Mila Teräs: Telma ja kuiskausten koulu

English below

Teräs, Mila
Telma ja kuiskausten koulu
Otava, 2012
s. 126

Kuvaus takakannesta:

Ekaluokkalaisella Telmalla on salaisuuskorva, joka johdattaa hänet huimiin seikkailuihin.

Salaisuuskorvasta on Telmalle yleensä paljon iloa, mutta nyt ei. Nyt se kuulee pelkkää sipinää ja supinaa Veeran syntymäpäivistä. Tulossa on hurjan hauskat juhlat, ja melkein kaikki on kutsuttu. Kaikki paitsi Telma. Onneksi Telma pääsee Eetun kanssa vierailulle Tyrkyluotoon.

Saaressa asuvalta noidalta lapset saavat paljon tavaraa vietäväksi koulun kirpputorille. Kapineiden joukossa on salaperäinen unikone, josta on Telmalle arvaamatonta apua.


Olen saanut puolen vuoden erikoiskirjastonhoitajan sijaisuuden Kurikan kirjastosta. Vielä tämän kuun olen tittelillä kesätyöntekijä ja aloitan tosihommat elokuussa mutta toki jo nyt aloittelen hommia tässä kesätyön varjolla.

Yhtenä tehtävänäni on vinkata ainakin Kurikan ja Jurvan kaikki 3. luokkalaiset. Sitä varten luen nyt paljon lasten romaaneja ja helppolukuisia koska olen täysin tietämätön tästä maailmasta. Omat kokemukseni 90-luvulta eivät oikein enää päde :D Aloitin tutustumisen Telmalla

***

Välitunnilla kuhistaan. Veeralla on syntymäpäivät tulossa. Vieraslistalle ei tosin pääse kuka tahansa. Syntymäpäivillä tulisi olemaan superhauskaa: siellä on ongintaa, naamiaiset, tanssia ja paljon herkkuja. Veera ja tämän paras kaveri Ida puhuvat synttäreistä koko ajan ja muut tytöt jännittävät kuka lopulta pääsee vieraslistalle ja saa kutsun. Veera käyttää ilkeyttään tilannetta hyväkseenkin ja mm. vaatii luokkatovereiltaan tekoja ja lahjoja vastalahjaksi siitä että pääsisivät vieraslistalle. Yksikin väärä sana tai teko niin vieraslistalta voi myös vetää yli nimiä.

Lopulta tulee kutsujen jako aika ja kaikki muut saavatkutsun paitsi Telma ja luokan hiljainen lukutoukka Rillamari. Telmasta tuntuu pahalta kun häntä ei kutsuttu. Nyt hän jäisi kaikesta hauskasta pois eikä voisi osallistua keskusteluihin joita käytäisiin pitkälle synttäreiden jälkeen. Pahaa olo ei auta myöskään se, että muut luokkalaiset ilkkuvat Telmalle koska tämä ei saanut kutsua.

Onneksi Telma ei ole aivan yksin. Hänellä on lepakkoja rakastava ystävä Eetu, joka on ollut kipeä ja sikis poissa koulusta, sekä naapurissa asuvan mummelin Villa-kissa. Telma ei ehdi kauaa surra syntymäpäiviä koska Telma, Eetu, näiden äidit sekä Villa-kissa lähtevätkin viikonlopuksi Tyrskyluotoon juhlimaan Lempi Lammen toisen nimen juhlaa ja syömään hutiluspullia.

Laivamatkalla Tyrskyluotoon Telma ja Eetu törmäävät noitaan! Noita on saaren asukki Maribet Korpivuori. Laivasta poistuessaan tämä tiputtaa vahingossa kahvipannunsa kannen jonka Telma ja Eetu löytävät. Lapset päättävätkin palauttaa kannen jottei sille tulisi ikävä pannua.

Maribet Korpivuoren luona tulee puheeksi, että Telman ja Eetun luokka järjestää kirpputorin jotta luokka saisi kerättyä rahaa luokkaretkeään varten. Maribet Korpivuori antaakin lapsille paljon tavaraa kiitokseksi kannen palauttamiseksi. Tavaroiden joukossa on salaperäinen unikone.

Tyrkyluodolta palattuaan Telma ja Eetu kiertävät kerrostalonsa naapureita läpi ja saavatkin monelta talon asukkaalta mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Mm. Tötterware astia omenan puolikkaalle.

Unikone on tosin erikoisin esine minkä lapet saavat ja se tempaiseekin Telman jännittävään seikkailuun. Seikkailulla on kuitenkin odottamaton vaikutus moneenkin odottamattomaan ihmiseen.

***

Pidin tästä kirjasta. Siinä oli paljon ihania sanoja ja nimiä. Kuten hutiluspulla. Kirjassa oli myös paljon pieniä asioita myös aikuisille esim. Tyrskyluoto ja Tötterware astiat. Tarina linkittyy jännittävästi yhteen pienistä yksityiskohdista loppua kohden.

Telman ja Eetun tavarankeruu kierros kerrostalossa oli ehkä hieman turhan pitkä vaikka tavarat ja hahmot olivatkin hauskoja.

Telman salaisuuskorvaa en tosin ymmärtänyt. Ehkä se selitetään aikaisemmissa kirjoissa paremmin mutta tässä kirjassa se ei oikein tullut esiin.

Teräs, Mila
Telma ja kuiskausten koulu
Otava, 2012
p. 126

Description from the back cover:

The first-grader, Telma, has a secret ear which leads her into wild adventures.

Most of the times there lot of joy from the secret ear but not now. Now it hears only whispers and murmurs about Veera's birthday party. There's going to be super fan party and almost everyone are invited. Except Telma. Luckily Telma and her friend Eetu goes for a visit in Tyrskyluoto.

In the island there a witch who gives lot of stuff to children for their school's flea market. Among other things there's mysterious dream machine which comes handy for Telma.


I got a half year substitution work as an children and youth librarian at Kurikka library. For this month my title is still summer help but I start my real job in August but of course I do some work even now when I'm doing my summer job period.

One of my tasks is to held book talks for all the third graders at least in Kurikka and Jurva. That's why I'm now reading lot of children novels and and easy read book because I'm total oblivious about this world. My own experience from 90's is well out dated :D I started my familiarisation from Telma.

***

There's buzz going on a break. Veera's birthday is coming. Anyone can't get to the guest list. The birthday party would be super fun: there's going to be fishing, masquerade, dancing and lot of yummies. Veera and her best friend Ida are constantly talking about the birthday party and other girls are being nervous of who is going to be on the guest list and who is going to be invited to the party. Veera is mean and uses the situation for her own benefit for example demanding gifts and deeds from her classmates for exchange to get in the guest list. One wrong word or act and it would be easy to score off names from the list.

Finally Veera gives away the invitations and all get the invitation to the party except Telma and the class' silent book worm, Rillamari. Telma feels bad because she wasn't invited. Now she would miss all the fun and she wouldn't be able to join into conversations of the party which would last forever after the party. And it doesn't help that other classmates are mocking her because she didn't get the invitation.

But luckily Telma isn't still alone. She has her friend Eetu who really loves bats, Eetu has been sick and couldn't attend school. She also has her neighbor granny's cat, Villa, as her friend. Telma can't pout long because Telma, Eetu, their mothers and Villa the cat are going for a weekend trip at Tyrskyluoto to celebrate the second name day of Lempi Lampi and to eat hutilus buns.

On the ship Telma and Eetu sees a real witch! The witch is Maribet Korivuori and she lives on the Tyrkyluoto island. When getting off the ship she accidentally drops her lid of her coffee pot which Telma and Eetu finds. The children decides to return the lid so it wouldn't miss the pot too much.

When they get to Maribet Korpivuori's place it came up that the children's class is organising a flea market to raise up money for their field trip. As in return Maribet Korpivuori gives a lot of stuff for children. Among the wares there is also mysterious dream machine.

After Telma and Eetu come back from Tyrkyluoto they start to gather more goods for the flea market and they ask from their neighbors some. They get lot of strange objects from the neighbors, for example a Tötterware container for a half an apple.

But the most bizarre thing is the dream machine and it takes Telma in an exciting adventure. The adventure has unexpected impact for many unexpected character.

***

I really liked this book. There were lot of wonderful words and names. Like hutilus bun. There were also lot of little things for parents too, like Tyrskyluoto and Tötterware containers. The story is linked excitingly together with little details until the end.

I think the part where Telma and Eetu were gathering the goods for the flea market from their neighbors might have been a little bit too long although the goods and characters were funny.

I didn't quite understand Telma's secret ear, though. Maybe it's explained more in the earlier books but in this book it didn't really show.

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja

English below

Vuorinen, Juha
Juoppohullun päiväkirja
Supla, 2017
Äänikirja

Kuvaus kirjasampo.fi:

Juoppiksella on melkein aina putki päällä, töistä ei niin väliksi. Olunen, kossu tai/ja pirtu maistuu aamulla tai/ja päivällä tai/ja iltapäivällä tai/ja illalla tai/ja yöllä tai/ja aamuyöllä. Kyllä Juoppis joskus myös nukkuu. Ja näkee hirveitä painajaisia. Ja valveillaoloaikanansa saa joskus ihmeen paljon puuhasteltua kaikenlaista. Ja sitten on kankkusta, ripulia ja huonoa oloa... ja naisia - erilaisia "pimpun" tarjoajia ympärillä pilvin pimein. Juoppis on sikamainen jätkä, josta kauhean moni tykkää. Ei kai siihen ole mitään sen kummempaa sanomista. Sanokoon juoppi:

"Tänään oli mun nimpparit. Juhlin yksin viinapullojen seassa. Juhlin aika paljon, koska en muistanut illalla enää etunimeäni sukunimestä puhumattakaan. Oli noloa vastata puhelimeen, että en tiedä olenko kotona."


Kuuntelin tämän äänikirjana. Tai no, enemmän ja vähemmän. Kuuntelin työmatkoilla, saatoin välissä välillä nukahtaakin. Mutta eipä se kauheasti haitannut.

En oikein pitänyt tästä. Ymmärrän kyllä miksi monet pitävät, olihan se ihan hauska välillä, mutta enimmäkseen jutut vain ärsyttivät kuin naurattivat.

Ei ollut mun juttu, taitaa jäädä muut lukematta/kuuntelematta.

Harmitti myös kun tätä Suplan äänikirjaa oli kai lyhennelty joiltain osin. Kuulemma 90-luvun viittauksia oli jätetty pois jostain syystä. Harmi, koska ne olisivat voineet olla mielenkiintoisinta antia koko kirjassa.

Toimisikohan elokuvana paremmin? Ehkä se pitää kuitenkin vielä katsoa...

Vuorinen, Juha
Juoppohullun päiväkirja
Supla, 2017
Audiobook

Description from kirjasampo.fi:

The drunkard has had streak on, no matter about the work. Beer, vodka or/and spirit will taste for him on the morning or/and day or/and afternoon or/and evening or/and night or/and small hours. He does sleep sometimes too. But then he sees terrible nightmares. And when he's awake somehow he can accomplish a lot of things. And then he has hangover, diarrhea and nausea... and women - there's lot of different kind of women who are offering their pussy to him. The drunkard is swinish guy but many like him. There's nothing special to say about him. Let him say something himself:

"Today I had my name day. I celebrated it alone with booze bottles. I celebrated quite a lot because on the evening I couldn't remember my first name, let alone my surname anymore. It was embarrassing to answer the phone when you didn't know if you were home or not."


I listened this as an audiobook. Well, more and less. I listened this in my commute and I might have fallen asleep from time to time. But it didn't really bother me.

I didn't really like this. I do understand why many like it, it was funny at times, but most of the times the things just annoyed me more than made me laugh.

It wasn't my thing, I think I won't read/listen the next ones.

It also irked me that they had left out some parts from the audiobook in streaming server Supla. I think they had left the parts that were straight references for 90's for some reason. It was shame because I think those references would have been the most interesting parts in this book.

I wonder if this would work more as in movie? Maybe I should try to watch it...

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki / Harry Potter and the Prisoner of Azkaban

English below

Rowling, J.K.
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (1998)
Tammi, 2001
s. 456

Kuvaus takakannesta:

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin. 

Harry Potter ja Azkabanin vanki on huippusuositun sarjan kolmas kirja. Velhomainen sanataituri J.K. Rowling lumoaa jälleen lukijansa nerokkailla juonenkäänteillä ja taikuuden maailman kiehtovilla yksityiskohdilla. 


Ymmärrän nyt miksi monet ovat tituleeranneet tämän kolmannen Potterin yhdeksi lemppareikseen. Se oli hyvä, ja tähänastisista kirjoista myös minun lempparini. Meillä kaikilla lukupiiriläisillä oli kuitenkin hyvin vaikea keskustella koko kirjasta, vaikka kaikki sanoivatkin, että kirja oli todella hyvä. Voi olla, että kirja on niin pitkä ja monen lukukerrasta oli jo sen verran aikaa, ettei enää oikein muistanut asioita joita oli tullut mieleen kirjaa lukiessa. Siispä päätimme turvautua muistiinpanoihin seuraavan kirjan kohdalla.

Elokuvasta minun on tosin sanottava sananen. Olen harmitellut elokuvia jo aikaisemminkin mutta nyt tuntuu siltä, että tämä oli viimeinen niitti Potter elokuville. Toki, elokuvat ovat hienoja ja ne ovat hyvin tehtyjä ja ovat mielenkiintoisia jne. Mutta niitä ei missään nimessä saisi katsoa heti kirjan lukemisen jälkeen. Tässä kolmannessakin elokuvassa jätettiin niin paljon asioita kertomatta, oi'ottiin asioita ja tehtiin eri tavalla kuin kirjassa. Se alkoi häiritä niin paljon, että elokuvaa katsellessa alkoi vain ärsyttää. Mutta onneksi elokuva näyttää niin hienolta ja maailmaan on ihana uppoutua joten sain laitettua ärsytykseni sivuun. Täytyy vain pitää elokuva ja kirjat vain omina teoksinaan ja toivoa, että ihmiset lukisivat kirjat! (Aion silti katsoa elokuvat heti kirjojen lukemisen jälkeen koska haluan tietää mikä on erilaista.)

En oikein osaa sanoa kirjasta mitään tämän enempää, olin unohtanut puolet jo silloin kun pidimme lukupiirin ja nyt tuntuu, että pitäisi lukea kirja uudestaan jotta siitä osaisi sanoa muutakin kuin että pidin siitä valtavasti. Olisin voinut ahmia kirjan nopeamminkin mutta aikataulusyistä (lähinnä opparin teon takia) en ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut, joten luin kirjaa aika kauan. Seuraavaa aion lukea enemmän lyhyemmässä ajassa ja kirjoitan myös muistiinpanoja :)

Rowling, J.K.
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (1998)
Tammi, 2001
p. 456

Description from Goodreads.com: 

Harry Potter's third year at Hogwarts is full of new dangers. A convicted murderer, Sirius Black, has broken out of Azkaban prison, and it seems he's after Harry. Now Hogwarts is being patrolled by the dementors, the Azkaban guards who are hunting Sirius. But Harry can't imagine that Sirius - or, for that matter, the evil Lord Voldemort - could be more frightening than the dementors themselves, who have the terrible power to fill anyone they come across with aching loneliness and despair.

Meanwhile, life continues as usual at Hogwarts. A top-of-the-line broom takes Harry's success at Quidditch, the sport of the Wizarding world, to new heights. A cute fourth-year student catches his eye. And he becomes close with the new Defense of the Dark Arts teacher, who was a childhood friend of his father.

Yet despite the relative safety of life at Hogwarts and the best efforts of the dementors, the threat of Sirius Black grows ever closer. But if Harry has learned anything from his education in wizardry, it is that things are often not what they seem.

Tragic revelations, heartwarming surprises, and high-stakes magical adventures await the boy wizard in this funny and poignant third installment of the beloved series.


I now understand why so many have said this third Potter is their favourites. It was good, and up to now, my favourite too. Although, it was hard for us all in our reading circle to discuss about this book, everyone still said they really liked the book. Maybe the book was too long and because many of us had read it a long time before we manage to organise the reading circle that, we didn't quite remember anymore what we thought about the book. That's why we decided to make notes when reading the next one.

I do have something to say about the movie, though. I've been complaining about the earlier movies but now I had it. Of course, the movies are fine and they are well made and interesting etc. But it's a mistake to watch them right after you've read the book. In this third movie, there were so many things untold, straightened and made different than in a book. It really started to irk me so much while watching the movie. Luckily, the movie looks so amazing that I could move that aside and just enjoy getting absorbed in the world. I just have to keep the movies and books apart from each other and hope that people would read the books! (I'm still going to watch the movies right after finishing the books because I want to see what's different.)

I can't say anything else about this book. I already had forgotten half of it when we had our reading circle and now it feels that I should read it again so I could say something more than just I really liked the book. I could have gobbled the whole book even faster but because of the schedule difficulties (mostly because I was making my thesis) I couldn't read as much as I would have liked, so it took me quite a time to finish this book. Next one I'm going to read faster and this time I'm going to take notes :)

Ritva Kolho: Hyödyttäväistä ja opettavaista historiata - Uudenkaupungin kirjaston 150 vuotta

English below

Kolho, Ritva
Hyödyttäväistä ja opettavaista historiata: Uudenkaupungin kirjaston 150 vuotta
Uudenkaupungin kaupunki, 2011
s. 175

Kuvaus takakannesta: 
Uudenkaupungin kaupunginkirjasto on aloittanut toimintansa vuonna 1861, maamme kansallisen heräämisen aikana. Siitä se on kirkonsakastin ullakon muutamasta kirjasta laajentunut kaupungin parhaalle paikalle, kaikkien kaupunkilaisten olohuoneeksi, tiedon, taidon ja taiteen taloksi.

Kaupunginkirjaston 150 vuoden taipaleeseen on kuulunut tuulta ja tuiskua, mutta myös pitkiä hyvän myötätuulen ja tyvenen kausia. Kirjaston toiminta on heijastellut suoraan koko kaupungin elämää. Varsinkin suuret muutokset - uusien asukkaiden ryntäys kaupunkiin 1970-luvulla ja lamavuodet 1990-luvulla - ovat näkyneet välittömästi kirjaston toiminnassa.

Kaupungin viime vuosien talousongelmat ovat vaikuttaneet kirjastoon: pienet lähikirjastot on lakkautettu. Myös liitoskuntien kirjastojen lyhyet historiikit sisältyvät tekstiin.

Uudenkaupungin kaupunginkirjasto on kuitenkin modernisti edelleen mukana tämän vuosituhannen verkostoitumisen kehityksessä ja valmistelee nyt juhlavuotenaan liittymistä osaksi maakunnallista Vaski-kirjastoverkkoa.


Olin työharjoittelussa Uudenkaupungin kirjastossa. Sain sieltä kirjan myös itselleni, Uudenkaupungin kirjaston historiikin. Sain sen vihdoin luettua.

Kirja oli mielenkiintoinen varsinkin näin kalantilaisena. Kirjassa vilahteli paljon tuttuja nimiä, mutta hyvin paljon sain myös tietää asioita joita en koskaan ollut tiennyt ennestään omista kotikirjastoistani.

Kirjan mukana oli ehkä hieman hankala pysyä ajoittain koska ajanjaksot pomppivat eteen ja taaksepäin, mutta toisaalta, en olisi myöskään pystynyt sanomaan missä järjestyksessä kirja olisi sitten pitänyt kirjoittaa jotta siitä olisi saanut luettavamman.

Kuvat olivat kyllä tämän kirjan parasta antia ja niitä olikin paljon! Muutenkin kirjan ulkoasu oli erittäin miellyttävä.

Kolho, Ritva
Hyödyttäväistä ja opettavaista historiata: Uudenkaupungin kirjaston 150 vuotta
Uudenkaupungin kaupunki, 2011
p. 175

Description from the back cover:
Uusikaupunki library started its operation on 1861, during the national awakening. It has expanded from few books at attic of church's vestry to be placed on the best place in city, to be the living-room of the citizens, the house of knowledge and art.

There's been wind and storms in library's 150 year journey but there's also been long and good downwind and serene. The library has reflected the city life. Especially when in big change - the rush of new citizens in 1970's and the years of recession at 1990's - has shown in the operations of the libary.

The last years economic problems in the city has affected also the library: small libraries have been closed. There's also the short histories of these libraries included into the text.

Uusikaupunki library is still playing along with a modern touch in this millennium's networking development and the library is organising its jubilee year by including itself into provincial library network, Vaski.


I made my internship at Uusikaupunki library. They gave me this book. The history of Uusikaupunki library. And I finally read it.

The book was very interesting, especially for me, as I am from Kalanti. There were lot of familiar names in the book but there were also a lot of things which I didn't know about my home libraries.

It was little bit difficult to keep going with the book because the timeline was jumping forward and backward all the time, but on the other hand, I don't have a solution how the book should have been organised to be more readable, either.

Pictures were the best thing about this book and there were lot of them! The look of this book was also very pleasant.

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio / Harry Potter and the Chamber of Secrets

English below

Rowling, J.K.
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter and the Chamber of Secrets (1998)
Tammi, 2001
s. 365

Kuvaus takakannesta:

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet luokseen lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.
   Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Harry Potter ja salaisuuksien kammmio kertoo Harryn toisesta lukuvuodesta Tylypahkan koulussa. Hauskat, yllätykselliset ja jännittävät Harry Potter -kirjat ovat valloittaneet hyvän tarinan ystävät jo yli 30 maassa.


Toinen Harry Potter -kirja oli ihan mukavaa luettavaa kuten ensimmäinenkin, mutta mielestäni tämä oli kaikessa mielenkiintoisuudessaan hieman huonompi kuin ensimmäinen. En oikein osaa selittää miksi. Ja muillakin lukupiiriläisillä tuntui olevan vaikeuksia sanoa kirjasta oikeastaan mitään. Pidämmekin kirjaa eräänlaisena välikirjana, vaikkakin se on silti aivan yhtä tärkeä kirja sarjassa kuin mikä tahansa muukin.

Kirjassa on paljon vielä taustatietoa ja roimakaupalla taas vihjeitä hahmoista, menneisyyksistä ja tulevasta. Kirja on aikamoista tykitystä jo alusta asti ja tuntuu että joka luvussa tapahtuu jotain vaikkakin itse salaisuuksien kammioonkin päästään vasta lähempänä puoliväliä kirjaa ja kolme viimeistä lukua ovat taas täyttä salaisuuksien kammio -asiaa.

Olin itseasiassa unohtanut miten myöhään myös Hämäkäkiin vasta tutustuttiin. Muistin, että siihen olisi tutustuttu jo paljon aikaisemmin.

En myöskään muistanut miten ärsyttävä Gilderoy oli. Jestas että pisti vihaksi välillä. Tuoreemmassa muistissani oli elokuva vaikka olinkin kuunnellut Stephen Fryn lukeman äänikirjan n. vuosi sitten ja elokuvan katselusta oli pidempi aika. Elokuvassa Gilderoy ei ole puoliakaan niin ärsyttävä kuin kirjassa.

Tämän toisen kirjan olen varmaan lukenut ja kuunnellut aikalailla saman verran kuin ensimmäistäkin. Elokuva on myös tullut nähtyä useamman kirjan. Katsoinkin elokuvan taas heti kirjan perään. Tällä kertaa ei eroavaisuuksia ollut niin silmiinpistävästi vaikkakin muutamia epäkohtia huomasinkin ja minua ärsyttää suunnattomasti miten Hermione elokuvassa keksii mikä salaisuuksien kammiossa on. Ihan tuosta noin vain. Mutta olen kyllä samaa mieltä kaverini kanssa siinä, että elokuvassa lopun taistelukohtaus on mielenkiintoisempi ja hienompi kuin kirjassa. Mutta väkisinkin, visuaalinen kuva niin jännittävästä tapauksesta on eittämättä vaikuttavampi kuin vain kirjoittamalla luotu jännitys joka oikeastaan kesti paljon vähemmän aikaa kuin visuaalinen.

Joka tapauksessa en oikein koskaan ole kauheasti pitänyt tästä kakkoskirjasta saati leffasta. En oikein osaa sanoa miksi. Vaikka hyvä se silti onkin. Odotankin innolla kolmoseen tarttumista koska monet ovat tituleeranneet sen parhaaksi Potteriksi ja muistelen että itsekin olisin siitä pitänyt.

Rowling, J.K.
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter and the Chamber of Secrets (1998)
Tammi, 2001
p. 365

Description from Goodreads: 

The Dursleys were so mean and hideous that summer that all Harry Potter wanted was to get back to the Hogwarts School for Witchcraft and Wizardry. But just as he's packing his bags, Harry receives a warning from a strange, impish creature named Dobby who says that if Harry Potter returns to Hogwarts, disaster will strike.

And strike it does. For in Harry's second year at Hogwarts, fresh torments and horrors arise, including an outrageously stuck-up new professor, Gilderoy Lockhart, a spirit named Moaning Myrtle who haunts the girls' bathroom, and the unwanted attentions of Ron Weasley's younger sister, Ginny. But each of these seem minor annoyances when the real trouble begins, and someone, or something, starts turning Hogwarts students to stone. Could it be Draco Malfoy, a more poisonous rival than ever? Could it possibly be Hagrid, whose mysterious past is finally told? Or coud it be the one everyone at Hogwarts most suspects: Harry Potter himself?


The second Harry Potter book was as nice read as the first one, but even though it was very interesting it didn't reach to the same level as the first one. I can't quite explain why. And it seemed that all in our reading circle had some difficulties to say anything about the book. So we thought that the book was some kind of transitional book, although it still was a very important book as any other books in the series.

There were a lot of background information and a lot of clues about the characters, about past and future. The book is total action from the beginning and it felt that in every chapter there was happening something, although we got to the chamber of secrets part not until than almost in the middle of the book and the last three chapters were full in the subject of chamber of secrets.

I was also surprised on how late we got to introduced into Aragog. I remembered it would have been much earlier.

I had also forgotten how annoying Gilderoy was. Oh, how I hated him. I had the movie more fresh on my mind even though I had listened the audio book read by Stephen Fry about a year ago and I had seen the movie a long time ago. In the movie, Gilderoy wasn't that annoying than in the book.

I've read and listened this book quite the same amount as the first one. I've also seen the movie couple of times. And I watched the movie right after reading the book. This time the differences weren't so obvious, although I did saw some faults and I was so annoyed on how Hermione got to know what was in the Chamber of Secrets. It just happened. But I agree with my friend that, in the movie, the end scenes were much interesting and amazing than in the book. But of course, it's easier to make tension with visual pictures than just read about them and in the movie the ending lasted longer than in the book.

Anyway, I've never really liked this second book and movie. I don't know why. Although, it's still good. I'm waiting to start reading the third one because many have said it's their favourite book and I remember I liked it too.

Marja-Leena Mäkelä: Kirjavinkkarikirja / Book talk book

English below

Mäkelä, Marja-Leena
Kirjavinkkarikirja
Avain, 2015
s. 151

Kuvaus takakannesta:

Rakastetun kirjan uusittu laitos. Kirjallisuuden ilosanomaa!

Kirjavinkkaus on kirjan avaamista houkuttelevasti juuri sen verran, että kuulijat haluavat lukea sen itse. Se on oman lukuelämyksen välittämistä kuulijoille.

Kirjavinkkariksi sopii kuka tahansa kirjoista ja lukemisesta innostunut. Tärkeää on vain halu välittää oma lukuelämys toisille ja uskoa kirjaan. Kirjavinkkarikirja opastaa kirjavinkkauksen pariin havainnollistavin, elävin esimerkein. Mukana on myös kirjalistoja vinkkauksessa käytettäväksi.

Marja-Leena Mäkelä on kirjailija, kirjastonhoitaja ja kirjavinkkauksen uranuurtaja.


Oppari -kirja jälleen.

Tämä oli ihan mielenkiintoinen kirja. Sinänsä ei kauheasti kirjavinkkauksesta kertonut mitään uutta, jota en olisi jo tiennyt, mutta muutamat kokemukset olivat mielenkiintoista lukea ja olihan kirjassa hyviä vinkkejä. Minua kiinnostaa varsinkin kirjan lopussa olevat kirjalistat. Pidän listoista :D

Ihan mukava teos, mutta otsikointia olisi ehkä hieman voinut vielä miettiä, tai ylipäänsä kirjan jäsentelyä. Nyt tuntuu, että hypättiin vain aiheesta toiseen ja otsikot vain seurasivat toisten perään ilman mitään yhtenäisiä teemoja. Isommat otsikkojaot tai teemat tms. olisivat tehneet kirjasta luettavamman.

Marja-Leena Mäkelä

Kirjavinkkarikirja

Avain, 2015

p. 151

Description from the back cover:

The new edition of the loved book. Literature frolic!

Book talk is to open the books temptingly just enough so the hearers would like to read it for themselves. It's passing on the reading experience for the crowd. 

Those who make book talks can be anybody who gets excited about books and reading. The important thing is that they have a desire to pass on their own reading experiences for others and that they believe in their book. The book talk book is guiding you to making of book talk with illustrative and lively examples. There's also some book lists which you can use in book talks. 

Marja-Leena Mäkelä is an author, librarian and the pioneer of book talk. 

A thesis book again.

This was interesting book. There wasn't really anything new about book talk which I wouldn't have already known. but there were some interesting experiences and some good tips for book talk. I was especially interested of the book lists at the end of the book. I like lists :D

It was an OK book, but I would have though about the headings more, or should I say, the whole structuring of the book. Now it felt that, it just jumped from subject to subject and the headings were just following each other without any certain themes. With a bigger heading segmentation or with themes etc. the book would have been more readable. 

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi / Harry Potter and the Philosopher's Stone

English below

Rowling, J.K.
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter and the Philosopher's Stone (1998)
Tammi, 2001
s. 335

Kuvaus takakannesta:

Harry potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elmä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka...

Harry Potter ja viisasten kivi aloittaa hykerryttävän ovelan, salaperäisen ja jännittävän Harry Potter -kirjojen sarjan. Se avaa oven maagiseen maailmaan, joka imee mukaaansa kaikenikäiset lukijat. Skotlantilainen J.K. Rowling on saanut kirjoitaan useita arvostettuja kriajllisuuspalkintoja, ja sarja on saavuttanut myös uskomattoman myyntimenestyksen kautta koko maailman.


En muista kuinka mones kerta tämä oli kun luin Viisasten kiven. Ainakin kuudes, olisi villi veikkaukseni. Joukkoon voi laskea myös ne kerrat kun olen kuunnellut äänikirjaa. Olen lukenut kirjan suomeksi ainakin kaksi kertaa, englanniksi ainakin kerran ja äänikirjaa olen kuunnellut englanniksi Stephen Fryn lukemana ainakin kaksi kertaa. Ja yhä tekee mieli palata kirjaan uudestaan ja uudestaan. Ennen tätä lukukertaa olin kuunnellut kirjan iltasaduksi itselleni äänikirjana.

Olin oikeastaan unohtanut miten hyvää kieltä kirjassa on. Se pisti heti ensimmäiseksi silmään kun kirjaa alkoi lukea. Se tempaisi mukaansa jo heti ensimmäiseltä sivulta ja tekstiä oli oikein nautinnollista ja helppo lukea. Ehkä sen takia olen siihen ihastunut myös aikana, jolloin en lukenut vielä paljoa ja kun keskittymiskykyni oli puolta huonompi. Suomentaja on onnistunut täydellisesti! Mitä nyt minua hieman harmittaa nimien suomennokset, mutta ymmärrän kyllä miksi osa on suomennettu ja osa ei. Kyse on kuitenkin lastenkirjasta. Ja minähän voin aina lukea kirjat englanniksi jos alkaa liikaa ärsyttämään. Kirjaa lukiessa huomasin, että halusin koko ajan lukea kirjaa ääneen. Teksti on kuin luotu siihen. Ja pidänkin kovasti Stephen Fryn lukemasta äänikirjasta, joten myös englanniksi kirja toimii upeasti.

Muistikuvani kirjasta perustuivat enimmäkseen elokuvaan vaikka olinkin kuunnellut kirjan juuri äänikirjana. Kuuntelin kirjan iltasaduksi ja ongelma tahtoi vain olla siinä, että useimmiten nukahdin ennen luvun loppua. Joten oikeastaan puolet tarinasta jäi rekisteröimättä :D Kirjaa olikin mukava lukea kun tavallaan tiesi mitä tapahtui, mutta yksityiskohdat olivat hämärän peitossa. Mutta jäin kaipaamaan sitä fiilistä minkä olisi saanut jos en olisi ennen lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa. Mutta toisaalta taas, kirjaa oli mielenkiintoista lukea nyt kun tietää mitä lopulta tulee tapahtumaan. Osaa kiinnittää huomiota pieniin vihjeisiin ja asioihin jotka ennen olivat tuntuneet mitättömiltä, ehkä jopa turhiltakin.

Ja vihjeitähän riittää! Jo heti ensimmäisestä kirjasta lähtien ja niiden bongaaminen on todella hauskaa tällä hetkellä! Kirjaa lukee ja tulkitsee ihan eri tavalla kuin tuoreeltaan. Ehkä siinä on yksi sen viehätyskin, miksi Pottereihin palataan aina uudestaan ja uudestaan. Ne ovat niin moniulotteiset, niin taitavasti kirjoitettu, tuntuu, että kaikki on mietitty jo aikoja sitten tarkkaan jo ennen ensimmäisenkin kirjan kirjoittamista. Ei sitä ennen tajunnut, mutta nyt kun voi tutkailla ensimmäisen kirjan tapahtumia tietäen mitä seuraavissa tapahtuu, on mahtavaa oivaltaa uutta kirjasta!

Toki ensimmäinen kirja on aina esittelykirja. Pitää tutustuttaa lukija maailmaan ja hahmoihin mutta seikkailua unohtamatta. Kirjassa oikeastaan alkaa todella tapahtua vasta loppupuolella, kaksi viimeistä lukua ovat kunnolla itse asiaa. Sitä ennen asioita pohjustetaan, tutustutaan ja saadaan vihjeitä. Kouluunkin päästään vasta melkein kirjan puolivälissä. Mutta se ei haitannut. Kirja on sen verran mielenkiintoinen, vaikka koko ajan ei tapahtuisikaan mitään tavattoman erikoista. Koko ajan kuitenkin tapahtuu.

Vaikka Potterit ovatkin miesvoittoisia kirjoja, pidän siitä miten sen naishahmot ovat kuitenkin todella mahtavia. Ei ole heikkoja naisia tässä kirjassa. Eikä niitä tule. Eipä kauheasti ole heikkoja miehiäkään loppupeleissä. Kaikista löytyy jotain hyvää, jotain huonoa. Ehkä hahmot ovat liiankin kärjistettyjä tässä ensimmäisessä kirjassa mutta se antaa vain tilaa hahmojen kasvulle.

Mietimmekin miksi Potterit ovat niin suosittuja. Päädyimme siihen, että ainakin ensimmäinen kirja on niin hyvin kirjoitettu ja maailma niin hyvin luotu, että se kiehtoo ihmisiä. Ja vaikka Pottereissa ei ole kännyköitä, läppäreitä, tabletteja jne. se on silti ajaton ja jo toinen polvi lukee Pottereita sujuvasti. Noidat ja velhot eivät tarvitse jästien teknologiaa. Uskommekin, että Potterin suosio jatkuu jatkumistaan vielä kolmannenkin polven, ehkä neljännenkin.

Päätin jo aikoja, että kun luen Potterit uudestaan, niin katson elokuvat heti kirjan perään ja nyt toteutin tämän aikomukseni. Oli todella suuri järkytys katsoa ensimmäistä Potter elokuvaa kun oli juuri lukenut kirjan. En ollut tajunnut miten paljon eroavaisuuksia niissä oli. Minua alkoi jopa ärsyttämään muutokset esimerkiksin Nevillen rooli elokuvassa joka oli aivan liian pieni ja Neville olikin korvattu Ronilla esimerkiksi kielletyssä metsässä. Se oli mielestäni jopa iso virhe. Neville olisi kyllä ansainnut oikean ruutuaikansa. Ei näitä asioita ennen huomannut mutta minulla olikin ollut pidempi väli kirjan lukemisessa ja elokuvan katsomisessa. Mutta nyt ymmärrän niitä Potter faneja jotka hieman suuttuivatkin elokuvan tekijöille kun elokuva julkaistiin.

Elokuvat ovat kuitenkin hieno lisä kirjoille, mutta toivon totisesti, että ihmiset lukisivat kirjat ennen kuin katsovat elokuvan. Elokuvista jää niin paljon pois ja oiotaan asioita.

Rowling, J.K.

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter and the Philosopher's Stone (1997)

Tammi, 2001

p. 335

Description from Goodreads.com:

Harry Potter's life is miserable. His parents are dead and he's stuck with his heartless relatives, who force him to live in a tiny closet under the stairs. But his fortune changes when he receives a letter that tells him the truth about himself: he's a wizard. A mysterious visitor rescues him from his relatives and takes him to his new home. Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry. 

After a lifetime of bottling up his magical powers, Harry finally feels like a normal kid. But even within the wizarding community, he is special. He is the boy who lived: the only person to have ever survived a killing curse inflicted by the evil Lord Voldemort, who launched a brutal takeover of the wizarding world, only to vanish after failing to kill Harry.

Though Harry's first year at Hogwarts is the best of his life, not everything is perfect. There is a dangerous secret object hidden within the castle walls, and Harry believes it's his responsibility to prevent it from falling into evil hands. But doing so will bring him into contact with forces more terrifying than he ever could have imagined.

Full of sympathetic characters, wildly imaginative situations, and countless exciting details, the first installment in the series assembles an unforgettable magical world and sets the stage for many high-stakes adventures to come. 

I can't really remember how many times I've read The Philosopher's Stone already. This was at least the sixth time, that is my guess. I count also the times which I've listened the book as an audio book. I've read the book at least twice in Finnish, at least once in English and I've listened the audio book, read by Stephen Fry, at least twice. And still I want to come back to the book again and again. Before this reading time, I had listened the audio book as for my bedtime story. 

Actually, I had forgotten how well the book was written. That was my first notice of the book when I started to read it. Right away it washed me away from the first page and it was a real pleasure to read, and easy. Maybe that's why I got so excited about the book at the first place, when I wasn't that big of a reader yet and my attention span was half of what it is now. The translator has made a wonderful job! Although, some of the translated names irks me but I do understand why some of the names have been translated and some not. After all, it's a children's book. And if the translations starts to irk me too much, I can always read the books in English. While reading the book I also noticed that I really wanted to read it aloud. The text is like tailor-made into reading aloud. And I did really like it when I listened the audio book read by Stephen Fry, so I assume that the text is working in English too. 

My recollections of the book were based on the movie, although I had just listened the audio book. But because I listened it as a bedtime story it happened a lot that I fell asleep before the chapters ended. So, I didn't really register half of the story :D It was really nice to read the book even though I knew what was going to happen, but I didn't really remember the details. Still, I missed a little bit the feeling that I would have gotten if I wouldn't have read the book earlier or watched the movie. But on the other hand, it was really interesting to read it now when I already knew what's going to happen in the future. I paid more attention now in those small clues and things that I had thought earlier to be unimportant or even pointless. 

And there's a plenty of clues! Even from the first book, and at the moment, it's real fun to try to spot them! I'm reading and interpreting the book so differently than when it was fresh. Maybe that's one of its secrets why everyone are reading Potters again and again. They are multidimensional, well written and it feels like everything has been thought out a long before even starting to write the first book. I haven't noticed it before, but now when I'm reading the first book again and at the same time I already know what's going to happen in the next ones, it's wonderful feeling when you get an epiphany that you didn't notice before! 

Of course, the first book is also an introduction book. You have to introduce the readers into the world and characters, but still you can't forget the action. Actually, the main happenings are going on at the end of the book, two last chapters are pure action. Before that there's foundations made, you get to know the world and characters and get clues. Not until almost in the middle of book we'll get to the school. But it didn't bother me. The book was still very interesting, although it wasn't a full action all the time. But still there's happening a lot all along. 

Although there is more male characters than female in the book, those female characters are amazing. There's no single weak woman in the book. And I know there isn't going to be any. Actually, the males aren't weak either. For everyone there's a good and bad side. Maybe the characters are even too aggravated but that just gives them space to grow.

We thought about why Potters are still so popular. We decided that because of they, or at least the first book, are so well written and because the world is so well created that it fascinates people. And even though there's no cellphones, laptops, tablets etc. in it, the books are still timeless and the second generation is already reading the Potters fluently. Witches and wizards don't need the technology of muggles. We believe that the popularity is going to last for the third generation and maybe even fourth. 

I had decided a long time ago that, when I read Potters again I would watch the movies right after reading the books, and so I did. It was a shock to watch the first movie after reading the first book. I had never noticed how much there was differences. Actually, those changes started really bother me, especially Neville's role in the movie which was too small and how Neville was replaced with Ron at the forbidden forest. In my opinion, it was a big mistake. Neville would have deserved his screen time. I hadn't notice these things before, but earlier I had a much more time between reading the book and watching the movie. But now I truly understand those Potter fans who got angry of the movie makers when the movie was released. 

The movies are a good addition to the books, but I really hope that people would read the books first before they watch the movies. There's so much things missing from the movies and they are making such a big shortcuts.