John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe / The Fault In Our Stars

English below

Green, John
Tähtiin kirjoitettu virhe
The Fault in Our Stars (2012)
Suom. Helene Bützow
WSOY, 2013
s. 338

Kuvaus takakannesta:

Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksi antamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta.

Varoitus: Ylipitkä postaus

Seinäjoen kaupunginkirjaston Lasten- ja nuortenkirjallisuus lukupiiriin pitää seuraavaksi lukea John Greeniä. Valitsin Tähtiin kirjoitetun virheen. Olen halunnut lukea kirjan siitä asti kun näin ensin elokuvan vuosia sitten. Se oli hieno elokuva! Ja tämä on vielä hienompi kirja! Suunnittelen kirjan ostoa koska minulla oli vaikeuksia pitää itseni kurissa ja olla alleviivaamatta kirjaston kirjaa. Kirjassa oli niin paljon siteerattavaa, että jo senkin takia se oli niin hieno. Ikinä ennen minulle ei ole tullut tarvetta alleviivata kirjoja!

Rakastin kirjan huumoria ja sitä miten se oli niin aito, realistinen. Huumori on mustaa ja se sopii todella hyvin kirjan henkilöille ja elämäntilanteeseen. Mitäpä muutakaan tuossa voi enää tehdä kuin ottaa asiat huumorin kannalta. Huumorilla selviytyy! Toivon, että minä en ikinä menetä huumorintajuani. Aina välillä niin tahtoo käydä ja se on pelottavaa. Olen myös nähnyt niin käyvän ja se on surullista. Mutta jossain vaiheessa huumorin säilyttäminen on kovan työn takana. Mutta silti, vitsiä pitäisi voida heittää mistä tahansa! Kirjan realismi on myös hienoa. Asioista kerrotaan kaunistelematta ja niin pitääkin. Sairaus ei ole kaunista eikä siinä ole mitään glooriaa. Kirjassa lauotaan paljon totuuksia ja siinä on elämänkatsomusta jota minä allekirjoitan, siinäkin suhteessa kirja tuntui erittäin henkilökohtaiselta.

Hazelin ja Augustuksen suhde on upea! Hahmot ovat mahtavia, varsinkin Augustus on tavallaan jo liian täydellinen. Näiden kahden yhteys on jotain sellaista josta itsekin on unelmoinut teinitytöstä asti. Onneksi elokuvan katsomisesta oli jo sen verran aikaa etten muistanut kunnolla miten näiden kahden käy. Muisti palasi pätkittäin kirjaa lukiessa mutta se ei haitannut. Juoni ja sen kulku on mainio.

Isaac jäi valitettavasti hieman taka-alalle. Isaacilla oli hienot hetkensä ja hänestä kerrottiin ihailtavan paljon vaikka kirja keskittyikin Hazelin ja Augustuksen väliseen suhteeseen. Pienillä asioilla saatiin myös selville miten hieno suhde varsinkin Isaacilla ja Augustuksella on ja sai Hazelkin osansa Isaacista. Silti, olisin toivonut pääseväni vielä lähemmäksi Isaacia. Mutta ehkä hänessä olisi tarinaa jo toisen kirjan verran. Siinäpä ideaa Green! Kirjoita Tähtiin kirjoitettu virhe mutta Isaacin näkökulmasta! Lukisin sen varmasti!

Entäpä sitten Van Houten... Kirjan ”pahis” niin sanotusti. Van Houten on ristiriitainen henkilö. Ensin häntä vihaa mutta lopulta tulee ehkä hieman ymmärtäneeksi ja hieman säälineeksikin. Myönnän, että Van Houten jäi kaikessa kusipäisyydessään ja etenkin vaikean ilmaisunsa vuoksi minulle hyvin kaukaiseksi. En oikein ymmärtänyt kirjeitä niiden vaikeaselkoisen kirjoituksen takia. Uskon, että niissä oli paljonkin mielenkiintoista vertausta, viittausta, filosofiaa, totuuksia, mutta en niistä saanut kiinni. Minun olisi pitänyt varmaan tietää enemmän kirjallisuudesta sekä filosofiasta ymmärtääkseni Van Houtenia paremmin. Minua alkoi kuitenkin kutkuttaa Viistoa valoa. Epäilen, että kirja olisi minulle liian vaikealukuinen jos se olisi yhtään samaa luokkaa kuin Van Houtenin kirjeet, mutta kirja vaikuttaa silti mielenkiintoiselta. Siitä keskusteltiin myös niin, että luulin ihan oikeasti, että kyseessä on jo jokin julkaistu kirja! Mitäpä siis jos kirjoittaisit senkin Green! Tai joku muu!

Ehkä kaikkein ristiriitaisimmat hahmot kirjassa olivat Hazelin vanhemmat. En vain päässyt heihin sisälle koko kirjan aikana. Hämmentävintä oli se, että olin kirjan alussa pitänyt heitä tiukkapipoisina, ylisuojelevina ja hössöttävinä vanhempina, varsinkin äitiä. Sitten yhtäkkiä nämä laukovatkin mustaa huumoria ja sen jälkeen tämä rennompi puoli on esillä melkein koko ajan, kunnes taas loppupuolella mennään takaisin nipottaviin ja ymmärtämättömiin vanhempiin. Ehkä Hazelin vanhemmilla on tässä jokin syvempi kaari jota en vain huomaa tai josta en vain saa kunnon käsitystä? Kirjassa on toki käsitelty myös vanhempien tuskaa ja varsinkin Hazel on hyvin huolissaan aiheuttamastaan tuskasta vanhemmilleen. Vanhemmat jäävät silti tietenkin hieman sivuun. Siinäkin olisi aihetta jo kolmannellekin kirjalle, miten Tähtiin kirjoitettu virhe menee vanhempien näkökulmasta.

Oli hyvin hämmentävää löytää kirjasta jotain niinkin tuttua kuin Maslowin tarvehierarkia. Juuri keväällä tein siitä esseen koulua varten ja mahdettiinkohan sitä kysyä tentissäkin. En ole aivan varma. Joka tapauksessa kirjassa Maslowin tarvehierarkia lytättiin täysin. Sanotaan, että se on ihan paska. Oikeastaan, niinhän se on, esim. Hazelin näkökulmasta. Maslowin mukaan Hazel oli juuttunut pyramidin toiselle tasolle, koska hänen olonsa ei ollut turvallinen sairauden takia. Siksi Hazelin ei olisi pitänyt osata kaivata rakkautta, kunnioitusta, taidetta eikä mitään muutakaan, ja sehän on tietysti täyttä paskaa: sairaus ei vie halua tehdä taidetta eikä pohtia filosofiaa. Tarve niihin vain muuttaa muotoaan sairauden myötä (s. 232).

Minusta tuntuu, että Green on Richard Dawkinsinsa lukenut tai ainakin tutustunut maailman kuuluisimman ateistin näkökulmiin. Kirjassa oli jonkin verran viittauksia ajatuksiin jotka myös Hawkins on tuonut julki. Nämä näkökulmat ovat vahvasti myös omaa näkökulmaani ja siksi kirja olikin minulle erittäin miellyttävää luettavaa. Pidin myös paljon Hazelin (ja Van Houtenin) näkemyksistä hautajaisista (ja kuolemasta ylipäänsä). Kuten Hazel, ymmärrän, että hautajaiset ovat rituaali ja ilmeisen tärkeä asia monelle, varsinkin uskovaiselle ihmiselle. Mutta kaltaiselleni ateistille hautajaiset ovat vaikea asia, hautajaiset ovat niin sidoksissa uskontoon. Tiedän mitä pitää tehdä, miten käyttäytyä ja miten rituaali menee. Tiedän, että se on monelle tärkeää, että asiat myös menevät rituaalin mukaisesti. Mutta silloin kun oma suru on erilaista ja silloin kun se ei ehkä kaipaisi ennalta määriteltyjä rituaaleja millään lailla, vaan haluaisi mennä aivan omia uomiaan, tulee asioita ehkä hieman kyseenalaistettuakin. Miksi hautajaiset menevät niinkuin menevät? Mutta koska meillä on nämä normit ja tavat jotka ovat tiukasti kiinni kulttuurissa, sitä joutuu useimmiten nielemään omat halunsa (tai asiat joita ei haluaisi tehdä) ja miellyttämään toisia. Jokaisen suru on erilainen, mutta silti asia on jotenkin tabu ja silti siitä tehdään asia jonka pitäisi mennä normien mukaan. Hyvin ristiriitaista. Juuri tällaisen pohdinnan takia minäkin olen tällä hetkellä hieman hukassa suruni kanssa. Uskon, että tämä kirja auttoi hieman asian käsittelyssä ja antoi toivoa, että on muitakin eri tavalla ajattelevia kuin minä mutta silti uskon, että asian käsittely ei ole vielä lähelläkään loppua.

Myös kuolema on hyvin jännä aihe ja siitä on vaikea puhua kenenkään kanssa varsinkin ateistina. Kuolema tuntuu liittyvän niin vahvasti uskontoon, että jopa silloinkin kun siitä puhutaan ihmisten kesken jotka eivät muuten väitä olevansa kovin uskonnollisia, eivät ehkä kuulu kirkkoonkaan ja jotkut sanovat itseään ateisteiksikin, keskustelut kääntyvät jossain vaiheessa aina jonkin sortin taivaaseen, kuolemanjälkeiseen elämään tms. Kuolemaan kuuluu niin paljon mystiikkaa, myyttejä, epätietoisuutta, hämärää, että tavallaan ymmärrän kyllä ihmisten kaipuun siihen että kuoleman jälkeen on vielä jotain. Se tuo lohtua että vielä tulemme näkemään kaikki rakkaat kuolleet perheenjäsenet, ystävät jne. Mutta haluaisin ymmärtää tätä ajatusmaailmaa vielä enemmän. Syynä on se, että itse en usko kuoleman jälkeen olevan mitään. Uskon pikemminkin siihen, että saavutamme tavallaan kuolemattomuuden lastemme kautta, DNA:n jatkumisen kautta. Minussa on palasia, pätkä DNA:ta, kaikista kuolleista esi-isistäni ja –äideistäni. He tavallaan ”elävät” sisälläni, DNA:ssani, ja jos minä joskus saan lapsia, elän minäkin ikuisesti niin kauan kun lapseni päättävät tehdä lapsia ja nämä tekevät lapsia ja kun nämä tekevät lapsia. Minusta se on hieno ajatus, ja se on vielä tieteellisesti tosi asia. Minusta se on paljon hienompi ajatus kuin ajatus jostain taivaasta, kuolemanjälkeisestä elämästä tai uudelleensyntymisestä ja mitä näitä on. Tätä ajatustapaa kuvastaa mainiosti esimerkiksi Leijonakuningas 2:sen kappale Hän sussa on (He Lives in You).

Kirja siis pisti miettimään paljon asioita. Se oli upea kirja. Raaka, todellinen, rakastettava – se oli elämää. Harkitsen tosissani kirjan ostamista. Onneksi luin sen. Olen kuullut kyllä muutaman valituksen kirjan suomennoksesta mutta minulla ei mikään pistänyt kauheasti silmään, paria kohtaa lukuunottamatta. Voisin lukea kyllä kirjan vielä englanniksikin. Ehkä muutaman vuoden päästä. Elokuvan aion kyllä katsoa jo lähipäivinä uudestaan. Sain sen juuri lainaksi kaveriltani.

Tiedän, että postaus on nyt jo hirmun pitkä ja onneksi olkoon jos pääsit tänne asti, mutta tässä vielä lempikohtiani kirjasta:

”Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (Syöpäkin on kuolemisen sivuvaikutus. Niin kuin oikeastaan melkein mikä tahansa).” (s. 11) 

”Tulee sellainen aika, jolloin me kaikki olemme kuolleet --- Me kaikki. Tulee sellainen aika, jolloin jäljellä ei ole ainoatakaan ihmistä, joka muistaisi olemassaolomme tai lajimme aikaansaannokset. Jäljellä ei ole ketään, joka muistaisi Aristoteleen tai Kleopatran, sinusta puhumattakaan. Kaikki mitä teimme, rakensimme tai kirjoitimme, ajattelimme tai keksimme painuu unohduksiin, ja tämä tässä --- on ollut yhtä tyhjän kanssa. Se aika voi tulla pian tai vasta miljoonan vuoden päästä, mutta vaikka ihmiskunta kestäisikin auringon sammumisen, se ei silti kestä loputtomiin. Oli aika jolloin organismeilla ei ollut tietoisuutta, ja tulee aika jolloin sitä ei enää ole. Unohdus on väistämätön, ja jos se huolettaa sinua, unohda koko juttu. Taivas tietää, että niin kaikki muutkin tekevät.” (s. 21-22) 

”Ihmiset antavat joskus lupauksia tajuamatta, mitä lupaavat.” (s. 72) 

”Rakkaus on sitä, että lupaus pidetään kaikesta huolimatta.” (s. 72) 

”Huolehtiminen on jälleen yksi kuolemisen sivuvaikutus.” (s. 76) 

”Aikalaisuutemme keskittyy taisteluihin, joissa kukaan ei menetä mitään arvokasta, paitsi todennäköisesti henkensä.” (s. 166) 

”On pahasti sanottu, että merkitystä on vain sellaisella elämällä ja kuolemalla, joilla on jokin tarkoitus.” (s. 185-186) 

”--- nyt puhutaan romaanista eikä mistään historiallisesta tapahtumasta.” (s. 209) 

”--- tuo lapsekas kuvitelma siitä että romaanikirjailijalla on jotakin poikkeuksellista tietoa henkilöistään... se on naurettava. Se kirja syntyi raapustuksista paperille.” (s. 209) 

”Sanot niin kuin kaikki sairaat lapset, ettet halua sääliä, --- mutta koko olemassaolosi riippuu siitä.” (s. 210) 

”Olet evoluutioprosessin sivuvaikutus, eikä evoluutio piittaa yksilöistä. Olet epäonnistunut mutaatiokokeilu.” (s. 210) 

”Oletko koskaan pysähtynyt miettimään --- miksi tyhmät kysymyksesi ovat sinulle noin tärkeitä?” (s. 212) 

”Neljä Aron Frankia ilman museoita, ilman historiallista merkitystä, ilman surijoita.” (s. 219) 

”--- ei pahuus ollut mikään natsien yksinoikeus.” (s. 220) 

”--- useimmat vanhemmat eivät todellisuudessa tunne lapsiaan.” (s. 222) 

”Tässä maailmassa voi luullakseni valita, miten surulliset tarinat kerrotaan, ja me valitsimme huumorin.” (s. 228) 

”--- nyyhkytyksessä oli hirvittävää voimaa, jota kärsimyksen amatöörit voivat luulla heikkoudeksi.” (s. 234) 

”--- sairaudessa ei ole mitään loistokasta. Siinä ei ole merkitystä. Sairauteen kuolemisessa ei ole mitään kunniakasta.” (s. 236) 

”Kuvittelin aina, että aikuisena tietää mihin uskoa, mutta minulle ei ole käynyt niin.” (s. 242) 

”Uskon, että maailmankaukkeus haluaa tulla huomatuksi. Minusta tuntuu, että maailmankaukkeus suosii tietoisuutta ja palkitsee älyä osittain siksi, että se nauttii, kun sen kauneutta tarkkaillaan. Elän keskellä historiaa, joten kuka minä olen sanomaan universumille, että se – ja minun havaintoni siitä – ovat ohimeneviä?” (s. 243) 

”--- kaihomielisyys on kuolemisen sivuvaikutus.” (s. 256) 

”Ymmärrän hetki hetkeltä paremmin, mitä tarkoittaa sana nöyryyttävä.” (s. 261) 

”Haluaisin vain, että minä riittäisin sinulle, mutta se ei onnistu. Tämä ei riitä sinulle. Mutta enempää et saa. Saat minut, perheesi ja tämän maailman. Se on sinun elämäsi. Ikävä juttu jos se mättää.” (s. 262) 

”Eikä syöpäkään ole oikeastaan pahis. Syöpä haluaa vain elää.” (s. 267) 

”Kuvitelmat omasta kuolemattomuudesta ovat kuolemisen sivuvaikutusta.” (s. 287) 

”Tuntuu melkein siltä, että kuvitelmasi minusta kuolleena kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta elossa ollessani tai minusta nyt.” (s. 288) 

”---minua otti päähän, että kaikki tuollaiset kaverit ilmestyvät kuvaan sitten, kun heitä ei enää tarvitse.” (s. 288) 

”Kirjoitaminen ei herätä henkiin. Se hautaa.” (s. 289) 

“Elät pitkän ja hyvän elämän, ja se on täynnä ihania ja kauheita hetkiä, joita et osaa vielä kuvitellakaan!” (s. 295) 

”---hautajaiset ovat eläviä varten.” (s. 296) 

”Ne olivat hautajaiset. Ja ihan samanlaiset kuin kaikki muutkin hautajaiset.” (s. 297) 

”Omnis cellula e cellula --- Kaikki solut syntyvät soluista. Jokainen solu syntyy edeltävästä solusta, joka taas on syntynyt edeltävästä solusta. Elämä syntyy elämästä. Elämä synnyttää elämää synnyttää elämää synnyttää elämää.” (s. 300) 

”--- aikuisia oli kahta lajia. Jotkut olivat --- onnettomia olentoja jotka kolusivat maata löytääkseen jotakin mitä loukata. Toiset olivat sellaisia --- jotka kulkivat zombeina ympäriinsä ja tekivät kaiken mitä heidän oli tehtävä voidakseen jatkaa ympäri kulkemista.” (s. 301-302) 

“--- maailmankaikkeus halusi tulla huomatuksi. Me taas haluamme että maailmankaikkeus huomaa meidät, että se välittää edes vähän siitä mitä meille tapahtuu – ei minään kollektiivisena tiedostavana elämänä vaan yksilöinä.” (s. 306) 

”--- tuskan kanssa voi elää.” (s. 325) 

”--- maailmaa ei ole tehty ihmisiä varten, meidät on tehty maailmaa varten.” (s. 332) 

”Maailma ei ole toiveiden toteuttamistehdas” (läpi kirjan)

P.S. Katsoin leffan. Oli ”hieman” hämmentävää kun elokuvan lopussa huomasin, että se ainoa kohta jonka muistan elokuvasta täydellisesti ei ollutkaan tällä lainaamallani DVD:llä. Hetken asiaa tutkien sain tietää, että en omaa mitään selvännäkijäkykyjä ja ole nähnyt kohtauksia elokuvasta joita ei ole edes julkaistu, vaan aikaisemmalla kerralla olen nähnyt jonkin elokuvan extended version. Minun on pakko myöntää, että vihaan näitä kaiken maailman director’s cut extended exclusive big bang wow versioita. Tai oikeammin niitä ”vajavaisia” elokuvia. Joko näytetään kaikki tai sitten ei näytetä. Ärsyttävää rahastusta! Miksi pitää olla kaksi tai kolme erilaista DVD:tä ja kaikkissa on aina vähän enemmän sisältöä -_- Haluan yhden elokuvan, joka on juuri se miksi se on ajateltukin, extroilla tai ilman. Yksi DVD, yhdellä hinnalla!

Mutta takaisin itse leffaan. Se ei ollut niin hyvä kuin kirja. Hyvä se edelleen oli, olen selvästi visuaalinen ihminen kun leffa pisti itkemään paljon enemmän kuin kirja. Mutta leffasta puuttui liian paljon. Kirjassa oli enemmän ihanaa mustaa huumoria, hahmot jäivät vielä enemmän etäisiksi leffassa ja en ole ihan varma pidänkö esim. Hazelin näyttelijästä. Jokin siinä välillä tökki. Elämänkatsomus poikkesi myös jonkin verran leffan ja kirjan välillä, minun mielestäni. Mutta hieno leffa se silti on. Ja ymmärrän että kirjaa pitää lyhentää ja oikoa ja vaikka mitä elokuvakäsikirjoituksissa. Mutta kyllä nämä selkeästi eri teoksia ovat mutta tukevat kuitenkin toisiaan ihan kivasti. Toivon silti, että leffan katsoneet lukisivat myös kirjan!

Green, John
The Fault in Our Stars (2012)
Tähtiin kirjoitettu virhe
Translator: Helene Bützow
WSOY, 2013
p. 338

Description from Goodreads.com:

Despite the tumor-shrinking medical miracle that has bought her a few years, Hazel has never been anything but terminal, her final chapter inscribed upon diagnosis. But when a gorgeous plot twist named Augustus Waters suddenly appears at Cancer Kid Support Group, Hazel’s story is about to be completely rewritten.

Insightful, bold, irreverent, and raw, The Fault in Our Stars is award-winning author John Green’s most ambitious and heartbreaking work yet, brilliantly exploring the funny, thrilling, and tragic business of being alive and in love.

Warning: Too long post 

Next time in the children and youth literature reading circle at Seinäjoki library we are reading something from John Green. I chose The Fault in our Stars. I’ve wanted to read the novel a long time ago after I watched the movie. It was a fine movie! And this is even finer novel! I’m thinking of buying the novel for myself because I had trouble not to underline the library book. There were so much to quote, that’s one of the things why the novel is so wonderful. I’ve never ever had the urge to underline something in a book until now!

I love the humour in the novel, and how all was so genuine, realistic. The humour is black and it fits perfectly for characters and their situations. What else can you do but to make humour from the situation. With humour you survive! I hope I won’t lose my sense of humour someday. Sometimes it happens and it’s scary. I’ve seen it happen and it was sad. But sometimes, it’s just too hard to keep the humour in your life. But still, you should be able to make jokes about anything! The realism in the novel is wonderful. Things are told as they are, plainly, as they should be told. Sickness isn’t pretty and there’s no glory in it. There’s awfully lot of truths in the novel and it has the view of life which I relate to, and also because of that, the novel felt very personal.

The relationship between Hazel and Augustus is amazing! The characters are great, especially Augustus who seems almost too perfect. These two have the connection which I’ve been dreaming of from teenaged girl. Luckily, there were so much time between watching the movie and reading the novel, I couldn’t quite remember what happened to these two. My memory returned little by little but that was OK. The plot and how it kept going on was splendid.

Unfortunately, Isaac were left too much in the background. Isaac had his moments and it was admirable how much the novel told about Isaac, even though the story concentrated on Hazel and Augustus. With the little details we got to see how wonderful relationship Isaac and Augustus had and Hazel got her part too from Isaac. Still, I would have liked to know more about Isaac. But, maybe there’s so much of it that it would need another book just about him. There’s an idea Green! You should write The Fault in Our Stars again, but from the Isaac’s point of view! I would definitely read it!

What about Van Houten then... the “bad guy”, so to speak. Van Houten was conflicting character. First, you hate him, but in the end you kind of start to understand him, even pity a little. I admit, with all his prickness and especially because of his way to express himself, the character remained quite distant for me. I didn’t quite understand those letters because of the writing. I’m sure there were a lot of interesting references, metaphors, philosophy, truths, but I couldn’t get hang of it. I think I should have known more literature and philosophy to understand Van Houten better. But still, I got interested about An Imperial Affliction. I’m quite sure it would be very hard for me to read if it would be anything like Van Houten’s letters, but it seemed very interesting novel. The novel was described so well that I really thought it to be a real novel! Why not to write it too Green! Or someone else!

Maybe the most complex characters in the novel were Hazel’s parents. I just couldn’t get hang of them at all. The most confusing thing was that at the beginning of the novel the parents seemed very tight-ass, overprotective and fussy, especially the mom. Then suddenly, they are joking around with very dark humour and are more laid-back, but just before the end they start to act like tight-ass and insensitive parents again. Maybe Hazel’s parents had some kind of deeper journey here but I just didn’t notice it or couldn’t get hang of it? Of course the novel deals with the suffering of the parents too and especially Hazel is so worried of the pain she causes to her parents. Still, the parents are left more aside. Maybe there would be an idea for a third book, how The Fault in our Stars goes from Hazel’s parents view.

It was very confusing to find something as familiar as Maslow’s hierarchy of needs in the novel. I just wrote an essay about it on spring and maybe there were even exam about it. I don’t remember anymore. Anyway, in the novel, Maslow’s hierarchy of needs was panned completely. It’s said to be bullshit. But on the other hand, it is, for example from Hazel’s point of view. According to Maslow, Hazel is stuck in the second step of the pyramid – she can’t feel safe, because of the sickness. That’s why Hazel shouldn’t be able to long for love, respect, art or anything else, and that’s just bullshit: sickness doesn’t take your desire to do art or ponder philosophy. The need for it just changes along with the sickness (p. 232, Finnish edition).

I think Green has read his Richard Dawkins or at least get to known of the world’s most famous atheist’s thoughts. There’s so much references to those thoughts in the novel which also Hawkins has brought out. These point of views are strongly my opinions too and that’s why the novel was also so pleasant reading for me. I also liked Hazel’s (and Van Houten’s) thoughts about funerals (and death generally). Like Hazel, I do understand funerals as a ritual and that they are very important to some people, especially for those who believe in some kind of god. But for atheists like me, funerals are more difficult matter, especially because they are so related in religion. I know what you’re supposed to do there, how to act and how the ritual goes. And I also know it’s very important for some that the funeral will go on exactly as it should. But when you have a different kind of grief and when you don’t really need a set rituals at all to grieve, but you would just like to grieve in your own ways, you start to question things. Why funerals are so stuck in with its rituals? Because of these norms and manners which are tightly tied into our cultures, mostly we just have to suck up our own desires (or do something we wouldn’t want to do) to please others. Each one grieves differently, but still it’s some kind of a taboo and still we are doing things within the norm. It’s conflicting. And because of these kind of ponderings I’m still lost in my grief. I believe the novel has helped me little to process things and gave me hope that there are others who also think differently like me, but I think I still have a lot to process yet.

Death is also interesting subject, but it’s very hard one to talk about especially when you are the atheist one. It seems to be so related to religion that even when you talk about it with those who claim to be nonreligious, doesn’t maybe belong in any church or are even atheists, almost always the conversation turns into some kind of heaven, after life etc. There’s so much mystique, myths, uncertainty, doubt, so I do understand why people are hoping there’s something after death. It brings comfort thinking that someday you will see your loved ones, friends etc. again. But, I would still like to understand more this viewpoint. Especially because I believe there’s nothing after death. But, what I do believe is that we kind of attain mortality through our children, through the continuity of DNA. I have pieces, a bit of DNA, from all of my ancestors. In a way they “live” inside me, in my DNA, and if I would ever have children of my own, I would live as long as my children would have their own children and if they would have children and if they would have children. I think it’s a fine thought and after all, it’s scientifically true. I think it’s even more fine than thought about some kind of heaven, after life or reincarnation etc. There’s a wonderful song in Lion King 2 that describes this perfectly – He Lives in You.

As you might have noticed, the novel put me think of lot of things. It was wonderful book. Raw, realistic, loving – it was life. I’m really considering buying the novel. I’m lucky I read it. I’ve heard some complaints about the translation but I didn’t notice any major problems, just few things that could have been translated better. I could read the book in English too. Maybe after few years. I will watch the movie soon again. I just borrowed it from my friend.

I know the post is awfully long already and congratulations if you made it here, but here are my favourite parts from the novel (I hope I can find them in English in Goodreads, if not, I’m trying to do them justice with my own translations):

”Depression is a side effect of dying. (Almost everything is, really).” (Goodreads) 

”There will come a time when all of us are dead. All of us. There will come a time when there are no human beings remaining to remember that anyone ever existed of that our species ever did anything. There will be no one left to remember Aristotle or Cleopatra, let alone you. Everything that we did and built and wrote and thought and discovered will be forgotten and all of this will have been for naught. Maybe that time is coming soon and maybe it is millions of years away, but even if we survive the collapse of our sun, we will not survive forever. There was time before organisms experienced consciousness, and there will be time after. And if the inevitability of human oblivion worries you, I encourage you to ignore it. God knows that’s what everyone else does.” (Goodreads) 

”Some people don’t understand the promises they’re making when they make them.” (Goodreads) 

”Love is keeping the promise anyway.” (Goodreads) 

”Worry is yet another side effect of dying.” (Goodreads) 

”Contemporaneity, --- specializes in the kind of battles wherein no one loses anything of any value, except arguably their lives.” (Goodreads) 

”It’s badly said that there’s meaning only that kind of life and death which have a purpose.” (Translation) 

”We are speaking of a novel, --- not some historical enterprise.” (Goodreads) 

”--- this childish idea that the author of a novel has some special insight into the characters in the novel… it’s ridiculous. That novel was composed of scratches on a page, ---” (Goodreads) 

”Like all sick children, --- you say you don’t want pity, but your very existence depends upon it.” (Goodreads) 

”You are side effect --- of an evolutionary process that cares little for individual lives. You are failed experiment in mutation.” (Goodreads) 

”Have you ever stopped to think --- why your stupid questions are so important to you?” (Translation) 

”Four Aron Franks without museums, without historical markers, without anyone to mourn them.” (Goodreads) 

”--- it’s not like the Nazis had a monopoly on evil.” (Goodreads) 

”--- most parents don’t know really their children.” (Goodreads) 

”You have a choice in this world, I believe, about how to tell sad stories, and we made the funny choice.” (Goodreads) 

”--- his sob roaring impotent like a clap of thunder unaccompanied by lightning, the terrible ferocity that amateurs in the field of suffering might mistake for weakness.” (Goodreads) 

”--- there is no glory in illness. There is no meaning to it. There is no honor of dying of.” (Goodreads) 

”I thought being an adult meant knowing what you believe, but that has not been my experience.” (Goodreads) 

”I believe the universe wants to be noticed. I think the universe is inprobably biased toward the consciousness, that it rewards intelligence in part because the universe enjoys its elegance being observed. And who am I, living in the middle of history, to tell the universe that it – or my observation of it – is temporary?” (Goodreads) 

”--- nostalgia is a side effect of dying.” (Goodreads) 

”I understand more and more what the word humiliating means.” (Translation) 

”I just want to be enough for you, but I never can be. This can never be enough for you. But this is all you get. You get me, and your family, and this world. This is your life. I’m sorry if it sucks.” (Goodreads) 

”Even cancer isn’t a bad guy really: Cancer just wants to be alive.” (Goodreads) 

”Thinking you won’t die is yet another side effect of dying.” (Goodreads) 

”It’s almost as if the way you imagine my dead self says more about you than either the person I was or whatever I am now.” (Goodreads) 

”--- it infuriated me: You get all these friends just when you don’t need friends anymore.” (Goodreads) 

”Writing does not resurrect. It buries.” (Goodreads) 

”You are going to live a good and long life filled with great and terrible moments that you cannot even imagine yet!” (Goodreads) 

”Funerals --- are for the living.” (Goodreads) 

”It was funeral as any other funeral.” (Translation) 

”Omnis cellula e cellula, --- All cells come from cells. Every cell is born of a previous cell, which was born of a previous cell. Life comes from life. Life begets life begets life begets life begets life.” (Goodreads) 

”--- there were two kinds of adults: There were --- miserable creatures who scoured the earth in search of something to hurt. And then there were people --- who walked around zombically, doing whatever they had to do to keep walking around.” (Goodreads) 

”--- the universe wants to be noticed but that what we want is to be noticed by the universe, to have the universe to give a shit what happens to us – not the collective idea of sentient life but each of us as individuals.” (Goodreads) 

”--- it is possible to live with pain.” (Goodreads) 

”--- the world wasn’t built for humans, we were built for the world.” (Goodreads) 

”The world is not a wish-granting factory.” (Goodreads)

P.S. I watched the movie. I was a “little bit” confused when at the end of the DVD I borrowed, I noticed there wasn’t that one and only scene which I remembered perfectly. I search for a reason for this and found out that no, I don’t have psychic talents and I haven’t seen the missing scenes in my mind, but there’s some kind of extended version of the film which apparently I saw few years ago. I have to admit, I hate those director’s cut extended exclusive big bang wow versions. Or actually I hate those “incomplete” movies. There’s just two option, you show everything or not. Those extended bullshits are just rip-off. Why there has to be two or three kinds of DVDs, and everyone has something more included -_- I want one movie which is as it is, with some extras or without. One DVD with one price!

But back to the movie. It wasn’t as good as the novel. It was still very good and I found out that I’m definitely a visual person, the movie made me cry more than the novel. But there were so much missing in the movie. In the novel, there were much more black humour and the characters were even more distant in the movie, and I’m not quite sure if I liked the girl who played Hazel. Something wasn’t just correct. The novel’s view of life was also little bit different in the movie, in my opinion. But it was great. And I understand you have to shorten novels and straighten things up in a script. But these are definitely a whole different pieces but they support each others nicely. Still I would hope that those who watched the movie will read the novel too!

Nadja Sumanen: Rambo

English below

Sumanen, Nadja
Rambo
Otava, 2015
s. 238

Kuvaus kirjan takakannesta:

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.

Kasiluokan lyhytpnnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta.

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

Nadja Sumanen voitti esikoisteoksellaan Otavan nuortenromaanikilpailun.

Luin kirjan Seinäjoen kaupunginkirjaston uuteen lasten- ja nuortenkirjallisuus lukupiiriin joka on samalla myös minun ihka ensimmäinen lukupiirini jossa olen mukana. Minun on pakko myöntää, että muuten en kirjaan olisi koskaan koskenut. Myönnän myös, että kansikuvilla on paljon vaikutusta kirjavalintoihini ja tässä tapauksessa kansi ei houkuttanut. Jostain syystä olin myös ollut siinä uskossa, että tämä olisi ollut jonkinlainen urheilukirja, joka ei myöskään aiheena kiinnosta yhtään...

Onneksi luin kirjan! Se koukutti jo heti ensimmäisestä luvusta lähtien! Rambosta saatiin kiinnostava hahmo heti ensimmäisessä luvussa.

Rambo on suht’ tavallinen kasiluokkalainen, mitä nyt hän joutuu huolehtimaan masentuneesta äidistään ja samalla elää hyvin köyhää ja rutiinitonta elämää. Hänellä on luultavastikin jonkinlaisia vihanhallintaongelmia ja hänet onkin jo aikoja leimattu ongelmalapseksi/nuoreksi ja syrjäytyneeksi. Minusta Rambo on kyllä kaukana ongelmanuoresta, ainakin sen kuvan mukaan mitä kirjasta saa, Rambon itsensä kertomana. Sisimmässään Rambo on innovatiivinen, huolehtiva, ilmastomuutoksen pysäyttäjä, filosofinen, mielikuvituksellinen ja sinnikäs nuori mies joka ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa itseensä. Pitkin kirjaa Rambo vaikuttaa jopa paljon itseään vanhemmalta mutta ajoittain teiniys tulee kyllä esiin. Tämä oli hieman hämmentävää välillä. Kovan kuoren alla on kuitenkin poika joka mieluummin katsoisi vaikka Muumeja kuin pelaisi K-18 pelejä pelkkiä kirosanoja suustaan päästävän kaverinsa kanssa. Rambo saakin erilaisen kesän päästyään äitinsä miesystävän, Riston, vanhempien mökille.

Tuo mökki oli ihana! Syksyn alkaessa oli tuskaista lukea niin ihanaa kesäidylli -kuvausta mitä kirjassa oli! Tuli kaipaus kesään ja omaan mökkiin. Mökin asukkaat olivat myös upeita. Riston vanhemmat olivat mielenkiintoista ja ihanaa väkeä. Annikki 

”... ei teeskennellyt olevansa yhtään enempää kuin oli, mikä antoi toisellekin luvan olla oma itsensä, ihan sellaisenaan.” s. 39. 

Tuollaisia ihmisiä tarvittaisiin lisää! Erkki oli myös mielenkiintoinen jurottaja jonka maailmasta sai pieniä vihjeitä pitkin kirjaa.

Ärsyttävimmät hahmot olivat ehdottomasti Liina ja tämän vanhemmat. En myöskään pitänyt Ristosta aluksi. Liina oli hyvin ärsyttävä teinityttö jota ei kiinnostanut mikään (paitsi kännykkä ja hevoset). Liinan perhesuhteet oli kyllä kamalaa luettavaa, siinä oli vanhemmat joiden ei olisi koskaan pitänyt lasta hankkia. Kävi Liinaa sääliksi ja Liinan käytös osittain ehkä selittyikin suhteesta vanhempiin. Mutta oli Liinallakin hetkensä.

Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja pian kävikin ilmi, että asiat eivät välttämättä olekaan niin mustavalkoisia kuin mitä luuli. Kirjan teemana tuntui olevan myös se, että kukaan ei ole ongelmaton. Kaikilla kirjan henkilöillä oli ongelma jos toinenkin ja kirjan henkilösuhteet olivat vaikeita. Ongelmia myös ratkaistiin mutta harmikseni joidenkin onelmat jäi pintapuolisiksi ja joidenkin ongelma jäi lopulta ehkä hieman ratkaisemattakin. Oli kuitenkin mahtavaa lukea kolmen eri sukupolven välisistä suhteista, ongelmista ja näkemyksistä. Näin asiat varmasti jonkin verran eri vinkkelistä kuin kirjan kohderyhmä. Minun näkökulmastani katsottuna kirjan vanhin sukupolvi oli kuin omat vanhempani, keskimmäiset olivat samaa ikäluokkaa kuin minä ja nuorimmaiset uutta sukupolvea.

Kirja pomppi tunnelmasta toiseen mutta se oli vain hyvä asia. Oli rankkaa masennusjuttua, kaunista kesäidylliä, teinikipuilua, ihastumista, pelottavia ja ahdistavia kohtia mutta heti perään rauhoittavaa ja mielenkiintoista keskustelua.

Kirjasta löytyi kirjoja ja musiikkia. Yksi lempikohtani onkin yöllinen autoajelu Miljoonasateen Olkinainen –biisin tahtiin. Jos mahdollista niin kohta kannattaa lukea Olkinaisen soidessa taustalla. Itse ainakin sain kohdan sopimaan täydellisesti musiikkiin. Kohta oli samalla kertaa ahdistava ja upea. Toinen lempikohtani oli kirjan ainoa oikein kunnollinen urheilukohta (en olisi ikinä uskonut!) kirjan loppupuolella.

Kirjassa käsiteltiin kyllä paljon erilaisia vaikeitakin asioita vaikka sivuja on vain 238. Lopussa monet ongelmat ratkeavatkin mutta muutama jää harmillisesti auki. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lopussa, mutta uskon, että oma elämäntilanne saattoi vaikuttaa vahvasti kyynelten vuodattamiseen. Kirja riippaa välillä niin läheltä mutta silti niin kaukaa omia kokemuksia. Mutta siteeratakseni Erkkiä 

”Elämä menee niin kuin se menee.” s. 214.

Sumanen, Nadja
Rambo
Otava, 2015
p. 238

Description from the back cover:

Did I feel different? No I didn’t. I was. That’s why the school went how it went. I couldn’t stay on the bench, but tried to pour under it. If they’d let me choose, I would have been just a normal guy called Jani.

A boy in his eight grade has already many labels stuck on him. But Rambo isn’t quitter. He has decided to stop the climate warming, broke the record of hanging from hands and get her mother from the depths of depression.

Morning swim. Breakfast. Macaroni casserole. Coffee and bun at three o’clock. The Paradise was nearer than Rambo had ever could dream of. Summer weeks spent in cottage owned parents of mother’s new boyfriend, Rat, brings some caring adults into Rambo’s life. And also a girl called Liina.

With her first work Nadja Sumanen won the Otava youth literature competition.

I read the novel for reading circle of Seinäjoki library which concentrates on children and youth literature, which is also my very first reading circle I’m in. I must admit, I wouldn’t never have taken this novel into read without the reading circle. I also admit that I choose novels by their cover and this wouldn’t be my chose because of the cover. And I don’t know why but I thought this to be some kind of sport novel and I don’t like sport themes either…

Luckily, I read the novel! It hooked me up straight at the first chapter! Rambo was very interesting character straight at the beginning.

Rambo is quite ordinary eight grader, although he is taking care of his depressed mother, and at the same time he lives very poor life with no routines. Apparently, he also has some anger management issues and he’s been labelled into problem child/youngster and socially excluded. But in my opinion, Rambo was far from problem youngster, what I got from the novel, told by Rambo himself. Deep inside Rambo is innovative, caring, climate change stopper, philosophic, imaginative and tough young man who doesn’t care what others think. Along the novel Rambo seems more mature than he is but at times the teenage years are shown. This was a little bit confusing at times. But beneath the hard shell there’s just a boy who would rather watch Moomins than play X-rated console games with friend who talks only with swear words. Luckily, Rambo gets a different summer in the cottage owned by the parents of his mother’s boyfriend, Risto.

That cottage was wonderful! At the beginning of autumn it was painful to read such lovely summer idyll descriptions! I missed the summer and I would like to have my own cottage. Residents were also wonderful. Risto’s parents were interesting and wonderful folk. Annikki

 “… didn’t pretend to be more than she was and that gave the others permission to be what they were, as they were.” p. 39. 

We need more those kind of people! Erkki was also very interesting grumpy old man whose world you’ll get into little by little while reading further.

The most annoying characters were definitely Liina and her parents. I also didn’t like Risto at the beginning. Liina was very annoying teenaged girl who didn’t care about anything (except her phone and horses). The family relations between Liina and her parents were awful to read, there you’ll see parents who shouldn’t be parents. I pitied Liina and I think that some of her bad manners were caused because of the bad relationships with her parents. But Liina also had her good moments.

There were a lot of interesting characters in the novel and soon I found out that everything isn’t just black and white. The theme seemed to be that everyone has problems. Every character had his or her own problem or two, and all relations were somewhat difficult. Some problems were solved but others were left unresolved or shallow. Nevertheless, it was interesting to read about relations, problems and views of three different generations. I think I saw them little bit more different than those who were the main group for this novel. In my point of view, the oldest generation was like my own parents, the middle generation was about my age and the youngest was the new generation.

The mood in the novel was jumping rapidly but it was a good thing. There was hard depression, beautiful summer idyll, teenage angst, crush, scary and distressing parts but next calming and interesting conversations.

There’s even a music and other novels in this. One of my favourite parts in the novel was the car drive with Miljoonasade’s Olkinanainen song playing in the background. If possible, I’d recommend listening the song at the same time while reading the part. For me, it fit perfectly into the scene. The scene was distressing but still wonderful at the same time. The other favourite part in the novel was the only sport scene (you would have never guessed!) at the end of the novel.

The novel deals with many different difficult themes, even though there’s only 238 pages. In the end, many problems get solved but not all. I did made some tears while reading the novel but that might be just because my own life situation at the moment. The situations in the novel are so close but still so far from my life. But I would like to quote Erkki on this 

“Life goes on as it does.” p. 214. 

Liebster Award

Sain Liebster Awardin kauan sitten. Nyt sain sen uudestaan ja täytyy myöntää, että se on tällä kertaa paljon kauniimpi. Kiitos Mira Neverendinglystä!

Nämä ovat säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ja näitä Mira kysyy:

1. Mikä oli viime vuoden paras lukemasi kirja?
2. Minkä kirjan hahmon haluaisit parhaaksi ystäväksesi?
3. Minkä kirjan haluaisit kaikkien lukevan?
4. Minkä kirjan olet lukenut jonkun suosituksesta, mutta et pitänyt?
5. Minkä kirjan toivoisit itse kirjoittaneesi?
6. Kuka on suosikkikirjailijasi?
7. Millainen kirjan miljöö kiehtoo sinua eniten?
8. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?
9. Mitä haluaisit lukea loppuvuonna?
10. Mitä ovat kirjalliset haaveesi?
11. Mikä lukemisessa on parasta?

Taas hankalia kysymyksiä :D

1.       Mikä oli viime vuoden paras lukemasi kirja?
Katsotaanpa mitä Goodreads tilini sanoo :) Vau, olen lukenut aika paljonkin hyviä kirjoja jotka voisi mieltää viime vuoden parhaaksi! Mutta luulen, että annan Parhaan kirjan –palkinnon Terhi Rannelan Läpi yölle. Ja miksi? Voit ottaa siitä selvää postauksesta jonka kirjoitin kirjasta.

2.       Minkä kirjan hahmon haluaisit parhaaksi ystäväksesi?
Tämä on vaikea kysymys. Kirjoissa on niin paljon ihania hahmoja! Haluaisin tutustua kaikkiin ja ystävystyäkin! :D Jos valitsin kirjoista joita olen nyt lähiaikoina lukenut sanoisin varmaankin Tanskandogi Honeyn H.Y. Hannan The Big Honey Dog Mysteries –kirjoista. Honey on niin ihana jättiläinen. Ja toki haluaisin, että pystyisin ymmärtämään Honeya ja Honey pystyisi tietenkin ymmärtämään minua :D

3.       Minkä kirjan haluaisit kaikkien lukevan?
Maailmassa on niin paljon upeita kirjoja! Ja tiedän, että monet ovat ne jo lukeneetkin. Tiedän, että alatte olla jo korvianne myöten täynnä kuulemasta H.Y. Hannan The Big Honey Dog Mysteries –kirjoista mutta haluaisin todella kirjojen saavan enemmän näkyvyyttä. Vaikkakin, on vaikea sanoa pitäisikö aivan KAIKKIEN ne lukea, mutta ainakin joidenkin :)

4.       Minkä kirjan olet lukenut jonkun suosituksesta, mutta et pitänyt?
Helppo kysymys! Luin juuri sellaisen! Kaisa Ikolan ja Minna Kulmalan Hullu luokka. Voit lukea siitä täältä.

5.       Minkä kirjan toivoisit itse kirjoittaneesi?
Totta kai jokainen haluaa olla bestseller kirjailija! Olisi ollut aika mahtavaa jos se olisinkin ollut minä eikä J.K. Rowling joka kirjoitti Harry Potterit :D Enkö olekin vaatimaton? xD Vaikkakin, olisin tehnyt lopusta erilaisen...

6.       Kuka on suosikkikirjailijasi?
En ole ihan varma onko minulla suosikkikirjailijaa. Luulen, että pidän ehkä eniten Trudi Canavanista, ainakin hän on oikeastaan ainoa kirjailija jonka tuotoksia seuraan. Ja haluaisin lukea hänen kaikki teoksensa. Joten ehkä hän on sitten suosikkini.

7.       Millainen kirjan miljöö kiehtoo sinua eniten?
Maalaismaisemat, metsät, fantasia maailmat, vanhat pienet kaupungit, kylät, kartanot. Etköhän saa kiinni ideasta?

8.       Mikä on viimeisin ostamasi kirja?
Se oli joko H.Y. Hannan The Big Honey Dog Mysteries -kirjat Amazonista tai sitten Charles Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kirpputorilta.

9.       Mitä haluaisit lukea loppuvuonna?
Kaiken? En varsinaisesti tee tavoitteita lukemisessa. Kunhan nyt lukisi edes jotain mitä haluaakin (eikä vain koulukirjoja kun koulu alkaa taas syyskuussa). Mutta ehkä haluaisin yrittää lukea Charles Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit joka odottaa minua opiskelija-asunnossani Seinäjoella.

10.   Mitä ovat kirjalliset haaveesi?
Saada enemmän aikaa jotta voin tehdä jotain? Haluaisin todella kääntää H.Y. Hannan The big Honey Dog Mysteries –kirjat. Haluaisin myös kirjoittaa oman lastensarjan tai kuvakirjoja. Minulla on muutama idea mielessä. Minulla on myös suuri unelma rock –musikaalista.

11.   Mikä lukemisessa on parasta?
Lukeminen itsessään. Ja hyvät tarinat tietenkin! Ne hetket ovat korvaamattomia kun todella uppoudut kirjan maailmaan ja unohdat kaiken muun. Se on harvinaista, mutta kun se tapahtuu, se on taikuutta! Ja rakastan kirjoja. Jopa niiden kosketteleminen ja katseleminen on minulle tarpeeksi. Nautin kauniista kirjoista.

Siinäpä se. Minun pitäisi nyt keksiä kelle tämän palkinnon antaisin… Se on vaikeaa. En oikein tiedä kenelle tämän antaisin… Tällä hetkellä minulla ei ole ollut juurikaa aikaa lukea blogeja, vaikkakin minulla niitä 100 syötteessäni onkin. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen palamaan teihin kaikkiin.

En edes tiedä lukeeko minun blogiani kukaan… Tai no, tiedän, että teitä on muutama. Joten ole hyvä, ota tämä palkinto lahjaksi siitä, että vieläkin jaksat seurata minua ja hassuja yrityksiäni tuottaa edes jotain kirjoittamisen arvoista. Ja jos päätät ottaa lahjan vastaan ja vastata kysymyksiin kerrothan siitä minulle, jotta voin edes sen verran tulla käymään blogissasi ja lukea edes sen postauksen :D

Tässä ovat kysymykseni:

1. Missä kirjallisessa maailmassa haluaisit asua?
2. Kirja johon palaat ajoittain aina takaisin?
3. Mikä on lempipaikkasi lukea?
4. Mikä oli viimeisin kirja jonka luit?
5. Mitä yleensä syöt elokuvateatterissa?
6. Mikä on lempi kahvilasi/pubisi/ravintolasi?
7. Milloin viimeksi kävit kirjastossa?
8. Mitä teit siellä?
9. Minkä elokuvan näit viimeksi?
10. Mikä on lempi vuodenaikasi?
11. Kumpi on parempi: kirje vai sähköposti?

I got Liebster Award a long time ago. Now I got it again, but this time it’s much more beautiful. Thank you Mira from Neverendingly.

These are the rules:

1. Thank the one who gave you the award and link back to one’s blog.
2. Display the award in your blog.
3. Answer the 11 questions made by the giver.
4. Name 5-11 blogs who would also deserve this award and who has less than 200 readers.
5. Make 11 questions to those awarded so they can answer them.
6. Put the rules of the award in to the post
7. Inform those blogs who you decided to give the award to and link your post to them so they know what to do.

These are my questions from Mira:

1. What was the best book you read last year?
2. Which book’s character you would like to have as your best friend?
3. Which book you would like everyone to read?
4. Which book you read because someone recommended it, but you didn’t like it?
5. Which book you wish you would have written it yourself?
6. Who is your favourite author?
7. What kind of milieu fascinates you the most in a book?
8. What was the last book you bought?
9. What would you like to read before the year ends?
10. What are your literary dreams?
11. What’s best in reading?

Again, difficult questions :D

1.       What was the best book you read last year?
Let me check my Goodreads account :) Wow, I read many books that could be nominated as best book! I think I give the Best Book award to Läpi yön by Terhi Rannela. And why? You can find out from the blog post I wrote about the book.

2.       Which book’s character you would like to have as your best friend?
This is tricky question. There’s so many wonderful characters in books! I would like to know them all and be friends with everyone! :D If I could choose from the books I’ve read lately I would say Honey the Great Dane from The Big Honey Dog Mysteries by H.Y. Hanna. She’s such a sweet giant. And of course I would like to understand her and she could understand me :D

3.       Which book you would like everyone to read?
There’s so much wonderful books! And I know many are already reading them. I know that you are sick of hearing The Big Honey Dog Mysteries by H.Y. Hanna by now, but I would really like the book series to get more publicity. Although, it’s difficult to say if EVERYONE needs to read it but at least most :)

4.       Which book you read because someone recommended it, but you didn’t like it?
Easy question! I just read one! Hullu luokka by Kaisa Ikola and Minna Kulmala. You can read about it here.

5.       Which book you wish you would have written it yourself?
Of course you want to be a bestseller author! It would have been wonderful if it would have been I who wrote Harry Potter, not J.K. Rowling :D Modest, am I? xD Although, I would have changed the ending…

6.       Who is your favourite author?
I’m not really sure if I have favourite author. I think I like Trudi Canavan the most, at least she’s almost only author I try to follow what she’s publishing. And I would like to read everything she writes. So maybe she’s my favourite.

7.       What kind of milieu fascinates you the most in a book?
Country sides, forests, fantasy worlds, old little towns, villages, mansions. You’ll get the idea?

8.       What was the last book you bought?
It was either all the The Big Honey Dog Mysteries books by H.Y. Hanna from Amazon or The Posthumous Papers of the Pickwick Club by Charles Dickens from flea market.

9.       What would you like to read before the year ends?
Everything? I don’t really set reading goals. It’s good if I could read at least something I want (and not only school books again when school starts on September). But maybe I could want to try to read the Posthumous Papers of the Pickwick Club by Charles Dickens which is waiting for me in my student apartment at Seinäjoki.

10.   What are your literary dreams?
To get more time to do something? I would really like to try translate The Big Honey Dog Mysteries by H.Y. Hanna. I would also like to write my own children’s series or write some picture books. I have few ideas on my mind. I also have a big dream about rock musical.

11.   What’s best in reading?
Reading itself. And a good stories of course! Those times are priceless when you really get into the world and forget everything else. It’s rare, but when it happens, it’s magic! And I love books. Just looking and touching them is enough for me. I enjoy a beautiful book too.

So, that’s it. I should think some who I would like to give this to… It’s very hard. I don’t know who to give this… At the moment I haven’t really have time to read blogs, although I do have about 100 blogs I’m following. Maybe someday I can still come back to you all.

I don’t even know if someone is reading my blog… Well, I know there are some. So please, take this award as a token of gratitude for still following me and my silly attempts of writing anything worth of posting. And if you do accept this award and answer all the questions, please let me know so I can come back to you to read at least that post :D

Here are my questions:

1.  Which literature world would you like to live in?
2. The book you come back at times?
3. Which is your favourite place to read?
4. Which was the last book you read?
5. What do you eat in cinema?
6. Your favourite café/pub/restaurant?
7. When was the last time you went to the library?
8. What did you do there?
9. Which was the last movie you saw?
10. Which is your favourite season?
11. Which one you prefer the most: letter or email?

Anna Hallava: Operaatio Huulituli / Operation Lipfire

Hallava, Anna
Operaatio Huulituli
WSOY, 2016
s. 302

Kuvauskirjasampo.fi:

Fantasianmakuinen chick lit –herkkupala nuorille.

Hersyvän hauskan Sammakkoprinsessan teospari, jossa teinikeiju Ofelia yrittää kiertää suudelmakieltonsa lemmenliemillä – katastrofaalisin seurauksin.

14-vuotias Ofelia viettää kaksoiselämää – tavallisella yläasteella hän on kuin kuka tahansa teini, mutta keijuvaltakunnassa häntä ollaan vihkimässä kruununprinsessaksi. Kummassakin todellisuudessa suurinta huolta aiheuttaa poikaystävän hankkiminen, mikä on kuningattaren antaman Keijulahjan takia enemmän kuin haasteellista. Ainakin ennen kuin Ofelia kuulee kielletystä taikaliemestä, Huulitulesta...

Operaatio Huulituli pursuaa chick lit –tyylin kommelluksia ja tyttöenergiaa, ja loppuratkaisu on sulaa sokeria!

14 vuotias päähenkilö, keijuja, poikaongelmia, chick litiä… ei minun heiniäni. Vai onko?

Oli se! Kuka olisi uskonut että rakastaisin tätä kirjaa niin paljon! Okei, rakastin ensimmäistäkin osaa. Tämä oli jatko-osa Sammakkoprinsessalle jonka luin viime vuonna. Luulen että pidin tästä jopa enemmän. Täydellistä kesälukemista. Kevyttä, hauskaa, nopeaa, helppoa. Toivon todella että tästä olisi tulossa toinen jatko-osa. Kirjan loputtua jäi vielä selvittämättömiä tapauksia.

Täytyy kyllä myöntää, että Ofelia, päähenkilö, oli aika ärsyttävä välillä. Mutta hei, kukapa teinityttö ei olisi!? Mutta onneksi hänelläkin on hetkensä kun hän alkaa vihdoin ottamaan vastuuta ja ajattelemaan oikeasti. Ne olivat hienoja hetkiä. Kirjassa oli myös hienoja koukkuja jotka pistivät miettimään mitä tapahtuu seuraavaksi ja vaativat lukemaan lisää ja lisää. Ja sitten on vielä huumori ja kieli. Kieli on täydellistä vaikka se onkin sellaista mitä voisin kuvitella nykyteinien käyttävän ja jotkin sanoista olivat kyllä aivan liian höttöä, joka minulle. Mutta minusta se oli vain hyvä. Kirjailijoiden on hyvä pysyä nuorten tekemisissä ja sanomisissa mukana jotta voisivat kirjoittaakin heille. Huumori oli kuin missä tahansa chick litissä, oikein viihdyttävää.

Uskon että olisin rakastanut tätä kirjaa teininä. Voi niitä mielikuvitusmatkoja joita olisin tehnyt kirjan luettuani, seikkailut keijumaassa, kruunuprinsessana oloa, söpöjen poikien tapaamista, oma henkivartija joka seuraa joka paikkaan... Hyvä on, minun on tunnustettava, menin tuolle matkalle kirjan loputtua. Olen edelleen sama itseni :D

Toivon todella että tästä tulisi vielä toinen jatko-osa! Vakoilin Anna Hallavan  sivuja ja sain tietää että hän on julkaisemassa taas kirjan seuraavana vuonna vaan ei tästä sarjasta. Tämän sarjan jatkosta ei ole mitään puhetta. Mutta sellainen täytyy olla tulossa! Haluan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Asioita jäi vielä selvittämättä!

Hallava, Anna
Operaatio Huulituli
WSOY, 2016
p. 302

Description from kirjasampo.fi:

A Fantasy and chick lit treat for youths.

In this novel, which is the sequel for the bubbling book Sammakkoprinsessa, Ofelia is trying to avoid her kissing ban with a potion – with catastrophic consequences.

14-year-old Ofelia is living double life – she’s an ordinary teenager in secondary school but in the fairy kingdom she’s soon to be initiated as Crown princess. In both realities there’s one big problem – how to get a boyfriend – and because of the Queen’s Fairy present it’s more than challenging. At least before Ofelia hears about the forbidden potion, Huulituli…

Operaatio Huulituli is full of funny mishaps and girl power that are typical in chick-lit genre and the ending is just pure melted sugar!

14-year-old main character, fairies, boy problems, chick lit… not my cup of tea. Or was it?

It really was! Who would have thought that I would love this book so much! Well, OK, I loved the first one too. This was a sequel to the Sammakkoprinsessa which I read last year. I think I liked this even better. It was perfect summer reading. Light, fun, fast, easy. I really hope that there’s another sequel coming. The novel ended with some unfinished things.

I must admit that Ofelia, the main character, was a little bit annoying at times. But hey, who teenage girl wouldn’t be!? But luckily she has her moments when she really starts to show some responsibility and real thinking. Those were fine moments. There were also wonderful hooks in the novel which kept you guessing what would happen next and kept you wanting to read more and more. And then there’s the humour and language. The language is just perfect, even though I think it’s something that now-a-days teenagers would use and some words are just too sweet, even for me. But I think that is just good thing. Authors should keep on track what youths are doing and saying so they can write to them. The humour is like in any chick lit, very amusing.

I think I would have loved the book when I was a teenager. Oh, those imaginary trips I would have taken after reading, adventuring in fairyland, being a crown princess, meeting cute boys, having a bodyguard at all times… OK, I must admit, I did went on that trip just after I finished the book. I’m still me :D

I really, really wish there would be another sequel! I sneaked up Anna Hallava’s pages and found out that she is publishing book next year but not for this series. There’s no mention about another sequel. But there must be! I want to know what happens next. There’s still unfinished things!