Pertti Jarla: Kähmintää ja kytköksiä (Pikku Fingerpori #1) / Groping and linkages (Small Fingerpori #1)

English below

Jarla, Pertti
Kähmintää ja kytköksiä
Pikku Fingerpori #1
Arktinen Banaani, 2008
s. 32

Takakansi:

Katsaus Fingerporin nykytodellisuuteen: strippejä, kokonaan uusia kuvasarjoja. Koukkuselät kalastelevat ääniä, kun Fingerporissa järjestetään vaalit. Jokamiesluokan Heimo Vesa osallistuu muihinkin ralleihin! Mukana myös Lapinahden linnut – ensi kertaa sarjakuvamuodossa! Jukka Tilsa naulaa Kannat kattoon! Tosiasioita maailmalta! Assar Ruotsista! Koko perhettä kasvattava kuvalukemisto.

Tämä taitaa olla ensimmäinen sarjakuva arvioni. En ainakaan muista kirjoittaneeni aikaisemmin.

Jarlalla on ihan omintakeinen huumorinsa. Vaikka en pidäkään hänen piirtotyylistään, pidän hänen huumoristaan. Valitsen yleensä sarjakuvani piirtojäljen perusteella joten Jarla on tässä tapauksessa poikkeus valinnoissani. En ole kauheasti hänen sarjakuviaan vielä lukenut, mitä nyt satunnaisesti lehdistä. Pienen albumin lukeminen oli kuitenkin mukavaa.

Albumissa oli mukana myös muita sarjakuvapiirtäjiä – Ulf Lundkvist, Jukka Tilsa, Tex Hänninen, Ari Kutila, Karstein Volle ja Harri Pystynen. Osan tunnistin (kuten Tex Hännisen PupuAnkka) mutta en ole kenenkään strippejä lukenut paljoakaan. Näidenkin kohdalla samasta syystä, en pidä piirtojäljestä, mutta suurin osa oli kuitenkin ihan OK. En tosin saanut oikein Ari Kutilan Mustapukuinen mies –stripin ideasta kiinni. Olihan se ihan nokkelaa mutta ei tarpeeksi huvittamaan minua. Mutta kaikki olivat silti OK, ainakin pieninä annoksina.

Minun pitäisi kyllä lukea enemmänkin Fingerporia joku päivä.

Jarla, Pertti
Kähmintää ja kytköksiä
Pikku Fingerpori #1
Arktinen Banaani, 2008
p. 32

Backcover:

Overview of the present Fingerpori: cartoon strips, a whole new picture collection. Stooping backs are trying to fish votes when there’s election coming in Fingerpori. Heimo Vesa from everyman class is participating in other events! There’s also Lapinlahden linnut – first time in comic form! Jukka Tilsa is nailing the heels on the roof! The Truth from the world! Assar from Sweden! Educational picture reading for whole family.

This might be my first comic review here. At least I don’t remember of doing one.

Jarla has his own humour. Even though I don’t really like his drawings I like his humour. I usually pick comics by how they are drawn so Jarla is exceptional choice for me. I haven’t really read much of his comics, just occasionally from the newsletters. Reading a small album was nice.

Although, there were some other cartoonist featured in the small collection – Ulf Lundkvist, Jukka Tilsa, Tex Hänninen, Ari Kutila, Karstein Volle and Harri Pystynen. I recognised some of them (like PupuAnkka from Tex Hänninen) but I haven’t read any of their comics much. Again, the same reason, I don’t like their drawings, but they were most OK. I didn’t quite get the idea of Ari Kutila’s Mustapukuinen mies (Man in black). It was clever but not enough to humour me. But all of them were OK, with a small portion at a time.

I should definitely try more Fingerpori someday. 

Kaisa Ikola & Minna Kulmala: Hullu luokka / Crazy class

English below

Ikola, Kaisa & Kulmala, Minna
Hullu luokka
Kirjapaja, 1990
s. 72

Takakansi:

Kolme tyttöä muodostaa erottamattoman kolmiapilan. Yhdessä he keksivät mitä hulluimpia juttuja. Luokan suurisuisin poika yrittää sabotoida tyttöjen touhuja. Rakkaus roihuaa, kaikille riittää slaageja, joista opettajat saavat osansa.

Kirjan tekijät ovat 14-uotiaita ystävyksiä. Heidän Hullu Luokkansa kertoo ysiluokkalaisista. Se on autenttista koulukohellusta nuorten omalla ainutkertaisella kielellä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Minulle suositeltiin tätä kirjaa jo kun olin itse yläasteella, n. 15 vuotta sitten. Rakas ystäväni suositteli tätä minulle ja sanoi että se oli hervoton! En ymmärrä miksi en ole tarttunut kirjaan aikaisemmin. Siinä on vain 72 sivuakin! Olen ajatellut kirjaa paljon vuosien saatossa mutta silti jostain syystä se aina jäi kirjaston hyllylle ja tein tai luin jotain muuta... Pelkään, että odotin liian kauan.

Minun oli pakko ottaa kirja mukaani kun näin sen poistohyllyssä kirjastossa jossa olin kesätöissä tänä kesänä. Odottaessani, että koneeni päivittyy Windows 10:een luin vihdoin tämän pienen kirjan!

Olin odottanut liian kauan… En ole ihan varma olisiko kirja ollut yhtään sen parempi 2000-luvun alussa luettuna kun itse oli yläasteella… En tiedä. Nyt kirja oli vain surkeasti kirjoitettu kirjan kyhäelmä. Selvästi 14-vuotiaiden kirjoittama. Minulla ei ole hajuakaan miten tämä on ikinä päätynyt kustantajalle asti...

Mutta en halua luovuttaa kirjan suhteen. Sarjassa on muitakin kirjoja ja tämä oli ensimmäinen. Aion silti lukea loputkin kirjat, joskus. Kirjassa oli kyllä potentiaalia, mutta ehkä tyttöjen olisi kannattanut odottaa muutama vuosi ja haudutella ideaa enemmän ja sitten kirjoittaa kirja kun myös kirjoittamisesta on kertynyt enemmän kokemusta. En usko, että se olisi silti kadottanut ”autenttista nuorten kieltään” vaikka se olisikin kirjoitettu myöhemmin. On paljon kirjoja joiden kirjoittajat ovat nuoria aikuisia tai aikuisia ja silti he eivät ole kadottaneet ”nuorta ääntään”.

Ikola, Kaisa & Kulmala, Minna
Hullu luokka
Kirjapaja, 1990
p. 72

Backcover:

Three girls makes inseparable clover. Together they make up crazy things. The most big-mouthed boy in their class is trying to sabotage their doings. Love is all around, everyone gets their fair shares of heart attacks, even the teachers.

The authors of this book are two 14 year old friends. Their Crazy Class tells about ninth graders. It’s authentic bustle about school with the unique language of the young.

Better late than never, right? This book was recommended to me when I was at upper secondary school myself, about 15 years ago. My dear friend recommended it to me and said it was hilarious! I have no idea why I didn’t ever take the book for reading. It has only 72 pages in it! I thought about the book a lot, but somehow I always left it in the library shelf and did or read something else… I’m afraid I waited too long.

I had to bring the book with me when I found it at the library’s removal shelf when I was working there this summer. While waiting updating my computer to Windows 10 I read this small book finally!

I had waited too long… I’m not sure if the book would have been better in early 2000’s when I was at upper secondary school myself… I don’t know. Now it just was poorly written the rudiment of a book. Clearly written by two 14 year olds. I really don’t know how this got published…

But I don’t want to give up on the book. There’s other books on the series and this was the first one. I’m still going to read the others too, someday. There was a potential in it, but maybe the girls should have waited a few more years and brew the idea more and then write it when they would have had more experience on writing. I don’t think it would have lost its “authentic voice of the young” even if they would have written it later. There’s a lot of books written by young adults or adults which haven’t lost their “young voice”. 

H.Y. Hanna: Big Honey Dog Mysteries, Holiday Collection / Ison Honey koiran arvoitukset, juhlapäivät kokoelma

English below

Hanna, H.Y.
Holiday Collection
Big Honey Dog Mysteries
H.Y. Hanna, 2014
s. 204

Takakansi:

Tällä arvoituksia täynnä olevalla novellikokoelmalla voit juhlistaa lempi juhlapäiviäsi etsivä tanskandoggi Honeyn ja hänen koiraystäviensä kanssa. Tarinassa Night of Flying Shadows (Tummien varjojen yö) karmiva vieras johdattaa koirat vaaralliselle tehtävälle kummitusmetsään halloween iltana. Sen jälkeen Honey ja hänen ystävänsä löytävät itsensä ratkaisemassa arvoituksellista viestiä talvisena jouluna tarinassa Message in a Bauble (Viesti kuusenkoristeessa). Ja tarinassa Treasure from the Past (Aarre menneisyydestä) koiraetsivät kiirehtivät ratkaistakseen kauan kadoksissa olleen salaisuuden pääsiäisenä. Ota hyvä asento ja nauti tästä täydellisestä kokoelmasta kaikenikäisille koiranystäville!

Mukava kolmen tarinan kokoelma. Uskon, että pidin ensimmäisestä, halloween teemaisesta, eniten. Kaikki olivat nopealukuisia ja olisin voinut lukea niitä pidempäänkin, mutta silloin ne eivät olisi novelleja vai mitä.

En vieläkään saanut kunnon otetta Tysonista… En todellakaan tiedä miksi. Hänellä oli toki muutama rohkea terrier momenttinsa tällä kertaa, mutta silti… Tyson parka, haluaisin todella tutustua häneen enemmän.

Tällä kertaa tarinoissa oli muutama juoniongelma. Tarinassa Message in Bauble en saanut kunnon otetta myöskään Jonesista. Hänet esitettiin aluksi jonkinlaisena tarinan pahiksena, mutta asiaa ei sen enempää oikein puitu. Uskon, että tarinassa olisi ollut isompaa poptentiaalia. Sama juttu Treasure from the Past tarinassa. Alussa puhuttiin noidasta, mutta tämä paljastuikin heti vain vanhaksi naiseksi. Toki ymmärrän, että novelleissa pitää päästä itse asiaan nopeasti, mutta jos tarinassa kerta olisi potentiaalia isommaksikin, miksi pitää tyytyä novelliin?

Kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin kaikista tarinoita paljon ja haluan lisää!

Hanna, H.Y.
Holiday Collection
Big Honey Dog Mysteries
H.Y. Hanna, 2014
p. 204

Backcover:

Celebrate your favourite holidays with this collection of exciting short mysteries featuring Honey the Great Dane sleuth and her canine friends. In Night of Flying Shadows, a creepy visitor on Halloween night sends the dogs on a dangerous mission through a haunted forest. Then Honey and her friends find themselves deciphering a mysterious note during a snowy Christmas in Message in a Bauble. And in Treasure from the Past, the dog detectives race to uncover a longlost secret over an Easter weekend. Curl up and enjoy this perfect read for kids and dog lovers of all ages!

Lovely collection of three short stories. I think I liked the first one most, the Halloween story. All were quick to read and I would have liked even more reading, but then they wouldn’t have been short stories, would they.

I still can’t get a good grip of Tyson… I really don’t know why. He did have some terrier bravery jobs in the stories this time but still… Poor Tyson, I would really like to know him better.

There were some few plot problems this time. In Message in Bauble I also didn’t get good grip of Jones. He was introduced as bad guy but it was kind of cut short. I think there would have been a big potential for bigger story in this. Same thing with the Treasure from the Past. At the beginning there was a talk about witch but she turned up to be just an old woman in very short time. Of course I understand that you’ll need to get into business quickly in short stories but if there’s potential for much bigger then why just stick with a short story?

Overall, I still enjoyed all of the stories very much and I want more! 

H.Y. Hanna: A Secret in Time (Big Honey Dog Mysteries #2) / Salaisuus ajassa (Ison Honey -koiran arvoitukset #2)

English below

Hanna, H.Y.
A Secret in Time
Big Honey Dog Mysteries #2
H.Y. Hanna, 2014
s. 217

Takakansi:

Kummittelua koiranäyttelyssä. Kateelliset kilpailijat. Vakavaa kuolaa.

Kun Tanskandogi Honey saapuu koira näyttelyyn viimeinen asia mitä hän odottaa tapaavansa on hänen kaksoisolentonsa! Mutta asiat alkavat muuttua entistä omituisemmaksi kun hänen kuuluisa ’kaksosensa’ myrkytetään ja Honey ottaa paikan näyttelyringissä... Hän saa pian huomata että hohdokas muotovalioiden maailma kätkee sisällensä rumia salaisuuksia. Kummitteleeko näyttelyalueella todella Kummitus Koira? Mitä todella tapahtui kymmenen vuotta sitten omituisessa tulipalossa joka vaati kaksi uhria? Ja miten pitkälle jotkut ovat valmiita menemään voittaakseen kauneimman koiran tittelin?

Täytyy myöntää, että pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä! Se tuntui etenevän paljon jouhevammin, hahmot olivat mielenkiintoisia ja syvällisiä, arvoitus oli ovela ja sitä tavallaan tiesi ketä syyttää mutta kuitenkaan ei joten lopussa oli yllätys, oikeastaan kaksikin.

Rakastin kirjan hahmoja. Ruffsterin ja Coletten “rakkaustarina” oli myös todella suloinen. Pidin todella Colettesta, en vain tiedä miksi, se nyt vain oli hyvä hahmo. Toivottavasti tapaisimme hänet vielä joskus ihan Ruffsterinkin takia. Aloin myös pitämään enemmän ja enemmän Sukasta. Sukan ja hänen poikansa side on kyllä jotain todella upeaa. Haluaisin samanlaisen siteen oman tulevan koirani välille.

Tässä kirjassa ei ollut Tysonia mutta minun on pakko myöntää, että en melkein muistanut koko hahmoa. Muistelen sanoneeni aikaisemmin, kun luin ensimmäistä kirjaa, että hahmo vaikutti hieman turhalta. Uskon, että viisi koiraa on jo tarpeeksi jotta niihin voisi tutustua tarpeeksi hyvin jokaiseen. En oikein saanut kunnon otetta Tysonista ensimmäisessä kirjassa joten en oikein kaivannut häntä tässäkään. Minulla on toki vielä novellit lukematta joten katsotaan jos Tyson olisi hyödyllisempi niissä.

Minun pitäisi todella saada lisää tunteja päiviini jotta voisin alkaa edes ajattelemaan kirjojen suomentamista. En ole kovin hyvä kääntäjä saati sitten kirjailija, mutta voisin kuitenkin yrittää, ihan vain huvin vuoksi. Ja jos jälki onkin hyvää niin sitä voisi yrittää saada kirjan suomalaisille markkinoille jos se olisi ok Hsin-Yille. Mutta se ei tule tapahtumaan vielä lähi tulevaisuudessa. Minulla on niin paljon kaikkea muutakin ja koska en ole ammatti kääntäjä tai kirjailija, ei kääntäminen ole myöskään ensimmäisenä listallani.

Toivon todella, että Big Honey Dog Mysteries –kirjoja tulisi lisää. Pidän niistä todella. Toivottavasti Hsin-Yi kirjoittaisi lisää pian.

Hanna, H.Y.
A Secret in Time
Big Honey Dog Mysteries #2
H.Y. Hanna, 2014
p. 217

Backcover:

Haunted dog show. Jealous rivals. Serious slobber.

When Honey the Great Dane arrives at a dog show, the last thing she expects to meet is her doggie doppelgänger! But things get even stranger when her famous ‘twin’ is poisoned and Honey is asked to take her place in the show ring… She soon finds that the glamorous world of champions hides some ugly secrets. Are the Showgrounds really haunted by a Phantom Hound? What really happened ten years ago when a mysterious fire claimed two lives? And just how far will someone go to win the title of ‘Best in Show’?

I must say, I liked this book even more than the first one! It seemed to go on more fluently, the characters were interesting and deep, the mystery was clever and you kind of guessed who was to blame but not entirely so there was a surprise, two of them actually, in the end.

I just loved the characters in this book. The “love story” between Ruffster and Colette was such a sweet thing. I really liked Colette, I just don’t know why, she just was wonderful character. I hope we could meet her someday again, and of course for Ruffster’s sake too. I also started to love Suka even more. The bond which she and her boy has is something amazing. I want that kind of bond too with my future dog.

In this book there wasn’t Tyson in it, but I must admit that I almost didn’t remember the whole character. I think I might have said earlier, when I read the first book that, it seemed a little unnecessary character. I think that five dogs are already enough to really get yourself to know every character deeply enough. I didn’t get a good grip of Tyson at the first book so I really wasn’t missing him in this book. I still have the short stories to read so let’s see if he’s more useful in those.

I would really need to get some extra time in my days so I could start really think of translating these books into Finnish. I’m not a very good translator or author but I could try, just for fun. And if it’s good enough I could maybe try to get the book in Finnish markets if that would be ok with Hsin-Yi of course. But that’s not happening in the near future. I have so much other things to do also and because I’m not professional translator or author it’s not first on my list.

I really hope there’s going to be more of Big Honey Dog Mysteries. I really like them. Hopefully Hsin-Yi is going to write some soon. 

John Finnemore - Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa / The Story of Robin Hood and his merry men

Finnemore, John
Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa
The Story of Robin Hood and his merry men
WSOY, 1975
s. 240

Takakansi:

Robin Hoodia ei tarvinne lähemmin esitellä: hänet tuntevat miljoonat pojat eri puolilla maapalloa. Kertomus tästä vanhojen tarujen ja laulujen ikuistamasta englantilaisesta kansansankarista, vapaiden metsäsissien ruhtinaasta ja hänen uljaista seuralaisistaan – Pikku Johnista, Puna-Willistä, Muck Myllärinpojasta, Tuck Munkista – kiehtoo alati nuorten mieltä.

Yksi klassikko luettu. Vaikkakin, minulla ei ole oikein käsitystä kuka John Finnemore oli ja miten hyvä Robin Hood -kirja tämä edes on, mutta uskon, että tarina on ihan oikea. Tunsin tarinan, enemmän ja vähemmän, tietenkin, ja kun löysin kirjan kirjaston poistohyllystä, oli minun pakko ottaa se mukaani. Kirja kuuluu nuorten toivekirjasto –sarjaan 70-luvulta. Täydellistä kesälukemista – helppoa ja nopeaa.

Tarina oli tuttu. Jotkin kappaleet olivat tosin uusia minullekin ja joissakin oli osia joita tiesin, pienin muutoksin. Pääjuoni oli kuitenkin sama kuin missä tahansa Robin Hood elokuvassa tai muussa sovituksessa. Oli mielenkiintoista nähdä, mitä osia eniten jätettiin käyttämättä legendasta ja mitkä osat ovat saaneet enemmän huomiota kuin oikeassa legendassa. Esimerkiksi Marian neito, hänen roolinsa oli erittäin pieni kirjassa, oli hänelläkin toki oma hetkensä taistellessaan Robin Hoodin kanssa, kuten kaikilla kirjan hahmoilla, mutta kokonaisuudessa häntä näkee vain kolmessa luvussa – yksi luku on täysin omistettu hänelle ja seuraavaksi hän on vain mainittu mennessään naimisiin ja kuollessaan. Muck Myllärinpoika oli myös hahmo jota en tuntenut ennestään kuten myös Will Stutley. Ensin luulin Stutleytä siksi Williksi joka tunnetaan Robin Hoodin kumppanina enemmän, mutta luulen, että kyseessä onkin oikeasti Puna-Will joka esiintyy esim. kaikissa elokuvissa. Se oli hyvin hämmentävää, että tarinassa oli kaksi Williä ja Stutley oli ensimmäinen joka tutustutettiin lukijalle. Myös Prinssi Juhanaa, Rikard Leijonamielen veli, joka yleensä esitetään pääpahiksena kaikissa Robin Hood sovituksissa, oli kirjassa todella vähän. Toki hän oli pahis myös tässä kirjassa, mutta vain vähän aikaa ja aivan kirjan lopussa. Rikard Leijonamielestä kerrottiin enemmän ja toki Nottinghamin sheriffi oli kaikkien pahisten äiti.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hieman tylsä. Luvut toistivat toisiaan hyvin paljon. Robin Hood on tylsistynyt, hän vaeltelee metsässä, tapaa jonkun, nämä alkavat ärsyttää toisiaan, tappelevat, he ovat hyvin tasaväkiset vastustajat, mutta molemmat loukkaantuvat, toinen saa tietää tapelleensa Robin Hoodin kanssa, hän on tullut etsimään juuri Robin Hoodia liittyäkseen tämän iloisiin veikkoihin, he kättelevät ja iloisesti katoavat metsään muiden luo. Tätä jatkuu luvusta toiseen melkein identtisenä, muutamin eroin, tai päähahmo vaihdetaan Pikku Johniin.

Silti kirja oli ihan viihdyttävä. Se oli helppo lukea eikä ollut liian tylsä. Kirjassa oli muutamia sitaatteja luultavastikin oikeasta Robin Hood -runosta, tai ainakin luulen, että se on oikea, ja se oli oikein mukavaa. Haluaisin lukea tuon runon.

Finnemore, John
Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa
The Story of Robin Hood and his merry men
WSOY, 1975
p. 240

Backcover:

You don’t need to introduce Robin Hood more closely: millions of boys know him all over the world. The story about English national hero, the prince of the free thieves of the forest and his brave companions – Little John, Red Will, Muck the Miller’s Son, Friar Tuck – told by the old legends and songs are invariably fascinating young minds.

One classic down. Although, I’m not sure who John Finnemore was and how good Robin Hood book this really is, but I’m sure it told the story accurately. I knew the story, more or less, of course, and when I found the book from library’s removal shelf, I had to take it with me. It belongs to Finnish reading series for young from 70’s. Perfect summer reading – easy and fast.

The story was familiar. Some chapters were new to me and some had parts in it I knew already, with a little modifications. The main plot was the same as in any Robin Hood movie or other adaptions. It was interesting to see which parts were mostly left out from the legend and which parts had more volume than in the real legend. Like Maid Marian, she was a very minor character in the book, although she had her fine moment fighting Robin Hood, as did all the books characters, but overall she is mentioned only in three chapters – one chapter is fully dedicated to her, but other times she just gets married and dies.  Muck the Miller’s Son was a character I didn’t know already, as was Will Stutley. First I thought that Stutley would have been the Will which is known for being Robin Hood’s companion but I think it was really Red Will who appears in all those movies. It was a little bit confusing that there were two Wills and Stutley was the first one who was introduced. There were also very little about Prince John, the brother of Richard I of England who is most of the time the villain in the Robin Hood adaptions. He was the villain in this one too, but only at the end for a little while. There were much more about Richard I and of course the Nottingham’s sheriff was the biggest bad guy.

Overall, the book was a little bit dull. The chapters repeated each other very much. Robin Hood is bored, he wonders in forest, meets someone, they irritate each other, they fight, they are good match for each other, almost equal but both gets hurt, the other finds out he’s fighting with Robin Hood, he has been looking for Robin Hood to join his merry men, they shake hands and merrily goes into forest with others. This goes on and on, with few variations or little change with main character as Little John.

Still, the book was somewhat entertaining. It was easy to read and not too boring. There were some quotations from the real Robin Hood poem, or at least I think it’s the real thing, and that was really nice. I would really like to read that poem.  

Katja Kettu: Kätilö / Midwife

English below

Kettu, Katja
Kätilö
WSOY, 2011
s. 348

Kuvaus kirjasampo.fi:

Petsamo, kesäkuu 1941. Kätilöllä on punikkina lahdatun isänsä kiihkeä veri. Hän on kuusivuotiaana rikkirevitty maho hyljäke, joka tuntee välilihojen ja karboliveden maailman. Kun hän päästää Lissbethin Näkkälän karvaisen äpärän maailmaan, tupaan tuppaa saksalaisluutnantti kamera kaulassa. Komea mies kiillotetuissa SS-saappaissa, Johann Angelhurst. Ja mies näkee hänet, jälkeisissä pestynä, purtu napanuora hampaiden välistä roikkuen. Mies katsoo niin kuin ei kukaan ennen. Nainen katsoo: ”Jumalani, tuon miehen mie haluan. Jos Jumalani tuon saan, niin toista en vaadi.” Rakkaudessaan hän on valmis seuraamaan miestä leirille, johon tämä komennetaan, kulkemaan vaikka läpi koko Jäämeren rannat.

Kätilö on vahvaääninen romaani, joka taikoo ilmaan vaietun historian. Vankileirien ja saksalaisten sotamorsiamien Suomen, Pohjoisen, jossa rotuopit määrittelevät tundrankasvatit, kenkiä ei paikkaa suutari vaan Laestadiuksen Jumala. Katja Ketun kieli on yhtäaikaa groteskia, maagista ja aitoa.

Luin tämän kirjan jo jonkin aikaa sitten, ainakin kolme kuukautta sitten. Olen ollut niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa postata tästä, eikä lukea mitää muutakaan kuin koulukirjoja, ja niidenkin kanssa on ollut ongelmia. Miksi? No, olen tehnyt musikaalia, kuoroshowta, opiskellut miten tulla artistiksi, yrittänyt selviytyä kouluhommista ja yrittänyt aloittaa opinnäytetyötäni. Kiirettä, kiirettä. Toivottavasti kesä on hieman rauhallisempi. Yritän saada aikaiseksi kertoa teille kaikki mitä on meneillään toisessa postauksessa jos vain voin. Katsotaan, miten paljon muistan tästä kirjasta.

Kuulin paljon sekalaisia mielipiteitä tästä kirjasta kun olin työharjoittelussa Uudenkaupungin kirjastossa. Jotkut ylistivät sitä, jotkut inhosivat, mutta se oli melkein koko ajan lainassa jollain, joten aloin ajatella, että ehkä minunkin pitäisi se lainata. Mutta sainkin kirjan siskoni kummitädiltä. Hän ei ollut pitänyt kirjasta ja oli jättänyt sen kesken, kuten myös hänen miniänsä. Minulla oli tosin niin paljon muita kirjoja luettavana (nuorten aikuisten kirjoja enimmäkseen), että aloitin kirjan vasta tammikussa kun pääsin takaisin kouluun. Koulukaverini olivat myös yrittäneet lukea kirjaa aikaisemmin, mutta se oli jäänyt heiltäkin kesken, joten odotukseni kirjan suhteen eivät olleet korkeat.

Sain kyllä kirjan loppuun! Mutta minusta se oli aikamoinen saavutus. Minullakin oli sekavat tunteet kirjaa kohtaan. Melkein jätin sen kesken, mutta koska inhoan jättää kirjoja kesken, taistelin sen loppuun.

Mutta älä käsitä väärin, se oli kyllä mielenkiintoinen. Tarina oli mielenkiintoinen. Kirjoitustyyli oli minulle ongelma. Monet sanovat, että kirjan kieli on kaunista, rohkeaa ja että kirja on todella kaunis, mutta myös karu. Kyllä, olen samaa mieltä rohkeasta ja karusta. Kieli on hyvin karkeaa, realistista ja joissain kohdissa jopa inhorealistista. Kirjailija ei ole häpeillyt kertoa asioista niinkuin ne ovat ja se onkin yksi kirjan viehätyksistä. Kirja on täynnä murresanoja. Ja täytyy myöntää, että tämä oli yksi vaikeimmista asioista minulle. En vain välillä ymmärtänyt mistä puhuttiin. Pohjoiset murteet ovat vieraita minulle, niiden sointi on erilainen ja jopa kirjoitettuna se oli liian vierasta minulle. Mutta! En olisi kuitenkaan tehnyt mitään toisin. Murre kuuluu tähän kirjan!

Toinen ongelma oli kirjan monimutkaiset aikahyppelyt lukujen välillä. En van pysynyt mukana. Minulla ei ollut mitään hajua mitä tapahtui ja milloin ja keitä kaikki ihmiset olivat suurimman osan ajasta. Ja puolivälin jälkeen en vain enää jaksanut edes yrittää ymmärtää, joten luin vain, jotta saisin kirjan loppuun. Se ärsytti minua. Ja minusta tuntuu, että en huomannut joitain selkeitä vihjeitä, joita kirjassa selvästi oli. Luultavasti löysin muutamia vihjeitä, mutta sitten en löytänytkään niihin vastauksia, vaikka ne olivat tuntuneet hyvinkin relevanteilta. Ja samaan aikaan tuntui siltä, että moni asia jäi selittämättä, mutta en voi olla varma, koska en muistanut mitä kaikkea oli aikaisemmin sanottu, koska en ollut voinut pistää niitä mihinkään kontekstiin silloin kun asioita olin lukenut.

Joten, tarina oli mielenkiintoinen, mutta minulla ei ole oikein selkeää kuvaa siitä mitä tapahtui. Siinä oli vaikea ja ongelmallinen rakkaustarina, mutta uskon, että kirjassa oli muutakin. Oli myös mielenkiintoista lukea ajasta ja vuosista joista tietää joiltain osin paljonkin, mutta joiltain ei yhtään. En tiedä mitään saksalaisista Suomessa 2. maailmansodan aikana.

Kirjasta on tehty elokuva. Minun pitäisi katsoa se. Siitä on sanottu, että se on erittäin kaunis elokuva maisemiltaan. Olen varma siitä. Mutta toivon, että elokuvan katsominen auttaisi minua ymmärtämään kirjaa ja sen tarinaa paremmin. On myös mielenkiintoista nähdä Lauri Tilkanen Johann Angelhurstin roolissa. En ole ihan varma mitä mieltä olen hahmosta, hänellä näytti olevan paljonkin ongelmia, ja kun miettii niitä ongelmia ja Lauria joka on todella suloinen tyyppi, odotankin innolla hänen roolityönsä näkemistä.

Kettu, Katja
Kätilö
WSOY, 2011
p. 348

Description from back cover:

Kätilö is true based story of an encounter of a Finnish woman and SS lieutenant in the middle of chaotic and ending war. It’s a strong proof of what men are capable of doing for love. Katja Kettu’s powerful voice and strong beautiful work paints the silent history of prison camps and the war brides of the German soldiers in Finland. It’s one of the most vaunted and most read book in Finnish novels for past years.

I read this book a long time ago, at least three months ago. I’ve been so busy that I didn’t have time to post about it and I haven’t had time to read anything else but school books, and with them it’s been a real struggle too. And why? Well, I’ve been making musical, a choir show, learning how to be an artist, tried to manage with school work and tried to start my theses. Busy, busy. Let’s hope summer will be a little bit calmer. I’ll try to tell you everything that’s been going on in another post if I can. So, I’m not so sure how well I remember this book but let’s give it a try.

I heard a mixed feelings about this book while I were on my internship at the Uusikaupunki library. Some braced it and some hated it, it was almost all the time borrowed by somebody and I was thinking that maybe I should borrow it too. But, I got the book from my sister’s godmother. She didn’t like the book and she had left it unfinished, and so had her daughter-in-law. I had so much other books to read (YA books most) so I started to read it on January when I got back to school. My classmates had also tried to read it earlier but they also had left it unfinished, so I didn’t have a big anticipation of the book.

I did finish it! But I think it was a big achievement. I had a mixed feelings of the book too. I almost left it unfinished, but I hate leaving books unfinished, so I struggled the book to the end.

But don’t get me wrong, it was interesting. The story was interesting. It was the writing that was the problem for me. Many say that the language is beautiful, bold and it’s very beautiful book ,but also harsh. Yes, I agree with the bold and harsh parts. The language is very rough, very realistic and in some parts it’s almost like strong realism. The author hasn’t felt shame of writing things as they are, and that’s part of the book’s charm. The book is full of dialect words. I must admit, this was one of the hardest parts for me. I just couldn’t understand all that was said. The northern dialects are very odd for me, there’s a totally different tone in them and even in written, it was too strange for me. But! I wouldn’t have it in another way. It belongs to the book!

The other problem was the complex time jumping between the chapters. I just couldn’t keep up. I had no clue what was happening and when, and who were all the people, most of the time. And after halfway I just gave up trying and just read the book to finish it. It annoyed me. And I feel that I missed some obvious clues because of that. I think I noticed some clues, but didn’t find the answers for them, even though they seemed very relevant. But at the same time I felt like some things were just left unexplained, but I can’t be sure because I just couldn’t remember all that was said earlier, because I didn’t have any context to put them in when I read the text.

So, story was interesting, but I really don’t have a clear view what happened. There was a difficult and troubled love story in it, but I think there were something more too. And it was interesting to read about the time and years which I know some parts very well, but some none. Like, I know nothing about Germans in Finland in WWII.

There’s a movie made from the book. I should watch it. It’s been said that the movie is a very beautiful piece of work by its scenery. And I’m sure of that. But I hope, that if I’ll watch the movie I would understand the book and story better. It’s also interesting to see Lauri Tilkanen as in the role of Johann Angelhurst, the SS lieutenant. I’m not sure if I liked the character, he seemed to have some kind of issues and thinking about those issues and thinking about Lauri who is such a sweet guy, I’m waiting eagerly to see his role work on this part. 

Tiina Lehtineva: Hero

English below

Lehtineva, Tiina
Hero
Nordbooks, 2015
s. 415

Kuvaus kirjasampo.com:

16-vuotias Eetu luulee muuttavansa takaisin Lontooseen vanhempiensa kanssa tavoitteenaan paikka tunnetun ratsastusvalmentajan tiimissä, mutta suunnitelmat sekoittaa kuitenkin tyttö jonka perässä Eetu joutuu keskelle heroiininhuuruista todellisuutta.

Ystävät yrittävät jarruttaa, mutta Eetu sulautuu pelottavan täydellisesti mukaan jengiin, jossa poika tuntee viimeinkin pääsevänsä kosketuksiin jonkin aidon kanssa. Kun heroiini virtaa suonissa, tulee Eetusta joku toinen, eivätkä jengimaailman kamaluudet tunnu missään.

Sinisilmäinen ja kiltti Eetu pelaa omilla säännöillään tätä kuoleman peliä, jossa häviäjää odottaa ruumisarkku. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, valinnat eivät ole täysin oikeita tai vääriä, ja niiden keskellä Eetu oppii, ettei mikään ole niin haurasta kuin elämä.

 “Tässä kirjassa haluan antaa erilaisen näkökulman siihen, millaisia reittejä nuoret ajautuvat huumeiden pariin. Asiat eivät aina ole ennalta-arvattavia ja yksinkertaisia, eikä kukaan synny pahaksi. Eetun tarinaa ei pidä lukea mustavalkoisesti, vaan jokaisen valinnan taustalla on enemmän kuin miltä näyttää” – Tiina Lehtineva

Tiina Lehtineva on 27-vuotias eteläpohjalainen kirjailija, joka vie lukijan syvälle nuorten maailmaan ja uskaltaa puhua omalla äänellään. Herkistä kasvutarinoistaan tunnettu Lehtineva asettaa henkilönsä syviin vesiin nähdäkseen, missä selviytymisen raja menee. Tähän mennessä 10 nuortenromaania julkaissut kirjailija opiskelee kulttuurituottajaksi ammattokorkeakoulussa, harrastaa nyrkkeilyä ja fanittaa stormtroopereita.

Takakannessa on varoitus. “Tämä ei ole onnellinen tarina”. Takakansi ei valehdellut.

Ensimmäiset 30 sivua eivät vakuuttaneet. En uskonut löytäväni mitään mielenkiintoista uskonnollisesta pojasta joka halusi tulla maailmankuuluksi esteratsastajaksi. Mutta epäilyni kirjaa kohtaan kestivät tasan tuon 30 sivua. Sen jälkeen kirja oli pelkkää tykitystä.

Luin kirjan jo kaksi kuukautta sitten, joten yritän muistaa parhaani mukaan kaiken minkä halusin kertoa.

Se on totta, että tarina ei ole onnellinen. Siinä on onnellisia hetkiä, mutta jos muistan oikein, se ei lopu onnellisesti (Isäntä pitäisi tästä kirjasta, hän inhoaa onnellisia loppuja J).

Vaikka pidinkin kirjasta paljon, se on raskas luettava mutta mielenkiintoinen, siinä oli muutamia ärsyttäviä piirteitä (totta kai!). Joskus en vain voinut ymmärtää Eetua, ymmärsin kyllä jotkin hänen teoistaan ja valinnoistaa, mutta joitain en. En tietenkään tiedä mitään heroiinista ja siitä mitä se tekee ihmisille ja uskonkin, että Lehtineva kuvaili asiaa asiantuntevasti. Silti, vaikka tiesin heroiinin vaikuttavan asioihin en voinut ymmärtää esim. joitain asioita mitä ihmiset tekivät.

Mutta eniten minua ärsytti kuuluisa esteratsastaja kouluttaja jonka tiimiin Eetu niin kovasti halusi. Hän ei vain tuntunut oikealta. Hän oli tiukka ja tiesi mitä haluaa ja vaati oppilailtaan paljon. Hän halusi vain parasta kouluunsa ja varsinkin tiimiinsä. Eetu oli jo valmiiksi kuuluisa taidoistaan ennen kuin tuli kesäleirille ja kouluttaja olikin jo valmiiksi niin varma hänestä. Vaikka hän pisti Eetun kaikkein tiukimmille, teki vaikeimpia esteratoja, jokainen tiesi, että joka tapauksessa Eetu pääsisi tiimiin, ja niin tiesi varmasti Eetukin. Ärsyttävä asia oli se, että teki Eetu mitä tahansa, kouluttaja silti suosi häntä enemmän kuin muita lahjakkaita nuoria. Siinä ei ole järkeä. Jos todella olet maailmankuulu esteratsastaja ja kaikki alalla haluavat epätoivoisesti päästä tiimiisi ja opastukseesi, ja on yksi lahjakas nuori johon olet iskenyt silmäsi, mutta tuo nuori heittää mahdollisuuden hukkaan, oli syy mikä tahansa, et varmasti lähde odottelemaan, että josko se nuori saisikin itsensä kasaan, ei, etsit uuden lahjakkuuden! Se on oikeaa maailmaa ja uskon, että se on juurikin niin julmaa joillakin aloilla. En vain voinut uskoa, että kouluttaja olisi muka halunnut jonkun niin kovasti, että teki hän mitä tahansa se ei saisi kouluttajan mieltä muuttumaan, omituista se oli varsinkin siksi kun ympärillä oli läjä muitakin lahjakkaita nuoria, ei ehkä niin lahjakkaita kuin Eetu, mutta koulutettavia ja erilaisemmalla kipinällä varustettuja. Kukaan ei ole niin erikoinen, ei edes Eetu, vaikka hän olisi kuinka hyvä esteratsastaja. Joten kyllä, olin hieman ärsyyntynyt. En myöskään pitänyt tytöstä johon Eetu rakastui. Niin tyhmä, naiivi, pelokas ja idiootti. Mutta, ilman häntä, ei olisi kirjaakaan.

Mielestäni kirja oli myös ehkä hieman liian pitkä. Aiheeltaan se olisi täydellinen pojille jotka eivät muutenkaan lue paljon, mutta koska kirja on niin paksu en voi sitä heille suositella. Eivät he lukisi sitä kuitenkaan. Lukisivat sen 30 sivua ja jättäisivät siihen, kuten minäkin meinasin. Mutta suosittelisin tätä silti nuorille. Ja suosittelinkin, kirjaston harjoittelussa, kun kävin vinkkaamassa lukiolaisille. En tiedä lukiko kukaan tätä kirjaa, mutta lukivat ainakin muita suosittelemiani (esim. Paha puuska, Tähtimosaiikki, Läpi yön ja Maresi ainakin).

Tämä oli viimeinen YA kirja jonka luin harjoittelussani. Outoa, että kaikissa sattui loppujen lopuksi  olemaan jokin vaikea aihe. Pidin todella Herosta, huolimatta sen heikkouksista, mutta se oli hyvin raskas lukea. Heron jälkeen kaipasinkin jotain kevyempää, mutta mitä luin? En mitään kevyttä, tietenkään. Kerron siitä seuraavalla kerralla.

Lehtineva, Tiina
Hero
Nordbooks, 2015
p. 415

Description from kirjasampo.fi:

16 years old Eetu moves back to London with his parents and he hopes he’ll has a place in the famous equestrian trainer’s team, but everything won’t go as a planned when Eetu meets a girl and falls madly in love with her, but unfortunately the girl draws him accidentally in the middle of the real world in heroin bubble.

Eetu’s friends are trying to help him but he blends in with the gang formidably perfect and Eetu feels he’s finally in touch with something real. When the heroin flows in his veins Eetu becomes someone else and then the terrible things happening in the gang are no big deal.

Naïve and kind Eetu plays this deadly game, where losers end into coffins, with his own rules. But the life isn’t all black and white, the choices aren’t always just right and wrong, and in the middle of it, Eetu finds out that nothing is as fragile than life.

“In this book I wanted to give a different view of the routes how the youngsters could end up doing drugs. The things aren’t always foreseeable and simple, no one isn’t born as bad. You should not read Eetu’s story as black-and-white, there’s more in the choices than it first looks like.” – Tiina Lehtineva

Tiina Lehtineva is 27 years old Ostrobothnian author who takes her readers deep into youngsters lives and she isn’t afraid to speak with her own voice. Known for delicate growth stories she now puts her characters into darker waters to see where the limits of survival are. She has already published 10 YA books and she’s now studying Degree Programme in Cultural Management, she also does boxing and fans Stormtroopers.

There’s a warning in the back cover of this novel. “This isn’t a happy story”. The back cover didn’t lie.

The first 30 pages I was a little sceptic. I didn’t find anything interesting of a religious boy who wants to be the world famous show jumper. But my scepticism lasted exactly of those 30 pages. After that, the book was full of action.

It’s been a two months since I finished this book, so I’m really trying to remember everything I wanted to say.

It’s true that the story isn’t happy. There’s happy moments in it, but if my memory serves me right, it won’t end happily (my partner would like the book, he hates happy endings J).

Although, I did like the book, it was heavy to read but it was interesting, there were some things that annoyed me (of course!). Sometimes I just didn’t understand Eetu, I did understand some of his actions and choices, but sometimes didn’t. Of course I know nothing about heroin and what it does to people, and I think Lehtineva has described it accurately. Still, even I knew there was always heroin involved, I just couldn’t understand some things people did.

But the mostly I was annoyed by the famous show jump trainer whom team Eetu wanted to get in so badly. She just didn’t feel real. She was strict and knew what she wanted and pushed her students to the limits. She wanted the best in her school and especially in her team. Eetu was already famous for his talents when he came to the training camp and the trainer was so sure of him. Even though she put him go through the hardest obstacle courses everyone already knew he would get the place in the team, and I think Eetu knew it too. The annoying part was that did Eetu whatever, the trainer would still favour him over others talented youngsters. That doesn’t make sense. If you really are a world famous show jumper and everyone in the field are desperately trying to get into your team and under your guidance, and there’s one young talent you’ve gotten your eyes at, but that talent blows up the opportunity, no matter what the reason is, you won’t just try and see if the talent gets things together, no, you’ll find another talent! That’s real world and I think it really is that harsh in some fields. I just couldn’t buy it that the trainer would want someone so badly that whatever he did couldn’t change her mind, especially when there was a lot of other talented youngsters too, not as talented as Eetu I guess, but trainable and with different enthusiasm. Nobody is that special, not even Eetu, even if he was a damn good at show jumping. So yes, I was a little bit annoyed. I also didn’t like the girl Eetu fell in love with. So dump, naïve, scared and stupid. But, without her, there wouldn’t be a book.

I also think that the book might have been a little bit too long. It would have been perfect subject for boys who doesn’t read much, but because it’s so thick I can’t recommend it for them. They would never read it. They would read those 30 pages and leave it to that, like I almost did. But I would still recommend this to youngsters. And I already did at my internship in library where I went to recommend books for one high school class. I don’t know if anyone read this book though, but they did read the others I recommended (Paha puuska, Tähtimosaiikki, Läpi yön and Maresi at least)

This was the last YA book I read while my internship time. It was odd how all of the books had some kind of hard issues in them. I really liked Hero, despite of its flaws, but it was very heavy to read. After reading Hero I needed something lighter, but what did I read? Nothing light, of course. I’ll tell you about that next time.