Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

Jäntti, Tuomo

Talven hallava hevonen

Gummerus, 2015

s. 272

Kuvaus kirjasampo.fi:

Helsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus... Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.

Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.

Rauma 1957. Matilda kiinnittää auntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaan ja maailmaan syntyi pieni tyttö, joka muutti kolmen suvun elämän.

Talven hallava hevonen on tarina kolmesta perheestä, myyteistä ja ihmisen perimmäisistä peloista. Suomalainen sukupolvitarina kohtaa maagisen realismin ja psykologisen kauhun.

En ole oikein varma pidinkö tästä kirjasta vai en. Se oli täyttä tunteiden vuoristorataa lukemisen aikana ja sen loputtua. Tuntui enemmänkin kuin olisin lukenut novelleja kuin kokonaista romaania. Kirjassa oli kyllä hieman maagista realismia ja ehkä jonkinlaista psykologista kauhuakin, mutta oikeastaan vain pitkässä ensimmäisessä luvussa joka kertoi Ronista ja tämän tyttärestä Siljasta, jolla oli jonkinlainen kyky liikutella tavaroita mielensä avulla.

Ensimmäinen luku olikin kaikkein mielenkiintoisin ja rakastuin kirjaan sitä lukiessani. Se oli pitkä luku, mutta sitä ei vain pystynyt jättämään kesken. Psykologinen kauhu ilmenee seuraajien muodossa, oikeiden tai kuviteltujen. En tiedä miksi tätä parivaljakkoa seurattiin ja luulen, että maailmassa oli muutakin outoa joka jotenkin liittyi peliin jota lapset pelasivat jo hieman huolestuttavalla keskittymisellä. En oikein ymmärtänyt kaikkea mitä tapahtui, kerronta oli välillä hieman epäselvää. Ja pahinta oli, ettei mitään selitetty! Tarina vain loppui. Toivoin, että vastauksia saataisiin myöhemmin. Ehkä nämä liittyivät jotenkin aikaisempiin tapahtumiin ja ihmisiin perheen menneisyydessä.

Kirja kulkee takaperin. Seuraava luku tapahtuu vuonna 2001 kun Roni on teini-ikäinen. Luvussa on eräänlainen dekkari-henkinen vivahde. Ronin äidin, Sannan, poikaystävä Jaco katoaa yhtäkkiä ja ainakin luulen, että tarina yrittää hieman antaa vihjeitä miten ja miksi. Roni liittyi asiaan kai jotenkin, mutta ei oikein selvinnyt miten. Luku oli tosin mielenkiintoinen.

Luvut jatkavat samaa kuviota. Ne kertovat yhden ihmisen tarinan perheen menneisyydessä. Ne olivat kaikki mielenkiintoisia, mutta en löytänyt punaista lankaa. Ja mitä enemmän luin, sitä enemmän aloin toivomaan, että olisin aloittanut kirjan väärinpäin. En pystynyt pysymään mukana kaikista perheenjäsenistä ja suhteista kun ihmiset nuorenivat koko ajan, tekivät eri asioita ja olivat eri ihmisten kanssa.

Hetken päästä kirja alkoikin ärsyttää. Vaikka tarinat selvästi liittyivät toisiinsa, koska henkilöt niissä olivat samaa perhettä ja kaikki olivat jollain lailla kokeneet samat asiat ja perheellä oli omat salaisuutensa, ne vaikuttivat silti yksittäisiltä tarinoilta. Seuraava luku ei oikeastaan antanut minkäänlaisia vihjeitä edelliseen. Mutta toivoin, että viimeistään viimeinen luku selittäisi kaiken. Varsinkin halusin tietää mistä Siljan taidot kumpusivat. Ensimmäinen luku antoi olettaa, että syy olisi löytynyt perheestä.

Ei löytynyt. Viimeinen luku oli oudoin. Minulla ei ole minkäänlaista hajua mistä tämä kirja oikein kertoi. Olin niin hämmentynyt ja vieläkin olen. En vain pysty ymmärtämään tätä kirjaa.

Olen hyvin pettynyt. Maagista realismia oli oikeastaan vain alussa ja ehkä myös lopussa. En ole oikein varma mitä lopussa edes tapahtui... Kirjassa ei ollut varsinaista psykologista kauhua muuta kuin ehkä hyvin pienesti alussa. Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta en vain löytänyt niistä yhteyttä toisiinsa paitsi että henkilöt kuuluivat samaan perheeseen. Jokainen luku jätti rutosti kysymyksiä, liikaa kysymyksiä, mutta mihinkään en saanut vastausta. Minä todella vihaan tällaisia kirjoja. Minä haluan tietää!

Oletan, että kirjassa oli joitain vihjeitä siellä täällä tai ehkä jopa selityksiäkin, mutta en vain pystynyt niitä löytämään. Voisiko joku selittää minulle tämän kirjan?

Jäntti, Tuomo

Talven hallava hevonen

Gummerus, 2015

p. 272

Description from kirjasampo.fi:

Helsinki 2019. There's a phone call for Roni from the daycare. It would be better if he would come immediately. Young father imagines the worst: an accident... At the daycare he finds out that his daughter, Silja, had pointed a doll with her finger and made the doll fly in the air. Next thing Roni notices that someone is following their moves.

Puutikas 2001. Roni's mother Sanna has been desperately trying to get in touch with her boyfriend Jaco. His phone is found along the nearby shortcut and police is asking sightings of a white Opel Vectra.

Rauma 1957. Matilda sticks a poster of a night sky in her bedroom's ceiling to get back in the winter night a quarter of a century ago. That night was the coldest night ever in Kuivasjärvi: a horse froze to death, a man set on fire and a girl was born in the world who changed the life of a three families.

Talven hallava hevonen (Winter's frost horse) is story of a three families, myths and the ultimate fear of a man. A Finnish story of a generations meets the magic realism and psychological horror.

I'm not really sure if I liked this book or not. It was a full change of emotions while reading it and when it ended. It was more of like reading a few short stories than a whole novel. There was a magic realism in it and maybe some kind of a psychological horror too, but only in the long first chapter which told the story of Roni and his daughter Silja who seems to have some kind of an ability to move object with her mind.

The first chapter was the most interesting one and I really loved the book when reading it. It was a long chapter but I couldn't just leave it unfinished. The psychological horror comes in the shape of a followers, real or imaginary. I don't know why they were followed and I think there were something else odd in the world too, concerning the game all the kids were playing with an alarming focus. I didn't understand everything that was happening, it was all very unclear. And the worst thing was that nothing was explained! It just ended. I hoped there would be answers later on. Maybe this story was somehow related on the others in the book and in the past.

The novel goes backwards. The next chapter is happening in 2001 when Roni is a teenager. There's an exciting detective-story-kind-of-a-thing going on. Jaco, who is Roni's mother's boyfriend, goes missing suddenly and I think the story is trying to give some kind of a clues. But again, the ending told nothing why he got missing and what had happened. Roni did something in the case but I don't really know what. It was interesting story though.

The stories continued the same pattern. They told a story of a one person in this family back in times. They were interesting stories but I didn't find the thread. And while reading more and more, I started to wish I would have started the book backwards. I couldn't keep on track with all the family members because they kept getting younger and younger and did different things and were with different people.

After a while, the novel started to annoy me. Although the stories were obviously linked together because the people were the same family and because of the secrets and events in the family's history, they still seemed to be independent stories. The next chapter didn't give any clues to the previous. But I hoped that in the last chapter there would be some things explained. Especially I would have liked to know why Silja had her ability. The first chapter made me assume that there's a some kind of a reason in the family that would explain everything.

There wasn't. The last chapter was the oddest. I have no clues what the book was all about. I was so confused and still am. I just can't understand the novel.

I'm really disappointed. There were magic realism only at the beginning and maybe at the end. I'm not quite sure what really happened in the end... There wasn't really psychological horror, except a little bit in the beginning again. The stories were interesting, but I just couldn't find the link between them, except that the characters were the same family. Every chapter left me with a questions, too many questions, and nothing was explained. I really hate this kind of novels. I want to know!

I presume there were some kind of a clues along the way, or even an explanation, but I just couldn't find them. Could someone please explain me this book?

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa

Hallava, Anna

Sammakkoprinsessa

WSOY 2015

s. 270

Kuvaus kirjasampo.fi:

Romantiikkaa ja rupikonnia!

Maailmassa on vain yksi poika, jota Ofelia voi suudella. Kaikki muut pojat muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi.

14-vuotias Ofelia on kyllästynyt olemaan suudelmaneitsyt. Hän on päättänyt saada ensisuudelmansa mahdollisimman pian, mutta äidin järjestämä synttäriyllätys muuttaa kaiken. Ofelia saa kuulla olevansa keiju, ja hänen korvansakin kasvavat jumbomittoihin. Kaiken huipuksi kummitädin antama keijulahja aiheuttaa katastrofaalisia muutoksia suutelurintamalle.

Anna Hallavan esikoisteos on sujuvaa ja suorasukaista, hulvattoman hauskaa ja häpeämättömän viihteellistä chick litiä nuorille.

Anna Hallavan esikoisteos on mahtava! Sammakkoprinsessa on kuin Prinsessapäiväkirjan ja Harry Potterin yhdistelmä mutta keijuilla. Joukossa on myös vanhaa kansansatua, Sammakkoprinssiä mutta tavallaan uudesta näkökulmasta katsottuna.

Nämä keijut eivät ole kuten Disney keijut. Näillä keijuilla on erittäin tiukka yhteiskunta. Sitä hallitsee matriarkka ja kansa on jaettu ainakin kahteen eri kastiin: tavallinen kansa ja hovi. Tiukat säännöt ja etiketit ohjaavat varsinkin hovin elämää eikä kastista kastiin hyppääminen ole minun ymmärtääkseni kovin suotavaa. Maailmassa on myös muita otuksia jotka on hyvin organisoitu. Maailma oli aika hieno, mutta silläkin oli epäkohtansa joten se ei ollut sellainen täydellinen keijumaailma johon olemme tottuneet. Virkistävää.

Ofelia saa kuulla olevansa prinsessa ja kuten Prinsessapäiväkirjassa hän ei ole oikein mielissään asiasta, ainakaan aluksi. Tietenkin ylellinen elämä, hovipojat jne. houkuttaa, mutta prinsessuudessa on muutakin. Voisi kuvitella, että keijuna olo olisi unelmien täyttymys kaikkine taikoineen ja uusine maailmoineen, mutta teinille, jolla on jo muutenkin tarpeeksi muutosta elämässään, tämä on jo liikaa, ainakin Ofelialle. Hän on myös hyvin epävarma teini varsinkin poikien ja ulkonäön suhteen, joten varsinkin jättisuuret oudot korvat aiheuttavat Ofelialle suuriakin tunnon tuskia. Tarinassa on taikaa ja Ofelia tutustuu uuteen maailmaan pikkuhiljaa joten se muistuttaa hieman Harry Potterin tutustumista velhomaailmaan olematta kuitenkaan samanlainen.

Ofeliassa oli paljon tuttua ja varsinkin hänen elämässää joka muistutti omaa elämääni teini-ikäisenä. Ofelia on hieman pullukka kuten minäkin olin ja hän on suunnattomasti ihastunut yhteen poikaan, sama täällä. Hän myös ihastuu muihin poikiin hyvin herkästi ja kulkeekin useasti pää pilvissä kuvitellen kaikkea ihanuutta mitä tekisi eri poikien kanssa, kuten taisin minäkin. Mutta toisin kuin Ofelia, minä olisin ollut innoissani jos olisin saanut kuulla olevani keijuprinsessa (no, en ole ihan varma siitä prinsessa jutusta, mutta keiju olisi kiva olla) ja en usko, että olin ihan niin naiivi kuin Ofelia. Jotkin hänen unelmoinneistaan ja ihastuksistaan olivat aika ärsyttäviä, varsinkin kun ne olivat niin toistuvia. Mutta vaikka Ofelia olikin hieman ärsyttävä oli se silti ymmärrettävää, Ofelia on kuitenkin teini. Onneksi Hallava on kirjoittanut kirjansa niin hyvin ettei Ofeliakaan pääse ärsyttämään vaikka voisi, hänet on kuvattu vain hyvin realistiseksi mielestäni.

Pidin kirjasta kovasti. Se yhdistää mukavasti oikeaa elämää ja fantasia maailmaa. Se oli hyvin kirjoitettu ja piti mielenkiinnon yllä. Loppu oli jännittävä ja ja jättää odottamaan tulevaa. Haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu!

Onneksi kirjasta ilmestyy toinen osa 2016.

Arvostelu löytyy myös NUBB.no sivustolta

Hallava, Anna

Sammakkoprinsessa

WSOY 2015

p. 270

Description from kirjasampo.fi:

Romance and toads!

There’s only one boy who Ofelia can kiss. All other boys will turn into toads after the kiss.

14 year old Ofelia doesn’t want to wait her first kiss anymore. She has decided to get it as soon as possible but her mother makes her a birthday surprise which changes everything. Ofelia learns she’s a fairy and her ears will grow to be jumbo sized. On top of everything, her godmother gives her a fairy gift which makes a disastrous changes in her plans to kiss.

The first work of Anna Hallava is fluent and blunt, hysterically funny and shamelessly entertaining chick lit for young adults.

Anna Hallava’s first work is wonderful! Sammakkoprinsessa (The Frog Princess) is like The Princess Diaries plus Harry Potter but with fairies. There’s also an old folk tale The Frog Prince, but in a different view, sort of.

These fairies are not like Disney fairies. They have very strict society. It’s ruled by matriarch and the people are divided at least into two caste: the common people and the court. There are firm rules and etiquettes especially in the court and it isn’t really accepted to jump from caste to caste. There’s also other creatures in the world and they are all well organized. The world is quite wonderful but it has it’s flaws so it’s not the perfect fairy world we already know. Refreshing.

Ofelia finds out she’s a princess and like in The Princess Diaries she’s not very fond of the idea, at first. Of course the luxurious life, the court boys etc. are tempting but there’s much more being the princess. You would think that being a fairy would be a dream come true with all the magic and new world, but for teenager who is already suffering from different changes in life, it is too much, at least to Ofelia. She is already unsure teenager with boy and appearance problems and now she is also a “freak” with enormous ears. There’s magic and new world which Ofelia becomes familiar with little by little so it was a little bit like Harry Potter introducing to the wizarding world, but it’s still not the same thing.

Ofelia and her life seemed very to me, some of the things were just like from my teenage years. Ofelia is a little plump, like I was, and she has a huge crush on some boy, like I did. She also becomes infatuated really easily and often she has her head in the clouds, imagining sweet moments with different boys, like I did. But unlike Ofelia, I would have been thrilled if my mom would told me I’m a fairy princess (well, not sure about the princess thing, though, but I would like to be a fairy), and I don’t think I was so naive as Ofelia. Some of her day dreamings and crushes were annoying, especially because they were continuous. But even though Ofelia was a little bit annoying with her thoughts, she’s a teenager, so it was understandable. Luckily Hallava has written the book so well it didn’t bother me although it could have, Ofelia is just realistically portrayed, in my opinion.

I liked the book very much. It mixed nicely real world and fantasy world. It was well written and it kept my interest all the time.The ending was exciting and it leaves you waiting what comes next. I want to know what happens next!

Luckily, there’s book two coming on 2016. 

You can find this review also from the NUBB.no site

H.P. Lovecraft: Kootut teokset I / Collected Works I

In English below

Lovecraft, H.P.

H.P. Lovecraftin kootut teokset I: Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia

Jalava, 2009

s. 310

Suomennos: Ulla Selkälä, Osmo Saarinen, Ilkka Äärelä

Kirja sisältää novellit:

Kammottu talo

Arthur Jeremyn

Rotat seinissä

Hautaholvissa

Varjo Innsmouthin yllä

Cthulhun kutsu

Dunwichin hirviö

Kuiskaus pimeässä

Tämä oli ensimmäinen kerta kun luen Lovecraftin tuotoksia. Täytyy kyllä myöntää, että ihmiset olivat oikeassa. Hän on hyvä kirjailija. Olen kuullut Lovecraftin olleen hyvä, mutta yllätyin miten hyvä hän oikeastaan on. En ole koskaan ennen lukenut mitään näin nautittavaa ja addiktoivaa 1900-luvun alussa kirjoitettua. Nämä novellit ovat mestariteoksia! Ja luin ne nopeasti.

Tiesin jo valmiiksi jotain Lovecraftin mytologiasta. Olen pelannut monia lautapelejä jotka perustuvat Cthulhu mytologiaan. Joten minulla oli jonkinlainen haisu siitä mitä odottaa. Olen myös nähnyt elokuvia jotka joko perustuvat joihinkin novelleihin tai muuten Cthulhu mytologiaan.

En oikein osaa sanoa tämän enempää... Aion lukea enemmänkin Lovecraftia, pelata pelejä uudella innolla ja enemmällä tiedolla maailmasta ja aion katsoa lisää elokuvia (sieltä taitaa olla tulossakin uusi...?). En osaa edes sanoa mikä novelleista oli paras kokoelmassa. Kuiskaus pimeässä oli ehkä hieman liian scifi minun makuuni mutta se oli silti edelleen kauhua sekä hienosti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu.

Lovecraft, H.P.

Collected works of H.P. Lovecraft I: The Whisper in Darkness and other short stories

Jalava, 2009

p. 310

Translators: Ulla Selkälä, Osmo Saarinen, Ilkka Äärelä

Includes the short stories:

The Shunned House

Facts Concerning the Late Arthur Jermyn and His Family

The Rats in the Walls

In the Vault

The Shadow Over Innsmouth

The Call of Cthulhu

The Dunwich Horror

The Whisper in Darkness

This was my first experience with Lovecraft's works. I must say that people were right. He was a good writer. I've heard Lovecraft to be good but I got surprised how good he really was. I've never read anything so enjoyable and addictive from the early 20^th century. These short stories are masterpieces! And I read them quickly.

I already knew something about the Lovecraft's mythos. I've played many table top games which are based on the Cthulhu mythology. So I did have somekind of a clue what to expect. I've also seen some movies which I think are based on some short stories or are at least inspired by Cthulhu mythology.

I really don't know what more to say... I'm going to read more Lovecraft, I will play the games with more enthusiasm and with more knowledge about the world, and I'm also going to watch more movies (I think there's a new movie coming...?). I can't even say which short story was the best in this collection. The Whisper in Darkness was maybe little too scifi for me but not too much, it was still horror, and nice and interesting to read.

Musiikkiteatteri Salama esittää: Roolipeliä / Music theatre Salama presents: Roleplay

Tässä tulee postaus mahtavasta vuodestani musiikkiteatteri Salamassa ja ihka ensimmäisestä täysin itsetehdystä musikaalistamme Roolipeliä. Tästä tulee todella pitkä postaus. Anteeksi.

Täytyy myöntää, että Salama oli yksi parhaista asioista mitä minulle tapahtui tänä lukuvuonna. Olen todella iloinen kun osallistuin siihen ja että meillä oli niin mahtava porukka ja että päätimme tehdä oman musikaalin. Totta kai tuohon aikaan mahtui paljon epäilystäkin. Kuukausi ennen ensi-iltaa ja varsinkin viikko ennen ensi-iltaa olivat todella hurjia ja väsyttäviä. Kaikki olivat todella väsyneitä ja pelkäsimme ettemme saisi musikaalia valmiiksi ensi-iltaan mennessä ja täytyy kyllä myöntää, että läheltä se liippasikin.

Ei ollut helpoimmasta päästä lähteä tekemään kokonaan omaa musikaalia, mutta olisi ollut myös hankala löytää valmista musikaalia jossa olisi ollut roolit 9 naiselle. Meillä ei ollut ainuttakaan miestä ryhmässämme tuolloin kun mietimme minkä musikaalin tekisimme. Olin aika skeptinen ajatukselle, että tekisimme oman musikaalin ja pelkäsin, että siinä olisi aivan liikaa hommaa. No, tavallaan olin oikeassa, mutta se oli sen arvoista!

Suurin osa ajasta meni käsikirjoituksen kirjoittamisessa, hinkkaamisessa ja ideoimisessa. Meillä oli kyllä jonkinlainen idea, mutta aika uhkasi loppua silti kesken. Kirjoitusprosessi olisi pitänyt aloittaa jo heti syksyllä, ei vasta joululoman jälkeen. Oikeastaan saimme käsikirjoituksen kutakuinkin valmiiksi vasta viikkoa ennen ensi-iltaa ja silti se oli hieman turhan pitkä (liian pitkä). ”Tapa rakkaimpasi”, siinä sanonta, jota toteutimme enemmän kuin tarpeeksi. Jouduimme poistamaan paljon hyviä vitsejä ja loistavia reploja.

Vaikeimmat asiat taisivat olla musikaalin loppu, sanoma sekä biisien valinta tarinaan sopiviksi. Uskon, että etsimme kaikki mahdolliset laulut maailmasta joissa kerrottiin naisista, luovuudesta, unelmien toteuttamisesta, menestyksestä jne. jne. Monia biisejä löysimmekin, mutta vain muutama niistä todella sopi käsikirjoitukseen (ja oli sen lisäksi vielä rytmimusiikkia jonka oli esittänyt tai tehnyt nainen. Se oli rajauksemme) ja joskus meidän vain piti käyttää taiteellista vapautta ja suomentaa biisit meille sopivammiksi.

Kyllä, suomensimme itse biisejä, ja paljon. Ja minun täytyy kyllä myöntää, että se oli hauskaa! Ja uskon, että taisin olla aika hyväkin siinä! Suomensin Dolly Partonin PMS Bluesin, Joan Jettsin Bad Reputation (Huono maine), Björkin It's Oh So Quite (Nyt rauhoitu), Eurythmicsin Sweet Dreams (Ei mennyt putkeen) sekä Frankie Lain & Doris Dayn How Lovely Cooks the Meat (Ihana ateria). No, kaikki näistä olivat vahvasti huumorilla höystettyjä joten ne saivat olla hieman korneja, mutta sanoisin niitä silti oikein hyviksi suomennoksiksi. Varsinkin PMS Blues. Onnistuin pysymään hyvin alkuperäisessä tarinassa ja sanoissa ja silti pitämään kiinni riimeistä. Vaikeinta oli keksiä NIIN MONTA eri adjektiivia kuvaamaan PMS Bluesia ja naisia joilla se on.

Musikaali ei tietenkään ollut virheetön. Se olisi voinut olla huomattavasti lyhempi ja kaikki kohtaukset eivät olleet niin tarpeellisia, mutta koska halusimme, että jokainen näyttelijä saisi oman 15 minuuttia julkisuuttaan sekä soolobiisin, emme oikein voineet muutakaan. Ja koska olimme kuitenkin jokainen yksi osa yhden naisen elämässä oli yltäkylläisyys ja jokaisen oma kohtaus tavallaan perusteltuakin.

Voi, unohdin kokonaan kertoa mistä tässä musikaalissa oli oikein kysymys. No, se kertoo naisten eri rooleista joita tarvitsemme elämässämme. Ns. ”päärooli” on Maria jolla on 9 eri roolia elämässään. Hän on hyvin tarkka ja kova bisnes nainen, taiteellinen ja harmooninen hippi joka noudattaa luonnollista elämäntyyliä, hän on viaton pieni tyttö isossa ja julmassa maailmassa, täydellinen nainen/äiti joka rakastaa ruoanlaittoa, siivousta ja sisustamista ja on erittäin siveellinen ja sivistynyt, hän on kapinallinen joka taistelee kaikkia maailman vääryyksiä vastaan, lukutoukka joka ei tekisi muuta kuin hukuttautuisi tiedon maailmaan, hän on paantumaton romantikko joka haluaa vain löytää sen oikean ja kulkee pää pilvissä, seksikäs nainen joka nauttii elämästä ja kauneudesta kaikella mahdollisella tavalla ja hän on myös erittäin katkera ja kyyninen sisältään.

Kuulostaako tutulta? Sellaista on naisen elämä. Tarvitsemme roppakaupalla erilaisia rooleja selvitäksemme maailmasta ja velvollisuuksistamme. Meidän pitää olla pehmeitä mutta kovia, rentoja mutta varovaisia, seksikkäitä mutta siveellisiä, kaikkea samaan aikaan. Musikaalissamme nämä eri osat elämässämme (päässämme) joutuvat konfliktiin kun jokaiselle satelee aina toistaan loistavampia työtarjouksia ja nämä repivät rooleja erilleen toisistaan. Tarjoukset hyödyttäisivät ja palvelisivat vain yhtä roolia ja muut jäisivät huomiotta. Maria unohtaa mikä on oikeasti tärkeää elämässä. Kunnes jotain shokeeraavaa tapahtuu. Muutamat musikaalin nähneistä sanoivat, että tästä olisi saanut loistavan elokuvankin! Ovat kyllä oikeassa!

Meillä oli myös mies! Hän oli mahtava! Onneksi saimme hänet! Mies oli tavallaan musikaalimme pelle, mutta hänellä oli myös tärkeä rooli joka piti enemmän ja vähemmän rooleja yhtenäisenä ja hänen avullaan yleisölle saatiin myös kerrottua vihjeitä siitä, että emme esittäneetkään 9 eri naista vaan kaikki olivat yksi ja sama nainen. Kerroimme tämän aika suorasanaisesti vasta toisessa näytöksessä jotta kaikki ymmärtäisivät sen, mutta sitä ennen tarjosimme vain vihjeitä. Se oli yksi meidän nerokkaista ideoistamme. Mutta takaisin mieheen... Hän oli enemmänkin kuin vain mies. Me tarvitsimme häntä saadaksemme pienen romanttisen komedian vivahteen musikaaliimme, mutta se ei ollut tyypillinen romanttinen komedia. Mies ja nainen eivät tavallaan saaneet toisiansa lopussa... he vain päättivät tavata uudestaan. Nimesimme mies hahmomme yksinkertaisesti Mieheksi.

Miehen lisäksi meidän miehemme esitti liudan muitakin rooleja. Koska melkein kaikki olivat lavalla koko ajan mutta tarvitsimme silti muutaman extra roolin päätimme, että olisi hauskaa jos mies esittäisikin kaikki nämä roolit. Joten, miehemme oli, Miehen lisäksi, myös äiti, posteljooni, vanha miljonääri, tv juontaja, homo... (minusta tuntuu siltä, että unohdin jonkin...). Ilman häntä emme olisi pystyneet tekemään tätä musikaalia eikä siitä olisi tullut niin hauska.

Toinen näytös oli mieletön! Ja surullinen! On upeaa miten pystyimme vaihtamaan tunnelman niin yhtäkkiä hysteerisen hauskasta sydäntäraastavan surulliseksi. Mielestäni se oli musikaalimme hienoin hetki. Muutos on niin uskomaton, että yleisölläkin kesti ensin aluksi tajuta mitä oikein tapahtuu ja jotkut jopa vielä nauroivat koska eivät uskoneet musikaalin muuttuneen oikeasti vakavaksi, mutta lopulta hekin kaivoivat nenäliinansa laukuistaan pyyhkiäkseen silmänsä kyynelistä. Olen hieman katkera siitä etten onnistunut saamaan aikaiseksi kyyneltä vaikka kovasti yritin. Melkein sain kenraaliharjoituksessa päivää ennen ensi-iltaa, mutta sen jälkeen, ei kyyneltä. Mutta tunsin kyllä tunnelman joka huokui lavalta, kiitos loistavien vastanäyttelijöideni jotka ovat uskomattoman lahjakkaita!

Onneksi kuvasimme koko musikaalin. Meillä on siis jotain mitä katsella vanhoina päivinämme ja muistella noita hienoja hetkiä. Minulla odottaakin Roolipeliä koneellani katsomista. En ole nähnyt musikaaliamme vielä! Haluan nähdä sen! Täytyy vain katsoa sopiva aika sille.

Prosessissamme oli myös asioita jotka eivät menneet ihan nappiin ja jäivät vaivaamaan jälkeenpäin. Emme oikein tulleet toimeen tuottajamme kanssa. Yhteistä kieltä ei ollut ja kommunikaatio puuttui. Emme tienneet mitä hän teki ja en usko, ettei hän tosissaan ymmärtänyt mitä me teimme ja mitä tämä projekti meille merkitsi. Lopulta me tavallaan riitauduimme ja aloimme riidellä rahasta (jota oli! En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että olisimme saaneet tästä jotain voittoakin!). En jaksa kertoa kaikkia yksityiskohtia koska asia vaivaa minua vieläkin ja paljon, mutta sanotaan nyt vain että kompromisseja tehtiin, tai oikeastaan, me teimme, me tekijät, kirjoittajat, näyttelijät, luojat, teimme kompromissin ja lopulta Salamalle ei jäänyt mitään pesämunaksi seuraavalle vuodelle. En usko, että kukaan muu oli onnellinen paitsi tuottajamme joka jostain kumman syystä sai tahtonsa läpi. En vieläkään oikein tajua miten se tapahtui. Mutta syytän hieman itseäni siitä. Mutta ei voi mitään enää. Menneet on menneitä.

Oi, melkein unohdin mahtavan bändimme! He olivat loistavia myös! Pakko myöntää, että 30+ biisin opettelu (olkoonkin suurinosa helppoja poppibiisejä) yhtä musikaalia varten ei ollut ihan helppo homma. He tekivät suuren työn ja tuntuivat kuitenkin pitävän tekemästään!

Uusi vuosi on tulossa! Yleisö jo odottaa, kuten uudet innokkaat musiikkiteatteri Salaman uudet ryhmäläiset jotka ovat ilmoittaneet halukkuutensa tulla mukaan. Minä aion olla mukana taas uudestaan! Vaikkakin pääsen vasta keväällä mukaan koska syksyn olen toisessa kaupungissa työharjoittelussa.

Tavallaan teimme itsellemme pienen ansan. Uskon, että yleisö ja uudet ryhmäläiset odottavat seuraavalta vuodelta jälleen itsetehtyä musikaalia. Olisi myös mukava tehdä ihan valmiskin musikaali mutta sopivan löytäminen saattaa olla haastavaa riippuen siitä minkälaisen ryhmän saamme seuraavana vuonna. Jos tekisimme musikaalin taas itse pystyisimme helposti muokkaamaan sitä sopivammaksi ja voisimme oikeastaan tehdä mitä tahansa. Meillä on jo muutama idea. Muutamat nykyisestä ryhmästämme ovat jatkamassa myös seuraavana vuonna ja tämän ryhmän kanssa yritämmekin saada edes jotain alkuideaa, mitä voisi alkaa työstämään heti syksyllä, jottei kirjoitusprosessi venyisi liian pitkälle. Meillä oli hyvä kehityskeskustelu esitysten jälkeen ja nyt me tiedämme paremmin mitä pitäisi tehdä ja miten (ja mitä ei). Osallistun mielelläni taas kirjoitus ja suomennos prosessiin. Pidin kummastakin todella. Mutta huomasin myös, että kirjoittaessani paljon musikaaliamme, se tavallaan tarttui minuun ja aloin pitää siitä todella paljon, se oli kuin oma vauvani ja olin hyvin huolissani siitä, mitä ihmiset siitä pitäisivät tai miten muut sen esittäisivät. Aloin myös kiinnostua ohjaamisesta enemmän. No, olen oikeastaan aina ollut kiinnostunut ohjaamisesta, mutta nyt kiinnostus taas heräsi entisestään. Ehkä joskus vielä pääsen ohjaamaan jotain.

Tämä oli pitkä postaus. Kiitän todella jos luit tämän loppuun asti. Olen todella pahoillani jos et nähnyt musikaaliamme. Yritimme parhaamme mainostaaksemme sitä. Mutta se oli vaikeaa. Tuntematon ryhmä ja tuntematon musikaali, tuntemattomassa paikassa. Mutta meillä oli kyllä täydet katsomot kaikkina 6:na kertana jona sen esitimme. Ja toivon, että jonain päivänä joku muukin löytää musikaalimme ohjelmistoonsa. Mutta ennen sitä se vaatii vielä vähän fiksausta.

p.s. Ehkä joku päivä pääsette kuulemaan yhden laulun musikaalistamme jonka yksi ihana ryhmäläisemme teki ihan itse vartavasten juuri tätä musikaalia varten (kyllä, meillä on yksi alkuperäinen biisi!). Äänitimme sen ja odotan innolla, että se julkaistaan. Se on todella hyvä laulu!

p.p.s. Pääset mukaan musiikkiteatteri Salamaan Seinäjoen kansalaisopiston kautta. Tässä linkki kurssin sivuille. Tässä myös linkki Salaman omille sivuille.

Julisteiden ym. ulkoasun suunnitteli Sonja (en muista sukunimeä! :( / Our layout was designed by Sonja (I can't remember her lastname! :( 

Tämä on harjoituksista. Paperia riitti :D / This is from the rehearsals. There sure was paper :D

Miehemme sai kuulla kunniansa heti ensimmäisenä treenipäivänään :D / Our man got to yelled at right away on his first day at rehearsals :D

Lisää harjoituksia / More of  rehearsals 

Tässä on ainoa kuva jonka otin bändistämme :/ / This is my only picture I took of our band :/

Johnny Depp oli iso osa musikaaliamme. Tässä laulammekin hänestä itsestään. Alkuperäinen kappale oli Amy Ann - Johnny Depp Todellinen löytö! Se on todella hyvä kappale. Suosittelen kuuntelemaan / Johnny Depp was a big part in our musical. Here we are singing about him. The original song was Amy Ann - Johnny Depp A real find! It's a very good song. I recommend it to you!

Tässä oli minun hienoin hetkeni. Oma soolobiisini oli hieman genrestä poiketen.  Elvin tomutuslaulu Risto Räppääjä elokuvasta/musikaalista / This was my finest moment. My own solo song was a little bit different genre than the others. It was Elvin tomutuslaulu (Elvi's dusting song) from Risto Räppääjä movie/musical. 

Meillä oli yllättävän paljon sanomaa musikaalissamme. Tässä hiljennyimme upeaan P!nkin kappaleeseen Dear Mr. President johon työryhmämme Sara Jämsä teki uskomattoman hienot suomenkieliset sanat. Tässä kappaleessa on hittiainesta! / We had surprisingly much message in our musical. Here we are quieten down for song Dear Mr. President from P!ink where our group member Sara Jämsä made amazing Finnish lyrics. This song would be a total hit!

Tässä ollaan Björkin It's Oh So Quite dueton parissa / Here we are among the duet of Björk's It's Oh So Quiet 

Tämä dildo näytteli myös suurta osaa musikaalissamme ja siitä tulikin eräänlainen "maskotti" :D / Also this dildo had a big part in our musical and it became some kind of a "mascot" :D 

Yksi loistavimmista kohtauksista ja musikaalinumeroistamme: Dolly Parton - PMS Blues / One of our finest scenes and musical numbers: Dolly Parton - PMS Blues

Surullinen hetki ennen loppua / A sad moment before the ending

Loppukumarrukset. Vaihdoimme vaattee lavalla yhtenä numerona! Ajatella! :D / The end bow. We changed our clothes on the stage as one number! Go figure! :D

Viimeisen esityksen jälkeen meidän piti purkaa ja siivota Tanssiravintola Soittola. Osa työryhmästä päätti ottaa pienet ruokalevot. / After the final show we needed to take down the auditorium and stage and clean up Soittola. Part of our team decided to take a nap after lunch.

(Esitys kuvat ovat Riku Männistön ottamia / The pictures from the show were taken by Riku Männistö)

So, this post is about my wonderful year in music theatre Salama and our very first self-made musical called Roolipeliä (Roleplay). This is going to be a very long post. Sorry.

I must say that Salama was one of the best things that happened for me this school year. I'm really happy I participated in it and that we had such a great group and that we decided to make our own musical. Of course, there were also some times in doubt. The month before premier and especially the week before premier was crazy and exhausting. Everyone was so tired and we feared we couldn't get the musical ready before the premier and I must admit, it was a close call.

It wasn't the easiest thing to make our own musical, but it also was hard to find a good musical for 9 women. We didn't have any men in our group at the time we tried to decide what should we do. I was a little sceptical when we decided to make our own musical and I was afraid it would be too much work. Well, it did, but it was worth it!

We spend most of the time with writing, fine-tuning and brainstorming the script. We had somewhat of an idea and it was good, but we didn't have enough time. We should have started the writing process early in the autumn, not after Christmas holidays. Basically, we finished the script week before the premier and still it was quite long (too long). ”Kill your darlings”, that was what we had to do, a lot. There were wonderful sketches and very good lines, but we just had to cut down many scenes.

The most difficult parts were the ending, message and choosing the songs that would fit in the story. I believe we searched every possible songs about strong women, artistry, making your dreams come true, success etc. etc. you name it. We found many songs but only few fit into our story (and would be rhythm music performed or made famous by woman/women. That was our outline) and sometimes we just had to make some artistic liberty while translating English songs into Finnish.

Yes, we translated the song, a lot. And I must admit, it was fun! And I think I was good at it! I translated Dolly Parton's PMS Blues, Joan Jett's Bad Reputation, Björk's It's Oh So Quite, Eurythmics' Sweet Dreams and Frankie Laine & Doris Day's How Lovely Cooks the Meat. So, all of them were strongly humorous, so it was OK them to sound little corny, but I would still say they were good translations. Especially PMS Blues. I managed to hang on to the original story and lyrics and still could keep the rhymes. The hardest part was to invent SO MANY different adjectives which described PMS Blues and women who has them.

The musical had it's flaws too, of course. It could have been shorter and some scenes in it weren't really necessary but we wanted to everyone have their 15 minutes of fame and at least one solo. And because we all were one corner in one woman's life it was kind of justified to have little too much in one musical and give everyone their scenes.

Oh, I forgot to tell you what the musical was all about. Well, it was about women and the roles we need to play everyday. The ”main” character was Maria who had 9 different roles in her life. She's very strick and hard business woman, artistic and harmonic hippie who follows natural ways of life, she's the little innocent girl who's afraid the world, the perfect woman/mother who loves to cook, clean and decorate and is very civilized and decent, she's a rebel who stands up for every problems of the world, the bookworm who wants nothing but learn a new things, she's romantic who only wants to find the mister right man and has her head in the clouds, the sexy beast who only wants to enjoy life and beauty and she's also very bitter and dark inside.

Sounds familiar? Well, that's women's life. We need a bunch of different roles to survive in the world and our duties. We need to be soft but hard, adventurous but careful, sexy but decent, all at the same time. In our musical, those different parts in our life (in our head) ended up in a conflict when tempting work offers were tearing the roles too much apart from each others. The offers would only benefit and serve the one role and leaved others ignored. Maria forgot what's really important in life. Until something shocking happened.

We also had a man! He was wonderful! We were lucky to have him! The man was kind of clown in our musical but it was also one of the things that more or less kept the roles together and he was a great hint to the audience that the roles we played wasn't 9 different women but a one women. We told this in the second act so everyone would understand it, but before that, there was only clues for it. I think that was one of our genius ideas. But back to our man... He was more than just the man. We needed him to have a little romantic comedy in our musical but it wasn't typical romantic comedy. They didn't actually have each others in the end... they just agreed to see again. We named the character as Mies which is a Finnish name and it really means a man.

Besides Mies, our man also performed many other roles too. Because we all were on the stage almost always at the same time, but we still needed some extra roles, we decided that it would be funny if the man would play all of them. So, our man was, besides of his main role Mies, a mother, a postman, an old millionaire, a tv host, gay... (I think I'm forgetting something...). Without him we couldn't have done this and he made our musical much funnier.

The second act was hilarious! And sad! It's wonderful how we could turn the atmosphere from hysterically funny to heartbreaking sad. It was our finest moment, I think. The change is so wonderful that audience needed a little time first to really understand what had happend, and some even laughed first because they didn't expect it to really be so serious, but after that they were tapping their eyes with tissues. I'm a little bit bitter that I couldn't made a tear although I did try. I did almost in the dress rehearsal the day before premier, but after that, no tear. But I did feel the mood thanks to my other co-stars who were so talented.

Luckily, we filmed the whole musical. So we have something to watch in our old days and recall those wonderful moments. I'll have on my computer. I haven't seen the musical yet! I want to see it! But I'll just need to find a time for it. 

There was some very irksome things during the process. We didn't really get along with our producer. We didn't speak the same language and there was no communication between us. We didn't know what she did and I don't think she really understood what we did and what this project ment for us. In the end, we kind of falled out and we started to argue about the money (which, by the way, we had! I never believed we would make some profit out of this!). Well, I'm not telling all the details because it irks me still, a lot, but I just say that we made compromise, or should I say, we, the makers, writers, actress'/actors, creators, made the compromise and in the end, there was nothing left for Salama for next year. I don't think that anyone else was happy but our producer who somehow got her way. I still don't know how that happened. And I blame little bit myself. But what can I do. It's done.

Oh, I almost forgot our wonderful band! They were wonderful! I admit that learning about 30+ songs in one musical is a big achievement (even though many of them were easy pop songs). They also did a lot of work and seemed to enjoy it too!

There's next year coming! Audience is waiting and so are all the new group members who have said they want join us. I'm definately participating again too! Although, not until spring, because I'll have internship in a different city.

We kind of made ourselves a trap. I think the audience and the new group memebers are waiting another handmade musical. It would be nice to make a ready-made musical, but there's difficulties finding suitable depending on the group we will have. If we made the musical ourselves we could easily modify it to suite us more, and we could do whatever we want. We already have some ideas. Some of our present group members are going to continue next year too, so with this group we are trying to at least get some ideas to work with right on autumn so the writing process wouldn't last so long. We had a good performance evaluation after the shows and now we know better how we should do it (and how not). I gladly volunteered in the writing and translating again. I really liked it. But I also found out that when writing the musical, it kind of grows on you and you start to like it very much and it's almost like your baby and you are very concerned what people are saying about it and how others are acting it out. I've also started to get interested in directing. Well, I've always been interested about it, but now the interest rouse again more strong. Maybe someday I'll get to direct something.

This was a long post. I thank you if you really read the whole thing. I'm sorry if you didn't see this musical. We tried our best to advertise it. But it was hard. Unknown group and unknown musical in unknown place. But we did have full audience every 6 times we perfomed this. And I'll hope that someday someone else will take the musical into their repertoire. But before that, we still need to fix few things in it.

p.s. Maybe someday you can hear a one song from the musical made by our lovely group member just for this musical (yes, it had original song in it too!). We recorded it so I'm waiting anxiously it to come out. It's a really good song!

p.p.s. You can join us through Seinäjoki adult education center. Here's a link for the course site. And here's also link to Salama's own site.

Alex Capus: Léon ja Louise / Léon and Louise

English below

Capus, Alex

Léon ja Louise

Léon und Louise, 2012

Atena, 2012

s. 309

Suomennos: Heli Naski

Kuvaus kirjasampo.fi:

17-vuotias Léon Le Gall pyöräilee töihin kesällä 1918. Matkalla hän tapaa Louise Janvierin, ja he rakastuvat ensi silmäyksellä. Aika ei vain ole otollinen heidän rakkaudelleen: he haavoittuvat ensimmäisen maailmansodan loppurytinöissä. Léon luulee Louisen kuolleen. Louise puolestaan uskoo Léonin menehtyneen. Kymmenen vuoden kuluttua Léon näkee Pariisin metrossa Louisen näköisen naisen. Léon on mennyt naimisiin, mutta Louise valtaa hänen mielensä, ajatuksensa ja sydämensä, ja hän etsii tämän käsiinsä. Rakkaus on ennallaan, mutta Léonin avioliitto ja pian puhkeava toinen maailmansota estävät jälleen heidän onnensa. Milloin he taas tapaavat toisensa? Koska on heidän aikansa?

Léon ja Louise on hurmaavan haikea rakkaustarina ja elinvoimainen ajankuva Euroopasta kahden sodan myllerryksessä. Se pohtii itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä, luopumista ja rakkautta, ohikiitäviä hetkiä ja ainutkertaisia tilaisuuksia sekä sitä, onko meille kullekin sittenkin varattu vain yksi ja ainoa.

Kirja perustuu kirjailijan oman isoisän elämäntarinaan.

(Atena)

Voitin tämän kirjan Seinäjoen kaupunginkirjaston joulukalenterin arvonnasta. Olen aika varma, että ilman tuota arvontaa en olisi varmaan koskaan edes saanut tietää koko kirjasta. Alex Capuskaan ei ole minulle tuttu. Jos totta puhutaa, epäilin kirjan olevan tylsää luettavaa. Kansi ei ollut mitään ihmeellistä. Se on kaunis, mutta se ei oikein kertonut mitään muuta kuin, että kirja kertoo Léonista ja Louisesta ja takakannen luettuani sain selville, että kyseessä olisi rakkaustarina. Ei oikein minun tyyliäni.

Miten väärässä olinkaan! Onneksi aloin lukea tätä! Se oli oikein mukava. Yksinkertainen, mutta hyvin kirjoitettu. Se oli mielenkiintoinen. Kirja kertoi tavallisista ihmisistä maailmansotien aikoihin. Ja kaiken lisäksi kyseessä oli tosi tarina. Tai niin ainakin Capus sanoo. Léon La Gall oli hänen isoisänsä. Ihmiset olivat mielenkiintoisia ja aikakausi oli kuvattu elävästi.

En yleensä siteeraa kirjoja, mutta tässä kirjassa oli loistava kohta sivulla 308:

”Jumalalle on samantekevää, lähdetkö vai jäätkö, höppänä. Hänellä on paljon muutakin mietittävää.”

Olen jonkinsortin ateisti (tai ehkä pikemminkin agnostikko... Minun pitäisi joskus kertoa uskomuksistani. Ne saattavat olla hieman erilaiset kuin muilla :D) ja ymmärsin, että Le Gallet olivat myöskin, mikä on sinänsä aika omituista ottaen huomioon ajan jossa he elivät. Mielestäni kuitenkin tämä siteeraus kuvastaa hyvin minun mielipiteeni Jumalasta.

En osaa sanoa mistä pidin eniten kirjassa. Se vain imaisi minut sisäänsä ja on hyvin harvinaista, että jokin kirja antaisi minulle niin selkeitä kuvia lukemastani, mutta tämä teki sen. Suosittelen tätä lämpimästi. Se on helppoa luettavaa, ei liian imelää muttei myöskään liian rankkaa. Mielestäni se on aika realistinenkin.

Olen vihdoin palannut blogimaailmaan. Minulla oli hurja kevät ja minulla on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää teille! Ehkä minulla on tässä kuussa enemmän aikaa kun aloitan taas kesätyöt Kurikan kirjastossa ja minulla on (vihdoinkin!) vapaailtoja.

Capus, Alex

Léon and Louise

Léon und Louise, 2012

Atena, 2012

p. 309

Translator: Heli Naski

Description from goodreads.com:

A life-long love affair that survives the tribulations of two World Wars, Léon and Louise tells the story of Alex Capus' French grandfather. It charmed readers in Germany, where it sold nearly two hundred thousand copies and, in the year following publication, never left the Der Spiegel bestseller list.

Summer 1918. The First World War is drawing to a close when Léon falls in love with Louise Janvier. Both are severely wounded by German artillery fire, are separated, and believe each other to be dead. Briefly reunited two decades later, the lovers are torn apart again by Louise's refusal to destroy Léon's marriage and the German invasion of France. Through occupied Paris during the Second World War, where Léon struggles against the abhorrent tasks imposed on him by the SS, and the wilds of Africa, where Louise confronts the hardships of her primitive environment, they battle the vicissitudes of history and the passage of time for the survival of their love.

Léon and Louise's is an enduring passion and an enchanting tale of love's triumph against improbable odds. It is a story masterfully told.

I won this book from the Seinäjoki library's Christmas calendar draw. I'm quite sure that I wouldn't have never even known the book if I wouldn't have won it. I'm not familiar with Alex Capus. Honestly, I thought this book would be dull to read. The cover was quite nice but nothing special. It's pretty, but it tells you nothing except that there's Léon and Louise and after reading the back cover I found out that the book was going to be some kind of a love story. Not really my cup of tea.

How wrong I was! I'm glad I started to read this book! It was very nice. It's very simple book but it's well written. It's interesting. It tells a story of an ordinary people in World War era. And on top of everything it's based on a true story. Or at least so Capus is saying. Léon La Gall was his grandfather. The people are interesting and the era was portrayed lively.

I rarely quote anything, but this book had a wonderful line on page 308. I read the Finnish translation so I'm translating the quote here in English:

”It's insignificant to God if you leave or not, silly. He has a lot of other things to ponder about.”

I'm somewhat of an atheist (or maybe more like agnostic... I should really someday write about my beliefs. It's quite different from the others, I think :D) and I understood that so were the Le Galls too, which was very odd considering the time they lived in. I think that this quote sums perfectly my opinions about God.

I can't say what I liked best about the book. It just took me in and it's very rare that book give me so clear image of what I'm reading but this book did. I would recommend it. It's easy to read, not too sweet and not too rough. It was also realistic, in my opinion.

I came back to the blogland finally. I had a crazy spring and I have so much to tell and show you! Maybe I'll have time this month while working on Kurikka library again this summer and I have evenings to myself (finally!).

Tästä se alkaa / Here it begins

Tästä se alkaa. Kiire, täydet päivät, tuhottomasti tehtävää, ei omaa aikaa, ahdistus, raivarit, itkut, hauskuus. Pyydän anteeksi jo etukäteen tunnevyöryjäni, toivon menettämistä, ahdistusta, kiroilua, poissaoloja, epäsosiaalisuutta tms. jota tämä kevät ja alkukesä saattaa aiheuttaa. Kyllä sinne ilon aiheitakin onneksi mahtuu, oon siitä ihan varma. Sen verran mahtis prokkiksia tässä meneillään. Vähän pelottaa kyllä, täytyy myöntää. Ei auta muuta kun toivoa, että varsinkin opettajat on ymmärtäväisiä, reiluja ja rentoja jos tehtävät ei tuukaan ajallaan ja toivon mukaan myös ryhmäläiset/parit jaksaa mua eikä menetä hermojaan. Pyydän vain hieman ymmärrystä täyttä kalenteriani kohtaan ja aikataulujen sovittamisen hankaluuksia. Kyllä mä kaiken hoidan! Mutta mun on pakko mennä päivä kerrallaan ja varmasti jostain pitää nipistää, mutta lupaan, että vain jos on ehdottomasti pakko. Kiitos ja anteeks

Tältä viikkoni näyttää nyt. Ja lisää samanlaisia on tulossa / This is my week now. And there's more to come.

So, here it begins. T hustle, full days, millions of assignments, no free time, anxiety, tantrums, crying, hilarity. I apologise my emotion avalanches, losing my hope, anxiety, swearing, absence, unsocial behavior etc. which this spring and beginning of summer might cause. There's also some happy moments too, I'm sure of it. I'm in such a wonderful projects at the moment. But I'm also a little bit scared. I can just hope that especially my teachers will be understanding, fair and easygoing even if my assignments won't come in time and I also hope that my group/pair would stand me and wouldn't lose their nerves. I just ask a little bit understanding of my full calendar and the difficulties of trying to arrange the schedules. I will take care of everything! But I just have to take one day at a time and I'm sure I'll have to pinch on something, but I'll promise that only if it's really necessary. Thank you and sorry. 

Ryo Mitsuya - Mopsi tuli taloon 1 / Wanpagu 1

Mitsuya, Ryo

Mopsi tuli taloon 1

Wanpagu 1, 2015

Tammi, 2015

s. 160

Suomennos: Suvi Mäkelä

Kuvaus kirja.fi:

Romeon ja Julin seikkailut!

Kuinka sujuu 14-vuotiaalta koiranpennun hoito? Entä kuinka pennulta sujuu aikamopsiksi varttuminen?

Mopsi tuli taloon kertoo Julista, joka saa hoiviinsa kummallisen näköisen koiranpennun. Koirista innostuneella tytöllä on paljon opittavaa lemmikin hoidosta. Apuna ovat tyyni ja tietäväinen äiti sekä rumansöpöön Romeo-pentuun lääpällään oleva isoveli. Kaikenikäisille koirien ja huumorin ystäville!

Tämä oli aika söpö manga. Tarina oli aika tylsä ja hahmot olivat ehkä hieman liian naiiveja minun makuuni, mutta siinä oli silti paljon ihan käypää informaatiota koirista ja vinkkejä siitä, miten niitä hoidetaan. Uskon, että tämä on aika tyypillistä tämän aiheen mangaa, mutta en voi olla varma. En ole lukenut vielä kovin paljon mangaa. Vaikkakaan en voi sanoa kauheasti pitäneeni tästä aion lukea toisen osan myös. Suosittelisin tätä sarjaa teineille jotka rakastavat mangaa ja haluaisivat koiran. Tämä voisi ehkä hieman opastaa heitä ja olisi samalla ihan viihdyttävä.

Mitsuya, Ryo

Wanpagu 1, 2015

Tammi, 2015

p. 160

Translator: Suvi Mäkelä

Description from kirja.fi:

The adventures of Romeo and Juli!

How does 14 year old take care of a puppy? And how the puppy is growing to be a grown up bug?

Wanpagu tells the story of Juli who gets to take care of peculiar looking puppy. For dog enthusiastic there's still lot of learning to do on how to take care of a pet. Juli gets help from calm and knowing mother and brother who is totally in love with the ugly but cute pug. For all aged dog and humor lovers!

This was cute manga. The story was a little bit dull and the characters were little bit too naive for my taste but it had a lot of useful information about dogs and tips how to take good care of them. I think this was quite typical manga about this kind of subject, but I'm not sure. I haven't read many mangas yet. Although, I can't say I loved it, I would still read the second book too. I would recommend this series to those teen manga lovers who would like to have a dog. It could be little bit educational and maybe entertaining too.