Tiina Lehtineva: Hero

English below

Lehtineva, Tiina
Hero
Nordbooks, 2015
s. 415

Kuvaus kirjasampo.com:

16-vuotias Eetu luulee muuttavansa takaisin Lontooseen vanhempiensa kanssa tavoitteenaan paikka tunnetun ratsastusvalmentajan tiimissä, mutta suunnitelmat sekoittaa kuitenkin tyttö jonka perässä Eetu joutuu keskelle heroiininhuuruista todellisuutta.

Ystävät yrittävät jarruttaa, mutta Eetu sulautuu pelottavan täydellisesti mukaan jengiin, jossa poika tuntee viimeinkin pääsevänsä kosketuksiin jonkin aidon kanssa. Kun heroiini virtaa suonissa, tulee Eetusta joku toinen, eivätkä jengimaailman kamaluudet tunnu missään.

Sinisilmäinen ja kiltti Eetu pelaa omilla säännöillään tätä kuoleman peliä, jossa häviäjää odottaa ruumisarkku. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, valinnat eivät ole täysin oikeita tai vääriä, ja niiden keskellä Eetu oppii, ettei mikään ole niin haurasta kuin elämä.

 “Tässä kirjassa haluan antaa erilaisen näkökulman siihen, millaisia reittejä nuoret ajautuvat huumeiden pariin. Asiat eivät aina ole ennalta-arvattavia ja yksinkertaisia, eikä kukaan synny pahaksi. Eetun tarinaa ei pidä lukea mustavalkoisesti, vaan jokaisen valinnan taustalla on enemmän kuin miltä näyttää” – Tiina Lehtineva

Tiina Lehtineva on 27-vuotias eteläpohjalainen kirjailija, joka vie lukijan syvälle nuorten maailmaan ja uskaltaa puhua omalla äänellään. Herkistä kasvutarinoistaan tunnettu Lehtineva asettaa henkilönsä syviin vesiin nähdäkseen, missä selviytymisen raja menee. Tähän mennessä 10 nuortenromaania julkaissut kirjailija opiskelee kulttuurituottajaksi ammattokorkeakoulussa, harrastaa nyrkkeilyä ja fanittaa stormtroopereita.

Takakannessa on varoitus. “Tämä ei ole onnellinen tarina”. Takakansi ei valehdellut.

Ensimmäiset 30 sivua eivät vakuuttaneet. En uskonut löytäväni mitään mielenkiintoista uskonnollisesta pojasta joka halusi tulla maailmankuuluksi esteratsastajaksi. Mutta epäilyni kirjaa kohtaan kestivät tasan tuon 30 sivua. Sen jälkeen kirja oli pelkkää tykitystä.

Luin kirjan jo kaksi kuukautta sitten, joten yritän muistaa parhaani mukaan kaiken minkä halusin kertoa.

Se on totta, että tarina ei ole onnellinen. Siinä on onnellisia hetkiä, mutta jos muistan oikein, se ei lopu onnellisesti (Isäntä pitäisi tästä kirjasta, hän inhoaa onnellisia loppuja J).

Vaikka pidinkin kirjasta paljon, se on raskas luettava mutta mielenkiintoinen, siinä oli muutamia ärsyttäviä piirteitä (totta kai!). Joskus en vain voinut ymmärtää Eetua, ymmärsin kyllä jotkin hänen teoistaan ja valinnoistaa, mutta joitain en. En tietenkään tiedä mitään heroiinista ja siitä mitä se tekee ihmisille ja uskonkin, että Lehtineva kuvaili asiaa asiantuntevasti. Silti, vaikka tiesin heroiinin vaikuttavan asioihin en voinut ymmärtää esim. joitain asioita mitä ihmiset tekivät.

Mutta eniten minua ärsytti kuuluisa esteratsastaja kouluttaja jonka tiimiin Eetu niin kovasti halusi. Hän ei vain tuntunut oikealta. Hän oli tiukka ja tiesi mitä haluaa ja vaati oppilailtaan paljon. Hän halusi vain parasta kouluunsa ja varsinkin tiimiinsä. Eetu oli jo valmiiksi kuuluisa taidoistaan ennen kuin tuli kesäleirille ja kouluttaja olikin jo valmiiksi niin varma hänestä. Vaikka hän pisti Eetun kaikkein tiukimmille, teki vaikeimpia esteratoja, jokainen tiesi, että joka tapauksessa Eetu pääsisi tiimiin, ja niin tiesi varmasti Eetukin. Ärsyttävä asia oli se, että teki Eetu mitä tahansa, kouluttaja silti suosi häntä enemmän kuin muita lahjakkaita nuoria. Siinä ei ole järkeä. Jos todella olet maailmankuulu esteratsastaja ja kaikki alalla haluavat epätoivoisesti päästä tiimiisi ja opastukseesi, ja on yksi lahjakas nuori johon olet iskenyt silmäsi, mutta tuo nuori heittää mahdollisuuden hukkaan, oli syy mikä tahansa, et varmasti lähde odottelemaan, että josko se nuori saisikin itsensä kasaan, ei, etsit uuden lahjakkuuden! Se on oikeaa maailmaa ja uskon, että se on juurikin niin julmaa joillakin aloilla. En vain voinut uskoa, että kouluttaja olisi muka halunnut jonkun niin kovasti, että teki hän mitä tahansa se ei saisi kouluttajan mieltä muuttumaan, omituista se oli varsinkin siksi kun ympärillä oli läjä muitakin lahjakkaita nuoria, ei ehkä niin lahjakkaita kuin Eetu, mutta koulutettavia ja erilaisemmalla kipinällä varustettuja. Kukaan ei ole niin erikoinen, ei edes Eetu, vaikka hän olisi kuinka hyvä esteratsastaja. Joten kyllä, olin hieman ärsyyntynyt. En myöskään pitänyt tytöstä johon Eetu rakastui. Niin tyhmä, naiivi, pelokas ja idiootti. Mutta, ilman häntä, ei olisi kirjaakaan.

Mielestäni kirja oli myös ehkä hieman liian pitkä. Aiheeltaan se olisi täydellinen pojille jotka eivät muutenkaan lue paljon, mutta koska kirja on niin paksu en voi sitä heille suositella. Eivät he lukisi sitä kuitenkaan. Lukisivat sen 30 sivua ja jättäisivät siihen, kuten minäkin meinasin. Mutta suosittelisin tätä silti nuorille. Ja suosittelinkin, kirjaston harjoittelussa, kun kävin vinkkaamassa lukiolaisille. En tiedä lukiko kukaan tätä kirjaa, mutta lukivat ainakin muita suosittelemiani (esim. Paha puuska, Tähtimosaiikki, Läpi yön ja Maresi ainakin).

Tämä oli viimeinen YA kirja jonka luin harjoittelussani. Outoa, että kaikissa sattui loppujen lopuksi  olemaan jokin vaikea aihe. Pidin todella Herosta, huolimatta sen heikkouksista, mutta se oli hyvin raskas lukea. Heron jälkeen kaipasinkin jotain kevyempää, mutta mitä luin? En mitään kevyttä, tietenkään. Kerron siitä seuraavalla kerralla.

Lehtineva, Tiina
Hero
Nordbooks, 2015
p. 415

Description from kirjasampo.fi:

16 years old Eetu moves back to London with his parents and he hopes he’ll has a place in the famous equestrian trainer’s team, but everything won’t go as a planned when Eetu meets a girl and falls madly in love with her, but unfortunately the girl draws him accidentally in the middle of the real world in heroin bubble.

Eetu’s friends are trying to help him but he blends in with the gang formidably perfect and Eetu feels he’s finally in touch with something real. When the heroin flows in his veins Eetu becomes someone else and then the terrible things happening in the gang are no big deal.

Naïve and kind Eetu plays this deadly game, where losers end into coffins, with his own rules. But the life isn’t all black and white, the choices aren’t always just right and wrong, and in the middle of it, Eetu finds out that nothing is as fragile than life.

“In this book I wanted to give a different view of the routes how the youngsters could end up doing drugs. The things aren’t always foreseeable and simple, no one isn’t born as bad. You should not read Eetu’s story as black-and-white, there’s more in the choices than it first looks like.” – Tiina Lehtineva

Tiina Lehtineva is 27 years old Ostrobothnian author who takes her readers deep into youngsters lives and she isn’t afraid to speak with her own voice. Known for delicate growth stories she now puts her characters into darker waters to see where the limits of survival are. She has already published 10 YA books and she’s now studying Degree Programme in Cultural Management, she also does boxing and fans Stormtroopers.

There’s a warning in the back cover of this novel. “This isn’t a happy story”. The back cover didn’t lie.

The first 30 pages I was a little sceptic. I didn’t find anything interesting of a religious boy who wants to be the world famous show jumper. But my scepticism lasted exactly of those 30 pages. After that, the book was full of action.

It’s been a two months since I finished this book, so I’m really trying to remember everything I wanted to say.

It’s true that the story isn’t happy. There’s happy moments in it, but if my memory serves me right, it won’t end happily (my partner would like the book, he hates happy endings J).

Although, I did like the book, it was heavy to read but it was interesting, there were some things that annoyed me (of course!). Sometimes I just didn’t understand Eetu, I did understand some of his actions and choices, but sometimes didn’t. Of course I know nothing about heroin and what it does to people, and I think Lehtineva has described it accurately. Still, even I knew there was always heroin involved, I just couldn’t understand some things people did.

But the mostly I was annoyed by the famous show jump trainer whom team Eetu wanted to get in so badly. She just didn’t feel real. She was strict and knew what she wanted and pushed her students to the limits. She wanted the best in her school and especially in her team. Eetu was already famous for his talents when he came to the training camp and the trainer was so sure of him. Even though she put him go through the hardest obstacle courses everyone already knew he would get the place in the team, and I think Eetu knew it too. The annoying part was that did Eetu whatever, the trainer would still favour him over others talented youngsters. That doesn’t make sense. If you really are a world famous show jumper and everyone in the field are desperately trying to get into your team and under your guidance, and there’s one young talent you’ve gotten your eyes at, but that talent blows up the opportunity, no matter what the reason is, you won’t just try and see if the talent gets things together, no, you’ll find another talent! That’s real world and I think it really is that harsh in some fields. I just couldn’t buy it that the trainer would want someone so badly that whatever he did couldn’t change her mind, especially when there was a lot of other talented youngsters too, not as talented as Eetu I guess, but trainable and with different enthusiasm. Nobody is that special, not even Eetu, even if he was a damn good at show jumping. So yes, I was a little bit annoyed. I also didn’t like the girl Eetu fell in love with. So dump, naïve, scared and stupid. But, without her, there wouldn’t be a book.

I also think that the book might have been a little bit too long. It would have been perfect subject for boys who doesn’t read much, but because it’s so thick I can’t recommend it for them. They would never read it. They would read those 30 pages and leave it to that, like I almost did. But I would still recommend this to youngsters. And I already did at my internship in library where I went to recommend books for one high school class. I don’t know if anyone read this book though, but they did read the others I recommended (Paha puuska, Tähtimosaiikki, Läpi yön and Maresi at least)

This was the last YA book I read while my internship time. It was odd how all of the books had some kind of hard issues in them. I really liked Hero, despite of its flaws, but it was very heavy to read. After reading Hero I needed something lighter, but what did I read? Nothing light, of course. I’ll tell you about that next time.