloja sain ja kaksi monnia olikin rakkaita. Mutta muita eläimiä ei taloon tulisi. "Sitten saat kun muutat pois kotoa ja hankit itse" sanoi äiti ja isä. Joten arvaatte varmaankin mitä odotin kuin kuuta nousevaa? Nyt minulla on tuo oma asunto, mieheni kanssa, 22 vuoden iässä (kauan sain sitäkin odottaa) ja koirakuume on kova, niin itselläni kuin miehellänikin. Molempien taustat on suhteellisen samanlaiset. Ei lemmikkejä itsellä, mutta minun siskollani oli, samoiten mieheni veljellä. Näistä tulikin rakkaimpia ystäviä molemmille. Siskollani oli Siberian Husky Santtu, Ninni kissa, kaksi tanskandoggia Honey ja Kessu, Chinchilla Roope, muistaakseni karkeakarvainen Saksanseisoja Julle sekä luppakorvakani Arttu. Ei samaan aikaan tietenkään kaikki, mutta parhaimmillaan talossa on ollut kolme eläintä samaan aikaan (+ kaksi lasta :)). Miehen veljellä oli Harmaa Norjanhirvikoira jonka nimeä en nyt juuri muistakaan *häpeää*. Tämä oli miehelleni kertoman mukaan ollut hyvin, hyvin rakas. Itselleni rakkaimmiksi ystäviksi siskon eläintarhasta tuli tanskandogit Honey ja Kessu ja silloin päätin, että jonain päivänä vielä itsellänikin on tanskandoggi. Ihastuin rotuun täysin. Pidin toki muistakin roduista, mutta enimmäkseen pystykorvaisista ja kippurahäntäisistä (Akita, Siberian Husky, Malamuutti jne.), isoista koirista. Olihan chichuahuat sun muut pienet koirat myös suloisia mutta en kuitenkaan koskaan halunnut näitä itselleni. Mieheni on hulluna Siberian Huskyyn. Ja yhteinen haaveemme onkin joskus saada perheeseen hybridi (siberian husky jossa on sutta mukana, ehkä myös malamuuttia). Ja mitä suurempi, sen parempi, sanoo mies, joka on aivan hullaantunut tähän videoon youtubissa (kuten myös minäkin):

http://www.youtube.com/watch?v=DNJ-ks-z4Aw

Arvaatte varmaan mikä rotu meille on tulossa?

Aivan oikein!

Welsh Corgi!

Siinä vasta suloinen rotu. Olemme täysin myytyjä. Corgivauva meille tulee ensimmäisenä, sitten kun on sen aika. Tällä hetkellä emme pysty tuota suloista otusta ottamaan, asumme asunnossa jossa vuokranantajamme on kieltänyt lemmikit. Mutta vuoden päästä olemme muuttamassa mitä luultavammin omaan rivitaloon (kunhan sellainen vain löytyy) jolloin voimme alkaa kunnolla miettiä corgivauvan hankkimista. Toki perheeseen tulee vielä siberian husky ja tanskandogikin joskus, mutta niitä kahta ihanuutta odotetaan siihen asti että omistamme oman omakotitalon maalta (minne haluaisimme vaikka jo samantien jos rahat, työpaikat ja opiskelut sen antaisivat myöten, ja löytyisi täydellinen talo).

Tällä hetkellä minulla on siis menossa enemmänkin vain tiedon haku ja mahdollisten kenneleiden katsastus, sekä Corgien maailmaan tutustuminen kuten myös paikkakunnan koiraharrastusten ja kurssien kartoittaminen. Olen jo nyt paljon viisaampi monessa asiassa kun olen lukenut Honeyn loistavaa blogia! Kiitos Honeylle ja Hsin-Yille (Honeyn ihminen) loistavasta blogista!. Nyt olen alkanut etsimään ja seuraamaan muita blogeja, mutta hidasta touhuahan tämä bloggaamisen aloittaminen tuntuu olevan. Niin paljon mielenkiintoisia blogeja ja niin paljon luettavaa!

Toki kirjoittelen varmasti tänne blogiin myös muita kuin koira-asioita. Olen liian laiska aloittaakseni blogin joikaisesta asiasta joka minua kiinnostaa (niitä kun on hurjasti!). Joten täällä tullaan näkemään myös kirjoituksia korteista joita teen, jos saan jotain aikaiseksi. Jotenkin inspiraatio on harmillisesti lähtenyt lomalle, eikä kunnon ideoita tahdo oikein syntyä, mutta katsoo mitä tuleman pitää. Seurailen myös muutamia askartelublogeja ja näistä olenkin saanut ideoita, ja minuun on hieman leimasinkärpänen purrut, pitäisi kyllä ensin päästä kokeilemaan niitä ennen kuin alan itse ostelemaan kalliita leimoja Minulla kun on sellainen ongelma, että innostun nopeasti jostain uudesta asiasta mutta muutaman viikon tai kuukauden jälkeen innostus lopahtaa ja ehkä innostun uudestaan tai sitten ei, ehkä kuukauden päästä uudestaan, ehkä kymmenen vuoden päästä, ehken koskaan. Sama pätee myös tähän blogiin. Joten saa nähdä miten käy tämän ensimmäisen, ehkä toisenkin kirjoituksen jälkeen. Pidetään sormet ja tassut ristissä, että jaksaisin päivittää tarpeeksi usein.

Pidän myös ruoanlaitosta. Tosin olen vielä aikamoinen aloittelija. Olen nyt vasta muutettuani alkanut oikeasti tekemään ruokaa (kyllä, asuin äitini kanssa 22 vuotta. Kyllä, äitini teki minulle ruoan suurimman osan ajasta). Kaikki ei aina ihan onnistu ja monesti turhaudunkin. Haluaisin olla Muumimamma tai Mummo Ankka (tai tätini, joka on vähän molempia :)) mutta ei auta muuta kuin siis opetella! Joten saatan kirjoitella tänne onnistuneimpia luonnoksiani ruoan ihmeellisessä maailmassa. Voi olla, että erilaiset ruoat lisääntyvätkin. Aloitan meinaan opiskelun Tampereen Palvelualan Ammattioppilaitoksessa Kotitalouskoulussa (ns. "Emäntäkoulu"). Jos siellä sitten oppisin ruuanlaiton perusteet, kuten myös muut taloudenhoidon niksit. Ehkä minusta vielä tulee hyvä emänä, joskus. Sitä haluaisin kyllä olla :)

Voi olla, että joskus päästän myös syvimmät ajatukseni valloilleen. Ja tällöin saa kyytiä viimeaikaiset asiat ja uutiset, sääliä näkemättä, mikä nyt sattuu sillä hetkellä vaivamaan mieltä, suututtamaan tai ihastuttamaan, yleensä suututtamaan. Mutta toivon mukaan näitä kirjoituksia ei tule paljoa. Ne eivät välttämättä ole hauskinta luettavaa.

Toivotan sinulle antoisia lukuhetkiä blogini seurassa ja toivottavasti saisin uusia tuttavuuksiakin (Tampereen seudun Corgin omistajia varmasti tulisin pommittamaan vähän enemmänkin kysymyksillä ja jutustelulla :))!

Aurinkoisia päiviä!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I finally decided to push myself and start this blog!

I have now decided to write it in finnish and english so everyone who wants to read my blog is able to read it (if the reader knows finnish or english, of course) and this is also a good opportunity for me to learn more english. I already apologize beforehand because my english is a little bit rusty, although my writing is now much better than couple of years ago (thanks to my friend from Chile :)) but there will be misspellings and lot. So try to bare with me.

You might be wondering why I am starting to write a blog?

Actually I'm not sure. I got the spark when I was reading a wonderful blog by the Great Dane Honey (www.bighoneydog.com). I already have an old blog in finnish site "Vuodatus" (www.lillievoly.vuodatus.com) where I've been writing now and then, when I have had something to say. Mostly laments of life and stupid people ("vuodatus" means "lament") but there's also posts eg. about my greetincards I have made. I must try to write here more often than I did in my older blog. Atleast I have now the "main subject" to write. I wanted to make same kind of a blog like Honey has, but the problem is, I don't have a dog who could share blogging with me. So, I decided making the blog which follows my attempts to get a wonderful furball in our family.

I have always wanted a dog, ever since I can remember. Never still getting one, nor cat, nor bunny, nor parrot, nor albino boa, even if I pestered my parents really hard and promised I would take care of it. I manage to get fish and two of my catfish were my dearest. But other pets would never come to our house. "When you have a house of your own, you can have them" my mom and dad said. So you probably guess now what I waited enthusiastic? Now I have my own apartment, with my partner, in the age of 22 (it was a very long wait) and "dog fever" is getting harder both for us. We both have quite same backround. No pets for us, but my bigsister had several pets and so did my partners bigbrother. And these pets become the best of friends for us. My sister has had Siberian Husky Santtu, a cat Ninni, two Grate Danes Honey and Kessu, Chinchilla Roope, and I think he was German wirehaired pointer Julle and a bunny Arttu. Of course not all at the same time but there have been three pets in the same house at the same time (+ two little kids :)). My partners brother had Norwegian Elkhound but I can't remember what was his name *shame*. This was according to my partner very dear to him. And my best friends from my sisters zoo was the two Great Danes, Honey and Kessu and then I decided I would have one someday. I just fell in love with the breed. I liked many other breeds also but mostly spitz, curled tails (Akita, Siberian Husky, Alaskan Malamute etc.), big dogs. Chichuahuas and other small dogs are too very cute but I don't still want one for my own. My partner loves Siberian Huskys. And it is our shared dream to have hybrid in our home someday (Siberian Husky which has a real wolf in it and maybe also a malamute). And what bigger the better says my partner, who is crazy about this video on youtube (like me too):


http://www.youtube.com/watch?v=DNJ-ks-z4Aw

You'll probably are now guessing which breed is going to our home?

That's right!

Welsh Corgi!


There's a cute breed. We are totally in love. Corgi puppy is going to be our first dog when that time is coming. At the moment we are not able to take that adorable creature, we are living in apartmet where pets are now allowed. But we are moving in about a year, probably in our own rowhouse (when it is found) and then we can start really thinking about having a Corgi puppy. Of course someday there will be Siberian Husky and Grate Dane in the family too, but those sweeties we must wait until we have our own house in the countryside (where we would like already be if money, jobs and studying would succumb and if we would find the perfect house).

At the moment I'm now only getting information and introducing myself to different kennels and familiarise myself into Corgis world and also finding out what kind of dog hobbies and courses here is. I am already much wiser in lot of things now I have been reading Honeys blog. Thanks to Honey and Hsin-Yi (Honeys human) for a wonderful blog! Now I have started to looking for and follow other blogs, but it is really slow work this starting bloggin. So much interesting blogs and so much to read!

Of course I'll probably write other posts too than dog things. I'm too lazy to start blog for every interesting thing (and there are many of them!). So you will be seeing also posts about my hobby, making greetincards on my own, if I manage make them sometimes. Somehow my inspiration is probably on vacation and there's no much proper ideas, but lets see what happens. I'm also following some handicraft blogs and there I have had new ideas and I have had a spark about stamps (or what they are called in english. Those pictures which you dip into ink and press to paper) but I should first get to try those before I decide to spend lot of money to have few of my own. I have a problem, I get really easily overexcited about something new but in the few weeks or months the excitement stops and maybe it comes back or not, maybe in a month, maybe in ten years or never. The same thing is in this blog too. So let's see what happens after this first post and maybe the second too. Keep our fingers and paws crossed so I could manage update more often.

I like also cooking. Although I'm still quite beginner. Now than I have moved, I've been trying to really cook (yes, I lived with my mom before, and yes she made my food most of the time.) Everything doesn't always go as planned and often I get frustrated. I would like to be like Muumimamma (The morher Moomin in the tv-serie/books Moomin) or Grandma Duck (or like my aunt, who is a little bit both :)) but then I just has to study! So I might post here some of my greatest makings in the wonderful world of food. Maybe there will be lot of exciting new things. After all, I'm starting studyin in Tampere College of Services at "household education". Maybe I could learn there how to make food and other household things. Maybe I will someday be proper mistress. I would really like to be :)

Sometimes I might break loose my deepest thoughts. And then nothing is safe, if it is things that matters now or latest news, what people are talking right now, what starts to bother me, or gets me angy or something be thrilled of, mostly I just get angry. But hopefully there won't be lot of those posts. They're not very nice to read.

I wish you a good time in my blog and I hope I have lot of new friends (all Corgi owners in Tampere are most perfect to ask questions and talk to :))

Sunny days!